Monday 7 November 2011

Ahkeran istuttajan tuskainen loppu

Viikon kyykittyäni, kitkettyäni, nostettuani perunoita ja sipuleita, työnnettyäni taimia ja kukkasipuleita multaan, rakennettuani vesipumpulle talvilämpimän kopin, noukittuani ja pinottuani naapurin miehen ystävällisesti tekemiä klapeja ja raivattuani nokkosikosta uusia kukkapenkkejä sanoi selkäni sopimuksensa irti perjantai-iltapäivänä. Musti lojui sängyllä, kumarruin paijaamaan sitä enkä enää päässytkään ylös, en myöskään kyykkyyn.
Lopulta sain kammettua itseni S-kirjaimen muotoiseksi menninkäiseksi ja pääsin liikkumaan. Oli asiaa kaupunkiin ja huomasin, ettei tilanne helpottanut päivien myötä vaikka yritin venytellä sen minkä kykenin. Istuminen, seisominen, käveleminen ja makaaminen sattuivat.
Tänään kävin toimistolla eivätkä kollegani jaksaneet katsoa ähkimistäni ja kankeaa liikkumistani, vaan näpyttelivät osteopaatin numeron valmiiksi. Osteopaatin – hui! Eivätkös ne ole niitä, joiden käsittelyssä asiakas parkuu ja vikisee?

Pääsin vastaanotolle tunnin sisällä puhelusta. Ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä sattui vietävästi, mutta pääosin tuntui hyvältä, kun paatti liikutti ja paineli kramppiin mennyttä alaselkää. Vika johtuu jo pari vuotta sitten kipeytyneestä alaselän oikeasta puolesta. En muista, missä se kipeytyi, ystäväni ehdotti kivien pyörittelyä ja nostelua kiviaitaan, mikä on mahdollista. Selkä vihoittelee aina, kun teen jotakin raskasta, selän toinen puoli yrittää korjata ja kierre on valmis. Voi tulla kramppi, mikä nyt tapahtui. Alaselkä on jo mennyt vähän värään asentoon, minkä saa kai vielä korjattua takaisin. Lopuksi tohtori niksautteli selkääni, mikä oli aika hurjaa.
Kun hoito oli tehty, pystyin kävelemään ja jopa samalla kääntymään vieressäni kävelevää tohtoria kohti. Olivat luvanneet ajanvarauksessa, ettei sieltä tarvitse kotiutua invataksilla. No ei tarvinnut. Melkein tanssin ulos silkasta ilosta.
Voi mahdoton, miten osaa olla iloinen siitä, että kipua on vähemmän! Huomenaamulla on hieroja, jolle varasin ajan jo perjantaina, ja muutaman päivän kuluttua vielä uusi paattikäsittely. Eiköhän elämä ala taas hymyillä!

Kuvissa muotopuutarhan syksy ja vasta nyt kukkiva kanerva-asteri 'Snow Flurry'. Aloin tehdä muotopuutarhan neljättä ja viimeistä penkkiä, mutta se on hidasta villiintyneen karviaispuskan, heinikon, nokkosten ja maahan hautautuneiden tiiliskivien takia. Vieressä on ollut rakennus, jonka hellan/uunin hauta on ilmeisesti muotopuutarhassani. Maasta nousee myös valkoisia kaakelinpaloja.

Having been planting etc. for a week my back stopped operating. It simply cramped. I went to see an osteopath for the first time in my life. The idea was rather scary, but he did make most of the pain go away. A massage tomorrow and another visit on Friday should do the trick.

Kanerva-asteri - Aster ericoides

30 comments :

  1. Auts! Selän jumiin meno on ihan kamalaa. Onneksi sait helpotusta.

    ReplyDelete
  2. Kuulosti niin tutulta tuo selän oireet, hyvä kun pääsit osteopaatille.

    Sinulla on samat merkit kuin omassa selässäni. Yritän käydä vähintään kerran kahdessa kuukaudessa hierojalla, joka on valmistuu kohta osteopaatiksi.

