Ennen ja nyt

 Tuli jo syksyllä mieleen, että haluaisin tehdä blogijuttuja, joissa olisi kuvia alkuvuosista ja nyt, ehkä jostain siltä väliltäkin. Se vain vaatii aikaa, että etsii joitakin vanhoja kuvia ja uusia suunnilleen samoista paikoista otettuja.

Tuli vastaan tällainen kuva vuodelta 2010, jolloin olin alkanut luoda muotopuutarhan ensimmäistä istutusaluetta ja muotoilla mielenkiintoisesti poikki sahattua 'Åkerö' -omenapuuta. Peurat alkoivat tuolloin 2010 olla jo todellinen maanvaiva. 

Pari vuotta sitten rakensin tienvarteen aidan myös tähän muotopuutarhan kohdalle. Vuonna 2010 olin vain vetänyt verkkoaitaa muotopuutarhan ympärille yrityksenä pitää elikot ulkopuolella.

Tässä sama kohta viime maaliskuussa. Tämä on lempikohtiani, mutta harvemmin tulee kuvattua. Talon sisäänkäynti on toisella puolella ja kun kierrän tänne kulman takaa, avautuu muotopuutarha silmien eteen. Se on paras livenä, ei mikään kuva sitä oikein näytä.

Nyt näkyy tienvarren aita ja lopullisen muotonsa saanut 'Åkerö'. Puksipuita on tullut istutettua ja leikattua.
 

Nämä kuvat otin toukokuussa 2006, kun kävin tutustumassa paikkaan ja tein ostopäätöksen. Talon nurkalta otettujen kahden kuvan panoraamasta näkyy koko muotopuutarhan alue. Se oli heinikkoa ja nokkosikkoa lisättynä muutamilla nuorilla vaahteroilla ja rujolla omenapuulla, joka on vasemmalla. Heinikossa oli muutama marjapensas, niistä säästin joitakin.

Tuossa sama viime kesänä, tosin vähän eri kuvakulmasta, kun tämä ei ole panoraama, vaan suoraan sivulta päin otettu. Edellisessä kuvassa palloksi leikattu vaahtera on tässä suoraan omenapuun takana.

Muotopuutarhan idea syntyi keittiön ikkunasta käsin, kun sieltä pystyi kuvittelemaan keskusaukion ja sitä ympäröivät neljä istutusaluetta. Alue ei ole aivan symmetrinen ja tämä keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki on isoin. Lisäksi omenapuun takia ei voinut vetää poikkikäytävää tasan puoleenväliin.

Nyt muotopuutarha tuottaa iloa keväästä syksyyn ja talvellakin puksipuiden sekä kauniin muotoisen omenapuun takia. Toukokuussa on tulppaanien aika.

Halusin säännöllisten muotojen alueen – pidän symmetriasta – jossa puksipuuaitojen rajaamissa ryhdikkäissä penkeissä rehottaisi vallaton kasvien yltäkylläisyys. Loppukeväästä onkin jo rehevää ja lukuisia vihreän eri sävyjä.

Kesäkuussa on akileijojen, laukkojen ja pionien vuoro, ja lukuisien muiden kukkien. Puksipuuaitoja ei melkein enää näy. Ne eivät vieläkään ympäröi penkkejä täysin, mutta joka vuosi pistokkaita juurtuu ja kasvaa – ja jonakin vuonna aidat ovat täydelliset. Ja jo nyt minut valtaa täydellinen onni, kun näen taloni kulmalta nykyisin tämän näyn.