Sunday 13 November 2011

Eteinen

Nyt seuraa joitakin lähikuvia nukketalosta. Yritin skarpata ja ottaa kuvia vähän pienemmällä aukolla (siis suuremmalla syvyysterävyydellä) tosin sillä seurauksella, että nyt kuvissa on enemmän käden heilumisesta johtuvaa epätarkkuutta...
Eteisessä on perinteinen kaakelilattia. Vaarin kaappikello raksuttaa päättymätöntä aikaa ja Miss Marple tarkkailee tulevia ja meneviä keinutuolista käsin. Kukkia on kahdessakin kassissa, ovatkohan ne lähdössä vai vasta tuotu?

Puhelimen paikka on eteisessä, samoin kynttilän, jos sattuu sähkökatkos. Ostin harmaan seinähyllykön Nukke- ja nallemarkkinoilta, löin siihen lisäksi pienen pienet naulat joihin saa ripustettua käsilaukun ja henkarin. Lokeroissa on koristenauhan pätkiä esittämässä huiveja. Hyllyn päällä on jonkun esiäidin kuva, mikä ei ole kovin luonnollinen paikka sille, mutta kun muita huoneita ei vielä juurikaan ole. Ovi on auki keittiöön...

... joka on mustan Hercule-kissan valtakuntaa. Kissa on nähtävissä oikealla makkarakulhon takana.


30 comments :

  1. Tarkkaan olet sisustanut ja kalustanut. Tuo keittiönpesuallas ja allaskaappi, pesusoiko ja peuaineet huh huh kun hienoa. Miten sun sormet on saanut kaikki paikoilleen??

    ReplyDelete
  2. Tuli tupla kommentointi, poistan toisen, tää miniläppärin näppäimistö on välillä niin hankala :)

    ReplyDelete
  3. Kiitos Maiju! Juu, poistin sen tuplakommentin lopullisesti, ne jäävät ärsyttävästi roikkumaan ellei itse blogin pitäjä poista niitä. Joskus bloggeri myös jämähtää niin, että 'lähetä'-nappulaa tulee painettua useaan kertaan.
    Ei noita oikein nakkisormilla saakaan paikoilleen, tuohon allaskaappiin laitoin ensin tavarat ja sitten nostin koko kaapin paikoilleen. Minulla on myös askarteluliikkeestä ostetut pitkät pinsetit, mistä on apua, mutta onhan nuo tavarat silti ihan mahdottoman pieniä!!!

    ReplyDelete
  4. Tämä ja edellinen postaus on niiiiin hieno! Vähän toista kun se minun lapsuudenkodista perimäni nukkekoti, jossa kaikki kalusteet erikokoa ja karmeat muoviset kylppärikalusteet. Toisaalta silti se on sen ajan nukkekoti. Ei sille voi mitään tehdä (kuin lahjoittaa museoon....)

    ReplyDelete
  5. Oi mikä keittiön kaapisto ja mikä liesi. Ja kaikki yksityiskohdat, silitysrauta, kahvipannu, espressokeitin, pieniä lautasia lautastelineessä. Ja keittiössä hieno katto. Ja niin on kyllä eteisessäkin.

    ReplyDelete
  6. Kiitos Auli! Kansallismuseossa on nyt vuoden ajan ollut nukkekotinäyttely, missä on hienoja ja persoonallisia vanhoja nukkekoteja, -kaappeja ja -taloja. Kaikissa nukkekodeissa on oma viehätyksensä. Minusta hauskinta on sisustaminen, erilaisten pintojen ja materiaalien keksiminen.