    Koeta nyt levätä välillä.

    Maiju

    ReplyDelete
  3. Melkoisen työn olet tehnyt! Miten tuttu olotila... Selkäkipu, ei hyvä.
    Hyvä että työkaverisi ottivat heti asiaan kantaa ;) Toivottavasti pian helpottaa!!

    ReplyDelete
  4. Hyvä että kipu hellittää. Nuo niksautukset ja niksauttajat kuulostavat minustakin pelottavilta, pelonsekaisin tuntein minäkin suhtaudun käsittelyihin. Mutta ne auttavat. Jos Saaripalstalla nousee kaakelinpaloja maasta, niin sijaiskodin pihalta nousee luunkappaleita. Taitavat olla lehmänluita(?)

    ReplyDelete
  5. Saila, tosi hienoa että sait apua! Ja että hait apua! Meidän mutsi ei kuunnellut oireita ja lopulta tuli niin paha välilevyn pullistuma, että oli vuodepotilaana pari kuukautta ja toinen jalka on pysyvästi tunnoton. Ja selkäkivut vaivaavat pysyvästi. Käy vaan ahkerasti huoltamassa selkääsi! Ja ota mallia meitsin ja omien jätkien venytyksistä!

    ReplyDelete
  6. Voi hirvitys, tuollaisen sivusta katseleminen on kauheaa, saatikka kokeminen. Minulla ei selkä ole tehnyt tenää, mutta miehelläni on, ja näyttää tosi ilkeältä, kun ei ole hyvä missään asennossa. Tosin hän ei vielä ole käynyt paatilla. Kuulin kerran eräästä kissasta, joka myös oli saanut ison avun selkäkipuihin joltakin paatilta.
    Pikaista paranemista ja hyvää ja varovaista selän hoitoa sinulle!
    Kanerva-asteri näyttää söpöltä. Meillä Kosken adoptiopuutarhassa maasta nokkospehkon alta nousi kattotiilin palasia.

    ReplyDelete
  7. Auts. Joko ne pihahommat vähitellen helpottaa tälle syksyä? Vai vieläkö aiot kyykkiä?
    Sinulla on mahtavat työkaverit! Ei päässyt pahenemaan tuo selkä, kun ajoissa menit hoitoon.

    ReplyDelete
  8. Kiitos kommenteista!
    Tänä aamuna olo on ollut loistava, loikin vähän myöhässä hierojalle eikä se tuntunut pahalta yhtään missään. Yritän keskittyä oikeampiin työasentoihin, jumppaan, johon osteopaatti antaa ohjeita perjantain uusintavisiitillä, ja kissa-/koiramaisiin venytyksiin! Eläimistä on hyvä ottaa oppia.

    Kyllä siinä niksautustilanteessa oli outo ja pelokas olo. Täysin vieras ihminen yrittää vääntää ja murjoa minua korkkiruuviksi. Siinä täytyy olla todellista luottamusta toiseen ihmiseen. Ensi kerralla ei enää hermostuta.

    Muutama kasvi on vielä istuttamatta, en ihan kaikkia ehtinyt saada maahan, mutta ne voivat myös odottaa ruukuissaan kevääseen, kun työnsin ruukut multaan.

    Tervettä viikkoa kaikille!

    ReplyDelete
  9. Tavallisesti puutarhapostauksesi ovat huippuluettavaa, mutta nyt kun tajuan työn ja tuskan niiden takana, aloin itsekin lukiessani ähistä ja ähkiä. Itsellänikin kun tuo ristiselkä laulaa hallelujaa pienemmistäkin hommista. Pitäisi otta mallia kisuleista ja veeeeenytellä riittävästi und levätä sopivasti. Hyvä, että paatti auttoi!!!

