Friday 18 November 2022

Pihakierros Ransun kanssa

 Aurinkoisena viikonloppuna

Kuistilla. 

Suoraan kuistia vastapäätä on herkkujen nurkka, jossa kasvaa mm. syysvuokko 'September Charm'. Se jaksoi vielä viikonloppuna avata kaksi kukkaa peurojen syömien tilalle, kun oli niin valoisaa.

Näkymä yli mutapuutarhan jatkuu kohti Rohania, ruusu-heinätarhaa ja kasvimaalle johtavaa ovea.

Ison kiven vieressä kasvava etelänkurjenmiekka on kaunis myös nyt, mustanpuhuvine siemenkotineen. Ja sammalet, talvikauden kuninkaat!

Kun nostetaan katse kohti taloja, näkyy paljon ihanaa vihreää nurmikkoa ja korkeuserot erottuvat paremmin kuin kesällä. Japaninlehtikuusen ruska on kyllä nyt ohi.

Jatketaan sitten vaikka Rohanin läpi kasvimaan ovelle. Täältä päin näkyy kivipenger ja pari porrasaskelmaa, kolmas askelma tulee vielä tuohon ovelle. 
Siinä kasvaa nyt sormustinkukkien armeija, mutta kun en raaski kitkeä komeita lehtiruusukkeita. Ehkä talvi hoitelee ne taas, kuten viime talvikin. Yksi tuossa ovenpielessä kukki kauniisti kesällä.

Ransu tulee perässä.

Rohanissa on vielä makeita värejä, kun punaperuukkipensaissa on ruska ja metsätyräkki 'Chameleon' on lähes hohtavan vaaleanpunertava. Tänä vuonna olen erityisesti alkanut kiinnittää huomiota kasveihin, joihin tulee tuontapainen syysväri. Dendrologiystäväni ei tykkää tuosta "kauhtuneen punamultamaalin" väristä, mutta minusta se on jännä ja kiva.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa ei tarvitse katsella pelkkiä lakastuvia olemuksia, kun kaita-asteri 'Prince' pistelee parastaan ja avaa koko ajan uusia kukkia. Se on kuin mikäkin minikokoinen ilotulitus.

Läheltä prinssin kukat ovat todella somia. Vieressä, Rohanissa, ei olekaan enää kuin yksi asteri, vesimyyrät ovat syöneet kaikki muut. Tämä aarre on sitäkin kalliimpi.

Noustaan sitten raput kasvimaalle.


Tässä laatikossa, jota Ransu esittelee, oli kesällä karu kuivuus. Sidesalaateista selvisi kaksi satokokoon asti, herneistä ei yksikään, auringonkukista kolme (mutta peura söi kukat lopuksi). Punajuuret sen sijaan kukoistivat! 
Ei haitannut mitään, jos olin touko–kesäkuussa pariin otteeseen viikon pois kastelemasta ja täällä vain aurinko porotti. Ne itivät ja kasvoivat todella mojovan kokoisiksi. 
Ransun takana, syvämultaisemmassa laatikossa, punajuuret kasvoivat enemmän muiden satokasvien varjossa ja jäivät selvästi pienemmiksi, osa ihan mineiksi. Mielenkiintoinen kokeilu, ja hyvä tietää. Tästä lähin punajuuret paikkaan, jossa niitä eivät muut kasvit varjosta, ja ei saa kastella liikaa.


