Aukot, näkymät

 Puutarhaelon Riitta pohti blogikirjoituksessaan syksyllä puutarhansa aukkoja (KLIK). Juttu oli todella kiva ja kiinnostava ja sen päätteeksi Riitta haastoi muitakin bloggaajia kirjoittamaan aiheesta. Tiesin heti, että tartun aiheeseen.

Toisin kuin Riitalla, oma puutarhani on melko avoin ja sitä siinä rakastan. Näkymä jatkuu rinnettä alas tien yli kyläniitylle, kuten tässä huussin edestä otetussa kuvassa.

Näin ei olisi, jos tonttia ei olisi raivattu. Piha oli monin paikoin melkoista vaahtera-luumuvesakkoa. Siihen en halua palata ja elänkin pienessä ristiriitatilanteessa. Olen istuttanut aika paljon puita, sillä rakastan monia puita ja haluan myös kokeilla uusia lajeja, joita ei paljon Suomessa vielä ole.

Toistaiseksi ne ovat pieniä, mutta esimerkiksi tuossa kuvan niittynäkymän edessä kasvavat nyt vielä hyvin pieni kuparivaahtera, vähän isompi kolmioka ja vielä isompi marjaomenapensas, siitäkin tulee monimetrinen puu. Myös tässä etualan ruskopenkissä kasvava rusotuomipihlaja laajenee jatkuvasti, ja tietysti toivon kovasti, että pyöreän penkin keskellä kasvava kiinanpunapuu elää ja kukoistaa (ja kasvaa valtavaksi, huh!).

Toisaalta – puusta on helppo päästä eroon ottamalla saha esiin. Kuinka helppoa se on jonkun aarteen kohdalla sitten, on eri juttu.

Kulkuaukot ovat tärkeitä, ne ovat siirtymäpaikkoja tilasta toiseen. Venevajan vanha ovi pääsi viimeinkin viime kesänä sille paikalleen, johon sen olin ajatellut. Sen molemmin puolin suunnittelemani marjakuusiaidat eivät toteutuneet, kun peurat söivät taimet, mutta siinä on nyt jo muuta kasvillisuutta ja näkyvyyttä estävää puskistoa jonkin verran ja lisää kasvaa. Ovesta vasemmalle, kuvan ulkopuolella, on taas isoksi kasvava puu, nimittäin punahevoskastanja.

Minua vähän hirvittää tämä puiden määrä, mutta minkäs teet. Maailmassa on liikaa ihania puita ja kun on tilaa, niitä tulee haalittua. Mutta en ole puun siimeksessä viihtyvää tyyppiä; kaipaan avaruutta, mielellään horisonttiin asti jatkuvaa näkymää. Minua ahdistaa olla metsässä!

Kuvassa edessä on siemenestä onnistuneesti kasvatettu karhunputki 'Ebony', mutta en saanut siitä itävää siementä syksyllä, kaikki olivat jotenkin surkastuneet. Tilasin uudet siemenet ja ne odottavat nyt ystävän hyvässä huomassa, että käyn hakemassa. Tuo on nimittäin kaksivuotinen, tai niin oletan, kuten lähes kaikki muutkin tuollaiset herkulliset putkikasvit. Harmi vain.

Kun oviaukkoa katsoo kohtisuoraan Rohanista käsin, näkyy siitä suoraan autopaikalleni kasvimaan läpi. Tämä häiritsee joka ikinen kerta, kun tätä näkymää kameran kanssa sihtaan – onneksi auto on sentään vihreä. 

Suoraan auton edessä koivun alla on pistokkaasta kasvattamani purppuraheisiangervo, mutta se kasvaa kuivalla paikalla äärettömän hitaasti, ehkä senttimetrin vuodessa. Siitä oli tarkoitus tulla näkösuoja. Samalla pienellä läntillä on myös tummalehtinen kirsikkaluumu, rusokuusama (pistokkaasta sekin) ja nyt yksi ihana pensasruusukin, joten ehkä auto jonakin vuonna piiloutuu.