    ReplyDelete
  10. Voi ei, nyt olikin tuskaista luettavaa! Anteeksi vain. Toivon, että joku lukija saattaa ehkä hankkia apua ajoissa tämän luettuaan. Pitäisi todellakin ottaa oppia kissojen venyttelystä! (ja levosta)

    ReplyDelete
  11. Onneksi sait nopeasti apua. Selkä kun pettää niin se on sitten menoa. Käyn säännöllisesti hierojalla, koska pääasiassa niska ja hartiat on koko ajan yhtä isoa klomppia. Jos ajan vaikka autolla Luvialta Poriin, joudun sillä matkalla niksauttelemaan niskaa muutaman kerran, kun tuntuu, että se menee lukkoon. Jos ajan pidempiä matkoja, kuten vaikka täältä Myllyyn ja Ikeaan ostoksille, alaselkä huutaa hoosiannaa ja jalkoja repii. Ja mitä olinkaan... kohta 24??

    Kaiken tämän purkautumisen jälkeen piti vielä todeta, että vau tota kanerva-asteria, näyttää vähän kuin norjanangervolta maanpeiteversiona :P

    ReplyDelete
  12. Voi ei Tiina, noin nuorena! Minä sain sentään nauttia erinomaisesta terveydestä melkein nelikymppiseksi asti. Selästä on todellakin pidettävä huolta. Aloin käydä hierojalla viime talvena ja silti olen yhtä klomppina taas seuraavalla kerralla.
    Tuo asteri on todellakin norjanangervo maata myöten :-D

    ReplyDelete
  13. Hyvä ettei tullut selkä kipeäksi jo siitä, että luin tämän postauksen. :) Ei ihme, jos hieman jäykistyy tuollaisen työmäärän jälkeen, mutta mahtavaa, että sait noin konkreettista apua osteopaatilta. Minulla hävisi kerran viikkoja vaivannut ja sairauslomalle pakottanut jalkaterän rasitusvamma yhdellä kiropraktikkokäynnillä. Ihmeitä tapahtuu!

    Kertomuksesi oli niin rohkaiseva, että tiedän jo erään selkävikaisen, jolle aion siitä vinkata. :)

    ReplyDelete
  14. Juu... tutulta kuullostaa...

    Mä kävin pari kertaa osteopaatilla ja ensi järkytyksestä toivuttuani olin "myyty". Vaivat hävisivät kahdella käsittelyllä ja eivät ole tulleet takaisin! Ennen sitä oli kokeiltu kaiken maailman napit ja hieronnat ja levot ja rasitukset.

    ReplyDelete
  15. Juu, on minullakin kipukoukku, piikkimatto ja käyn siellä tavallisella (urheilu)hierojalla, mutta tähän eivät niin kevyet aseet enää käyneetkään. Onneksi apu tuli nopeasti, en muuten istuisi tässäkään kirjoittamassa, kokeilin polvillani seisomista työpöydän ääressä mutta sekin sattui liikaa, jotta voisi keskittyä työhön.

    ReplyDelete
  16. Oi kauhia!! Mitä sinä nyt, vanha nainen, tuolla tavalla. Vähemmän pitää rehkiä, tai enemmän jumpata! Minäkin, istumatyöläinen, heittäydyn nykyään joka ilta viimeisenä tekonani ennen sänkyyn kaatumista olohuoneen matolle ja teen selkälihasliikkeitä ja venyttelen. Eipä revi per... istumalihaksia enää. Eikä siinä auta miettiä, viitsisinkö tänään, jos huomenna tai viimeistään ylihuomenna on kankku taas niin kipeä ettei itku ole kaukana.

    Pidetäänpä naiset - ja miehet - itsestämme huolta, ei sitä kukaan muu tee!

    ReplyDelete
  17. Jop, kai se on uskottava, mutta kun on aina tähän asti ollut niin terve! (Ja nuori!)

    ReplyDelete
  18. Voi. Tuskallista. Toivottavasti kipu häivää eikä tule takaisin. Ehkä voisit opettaa pojat kävelemään selän päällä ja antamaan kissahierontaa?