Kiveyksestä oli kommenteissa puhetta. Tämä on ollut todella pitkä projekti. Visioin kasvimaan jo aika alussa, ja kun talo kengitettiin 2008, tuli siitä huonoja hirsiä ja siitä kohopenkkikasvimaa lähti rakentumaan. 
Rikkoutuneita tiiliä ja kiviä nousee lähes joka lapionpistolla, niistä valitsen sopivimman kokoiset ja tuon tänne työmaan lähelle kasaan. Materiaaliongelma onkin ollut betonin tai laastin kanssa, sillä sitä ei mahdu läheskään joka kerralla kyytiin, kun käyn mantereella. Kaivon ympäristössä on tullut tiiliä käytettyä enemmänkin; tein varmaan tämän kohdan silloin, kun vanhan tuvan muuri korjattiin ja siitä syntyi paljon sopivaa rikkinäistä tiiltä. 
Pakkasen purressa niistä on tullut tiilimurskaa, mikä on ihan oivallinen kulkupinta, kun alla on kumminkin maanrakennuskangas.
Nyt, 14 vuotta aloittamisen jälkeen, on kaikki kohopenkit tehty ja kiveyksestä uupuu enää muutama viimeinen neliömetri.

Maa viettää kohti Rohaniin johtavaa ovea. Alussa mietin, mitä se vaatisi, että alueen tasoittaisi: joko mittavaa kaivuutyötä täällä kaivon päässä tai metrin korotusta tuonne alaosaan (tai todennäköisimmin niiden yhdistelmää) – päätin, että en tee mitään. Ladon vain kivet maan päälle sellaisena, kuin se on. Isojen kivien kohdalla olen tehnyt poikkeuksia, joko kaivanut niitä ylös tai jättänyt näkyviin osaksi kiveystä. Kiveyksessä on laajoja kumpareita ja notkelmia, se ei vietä tasaisesti.
Kuvan oikeassa reunassa on ruusutarha ja pari kartiota karhunvatuille.

Karhunvattu 'Tayberryn' hienoa ruskaa. Harmaakäenkukat ovat todella reippaita syyskukkijoita, vaikka kukkamäärä ei ole ollenkaan kesän tasoa, jolloin ruusutarha oli sakeanaan noita neonpinkkejä kukkia.

Jatketaan pihatietä takaisin päin ja kuljetaan ruusupergolan ohi. Tässä on yrttipenkistä siirretty salvia, toivottavasti se selviää talvesta tässä avomaalla preerian reunalla. Kivien väleissä on kaksi kaunista 'Malepartus' -elefanttiheinää. En ole kai ikinä onnistunut saamaan elefanttiheiniä talvehtimaan, mutta yritänpä nyt kumminkin yhä uudestaan ja uudestaan. Ainakin nuo ovat kasvaneet – kolmas taimi kuoli jo kesän aikana, mutta yhtä kasvattelin isossa ruukussa syksyyn asti ja tuo toinen kasvoi mukavasti avomaalla.

Vähän edempänä ja alempana tullaan lahon saunan nurkalle. Tässä kasvaa raunioyrttiä, raparperia ja vesimyyriä. Saunaliiterin nurkalta eteenpäin on aluetta, jota ei vielä ole täysin kesytetty, hoidetut alueet ovat vasta kuroutumassa yhteen. Olen kaivanut ojan pitkin seinänviertä tienvarren ojalle ja laittanut sen loppupätkän salaojaksi, jotta Rohanista pääsee oven kautta kasvimaalle loikkaamatta ojan yli.

Pengermän yläpuolen istutukset ovat edenneet. Löysin alkusyksystä niin edullisen Light-O-Day (eli 'Bailday') -jalohortensian, komean ja hyvässä alennuksessa, että se oli hankittava. Kerran aiemminkin sellainen on minulla ollut, mutta se näivettyi kuiviin kesiin, sinnitteli elossa kyllä joitakin vuosia.
Light-O-Day on todella kaunis valkokirjavalehtinen lajike, ja sen kukinnot ovat siroja lättyjä, eivät sellaisia muhkeita palloja, jotka eivät ole niin mieleeni. 
Tässä on muheva multa, vaikkakin myös vesimyyriä – toivon, että hortensiat eivät kuulu niiden ruokavalioon ja että paikka sopii. Punahevoskastanja tulee suomaan hortensialle varjoa, mutta ei vielä muutamiin vuosiin.

