Pihakierros Ransun kanssa

 Aurinkoisena viikonloppuna

Kuistilla. 

Suoraan kuistia vastapäätä on herkkujen nurkka, jossa kasvaa mm. syysvuokko 'September Charm'. Se jaksoi vielä viikonloppuna avata kaksi kukkaa peurojen syömien tilalle, kun oli niin valoisaa.

Näkymä yli mutapuutarhan jatkuu kohti Rohania, ruusu-heinätarhaa ja kasvimaalle johtavaa ovea.

Ison kiven vieressä kasvava etelänkurjenmiekka on kaunis myös nyt, mustanpuhuvine siemenkotineen. Ja sammalet, talvikauden kuninkaat!

Kun nostetaan katse kohti taloja, näkyy paljon ihanaa vihreää nurmikkoa ja korkeuserot erottuvat paremmin kuin kesällä. Japaninlehtikuusen ruska on kyllä nyt ohi.

Jatketaan sitten vaikka Rohanin läpi kasvimaan ovelle. Täältä päin näkyy kivipenger ja pari porrasaskelmaa, kolmas askelma tulee vielä tuohon ovelle. 

Siinä kasvaa nyt sormustinkukkien armeija, mutta kun en raaski kitkeä komeita lehtiruusukkeita. Ehkä talvi hoitelee ne taas, kuten viime talvikin. Yksi tuossa ovenpielessä kukki kauniisti kesällä.

Ransu tulee perässä.

Rohanissa on vielä makeita värejä, kun punaperuukkipensaissa on ruska ja metsätyräkki 'Chameleon' on lähes hohtavan vaaleanpunertava. Tänä vuonna olen erityisesti alkanut kiinnittää huomiota kasveihin, joihin tulee tuontapainen syysväri. Dendrologiystäväni ei tykkää tuosta "kauhtuneen punamultamaalin" väristä, mutta minusta se on jännä ja kiva.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa ei tarvitse katsella pelkkiä lakastuvia olemuksia, kun kaita-asteri 'Prince' pistelee parastaan ja avaa koko ajan uusia kukkia. Se on kuin mikäkin minikokoinen ilotulitus.

Läheltä prinssin kukat ovat todella somia. Vieressä, Rohanissa, ei olekaan enää kuin yksi asteri, vesimyyrät ovat syöneet kaikki muut. Tämä aarre on sitäkin kalliimpi.

Noustaan sitten raput kasvimaalle.

Tässä laatikossa, jota Ransu esittelee, oli kesällä karu kuivuus. Sidesalaateista selvisi kaksi satokokoon asti, herneistä ei yksikään, auringonkukista kolme (mutta peura söi kukat lopuksi). Punajuuret sen sijaan kukoistivat! 

Ei haitannut mitään, jos olin touko–kesäkuussa pariin otteeseen viikon pois kastelemasta ja täällä vain aurinko porotti. Ne itivät ja kasvoivat todella mojovan kokoisiksi. 

Ransun takana, syvämultaisemmassa laatikossa, punajuuret kasvoivat enemmän muiden satokasvien varjossa ja jäivät selvästi pienemmiksi, osa ihan mineiksi. Mielenkiintoinen kokeilu, ja hyvä tietää. Tästä lähin punajuuret paikkaan, jossa niitä eivät muut kasvit varjosta, ja ei saa kastella liikaa.

Kiveyksestä oli kommenteissa puhetta. Tämä on ollut todella pitkä projekti. Visioin kasvimaan jo aika alussa, ja kun talo kengitettiin 2008, tuli siitä huonoja hirsiä ja siitä kohopenkkikasvimaa lähti rakentumaan. 

Rikkoutuneita tiiliä ja kiviä nousee lähes joka lapionpistolla, niistä valitsen sopivimman kokoiset ja tuon tänne työmaan lähelle kasaan. Materiaaliongelma onkin ollut betonin tai laastin kanssa, sillä sitä ei mahdu läheskään joka kerralla kyytiin, kun käyn mantereella. Kaivon ympäristössä on tullut tiiliä käytettyä enemmänkin; tein varmaan tämän kohdan silloin, kun vanhan tuvan muuri korjattiin ja siitä syntyi paljon sopivaa rikkinäistä tiiltä. 

Pakkasen purressa niistä on tullut tiilimurskaa, mikä on ihan oivallinen kulkupinta, kun alla on kumminkin maanrakennuskangas.

Nyt, 14 vuotta aloittamisen jälkeen, on kaikki kohopenkit tehty ja kiveyksestä uupuu enää muutama viimeinen neliömetri.