Onnistuneimmat näkymäaukot ovat usein tekemieni pienten rakennelmien aiheuttamia, sillä parimetrinen yksinkertainen hökötys jo peittää ja sen jälkeen avaa näkymän. Tämä pikku aukko avautuu pihatieltä käsin. Vasemmalla on kaksi parimetristä karhunvattukartiota, oikealla yksinkertainen ruusupergola, joka kannattelee jättimäistä orjanruusua. 

Useimpia näkymiäni haittaa aita, kuten tuo epämääräinen risuaita kuvassa. Puutarhanäkymät olisivat paljon kauniimpia ilman, mutta silloin pihassani ei olisikaan paljon kuvattavaa, kun peurat söisivät lähes kaiken. Syksyllä vedin aidan päälle lisärumennukseksi leveää valkoista nauhaa. Se on järkyttävän näköinen, mutta tänä talvena ei pihallani ole montaa valkohäntäpeuran sorkanjälkeä näkynyt, onkohan yhtäkään. Pikkuiset metsäkauriit kyllä vielä pääsevät, sillä ne tulevat aidan raoista tai ali, mistä vain pääsevät, kun valkohäntien taktiikka on loikata yli.

Sama näkymä vastakkaiseen suuntaan, mutta tähän suuntaan ei ole näkymää, ehkä siksi, että ylämäkeen on aina vaikeampi nähdä, varjoakin tuolla on. Navetan päädyssä näkymän katkaisee tuuhea pihlaja. Sen edusta on vielä muokkaamatta puutarhaksi, olen siihen jo jotakin ajatellut, mutta en vielä ehtinyt sinne asti.

Tämä on muuten näkymä autopaikalta käsin, eli kyllä näkyvyys tuntuu tästä suunnasta olevan aika hyvin peitossa, mutta silti toisesta suunnasta katsottuna auto näkyy – kumma juttu! Auto on ehkä vähän pakkomielle, sillä se on minulle lähes rumin pihan elementti, jota kuvitella saattaa, ja haluan ehdottomasti, että auto on poissa silmistä, kun puutarhassa käyskentelee tai ikkunoista ulos katsoo.

Lempinäkymiäni on pitkä yhtenäinen aukko kasvimaalta, puutarhaoven kautta, Rohanin viertä, kahden männyn oksien ali kohti muotopuutarhaa. Tässä ollaan näkymän loppupäässä lähes mäntyjen alla. Oikealla on kookas kataja osaltaan ohjaamassa näkymää. 

Muotopuutarhaan kuljetaan omenapuun kaartuvan oksan ali. Olen iloinen, että sain vanhan muotopuolen omenapuun muotoiltua noin hyvin.

Tällainen näkymä siimeksen kautta aurinkoon sykähdyttää aina. 

Näkymä toimii myös toisin päin, muotopuutarhasta tai sen takaiselta kedolta tänne, Rohaniin. Tämä haaste tulikin mieleen, kun otin loppiaisena lumisen kuvan muotopuutarhasta käsin, omenapuun kaartuvan oksan ali tänne mäntyjen suuntaan. Mutta enpä nyt haluakaan pilata kivaa haastetta lumisella kuvalla.

Sen sijaan laitetaan sama näkymä vähän kauempaa Rohanista käsin; tunnelmallisessa alkukesän ilta-auringossa ja sillä hetkellä, kun kukassa ovat muotopuutarhan vanha 'Åkerö' -omenapuu, Rohanin japaninkirsikka 'Royal Burgundy', sen alla kasvava silkkipioni ja tulppaanit siellä täällä. Myös mäntyjen oksat osallistuvat näkymäaukon luomiseen.

Jos joku olisi minut nähnyt tuolla hetkellä, olisin ollut kuin se hymiönaama, jonka silmät ovat sydämenmuotoiset.

Olisi mukava kuulla sinunkin puutarhasi aukkopaikoista ja näkymistä.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Karhunputki Angelica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Rusokuusama Lonicera tatarica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkipioni Paeonia wittmanniana