Huomasin aamulla makuuhuoneen ikkunasta, että jotakin oli yön aikana tehty.
Harmi, että nuo riista-aidan langat on jotenkin punottu lyhyistä pätkistä, pystylangat eivät ole yhtenäisiä alhaalta ylös. Kun iso eläin pakottaa itsensä läpi, antaa kiinnitysspiraali periksi. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta.
Paikkasin sitten tuon järeämmällä rautalangalla ja paksuilla kuusenoksilla, jotka kiinnitin aitaan. Saa nähdä, mistä keksivät tulla seuraavaksi. Paikkasin myös kohdan yhden portin pielessä, jossa ne ovat työntäneet tekemäni risuaidan sivuun ja purkaneet osan kivimuuria päästäkseen sisään.
Naapurin sähköpaimenlangatkin on juostu pariin kertaan tässä syksyn mittaan rikki, eli niitä ei edes sähkö pysäytä – tai pitäisi säätää vähän lisää voltteja, niin että saisi käristystä.
Toivon, että pyökki-pensasaita joskus naamioi verkkoaidan, mutta vesimyyrät ovat olleet toista mieltä. Olen joutunut uusimaan pyökkejä, pari tuollaista parimetristäkin meni viime talvena. Nyt olen istuttanut uudet taimet verkkosuppiloon, joka ulottuu maan ylle ja alle.
Mikä sää! Japaninlehtikuusi sinitaivasta vasten – Ukrainan värit, taustalla Suomen valkorunkoinen koivu ja sinitaivas. Tästä näystä tuli vahvat tuntemukset.
Eilen oli märempää, onneksi kuvasin syysvuokko 'September Charmin', viime yönä tuo kukka käytiin syömässä.
Tontin toisessa päässä on myös peurojen aiheuttama projekti. Ne olivat poissa ollessani hypänneet tai juosseet päin porttia niin, että sen pystypuu oli mennyt poikki ja metallinen tolpanjalka napsahtanut rikki hitsauskohdasta. Ei tämäkään ole ensimmäinen kerta...
Uusi, aiempaa paksumman tolpan jalka on valettu betoniin ja meinaan myös rakentaa portista vähän entistä järeämmän. Luovuttaminen ei kuulu repertuaariin. Täältäkin löysin peurojen tekemän reiän portin vierestä, joten sekin tuli tukittua.
Olisi ihan kiva saada peurat pysymään ulkopuolella, sillä täältä löytyy vielä ruusunnuppuja. Pierre de Ronsardin nuppu on verkolla suojattu.
The Pilgrim kukkii ihanasti, mutta tämä on niin iso, että en voinut verkottaa tätä ruhjomatta kukkia ja nuppuja. Ihmeen kaupalla peurat eivät ole vielä kukkia syöneet, vain pari nuppua. Trico garden -sumutus auttaa tähän aikaan vuodesta enää epävarmasti, sillä peurat tulevat ahnaiksi syksyllä sen lisäksi, että ne juoksevat aitoja päin (sillä on kai jotain tekemistä kiima-ajan kanssa).
Kuvassa on keskellä uusi portintolppa. Projekti etenee hitaasti kuin hirsipuu-leikki. Eilen pystytin jalan ja tolpan, tänään lisäsin alas viistot tukipuut. Akkuporakoneeni akku kestää noin kahden reiän ja ruuvin poraamisen ennen kuin se hyytyy. Toinen akku on aina latautumassa sillä aikaa, kun käytän ensimmäistä, mutta joutuuhan siinä välissä tekemään muuta, eivät ne sekunnissa lataudu.
Uusia nuppuja on vielä, saa nähdä, onko kauaa. Joskus tuntuu ihan siltä, että kun saan jonkun kohdan kunnolla tukittua, ne tekevät tavallista tuhoisamman kostohyökkäyksen. Näistä kahdesta ihanaakin ihanammasta marraskuun kukasta olen ollut hyvin kiitollinen.
Istutettavaa olisi aika paljon, mutta aika on taas mennyt peuratuhojen korjaamiseen. Pari pussia ja yhden astiataimen sain tänään maahan, se on hyvä. Sipulipussi poikineen vielä odottelee vintin portailla.
Lähipäiville onkin luvassa sateita, mikä on ihan hyvä istutussää.
Euroopanpyökki Fagus sylvatica
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Japaninvaahtera Acer palmatum
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Syysvuokko Anemone hupehensis
.JPEG)
.jpg)
Voi tsissus, mitä väkitukkoja nua peurat! Järkyttäviä maanvaivoja. Onneksi on viälä muutamia koreeta, lohoruttavia kukkijoota puutarhas.
ReplyDeleteNe on kyllä sellaisia... perjantaina oli metsästysporukka kuulemma ampunut yhdeksän, se on hyvä alku, mutta ei riitä vielä mihinkään. Peurat pataan.
DeleteNo, onpa siellä itsepäisiä peuroja😬
ReplyDeletePahoin pelkään, että se on lajiominaisuus eikä vain tämän saaren kannan erikoisuus.
