Eteisessä on perinteinen kaakelilattia. Vaarin kaappikello raksuttaa päättymätöntä aikaa ja Miss Marple tarkkailee tulevia ja meneviä keinutuolista käsin. Kukkia on kahdessakin kassissa, ovatkohan ne lähdössä vai vasta tuotu?
Sunday, 13 November 2011
Eteinen
Eteisessä on perinteinen kaakelilattia. Vaarin kaappikello raksuttaa päättymätöntä aikaa ja Miss Marple tarkkailee tulevia ja meneviä keinutuolista käsin. Kukkia on kahdessakin kassissa, ovatkohan ne lähdössä vai vasta tuotu?
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Tarkkaan olet sisustanut ja kalustanut. Tuo keittiönpesuallas ja allaskaappi, pesusoiko ja peuaineet huh huh kun hienoa. Miten sun sormet on saanut kaikki paikoilleen??
ReplyDeleteTuli tupla kommentointi, poistan toisen, tää miniläppärin näppäimistö on välillä niin hankala :)
ReplyDeleteKiitos Maiju! Juu, poistin sen tuplakommentin lopullisesti, ne jäävät ärsyttävästi roikkumaan ellei itse blogin pitäjä poista niitä. Joskus bloggeri myös jämähtää niin, että 'lähetä'-nappulaa tulee painettua useaan kertaan.
ReplyDeleteEi noita oikein nakkisormilla saakaan paikoilleen, tuohon allaskaappiin laitoin ensin tavarat ja sitten nostin koko kaapin paikoilleen. Minulla on myös askarteluliikkeestä ostetut pitkät pinsetit, mistä on apua, mutta onhan nuo tavarat silti ihan mahdottoman pieniä!!!
Tämä ja edellinen postaus on niiiiin hieno! Vähän toista kun se minun lapsuudenkodista perimäni nukkekoti, jossa kaikki kalusteet erikokoa ja karmeat muoviset kylppärikalusteet. Toisaalta silti se on sen ajan nukkekoti. Ei sille voi mitään tehdä (kuin lahjoittaa museoon....)
ReplyDeleteOi mikä keittiön kaapisto ja mikä liesi. Ja kaikki yksityiskohdat, silitysrauta, kahvipannu, espressokeitin, pieniä lautasia lautastelineessä. Ja keittiössä hieno katto. Ja niin on kyllä eteisessäkin.
ReplyDeleteKiitos Auli! Kansallismuseossa on nyt vuoden ajan ollut nukkekotinäyttely, missä on hienoja ja persoonallisia vanhoja nukkekoteja, -kaappeja ja -taloja. Kaikissa nukkekodeissa on oma viehätyksensä. Minusta hauskinta on sisustaminen, erilaisten pintojen ja materiaalien keksiminen.
ReplyDeleteKiitos Paula! Kyllä nukkekissojen kelpaa ;-)
ReplyDeleteNäitä kuvia on niin hauska katsella ja poimia kaikki pikkuriikkiset yksityiskohdat. Kaikki näyttää niin hurmaavalta ja näen nukketalossa sinun tyylisi, hieman romanttisemmassa mittakaavassa vain :)
ReplyDeleteKiitos Maria! Haluaisin mielelläni näyttää nukketalon sinulle livenä, joten tervetuloa kaupunkiin joskus kun ehdit :-) Vaikka en tiedäkään, leikkivätkö aikuiset nukeilla tai niillä kissoillakaan!
ReplyDeleteMinustakin nukketalossa on minun tyyli jollakin tavalla esillä, vähän pidemmälle vietynä jotenkin värikkäämpänä ja romanttisempana, ja lennokkaampana, kun sen sisustus saakin olla leikkiä.
Onpas ihana nukkekoti! Omani on kellarissa. Tykkään erityisesti keittiöstä. Ja pikkutalosta löytyy opetustaulukin kaakaopavusta. :)
ReplyDeleteKiitos Tuire! Tämä on mukava harrastus. Pitäähän sitä nyt opetustaulu olla!
ReplyDeleteVoi vitsi kun näitä on kiva ihastella. Pizzaa, nam!
ReplyDeleteOi ei... Näitä kuvia katsellessa tulee kova hinku avata oma nukketalo ja jatkaa siitä, mihin olen jäänyt. Näistä eteiskuvista tuli mieleen, että talo on jotenkin kovin sun näköinen, voisin ajatella sun asuvan siellä :P Vaikken tiedäkään miltä sun eteisessä näyttää.
ReplyDeleteJoo, pizzaa, kuorrutettuja donitseja, madeiraa ja marjapiirasta... minitalossa on asiat paljon paremmin kuin omassa huushollissani!
ReplyDeleteKyllä mä tuon eteisenkin huolisin, omani ei ole ollenkaan noin siisti ja kaunis :-D
Syvästi kunnioittaen huokaan WAU!
ReplyDeleteMiten oikeat kissat jättävät nukketalon rauhaan?
Itselläni se on nimittäin suurin este tai tekosyy ollut, millä olen saanut pidettyä itseni kurissa enkä ole langennut miniatyyrien houkutuksiin. En voisi pitää sitä taloa missään, ilman että pelkäisin lasten rikkovan jotain vahingossa tai koirien kaatavan sen juostessaan.