    ReplyDelete
  19. Voi kurjuuksien kuravelli :( Toivottavasti selkä paranee oikein pian kuntoon! Lähetän sinne kovasti paranemisvoimia!

    ReplyDelete
  20. Onneksi olosi on parempi! Selkäjumit ovat tosi tuttuja minulle. Hiljattain kehuskelin kenossa kävelevälle työkaverilleni, että eipä ole moneen vuoteen ollut selkä kipeänä - pari päivää meni ja niin kävelin kenossa. En kehu enää, en! Hassusti, minulla taas oli nuorena selkävaivoja tosi paljon, mutta nykyisin harvoin. Olen kyllä huoltanutkin selkääni, joka päivä.

    ReplyDelete
  21. Kiitos vinkistä! Munkin selkä vihottelee/jumittelee usein, tarttis varmaan käydä paatilla munkin. Tai ottaa sitten jonkinlainen selkäjumppa päiväohjelmaan, jokaiseen.

    ReplyDelete
  22. Kiitos Naukulan Mamma, Maikki, Omenaminttu ja Pioni!
    Kissahieronta olisi todella ihanaa, samoin kissalämmitys, mutta nuo suostuvat lämmittämään vain jalkoja, satunnaisesti kylkeä tai vatsaa mutta eivät selkää (ehkä siksi, että en nuku vatsallani?)
    Ei kannata ilmeisesti kehuskella ;-)
    Selkäjumppa olisi varmaan hyvä, omalla logiikallani ajattelen, että vatsalihaksetkin olisi pidettävä kunnossa niin keskivartalon kannatusta tulisi siltäkin puolelta. Osteopaatti suositteli pilatesta, joka vahvistaa tukilihaksia.

    ReplyDelete
  23. Hyvä kuulla, että paatti auttoi! Toivottavasti auttaa vastakin, etteivät Musti ja Ransu sentään paijaamatta jää emännän taipumattomuuden vuoksi.

    Meillä kulkee suvussa "doomed to failure" -mallinen pitkärakenteinen selkä, joten jännityksellä odotan milloin omani alkaa temppuilla. Veljeni sai jo vapautuksen armeijasta selkänsä vuoksi ja koko suku ravaa "niksauteltavana" enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

    ReplyDelete
  24. Voi ei! Otan osaa. Mitenköhän sellainen selkä onkin säilynyt geeneissä, luulisi jo suvun evoluution kehittyvän vähitellen... ehkä se sinun kohdallasi juuri tapahtuukin ;-) Mutta silti, pidä selästäsi huoli (varmaan pidätkin). Unnan venytyksistä kandee ottaa mallia!

    ReplyDelete
  25. Kuulepas osteopaatti on varmaan ihan hyvä juttu, mutta kokeilepa akupunktiota. On moni muukin saanut siitä apua ja mikä parasta, olo on hoidon jälkeen ainakin rentoutunut ja sopivan raukea. Jollei ole saanut neulahoitoa, saattaa sekin pelottaa, mutta neulakammoisena voin kertoa, että turhaan. Käteeni olen saanut siitä apua, sekä hartia/lapajumituksiin ja noidannuoleen.(onneksi näitä kaikkia vaivoja ei nyt samalla kertaa sentään ole ollut:)

    ReplyDelete
  26. Kiitos vinkistä! Takisi mieli kokeilla akupunktiota joskus.

    ReplyDelete
  27. Voin kuvitella helpotuksen kun selkä korjaantui! Mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle? No, osteopaatin ja hierojan tietty. (Ja kissat...)

    ReplyDelete
  28. Hei, toi oli hyvä! Minäkin ottaisin ehdottomasti osteopaatin ja hierojan (ja kissat!!). Tänään oli toka ja - huraa! - viimeinen kerta osteopaatilla. Jatkan hierojalla kuitenkin, kuten ennenkin.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!