Eräänä aurinkoisena päivänä

 Huomasin aamulla makuuhuoneen ikkunasta, että jotakin oli yön aikana tehty.

Riista-aidan yläreunaa seuraava valkoinen nauha kun on tuolleen vinksallaan, tarkoittaa se sitä, että peurat ovat taas askarrelleet.

Ei näitä juttuja uskoisi, ellei omin silmin näkisi. Tuosta on tultu väkipakolla läpi. Paikka ei ole helppo; siinä on kivimuuria 70 cm, murtautumiskohta on sen päällä noin metrin korkeudella. Tuosta on tultu sisään, se selvisi sorkanjäljistä ja tuoreet kakkaläjät heti sisäpuolella paljastavat tulijan: valkohäntäpeura (metsäkauriilla on pienemmät papanat). Reikä on noin 50 x 25 cm ja silti siitä on peura mahtunut.

Harmi, että nuo riista-aidan langat on jotenkin punottu lyhyistä pätkistä, pystylangat eivät ole yhtenäisiä alhaalta ylös. Kun iso eläin pakottaa itsensä läpi, antaa kiinnitysspiraali periksi. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta.

Paikkasin sitten tuon järeämmällä rautalangalla ja paksuilla kuusenoksilla, jotka kiinnitin aitaan. Saa nähdä, mistä keksivät tulla seuraavaksi. Paikkasin myös kohdan yhden portin pielessä, jossa ne ovat työntäneet tekemäni risuaidan sivuun ja purkaneet osan kivimuuria päästäkseen sisään.

Kauniimpiin asioihin: siinä vieressä elelee japaninvaahtera 'Osakazuki', joka aivan hehkui tänään auringossa. Oikealla on rotkolemmikin lehti. Niitä ei onneksi ole vielä kaikkia syöty. Peurojen kanssa harmillista on sekin, että syksyllä ne syövät kasvit, jotka eivät muuten maistu, kuten rotkolemmikit, saniaiset ja ylipäätään kaikki loput. Olisi noita lehtiä ihan kiva katsella talven tuloon asti, joka saattaa täällä tapahtua vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Alempana rinteessä jatkan verkon laittoa. Kuvasta ei erota, mutta riista-aita jatkuu tässä ja sitten parinsadan metrin rulla loppui noin kuvan vasemman reunan kohdalla. Nyt pystyn jatkamaan sitä joitakin metrejä lisää, sillä toin mukanani pienen rullan.

Alarinteessä oli aiemmin oikea peurojen highway, mutta sitten sain ison rullan jykevää verkkoa ystävälliseltä naisihmiseltä. Tämä 2,5 metriä korkea tiheä ja painava verkko on ainoa täysin varma kohta, josta peurat eivät ole päässeet enää mitenkään sisään, vaikka kuinka haluaisivat. 

Naapurin sähköpaimenlangatkin on juostu pariin kertaan tässä syksyn mittaan rikki, eli niitä ei edes sähkö pysäytä – tai pitäisi säätää vähän lisää voltteja, niin että saisi käristystä.

Toivon, että pyökki-pensasaita joskus naamioi verkkoaidan, mutta vesimyyrät ovat olleet toista mieltä. Olen joutunut uusimaan pyökkejä, pari tuollaista parimetristäkin meni viime talvena. Nyt olen istuttanut uudet taimet verkkosuppiloon, joka ulottuu maan ylle ja alle.

Mikä sää! Japaninlehtikuusi sinitaivasta vasten – Ukrainan värit, taustalla Suomen valkorunkoinen koivu ja sinitaivas. Tästä näystä tuli vahvat tuntemukset.

Eilen oli märempää, onneksi kuvasin syysvuokko 'September Charmin', viime yönä tuo kukka käytiin syömässä.

Tontin toisessa päässä on myös peurojen aiheuttama projekti. Ne olivat poissa ollessani hypänneet tai juosseet päin porttia niin, että sen pystypuu oli mennyt poikki ja metallinen tolpanjalka napsahtanut rikki hitsauskohdasta. Ei tämäkään ole ensimmäinen kerta...

Kuvassa on keskellä uusi portintolppa. Projekti etenee hitaasti kuin hirsipuu-leikki. Eilen pystytin jalan ja tolpan, tänään lisäsin alas viistot tukipuut. Akkuporakoneeni akku kestää noin kahden reiän ja ruuvin poraamisen ennen kuin se hyytyy. Toinen akku on aina latautumassa sillä aikaa, kun käytän ensimmäistä, mutta joutuuhan siinä välissä tekemään muuta, eivät ne sekunnissa lataudu. 

Uusi, aiempaa paksumman tolpan jalka on valettu betoniin ja meinaan myös rakentaa portista vähän entistä järeämmän. Luovuttaminen ei kuulu repertuaariin. Täältäkin löysin peurojen tekemän reiän portin vierestä, joten sekin tuli tukittua.

Olisi ihan kiva saada peurat pysymään ulkopuolella, sillä täältä löytyy vielä ruusunnuppuja. Pierre de Ronsardin nuppu on verkolla suojattu.

The Pilgrim kukkii ihanasti, mutta tämä on niin iso, että en voinut verkottaa tätä ruhjomatta kukkia ja nuppuja. Ihmeen kaupalla peurat eivät ole vielä kukkia syöneet, vain pari nuppua. Trico garden -sumutus auttaa tähän aikaan vuodesta enää epävarmasti, sillä peurat tulevat ahnaiksi syksyllä sen lisäksi, että ne juoksevat aitoja päin (sillä on kai jotain tekemistä kiima-ajan kanssa). 

Uusia nuppuja on vielä, saa nähdä, onko kauaa. Joskus tuntuu ihan siltä, että kun saan jonkun kohdan kunnolla tukittua, ne tekevät tavallista tuhoisamman kostohyökkäyksen. Näistä kahdesta ihanaakin ihanammasta marraskuun kukasta olen ollut hyvin kiitollinen.

Istutettavaa olisi aika paljon, mutta aika on taas mennyt peuratuhojen korjaamiseen. Pari pussia ja yhden astiataimen sain tänään maahan, se on hyvä. Sipulipussi poikineen vielä odottelee vintin portailla.

Lähipäiville onkin luvassa sateita, mikä on ihan hyvä istutussää.

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysvuokko Anemone hupehensis