Tuesday, 8 November 2022

Marraskuun kalenteripoika

 Musti on reipas isäntäpantteri, jota eivät sadesäät juuri haittaa.

Myyrien liikkeet eivät jää huomaamatta.


Täällä vartioin minä.

Jatketaan Mustista nyt vähän eteenpäin navetan edustalle, sillä alppipenkissä on kaikkea kivaa.

Mätäslaukkaneilikka teki muutaman kukinnon lokakuun iloksi.

Scleranthus biflorus on ihmeellinen pikku kasvi (kuvassa keskellä). Se on niin mitätön, etten ole muistanut edes laittaa sille vielä omaa tunnistetta, nyt sen teen. Sillä ilo mitättömän kasvin kanssa onnistumisesta on valtava. 
Tilasin siemenet Scottish Rock Garden Clubista muutama vuosi sitten. Ne itivät hyvin. Pari pientä pottia pääsin istuttamaan alppipenkkiin, sittemmin toinen tuppaista kuoli.
Kun kasvi on kotoisin Uudesta-Seelannista ja Australiasta, ei menestyminen ole taattua meidän leveyspiireillämme. Suomeksi Scleranthukset ovat jäsenruohoja, mutta tälle lajille ei ole omaa suomenkielistä nimeä.
Kasvi muodostaa tuollaista sammalen tapaista mättäikköä, ei sen kummempaa. Olen aivan heikkona tuollaisiin mättäitä tekeviin minikasveihin, joten olen liekeissä sen selviämisestä jo joitakin vuosia. Talveksi se saa vanhan katonharjatiilen ja hieman vällyä suojakseen.

Toinen yli-ihana menestymisylläri on Saxifraga fragosoi. Raportoin siitä, kuinka se keväällä vihertyi ja kukki, ja kuinka kesän kuivuudessa se sulki lehdet taas silmujen sisään, jolloin kasvi ei ollut mitenkään erityisen kaunis, erikoisen suomumainen vain. 
Syksyn ja sateiden myötä silmut taas puhkesivat. Nyt huomaa selvästi, että kasvi on alkanut vähän levitäkin. Ihanaa ja ihmeellistä, että Iberian niemimaan luonnonkukka voi selvitä meilläkin.

Ruusujuuri Rhodiola pachyclados on myös levinnyt mukavasti, samoin espanjanmaksaruoho 'Minus' kuvan oikeassa alakulmassa. 
Tuo on niin monta kertaa vaihtanut nimeä, että en ole enää varma, mitä se on. Ostin sen lyydianmaksaruoho 'Glaucum' -nimellä (Sedum lydium), sitten sen nimi muuttui kainomaksaruohoksi (Sedum pallidum), viimeisten tietojen mukaan se on espanjanmaksaruoho 'Minus' (Sedum hispanicum). Kasvien kanssa ei tylsää päivää näe!

Japaninmaksaruoho on sentään kai vielä nimeltään entinen, vaikka se onkin siirtänyt sukunimensä Sedumista Hylotelephiumiksi. Se tuotti ihanan kukinnan syksyn iloksi.

Navetan jälkeen onkin uudenlainen juttu näkymässä. Rakensin eilen uuden ajoportin peuran hajottaman tilalle.

Naapurilla on näin kaunis portti, kylän vanhan mallin mukaan tehty. Itse en ole näin taitava, lisäksi halusin portista korkeamman, jotta ne eivät varmasti hyppää yli. Tuostakin näkee, että on pitänyt vetää valkoinen nauha väliin, jossa on peuranmentävä rako. Kaikkialta ne tosiaan änkeävätkin!

Vasemmalla on pienempi kulkuportti, autoa varten avaan isommankin osan. Tein saman ratkaisun kuin aiemminkin, että portti avautuu sisäänpäin. Näin se ei ole auki ollessaan naapurin sisäänajotiellä, vaikka ei portti niin pitkä olekaan. Naapurille ajetaan mäkeä ylös oikealle.

Saranat ovat sisäpuolella. Saunani on lahoamispisteessä, niinpä otin saunaliiteristä oven pois ja saranat pääsivät uusiokäyttöön tässä.