Saunan nurkalla kasvaa myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kasvanut todella hyvin. Tämä kuva on lokakuun lopulta, mutta puska ei vieläkään ole oikein tullut ruskaan muutamia tummia sävyjä saaneita lehtiä lukuun ottamatta. Toivottavasti se selviää sään äkillisestä kylmenemisestä. Ihan vielä ei sille viitsisi suojapressuakaan laittaa, vähän ylimitoitettua olisi se, kun ei tuo mikään eksoottinen eläjä ole.
Lehtiä ei enää ole näin paljoa, niitä on joku kapeaturpainen käynyt riipimässä verkon reikien läpi. Se nyt ei haittaa, vaikka ärsyttääkin, kunhan eivät ala popsia varsia. Tai kukkanuppuja. Mutta toisin kuin viime ja toissa syksynä, en tänä vuonna ole kukintojen alkuja huomannutkaan.

Saunan toisella nurkalla on japaninlehtikuusi varistanut lähes kaikki neulasensa. Sen kävyt ovat koristeellisuudessaan vertaansa vailla.

Nythän on jo alkamassa uusi viikonloppu eikä tässä ehditty kiertää kuin puoli pihaa. Jatketaan toisella kerralla. Mukavaa viikonloppua!


Elefanttiheinä Miscanthus sinensis
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium
Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Metsätyräkki Euphorbia dulcis
Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus
Raunioyrtti Symphytum
Salvia Salvia officinalis
Syysvuokko Anemone hupehensis

20 comments :

  1. Ransu on pihalla kuin kotonaan. Ja miksei olisi ;) Olenko jo kysynyt, miten kissat reagoi peuroihin ja mitä peurat tekevät, jos kissat ovat pihalla? Vai onko sellaista tilannetta ollut?
    Merri yritti hyökätä narussa ollessaan naapurin pihalla olevan jäniksen kimppuun. Se oli varmaan se pahamaineinen jänörosvo ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oletpa kysynyt aiemminkin, juu! Riippuu vähän tilanteesta ja kai kissastakin. Musti ei juuri välitä, vaikka yritän usuttaa sitä iskemään hampaansa peuran peffaan. Ransu lähti ainakin viimeksi karkuun, kun peura juoksi minua karkuun rytinällä. Ransu äkkäsi fiksuna mennä heti pihakeinun alle, se onkin hyvä turvapaikka. Peurat eivät kai hirveästi välitä, mutta ne voivat olla lemmikeille hengenvaarallisia potkaistessaan.
      Voi hitsi, ettei Merri päässyt nitistämään jänörosvoa!

      Delete
  2. Olen Ransu kaden sinun ihanasta karvaturkista. Se on niin lämpöisen näköinen - Max vilukissa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on lämmin! Ransu nauttii viileydestä, vaikka nyt meni kyllä vähän turhankin viileäksi. Mutta pääasia, ettei tule lunta! Eikä hellettä.

      Delete
  3. Mikä luontoseikkailu. Usein lähempänä kuin aavistaakaan. Meillä on melkoisen villiintynyt tontti jonne eksyy sekä peuroja, hirviä että mäyriä. Kissa katselee ihan rauhallisena iltapimeässä kun mäyrä popsii maahan pudonneita luumuja. Mistä sen tiedän? No kun kuuluu sellainen outo maiskutus syysillassa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eläimet varmaan osaavat asennoitua. Ihana pimeästi kuuluva maiskutus :-D