    ReplyDelete
  7. Kiitos Paula! Kyllä nukkekissojen kelpaa ;-)

    ReplyDelete
  8. Näitä kuvia on niin hauska katsella ja poimia kaikki pikkuriikkiset yksityiskohdat. Kaikki näyttää niin hurmaavalta ja näen nukketalossa sinun tyylisi, hieman romanttisemmassa mittakaavassa vain :)

    ReplyDelete
  9. Kiitos Maria! Haluaisin mielelläni näyttää nukketalon sinulle livenä, joten tervetuloa kaupunkiin joskus kun ehdit :-) Vaikka en tiedäkään, leikkivätkö aikuiset nukeilla tai niillä kissoillakaan!
    Minustakin nukketalossa on minun tyyli jollakin tavalla esillä, vähän pidemmälle vietynä jotenkin värikkäämpänä ja romanttisempana, ja lennokkaampana, kun sen sisustus saakin olla leikkiä.

    ReplyDelete
  10. Onpas ihana nukkekoti! Omani on kellarissa. Tykkään erityisesti keittiöstä. Ja pikkutalosta löytyy opetustaulukin kaakaopavusta. :)

    ReplyDelete
  11. Kiitos Tuire! Tämä on mukava harrastus. Pitäähän sitä nyt opetustaulu olla!

    ReplyDelete
  12. Voi vitsi kun näitä on kiva ihastella. Pizzaa, nam!

    ReplyDelete
  13. Oi ei... Näitä kuvia katsellessa tulee kova hinku avata oma nukketalo ja jatkaa siitä, mihin olen jäänyt. Näistä eteiskuvista tuli mieleen, että talo on jotenkin kovin sun näköinen, voisin ajatella sun asuvan siellä :P Vaikken tiedäkään miltä sun eteisessä näyttää.

    ReplyDelete
  14. Joo, pizzaa, kuorrutettuja donitseja, madeiraa ja marjapiirasta... minitalossa on asiat paljon paremmin kuin omassa huushollissani!
    Kyllä mä tuon eteisenkin huolisin, omani ei ole ollenkaan noin siisti ja kaunis :-D

    ReplyDelete
  15. Syvästi kunnioittaen huokaan WAU!

    Miten oikeat kissat jättävät nukketalon rauhaan?

    Itselläni se on nimittäin suurin este tai tekosyy ollut, millä olen saanut pidettyä itseni kurissa enkä ole langennut miniatyyrien houkutuksiin. En voisi pitää sitä taloa missään, ilman että pelkäisin lasten rikkovan jotain vahingossa tai koirien kaatavan sen juostessaan.
    Muut käsityötarvikkeet voi aina sulloa jonnekin kaappiin/laatikkoon/koriin/hyllylle turvaan ja pois tieltä kun ei ehdi niitä tehdä. Mihin sulloa nukketalo?
    No okei, en noita kangaspuitakaan voi sulloa mihkään mutta ne ei myöskään hajoa vanhingossa. ;)

    Ehkä sitten kun olen mummo rakentelen yhteen talomme huoneista minimaailman ja sinne ei pääse lapsenlapset kuin valvotusti *virn*

    Lisää kuvia vaan, voimme ihailla niitä rajattomasti.

    ReplyDelete
  16. Voi hitsi mä katoin tota eteisen kuvaa eka, että onpas sulla erikoisen näköinen koristeltu katto! En tajunnu, että tää olikin minikoti, kun niin luontevasti olet sisustanut ja kassitkin tönöttää eteisessä niinkun ainakin mulla aina siinä on jotain tavaraa menossa tai tulossa.
    Hieno on ja toi kisumisu ruokakaapilla kruunaa komeuden :)

    ReplyDelete
  17. Kiitos kommenteista R&T ja Elämäni matkat!

