Kevät tulee

 Sitä ei voi estää!

Katselin murheellisena paikkaa, josta on viime talvena hävinnyt Orkney-saarilta tuomani aarre, kerrottukukkainen mukulaleinikki. Hieraisin silmiäni. Tuossahan ON mukulaleinikin lehti.

Enpä ole aiemmin huomannut mukulaleinikkejä syksyllä, mutta voi olla, että en vain ole huomannut – ovathan ne pieniä. Tuokin lehti on pikkurillin pään kokoinen. 

Koska tässä ympäristössä kasvaa tavallista mukulaleinikkiä joka puolella, en tiedä, onko tuo sitä orkneyläistä. Siinä olisi aika vahvat tummat läiskät lehtien keskellä, ja on tuossa tummaa, mutta en tiedä, onko tarpeeksi. Toivon tosiaan, että siitä on edes pieni pala jäljellä.

Mutta voi että ilostuin, oli tuo mitä oli. Näin keväinen juttu keskellä marraskuuta!

Luonnonkukkia on vielä kukassa, se ei ole tavatonta. Kurjenkelloja, puna-ailakkeja, haisukurjenpolvia, päivänkakkaroita. Vähän ja harvassa, mutta sitäkin ilostuttavampia. Voikukastakin ilahtuisi, siis kukasta, lehtiruusukkeita kyllä piisaa.

Krookuksetkin ovat keväisiä, mutta tämä on syksyllä kukkiva syyriansyyssahrami. Viimeinen kukkanen on jäljellä, tilaus lähetettiin sen verran myöhään. Tuulessa lepattava ränsistynyt kaunotar. 

Olin vähän ajatellut tätä ruukkukasviksi kaupunkiparvekkeelle, mutta täytyy vielä selvitellä tarkemmin tämän kasvupaikkavaatimuksia. Valitettavasti edellinen erikoinen parvekekukkana kasvattamani kreetansyyssahrami menehtyi viime vuonna.

Jos jatketaan pihakierrosta kasvimaan suuntaan, näyttää erehdyttävästi syksyiseltä. Tämänkin karhunvattukartion olivat muuten peurat onnistuneet kaatamaan vatunversoja riipiessään, vaikka se oli metallitolpalla maassa kiinni (muuten nuo lentelevät tuulissakin kumoon).

Onneksi ei kaikkia lehtiä ole riivitty, sillä karhunvatut ovat kauniita ruskakasveja. Orjanruusu on aivan punaisenaan kiulukoita.

Kasvimaalla alkaa olla autiota, paitsi etummainen yrttipenkki, joka on talvellakin vihreä ainakin osittain. Onneksi peurat eivät yrtteihin koske!

Perunoista osa on vielä nostamatta. Eilen keskityin kiveyksen jatkamiseen, sitä on nyt lähes Rohaniin johtavalle ovelle asti. Ovi näkyy tiilenpunaisena pystyraitana kuvan keskellä.

Nyt tuli liian ihana auringonpaiste esiin, pakko mennä ulos!

... jatkuu muutama tunti myöhemmin, tein istutusalueen tuonne ovesta vasemmalle olevaan nurkkaan. Sinne saikin uppoamaan istutusta odottavista taimista ja sipuleista ison osan.

Astutaan ovesta pari askelmaa alas, tullaan ruusu-heinätarhaan ja Rohanin alueelle. Valkokukkaista kurkkuyrttiä ei vieläkään ole syöty tästä, muualta kyllä on. Kolmeen yöhön en ole löytänyt uusia jälkiä peurojen vierailuista, ihan mahtavaa. Ja metsästäjät ovat yhä saarella, kuuluu pum pum silloin tällöin. Tuuletan joka kerta.

Täällä kukkii myös tuoksuasteri 'Herbstschnee' yhä vain.

Laitoin tästä viimeksikin kaksi kuvaa, reilu viikko sitten, anteeksi vain, mutta kun se on koko ajan paremmin kukassa!

Kaita-asteri 'Prince' on onneksi elossa ja aloittanut kukinnan. Tämän minipienet kukat ovat äärimmäisen suloiset ja ihanat yhdessä tummanvihreiden lehtien kanssa.

Ruusu-heinätarha on oikeastaan aika kiva. Keväällä siinä on aika paljon sipulikukkia, keskikesällä ruusut ja näin syksyn iloksi monta eri asteria. Koristeheinistä siniheinät ovat parhaimmillaan näin marraskuussa. Otinkin niistä tänään kuvan juuri tässä, mutta en ole vielä siirtänyt tämän päivän kuvia tietokoneelle.

Laitetaan väliin vaikka tämä kuva parin päivän takaa, jossa näkyy perustavallinen siniheinä (ei siis mitään lajiketta) ja 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni. Siniheinästä oikealle on tarhanietospensas 'Strawberry Fields', siinäkin on nyt ihanaa limenvihreää, hyvin syreeniin sointuvaa syysväriä.

Rohanin toisessa päässä tullaan mäntyjen alle metsäpuutarhaan, ilokseni huomasin vaaleajouluruusussa nuput jo korkealla. Takana on pallohopeakuusi.

Jatketaan sitten Ransun perässä kohti muotopuutarhaa.

Kaikenlaista pientä on vielä kukassa. Mirrinminttu 'Six Hills Giant'.

Sinikatana yrittää vielä, mutta vähän epätoivoiselta tuo näyttää.

Austin-ruusu The Pilgrim porskuttaa, mikä onni, ettei peura ole syönyt sen nuppuja ja kukkia!

Seuraava nuppu on avautumassa, kaksi isoa lättykukkaa nuokkuu tuolla puskan toisella puolella. Yritys saada ne mahtumaan samaan kuvaan on hieman horjuva.

Melkoinen jymy-yllätys: 'Katharine Hodgkinit', eli keväällä kukkivat risteymäkurjenmiekat, nupulla! Näky on niin ihana, että kun nämä pari päivää sitten huomasin, olen saanut tavattomasti virtaa ja puksuttanut kuin duracellpupu siitä pitäen. Ihana sääkin vaikuttaa, aurinko on pilkahdellut joka päivä, kuten kuvista näkyy.

Vaikka kevätkukkien nuput ovat tähän aikaan vuodesta ehkä enemmän huono kuin hyvä asia, hykertelen silti onnesta. Lähdin etsimään lumikellonversoja, mutta niitä en löytänyt. Vielä.

Kevät lähestyy, ystävät! Sitä ei voi mikään estää, ei pahinkaan pessimisti.

Ai että marraskuussa on puolensa.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Kurjenmiekka Iris

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Siniheinä Molinia caerulea

Sinikatana Catananche caerulea

Syyriansyyssahrami Crocus kotschyanus

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu Helleborus niger