Siinä se nyt on, korkeutta 180 cm plus valkoinen nauha päällä ja toivon, että peurat eivät tätä heti hajota. Yhden yön se on jo pysynyt pystyssä.

Musti hoitelee naapurienkin pihat.

Myös ikkunasta käsin.

Kuvernöörinkukka kukkii, se oli edellisessä kuvassa Mustin pään päällä.

Aamukahvipisteelläni on käynyt rapatassu. Tuossa on Mustin maitotassi, mutta rapainen maito ei sille kelvannut, vaikka oli itse rapastanut asettinsa.

Sitten rapastamaan sänky. Mustia ärsyttää, sillä Ransu on vienyt sen paikan. Yleensä Musti on tuolla nojailemassa tyynyihin.
Musti ei sitten kauaa sängyssä viihtynytkään. Menimme ulos, minä kaivamaan salaojaa ja Musti omiin puuhiinsa. Sitten se tuli kovaan ääneen ilmoittamaan, koska oli ruoka-aika ja palasimme sisään.


Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola
Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea
Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

18 comments :

  1. Oi Musti, olet kyllä niin paras pihavahti! Ja samalla puutarhuri, kun vieläkin saa kukat kukkimaan ja vihertämään noin hienosti! Muutama kurainen jälki siitä ilosta on pieni juttu - Pepsi

    ReplyDelete
  2. Musti on niin kokenut kaikessa. Se tietää paikat, missä kannattaa vahtia.
    Tassuihin tarttuu aina jotain. Minulla on sängyssä kissanhiekanmurusia aina, vaikka hiekka-astia on pitkän matkan päässä.
    Ihmetyttää, miten niin pehmeät tassut, kuin kissoillakin on, ovat niin kovaa kulutusta kestäviä. Ulkona voi olla vaikka minkälaista maastoa.
    Musti ei sentään ollut niin hävytön, kuin meillä Frodo, että toisen paikka on aina se paras paikka, mihin pitää päästä.
    Hienon portin olet saanut aikaiseksi! Ja se näyttää pysyvän hyvin pystyssä ;) Selvästi taitoa tekijällä. Omista tekosistani tiedän, että "hyvin suunniteltu" ei aina ole niin helposti toteutettu, eikä lopputulos aina vastaa kuvitelmia ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, meilläkin on kaupunkiasunto kuorrutettu kissanhiekalla. Samaa mietin tassuista, ihmeellistä ainetta!
      Tuo parhaan paikan anastaminen voi myös olla niitä riiviöpikkuveljien juttuja...
      Heh, tuo on kolmas portti, jonka olen tuohon tehnyt ja ilman muuta paras tähän asti. Virheistä oikeasti oppii. Tämä on ensimmäinen porttini, joka avautuu siististi saranoillaan eikä sitä tarvitse nostaa avatakseen (koska tolppa heiluu tms)! Ainakin toistaiseksi. Ensimmäisen portin tuohon tein metriä liian lyhyeksi... ja seuraavankin, vaikka mittasin uudestaan - sitten päätinkin tehdä erikseen tuon kulkuportin. Kuulostaako tutulta ;-)

      Delete
  3. Replies
    1. Se on <3 Minun on ihan turha teeskennellä, ettenkö itsekin toisi rapaa tassuissani sisään, vaikka en saapastelekaan keittiön pöydällä. Mutta saatan tehdä siinä kylvöhommia tms.

      Delete
  4. Hieno portti. Me olemme laittaneet puutarhan portin aukeamaan juurikin toisinpäin eli ulospäin. Olemme huomanneet että peurat puskevat ja näin ei ainakaan portti puskemalla periksi anna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän taitavat kaikki ovet ja portit Suomessa avautua yleensä ulospäin. Minulla on sisäpuolella maassa olevaan putkeen upotettava jykevä metallitappi, sillä sellainen on pakko olla jo kovien tuultenkin takia - kantapään kautta opittua ;-)

      Delete
  5. Ihana Musti, kun tekee kaikki työt, niin Ransu voi söpöillä sängystä käsin:).
    Tuo Saxifraga fragosoi on kuin metsäpalsta Tolkienin kartalta. Sen poluilla varmaan pomppii joku pienoiskokoinen Tom Bombadil.
    Ihailen sisukkuuttasi ja luovuuttasi noiden aitojen kanssa. Olet todella joutunut koetukselle niiden pökilöiden kanssa, huh!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojilla on selvä työnjako :-D
      Hih, Tom Bombadil! Tosiaan, niin onkin, voi kuvitella ihan oman minimaailman tuon kasvin uumeniin.
      Voi kiitos! Kaikkea tässä saa tehdä, eipä käy aika pitkäksi.