    Nukketalo on pienellä itsensä kokoisella pöydällä, jossa ei ole siis tarpeeksi leveitä reunoja mille kissa voisi hypätä. Ja koska pöytä on kaapin ja tv:n välissä eikä niissäkään ole paikkaa, minne kissa oikein mahtuisi, on talo saanut olla rauhassa. Ensin se oli matalammalla tasolla yllä mainitun kalusterivin reunassa, jolloin toinen kissani yritti teroittaa siihen kynsiä, kun sillä on sellainen tapa kaikkien kulmiin sijoittuvien kalusteiden kohdalla.
    Talossahan on suljettava etuseinä, ei sinne pääse ellei osaa avata etuseinää, eikä kissa sinne sisään oikein enää mahdukaan. Ransu hyppäsi taloon, kun laitoin tämän ensimmäisen kerroksen lattiamateriaaleja, mutta kun tuo ensimmäinen välikatto meni paikoilleen, Ransu päätti ilmeisesti, että nyt sinne on liian hankalaa mahtua.
    Minitavaroita ei toki voi jättää lojumaan, vaan kokoan ne isoon kenkälaatikkoon askartelujen päätteeksi.
    Rohkeasti vain mineilemään!

    Kangaspuihin tömäävä satuttaa varmaan pahiten itsensä, ei kangaspuut :-D

    Minä haaveilin pitkään sellaisesta minimaailmasta, joka olisi minimaisema pienikokoisine oikeine kasveineen ja se kiertäisi talvipuutarhahuoneeni ikkunoiden alareunaa noin metrin korkeudella, muta kun puuttuu se talo missä olisi talvipuuutarha ;-)

    Pieneen taloon on kiehtovaa yrittää luoda elämisen jäljet!

    ReplyDelete
  18. Voisin muuttaa tuonne, voisin kyllä!

    ReplyDelete
  19. :-)
    Sitten kun joku keksii pienentävän pillerin, niin kutsun sinut kylään! Hihii, kestää tosi kauan ennen kuin kukaan keksii mihin me ollaan kadottu!

    ReplyDelete
  20. Tuo talo on upea!

    Aina kun katselen juttuja minimaailmoista, tulee mieleen jospa minäkin! Kaikenlainen remontointi on minulle aikamoista pakkopullaa, mutta mineilystä voisin nauttiakin; jopa talon rakentaminen minimitassa kuulostaa houkuttelevalta! ;)

    ReplyDelete
  21. Kiitos Taina ja Heidi <3
    Miniremppaaminen on todella erilaista kuin oikea remppa, se on pienen pientä näpertelyä ja hauskaa sopivien materiaalien keksimistä. Suosittelen!

    ReplyDelete
  22. Siis... Huuli pyöreänä ihastellaan!

    ReplyDelete
  23. voi että on suloisia pikku tavaroita nukkekoti tulvillaan. Oikein ihanalta näyttää

    ReplyDelete
  24. Oikein kutsuvalta näyttää. Vaikka vähän vaarallistahan tämä on... iskee taas mineilykuume:D Minulla on tuolla yksi uusi(kirppisostos) talo, joka odottaa remppaa. Ainoa vaan, kun se sattuu olemaan Lundbytä, ei siinäkään oikein mittakaavat 1:12 istu. Mutta aoin yrittää. Kaikenlaisia talokokeilujakin on ollut,vaan vieläkin puuttuu se oikea. Ehkä pitäiskin aloittaa yhdestä huoneesta..

    ReplyDelete
  25. Mineilykuume on vaarallinen, erittäin helposti tarttuva ja sinnikäs tauti :-D
    Eikös Lundbyhyn käy 1:24? Vai oliko siinä ihan oma mittakaavansa.

    ReplyDelete
  26. Kiitos vastauksestasi Saila. Muistankin nyt että mainitsit asian joskus aiemmin. Näin mielikuvan miten kissa keikkuu nukketalon savupiipussa ja talo huojuu...ovela sijoittelu siis takaa rauhan talossa. Kun kutistuspillerit keksitään, olen heti jonossa kyläilemään.:)

    ReplyDelete
  27. Lemmikkien ja lasten uteliaisuus pitää totta kai ottaa aina huomioon. Kissanpentu olisi varma täystuho :-)
    Tervetuloa!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!