DeleteUskomattomia nuo peurat! Ruusut saivat sydämeni sykähtämään ♡
ReplyDeleteRuusujen aika ulottuu kesäkuulta marraskuulle, niin ihanaa <3
DeleteKyllä ovat ryökäleitä nuo peurat. Miten sen kanta on piässykkin noin isoks, kun tuhoja vuan tekkööt missä ovat. Yhettömään sais jahata nuo, ei kuulu meijän luontoon moinen tuholainen.
ReplyDeleteSanopa muuta, minustakin saisi kaikki hävittää, jos siihen enää pysytytäänkään. Niitä on liikaa, tällä pikku saarella aivan älyttömästi, lisäksi niistä on tullut niin kesyjä, että seisovat ihmisestä vain kymmenenkin metrin päässä ja toljottavat.
DeleteAivan varmasti ärsyttää, kun jatkuvasti saa rakentaa uusia aitoja ja samalla korjailla vanhojen tuhoja... koko peurakanta pitäisi saatella jollakin konstilla pois sieltä saarelta... niillä ei taida olla siellä luontaisia vihollisiakaan - paitsi me ihmiset. Onneksi sentään ymmärtävät kauneimmat ruusut säästää!
ReplyDeleteÄrsyttää tosiaan, kun tuntuu, että mikään ei riitä, aina ne änkeytyvät väkisin jostain. Eilen en löytänyt uusia peuran jälkiä pihalta, ekaan kertaan viikkoihin, ja sain uuden portin rakennettua. Täytyy toivoa, että tilanne rauhoittuu.
DeleteSikäli asiat ovat kyllä hyvin, että aita+portit ovat pitäneet peurat jo parin vuoden ajan ulkopuolella keväisin ja kesäisin. On ihanaa voida ihailla kevään sipulikukkia ja kesäisiä liljoja yms. eikä poikki syötyjä varsia. Mutta syksyn tullen peurat ovat aggressiivisempia.
Ihanat ruusunkukat ovat vielä tänäänkin tallella!
Onpa uskomattomia ryökäleitä! Vielä on maa sula niin tolpille kuin sipuleillekin. Sisua!
ReplyDeleteKiitos! Hyvä on nyt puuhailla ja istuttaa.
DeleteMiten ihmeessä ne mahtuvat noin pienistä aukoista? Sama ihmetys on kyllä hiirten ja myyrien kanssa, kun ne tunkevat itsensä lyijykynän kokoisista aukoista. Toivottavasti sinnikäs aitaprojektisi tuottaa tulosta ja saat pidettyä peurat ja kauriit poissa puutarhastasi.
ReplyDeleteNiinpä. Kaipa peurat ja hiiret jotenkin venyvät :-D Tuon reiän alaosaan oli jäänyt peuran lyhyitä, jäykkiä vatsakarvoja todistusaineistoksi, että läpi on tultu, sorkanjälkien lisäksi. Mutta nyt on kaksi peuratonta yötä takana, ei yhtään uusia kakkakasoja nurmikolla eikä muutakaan viitettä kutsumattomasta käynnistä. Tänään katsoin ikkunasta, kun kyläniityllä oli kaksi peuraa ja joitakin minuutteja sen jälkeen kuului PUM. Jess! Metsästäjä on paikalla ja mökkeilee tässä kylässä.
DeleteÄliistyttävää, millaisista esteistä peurat tulevat läpi. Ja vielä kiviäkin siirtelevät! Kuinkahan ne oikein huomaavat heikot kohdat, joista sitten väkivalloin työntäytyvät läpi? Ja tuota riista-aidan suunnitteluvirhettä ihmettelin kovasti. Mitä järkeä on riista-aidassa, josta peurat pääsevät läpi? Toivottavasti uusi portti kestää entistä paremmin sorkkajalkaisten houdinien käsittelyn.
ReplyDeleteÄllistyttävää on, ja epätoivoa herättävää. Ne todella tekevät kaikkensa päästäkseen aidattuun puutarhaan. Minä tietysti hankin halvimman riista-aidan, jonka löysin. En tullut ajatelleeksi, että ne juoksevat päin ja saavat sen aivan kupruille, ja sitten vielä vääntävät aukkoja suuremmiksi. Peurat kokeilevat kuonollaan ja sitten alkavat työntää väkipakolla.
DeletePortti on vielä tänäänkin pystyssä, jes.
Saila, katsoitko sitä mun lehtikuusta. Onko se kanadan lehtikuusi, vai peräti kanadanhemlokki. Tästä menee kohta tietyö ohi ja Reima vahtii haukkana kun ovat meidän lehdon kohdalla, sillä siinä on tuo kaunis kuusi mikä lie ja sitten hemlokki, joka ei pudota neulasiaan, ikivihreä. En olisi sitä niin ottanutkaan, mutta kun tuttu puutarhamyyjä niin suositteli.
ReplyDeleteJos se on se keltaisessa ruskassa oleva puu, niin on varmasti lehtikuusi, sillä hemlokit ovat ainavihantia, kuten sanot. Tarkempaa lajimäärittelyä en millään pysty tekemään, pitäisi nähdä yksityiskohtia ja siltikään en ole varma, osaisinko määritellä oikein.
Delete