      Delete
  6. Voihan pojat, pus💕 Meillä loppuivat Saimin tuomiset kuin seinään. Jossain vaiheessa syksyä tuli joka päivä jotakin paistia mutta nyt ei jostain syystä mitään. Huomaan myös ruokahalun kasvaneen joten siitäkin päätellen saalista ei enää tule, harmi🙁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täälläkään ei ole Musti tuonut näytille mitään pariin viikkoon, olen miettinytkin sitä, olisiko myyräkanta viimein romahtanut. Kaksi vuotta huippukautta onkin varmaan ihan maksimi, toivottavasti myyrät nyt vähenivät jo.

      Delete
  7. Miten kauniita pieniä mättäitä. Ihan uskomatonta miten pienestä reiästä peura tai kauris tulee läpi. Niillä ei taida olla kipuaistia ollenkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosiaan ihme, kuinka ne väkipakolla änkeävät todella epämukavista paikoista, kun on pakko päästä. Risuisten pusikkojen läpi kulkeminen on kuulemma niille luontaista, joten se voi selittää jotain. Mutta silti.

      Delete
  8. Täällä eivät naapurit tykkää kissoista pihoilla. Pum, pum, vaan, mutta ei niin kukaan tee. Minulle on tullut oma aivan valkoinen suurisilmäinen kissa, joka saa minulta armon olla, jos ei tule lintujen ja oravien ruoka-aikaan. Useimmiten istuukin makkarin ikkunan takana, jossa yksi lintujen syöttöpaikka, mutta laitamme maapesijöille ruusupuskiin safkat ja ruokintapöytä on terassilla. Juttelen ikkunasta, että 'nut hyvä poika, anna palaa ja nappaa hiiret.' Kerroin omistajalleen, että en voi olla hullaantunut noin kissaan, koska se ei ole Suomen luonnonkiertoa. Hän vain hykerteli eli tiesi kissansa silmien hurman. Even vihreäsilmäinen kissa oli myös suosikkini, mutta se oli sisäkissa. Kerään kissojen kuvia. Kaikkein suloisimpia. Lahjoitan niitä Pasi Ilmarille, että saa sen kirjansa valmiiksi. Hänen Väärän kissan päivä .teoksensa oli super. Toiset pysyvät virkkuina kissoista, toiset koirista. Nyt äidille, 95 vee, on tullut puutarhaan kissa vaanimaan maasta syöviä lintuja. Hirveetä nähdä, kun tuon ikäinen JUOKSEE vesikannun kanssa liukkaalle terassille antamaan vesikyytiä. Niin ja nyt ovat fasutkin saaneet äidin hurmioon. Isäni piti niistä aikoinaan kovasti. Minusta peurat ovat nyt isoja. Luvialla niitä oli ja on.Täällä en ole nähnyt yhtään peuraa vain noita hentoja kauriita. Meri on horoskoopissa kauris ja hänelle valitsen aina jotain kaurista lahjakassista hopeiseen kauriskoruun. Leben und leben lassen♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas teillä ikävä naapurusto. Itse pidän kaikista eläimistä, peuroistakin vielä yli kymmenen vuotta sitten, mutta kokemus on opettanut, että peura on puutarhurin pahin vihollinen.

      Delete
  9. Musti Rapatassu, myyrien kauhu 😻 Ransu on hurjan suloinen sängyssä peiton alla 😻

    ReplyDelete
    Replies
    1. Molemmat on söpöjä, Musti touhuilussaan ja Ransu rentoilussaan :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!