Maa viettää kohti Rohaniin johtavaa ovea. Alussa mietin, mitä se vaatisi, että alueen tasoittaisi: joko mittavaa kaivuutyötä täällä kaivon päässä tai metrin korotusta tuonne alaosaan (tai todennäköisimmin niiden yhdistelmää) – päätin, että en tee mitään. Ladon vain kivet maan päälle sellaisena, kuin se on. Isojen kivien kohdalla olen tehnyt poikkeuksia, joko kaivanut niitä ylös tai jättänyt näkyviin osaksi kiveystä. Kiveyksessä on laajoja kumpareita ja notkelmia, se ei vietä tasaisesti.

Kuvan oikeassa reunassa on ruusutarha ja pari kartiota karhunvatuille.

Karhunvattu 'Tayberryn' hienoa ruskaa. Harmaakäenkukat ovat todella reippaita syyskukkijoita, vaikka kukkamäärä ei ole ollenkaan kesän tasoa, jolloin ruusutarha oli sakeanaan noita neonpinkkejä kukkia.

Jatketaan pihatietä takaisin päin ja kuljetaan ruusupergolan ohi. Tässä on yrttipenkistä siirretty salvia, toivottavasti se selviää talvesta tässä avomaalla preerian reunalla. Kivien väleissä on kaksi kaunista 'Malepartus' -elefanttiheinää. En ole kai ikinä onnistunut saamaan elefanttiheiniä talvehtimaan, mutta yritänpä nyt kumminkin yhä uudestaan ja uudestaan. Ainakin nuo ovat kasvaneet – kolmas taimi kuoli jo kesän aikana, mutta yhtä kasvattelin isossa ruukussa syksyyn asti ja tuo toinen kasvoi mukavasti avomaalla.

Vähän edempänä ja alempana tullaan lahon saunan nurkalle. Tässä kasvaa raunioyrttiä, raparperia ja vesimyyriä. Saunaliiterin nurkalta eteenpäin on aluetta, jota ei vielä ole täysin kesytetty, hoidetut alueet ovat vasta kuroutumassa yhteen. Olen kaivanut ojan pitkin seinänviertä tienvarren ojalle ja laittanut sen loppupätkän salaojaksi, jotta Rohanista pääsee oven kautta kasvimaalle loikkaamatta ojan yli.

Pengermän yläpuolen istutukset ovat edenneet. Löysin alkusyksystä niin edullisen Light-O-Day (eli 'Bailday') -jalohortensian, komean ja hyvässä alennuksessa, että se oli hankittava. Kerran aiemminkin sellainen on minulla ollut, mutta se näivettyi kuiviin kesiin, sinnitteli elossa kyllä joitakin vuosia.

Light-O-Day on todella kaunis valkokirjavalehtinen lajike, ja sen kukinnot ovat siroja lättyjä, eivät sellaisia muhkeita palloja, jotka eivät ole niin mieleeni. 

Tässä on muheva multa, vaikkakin myös vesimyyriä – toivon, että hortensiat eivät kuulu niiden ruokavalioon ja että paikka sopii. Punahevoskastanja tulee suomaan hortensialle varjoa, mutta ei vielä muutamiin vuosiin.

Saunan nurkalla kasvaa myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kasvanut todella hyvin. Tämä kuva on lokakuun lopulta, mutta puska ei vieläkään ole oikein tullut ruskaan muutamia tummia sävyjä saaneita lehtiä lukuun ottamatta. Toivottavasti se selviää sään äkillisestä kylmenemisestä. Ihan vielä ei sille viitsisi suojapressuakaan laittaa, vähän ylimitoitettua olisi se, kun ei tuo mikään eksoottinen eläjä ole.

Lehtiä ei enää ole näin paljoa, niitä on joku kapeaturpainen käynyt riipimässä verkon reikien läpi. Se nyt ei haittaa, vaikka ärsyttääkin, kunhan eivät ala popsia varsia. Tai kukkanuppuja. Mutta toisin kuin viime ja toissa syksynä, en tänä vuonna ole kukintojen alkuja huomannutkaan.

Saunan toisella nurkalla on japaninlehtikuusi varistanut lähes kaikki neulasensa. Sen kävyt ovat koristeellisuudessaan vertaansa vailla.

Nythän on jo alkamassa uusi viikonloppu eikä tässä ehditty kiertää kuin puoli pihaa. Jatketaan toisella kerralla. Mukavaa viikonloppua!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Raunioyrtti Symphytum

Salvia Salvia officinalis

Syysvuokko Anemone hupehensis