      Delete
  4. Kiitos Ransu esittelyistä:)! Teillä on siellä vielä niin viihtyisää, kauniita alueita ja hieno kiveys. Ovi ja säleikkö näyttävät tosi kivoilta. Tiirailin Ransun johdattelemalla kierroksella myös sivusilmällä edellisen postauksen herkän kauniita kärhöjä ja niitä komeita ruusuja, vaikkei näissä kuvissa näkynytkään.
    Olisipa vielä lisäksi lämpöä! Laitoin tänään talon kivijalan tuuletusaukkoihin tupot, kun meinasi ihan jäätyä sisälläkin, hyrr... :-D Villaa kivijalan aukkoihin tunkiessani vastaan tuli juhannusruusupusikon keskeltä kohmeinen vaaleanpunainen myskimalvan nuppu! Kiva perjantaiylläri. Lämpöä sinne teillekin Ransu ja mukavaa viikonloppua!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisipa lämpöä tosiaan! Nämä kuvat olivat viime viikonlopulta, jolloin sitä oli. Seuraavan kerran ehkä huhtikuussa?
      Ihanaa löytää nuppu tähän aikaan vuodesta.
      Me kiitämme Ransun kanssa toivotuksista ja toivotamme teille lämpöisiä, vetämättömiä lattioita!

      Delete
  5. En tiedä oliko tämä vuosi heikko heisipensaille. Hurtanheidessä ei näy yhtään nupun alkua kun viime syksynä niitä oli useita, se kukki ekaa kertaa tänä vuonna. Tai sitten ne alut tulevat vasta keväällä. Lehtien alut ovat kuitenkin jo komeat. Joka vuosi ihmettelen miten ne selviytyvät paleltumatta.
    Ransu on hyvä esittelijä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi olla. Toisaalta ei ihan heikoksi vuodeksi voi sanoa kasvun kannalta, tuosta puskastani on tullut oikein tuuhea ja toinenkin harvinaisempi heisi on kasvanut tänä vuonna hyvin. Samaa ei voi sanoa lumipalloheisistä, joista toivoin komeita puskia, mutta ne molemmat pysyvät polvenkorkuisina ja kituliaina vuodesta toiseen!
      Kukkia saisi kyllä tulla. Skotlannissa tämä sama 'Dawn' kukkii syystalvella, siksi olen yrittänyt saada sen nuput suojattua, jotta ne eivät palellu talvella, kun eivät ne täällä ehdi avautua ennen talven tuloa. Lehtisilmujen paleltuminen ei ole niin kriittistä, se kasvattaa varmaan uudet tilalle, mutta harvemmin pensas pystyy uudet kukat kasvattamaan.

      Delete
  6. Viihdyttävä kierros. Terkut, Puutarhapojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojat kiittävät! Terveiset sinnekin paikallisille karvakuonoille!

      Delete
  7. Kiitos Ransulle kivasta kierroksesta! Olet opas parhaasta päästä.
    En kyllä kitkisi sormustinkukkien ruusukkeita pois puutarhaoven pielestä ja rappusilta. Ransu ja Musti osaavat pujotella taitavasti kasvien välistä ja seuraavana kesänä sormustimet kasvavat taas jossain muualla.
    Olet ihailtavan kärsivällinen ja johdonmukainen rakennusprojekteissasi. 14 vuoden aherruksen jälkeen lähes valmis alue. Meikäläinen olisi muuttanut suunnitelmaa siinä ajassa vähintään viisi kertaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sormustinkukkien joka paikkaan kylväytyvät siementaimet tuovat puutarhaan ihanaa villiä salaisen puutarhan tunnelmaa, juuri tuollaisissa rappujen pielissä yms.
      Heh, ehkä tuossa ei oikein voinut enää muuttaa suunnitelmaa, kun oli jo kohopenkkejä tehty ja kiveys aloitettu. Kehittynyt se on, mukaan tuli jossain vaiheessa tuo ovi-idea ja kulku Rohaniin, ja ruusutarha + ruusupergola kasvimaan viereen, ja sen jälkeen kivipenkereen rajaama pikku aukio, jolla ei nyt vielä ole funktiota. Alussa muistan vain miettineeni, että haluan kivetyt aukiot tuohon ylös kaivon lähelle (johon osuvat ilta-auringon säteet) ja alas oven edustalle, ja kohopenkkejä sopiviin kohtiin. Suunnitelma ei ollut sen tarkempi, mutta sen tiesin, että en halua nurmikkoa leikata tällä alueella kasvilaatikoiden ympäriltä, se olisi vihoviimeistä.