Muut käsityötarvikkeet voi aina sulloa jonnekin kaappiin/laatikkoon/koriin/hyllylle turvaan ja pois tieltä kun ei ehdi niitä tehdä. Mihin sulloa nukketalo?
No okei, en noita kangaspuitakaan voi sulloa mihkään mutta ne ei myöskään hajoa vanhingossa. ;)
Ehkä sitten kun olen mummo rakentelen yhteen talomme huoneista minimaailman ja sinne ei pääse lapsenlapset kuin valvotusti *virn*
Lisää kuvia vaan, voimme ihailla niitä rajattomasti.
Voi hitsi mä katoin tota eteisen kuvaa eka, että onpas sulla erikoisen näköinen koristeltu katto! En tajunnu, että tää olikin minikoti, kun niin luontevasti olet sisustanut ja kassitkin tönöttää eteisessä niinkun ainakin mulla aina siinä on jotain tavaraa menossa tai tulossa.
ReplyDeleteHieno on ja toi kisumisu ruokakaapilla kruunaa komeuden :)
Kiitos kommenteista R&T ja Elämäni matkat!
ReplyDeleteNukketalo on pienellä itsensä kokoisella pöydällä, jossa ei ole siis tarpeeksi leveitä reunoja mille kissa voisi hypätä. Ja koska pöytä on kaapin ja tv:n välissä eikä niissäkään ole paikkaa, minne kissa oikein mahtuisi, on talo saanut olla rauhassa. Ensin se oli matalammalla tasolla yllä mainitun kalusterivin reunassa, jolloin toinen kissani yritti teroittaa siihen kynsiä, kun sillä on sellainen tapa kaikkien kulmiin sijoittuvien kalusteiden kohdalla.
Talossahan on suljettava etuseinä, ei sinne pääse ellei osaa avata etuseinää, eikä kissa sinne sisään oikein enää mahdukaan. Ransu hyppäsi taloon, kun laitoin tämän ensimmäisen kerroksen lattiamateriaaleja, mutta kun tuo ensimmäinen välikatto meni paikoilleen, Ransu päätti ilmeisesti, että nyt sinne on liian hankalaa mahtua.
Minitavaroita ei toki voi jättää lojumaan, vaan kokoan ne isoon kenkälaatikkoon askartelujen päätteeksi.
Rohkeasti vain mineilemään!
Kangaspuihin tömäävä satuttaa varmaan pahiten itsensä, ei kangaspuut :-D
Minä haaveilin pitkään sellaisesta minimaailmasta, joka olisi minimaisema pienikokoisine oikeine kasveineen ja se kiertäisi talvipuutarhahuoneeni ikkunoiden alareunaa noin metrin korkeudella, muta kun puuttuu se talo missä olisi talvipuuutarha ;-)
Pieneen taloon on kiehtovaa yrittää luoda elämisen jäljet!
Voisin muuttaa tuonne, voisin kyllä!
ReplyDelete:-)
ReplyDeleteSitten kun joku keksii pienentävän pillerin, niin kutsun sinut kylään! Hihii, kestää tosi kauan ennen kuin kukaan keksii mihin me ollaan kadottu!
Suloinen!
ReplyDeleteTuo talo on upea!
ReplyDeleteAina kun katselen juttuja minimaailmoista, tulee mieleen jospa minäkin! Kaikenlainen remontointi on minulle aikamoista pakkopullaa, mutta mineilystä voisin nauttiakin; jopa talon rakentaminen minimitassa kuulostaa houkuttelevalta! ;)
Kiitos Taina ja Heidi <3
ReplyDeleteMiniremppaaminen on todella erilaista kuin oikea remppa, se on pienen pientä näpertelyä ja hauskaa sopivien materiaalien keksimistä. Suosittelen!
Siis... Huuli pyöreänä ihastellaan!
ReplyDeletevoi että on suloisia pikku tavaroita nukkekoti tulvillaan. Oikein ihanalta näyttää
ReplyDeleteKiitos Viivi ja Taika!
ReplyDeleteNyyh!
ReplyDeleteOikein kutsuvalta näyttää. Vaikka vähän vaarallistahan tämä on... iskee taas mineilykuume:D Minulla on tuolla yksi uusi(kirppisostos) talo, joka odottaa remppaa. Ainoa vaan, kun se sattuu olemaan Lundbytä, ei siinäkään oikein mittakaavat 1:12 istu. Mutta aoin yrittää. Kaikenlaisia talokokeilujakin on ollut,vaan vieläkin puuttuu se oikea. Ehkä pitäiskin aloittaa yhdestä huoneesta..
ReplyDeleteMineilykuume on vaarallinen, erittäin helposti tarttuva ja sinnikäs tauti :-D
ReplyDeleteEikös Lundbyhyn käy 1:24? Vai oliko siinä ihan oma mittakaavansa.
Kiitos vastauksestasi Saila. Muistankin nyt että mainitsit asian joskus aiemmin. Näin mielikuvan miten kissa keikkuu nukketalon savupiipussa ja talo huojuu...ovela sijoittelu siis takaa rauhan talossa. Kun kutistuspillerit keksitään, olen heti jonossa kyläilemään.:)
ReplyDeleteLemmikkien ja lasten uteliaisuus pitää totta kai ottaa aina huomioon. Kissanpentu olisi varma täystuho :-)
ReplyDeleteTervetuloa!