Viikon sisällä

 Olen tässä viikon aikana ulkoiluttanut kameraa kolmena päivänä. Säät olivat melko erilaiset!

Uudenvuodenaattona oli lauhaa eikä lunta näkynyt missään. Rivendellin joenvarren kasvusto eli tarhajouluruusut ovat reheviä.

Sitten rehevät peittyivät lumeen. 

Ja tänä aamuna vielä kuuraankin. Jännästi joka toinen yö on ollut lauha, joka toisena pakkasta noin –10 astetta. 

Helmiomenapensas 'Marleenan' marjat hupenevat talven mittaan lintujen suihin, mutta aika paljon on vielä jäljellä. Kuva 3.1.

'Marleena' tänä aamuna.

Uudenvuodenaattona huomasin, että vaaleamunkinhuppu oli noussut. Se oli ihan mukavaa, sillä olin viime viikkoina miettinyt, näinkö koko kasvia kesän aikana. Ettei se vain menehtynyt viime talvena päälleen kertyneen jääkannen alle?

Ei näköjään. Mutta ei sen ihan juuri nyt olisi tarvinnut nousta... leikkasin tuosta penkistä perennanvarsia ja kasasin niitä ja muuta roinaa verson suojaksi. Lunta ei ollut ennen pakkasia sen vertaa, että siitä pystyisi mitään kasaamaan. Ei sitä edelleenkään ole kuin viitisen senttimetriä.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi teki kauniit nuput. Joulukuun lopussa yksikään kukka ei ollut avautunut, mutta nuput olivat jo lähtenet erkaantumaan toisistaan. Tänä aamuna ne ovat paksun kuuran alla ja mietin, näenkö kukkia tänä vuonna ollenkaan. Kuuran seasta pilkistävästä punertavasta pitää nyt nauttia kukkienkin edestä.

Nuput lienevät melko kestäviä, sillä puskan kukinta-aika on Skotlannissakin vuodenvaihde, mutta meillä vain talvi kestää kovin paljon pidempään kuin siellä. 

Uudenvuodenaattona ojissa virtasi runsas vesi.

Nyt osa ojista on jäätynyt. Onneksi ei ole kauheita pakkasia luvassa; maa tuskin jäätyy niin pahasti, että tulisi samanlaista routaa ja salaojien umpeutumista kuin vuosi sitten. Mutta onhan tässä vielä talvea edessä – kaikkea ehtii vielä tapahtua, vaikka parin viikon ennuste onkin mukavan lauha. Vuosi sitten ei toisaalta myöskään olisi voinut uskoa, millaiset massiiviset jääkentät helmikuussa muodostuivat.

Uudenvuodenaattona kuvasin kaksi varjohiippaa, kun niiden eron näkee juuri nyt aika hyvin. Edessä on tarhavarjohiippa, taustalla vaskivarjohiippa. Niiden päällä on saarnen oksia, sillä siinä on puu, jonka pehmeistä oksista putoaa pätkiä tuulella. Saarnen runkoa näkyykin kuvassa, se on kaunis, uurteinen.

Nyt varjohiipat ovat lumessa ja kuuran peitossa. Talvisista perennoista edelleen toki kauneimpia, kuurahan vain korostaa sydämenmuotoisia lehtiä.

Olen jonkin verran siivoillut kukkapenkeissä sojottavia perennanvarsia, kun joinakin päivinä on ollut niin upea auringonpaiste, että on ollut pakko olla pihalla puuhailemassa ja fiilistelemässä. Perennojen siivoaminen tarkoittaa pitkillä pensassaksilla pätkimistä niille sijoilleen. Varjo- ja marhanliljat ovat komeita talvella, mikäli varret vain pysyvät pystyssä. Laonneet leikkaan, pystyt saavat jäädä. Tämä on marhanlilja 'Early Bird' 3.1.

Tässä se on tänä aamuna. Vielä kauniimpi, vai mitä?

Onhan se toki vielä kauniimpi kukkiessaan. Kukkakuvia laitoin viime kesänä paljonkin, mutta tässäpä kuva hetkeä ennen kukintaa juhannusviikolla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense