Ilostuttavat keltaheinät

 Ihme kyllä, puutarha-aiheet eivät vieläkään lopu, vaikka syksy kääntyi talveksi silmänräpäyksessä.

Olen nimittäin ihastellut paria heinää. Koko kesän ajan kyllä, mutta kun silloin huomion on vienyt kaikki kukkiva ja näyttävämpi. Vaikka tuli lumi ja pakkanen, ilostuttavat heinät yhä vain! Tämä on siemenestä kasvattamani isopiippo 'Solar Flair'. Ihan super! Kuten lajikenimestä voi päätellä, se on kellanvihreälehtinen.

Eilen kiertelin pihaa kameran kanssa lauhassa plussakelissä, jolloin tämäkin kohta näytti kivemmalta. Plussaa on toki tänäänkin, mutta yöllä satoi uusi kerros nuoskalunta.

Isopiiposta oikealle on Nilan viime vuonna lähettämistä siemenistä kasvatettu tellima, siitä oikealle pikkusormustinkukka. Kaikki kolme mitä parhaimpia syyskasveja: pysyvät vihreinä niin pitkään, kunnes pakkasjakso alkaa, eikä muutaman asteen pakkanen edes näitä lannista. 

Kolmikko asuu kiinanpunapuun juurella penkin alla. Kuvasin pikkusormustinkukan keskikesällä kukassa, mutta se ei tainnut saada tuolloin palstatilaa, kun ruusut ja kaikki muukin kukki tuolloin. Siinä oli muutama viimeinen kukka vielä lokakuussa.

Toinen paikka, jossa ihastelen kellanvihreitä heiniä, on katajapenkki. Siinä ovat kultatesmat yhä vain kauniina.

Epämääräinen lumikerros ei ole kyllä yhtään kaunis, mutta tuolla kultatesmat kumminkin näkyvät ihanan värisinä, jotenkin niin keväisinä! Ihan parasta on se, että ne ovat onnistuneet tekemään siementaimia tuonne katajapenkin reunalle, josta alkaa mutapuutarha. Siellä oli karmea jääkausi keväällä, kun mutapuutarhasta pois johtava salaoja oli jäätynyt tukkoon. Jäätynyt maa tappoi aika paljon, kalliita herkkujakin, mutta ei nyt muistella sitä. Katsotaan vaikka tuota vaaleajouluruusun itsekseen tuohon kylväytynyttä siementaimea, joka on aika reipas. Sen takana on risukasan näköinen nietospensas.

Nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2' on ihme kääpiö. Se kyllä kukkii pitkään, mutta kasvaa vain 20-senttiseksi, kukatkin ovat minimaalisia. Täällä minun puutarhassani siis, en tiedä, kuinka se muualla käyttäytyy. Viereisen akileijan lehden kanssa voi saada mittakaavaa.

Koska luulin kasvia metriseksi pensaaksi, se tuli aluksi istutettua paikkaan, jossa se ei edes näkynyt vierustovereiden seasta. Tässä katajapenkissä se näkyy onneksi.

Lajikkeissa on isoja eroja, tosin on perimässäkin, sillä nämä on risteytetty eri nietospensaslajeista. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' on sellainen metrinen lajike, jossa kaikki muukin on kookkaampaa; lehdet ja kukat. Viime kesänä se kukki hyvin hillitysti enkä tainnut ottaa kukinnasta kuin tämän yhden kuvan.

Mutta takaisin katajapenkin liepeille!

Piti jatkaa aiheesta vaaleajouluruusut, mutta juttu rönsyilee. Katajapenkin viereisessä mäntypenkissä on isoin vaaleajouluruusu jo raottamassa ensimmäisiä nuppujaan, otin kuvan eilen ennen uutta lunta.

Ransu esittelee. Mäntypenkki on vasemmalla, katajapenkki oikealla. Häntä osoittaa muotopuutarhan suuntaan. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

Tuolloin otin kuvia kultatesmoista: siitä, kuinka kauniin värisiä ne ovat syyspuutarhassa. Etualalla näkyy ihan katajan juurella kasvavaa taponlehteä, jokunen puna-ailakki oli vielä kukassa.

Tuolla näkyy niitä mutapuutarhan partaalle kylväytyneitä – ihanaa, että kultatesma alkoi viivyttelemättä kansoittaa aluetta. Tummemman keltaisena hehkui puistotaikapähkinä 'Diane'. Muutama päivä sitten huomasin lumeen tallentuneen todistusaineiston, kuinka jänis oli oikein istunut pensaan äärellä sitä nakertamassa. En ollut muistanut laittaa tiheämpää verkkoa, oli vain tämä peuranestokartio. Eipä ihme, että puska ei oikein pysty kasvamaan!

Tässä keväisessä kuvassa Ransu esittelee katajapenkkiä. Nyt otetut kuvat vain eivät näytä näin kivoilta, puuttuu vihreys ja valo, enkä saanut Ransuakaan houkuteltua lumeen (mutta Mustin ystäville tiedoksi: tänään onnistui jo hillitty lumihepuli, vaikka lumi onkin nuoskaa).

Vanhat hirret toimivat mutapuutarhakuopan reunana ja heti niiden takana on parin neliömetrin alue, josta tuhoutui keväällä ihan kaikki kasvillisuus, kun siinä oli jääkenttä parin kuukauden ajan. Ihme, että oikealla oleva alppiruusupuska selvisi, vaikka ei se viihdy – ei ole kasvanut kymmenessä vuodessa oikeastaan yhtään. Kuvasta voi ehkä erottaa vihreitä kuusenoksia, joita olen pistänyt sen katteeksi toiveena happamoittaa maata rodolle mieleisemmäksi.

Tämän keväisen kuvan alareunassa näkyy heräilevää keltaista kultatesmaa, paksut versot kuuluvat marhanliljoille. En vielä tuossa vaiheessa ollut pätkinyt niiden edellisvuotisia kukkavarsia, ne sojottavat kohti taivaita. 

Kataja on rujo, sillä se ratkesi pahasti tykkylumen painon alla muutama vuosi sitten. Kaksi paksua, vinoon kasvavaa runkoa ratkesi alhaalta, jopa pystyyn kasvava latva meni poikki. Mutta tulipahan paljon istutustilaa katajan ympärille.

Eikös lopeteta keväisiin kuviin? Ransu esittelee katajapenkin aarretta, jonka päältä olen nostanut suojakartion kuvaamista varten. Taustalla näkyy Rohanissa kukkiva näsiä: se kukki melko myöhään, kuva on toukokuulta.

Aarre on rusokoiranhammas. Onko somempaa kevätkukkaa nähtykään?

Hankin tänä syksynä useita erilaisia koiranhampaita, ajatus oli varmasti istuttaa ainakin joku niistä katajapenkkiin, mutta miten minusta tuntuu, että tulin istuttaneeksi kaikki jonnekin muualle. Tuli vähän kiire saada sipulit ja mukulat maahan, eivätkä kuningasajatus ja istutushetki aina kohtaa. 

Mutta hei, ei se mitään – jostain ne keväällä toivottavasti nousevat ja sitten juhlitaan!

Alppiruusu Rhododendron

Isopiippo Luzula sylvatica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Taponlehti Asarum

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tellima Tellima grandiflora

Vaaleajouluruusu Helleborus niger