      Delete
  8. Kiitos Ransulle mielenkiintoisesta kierroksesta! Kaita-asteri 'Prince' on kyllä söpö <3 Ihanaa, että joku kasvi jaksaa kukkia vielä näin myöhään syksyllä.
    Pitkään olet kyllä uurastanut kasvimaan kiveyksen kanssa. Minusta kiveyksen kaltevuus ja notkelmat eivät haittaa. Puutarhasi yleisilme ei ole muutenkaan vatupassin ja linjalankojen kanssa viivasuoraan tehty, joten täydellinen kiveys voisi näyttää omituiselta. Sitä paitsi luonnonkiviin sopiikin epätasaisuus paremmin kuin täysin sileä pinta.
    Huvituin hetkeksi tuosta lauseesta: "Tässä kasvaa raunioyrttiä, raparperia ja vesimyyriä". Aivan kuin tarkoituksella niitä kasvattaisit :D Toivottavasti se "lajike" ei olisi kovin talvenkestävä tänä vuonna.
    Heidelle toivotellaan taas oikein hyvää talvehtimista ja pikaista nuppujen väsäämistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, että on myöhäisiä kukkijoita ja täällä meren keskellä, jos missä, niillä on mahdollisuus ehtiäkin kukkaan. Näin kuroutuu tauko viimeisten ja ensimmäisten kukkien välillä mahdollisimman lyhyeksi.
      Kiva kuulla, että sinustakin epätasainen ja epäsuoraviivainen kiveys sopii. Tuossa kun kulkee vierellä lisäksi kylätie, joka samoin viettää alamäkeen, niin vaakasuora taso tien vierellä näyttäisi ehkä vähän hassulta. Mutta isoin vaikutin oli toki resurssikysymys ja se, että tein muutenkin aluetta pienissä muutaman neliömetrin osissa per vuosi.
      Vitsiksi se vesimyyräjuttu olikin tarkoitettu, joten hyvä, että nauratti! Mutta totuus on, että tuossa kohdassa niitä on ihan v---imyyrästi. Ne kaiketi rakastavat raunioyrtin meheviä juuria. Seuraavassa kuvassa näkyvä oja on usein kuohkean mullan tukkima, kun myyrät ovat myllänneet - lapioin ojan vapaaksi mullasta useaan kertaan vuodessa. Mutta nyt olisi toiveita kannan romahtamisesta, kun se on ollut huipussaan jo pari vuotta. Jos Mustin saaliista voi jotain päätellä, niin myyrät ovat nyt vähissä. Ei siis saaliin saalista tuotu näytille muutamaan viikkoon.
      Ei jotain huonoa, jottei jotain hyvääkin. Jos heisi ei tee kukkanuppuja, niin ei niiden pakkasenkeston ja suojaamisen puolesta tarvitse myöskään stressata. Puskan suojaksi taidan kumminkin haravoida vaahteranlehtiä tuonne verkon sisään, mutta ehkä se ei tänä talvena tarvitse pressua suojakseen. Tai saa nähdä, jos kukkanuppuja alkaa kumminkin kehittyä, niin sitten on taas kunnon toppaus edessä.

      Delete
  9. Ransu on kyllä puutarhaopas parhaasta päästä! <3 Kasvimaan kiveys on kyllä hieno, oikein piti suurentaa sivua, jotta näki paremmin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on :-)
      Valitettavasti olen laittanut kuvat sen verran pieninä tänne, että eivät ne varmaan juuri kasva kokoa, vaikka ruutua suurentaisikin! Riippuu tietty ruudusta ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!