Kivaa, kun on vielä kaikenlaisia kukkia. Puutarha tuntuu piristyneen kovasti elokuun sateiden myötä. Olen vain ehtinyt hoitaa sitä surkeasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu, kun saan huomenna jätettyä keskiaikaopintojeni meneillään olevan kurssin viimeisenkin, isomman kirjoitustyön.
Kurkataanpa muotopuutarhaan. Istutin sinne uuden Tommolan tilalta hankitun syreenileimun, jonka toivon olevan utuisen violetti. Tämä syysleimu on Flame Blue, joka tunnetaan yhtä hyvin nimellä Blue Flame, mutta virallinen lajikenimi on 'Bareightysix'. Juuri passelin hailakka väri makuuni.
Nukkasalkoruusu sen kun jatkaa kukintaa. Sen vieressä on tähkätädyke ja harmaaminttu. Tänä kesänä en ole ollenkaan ehtinyt leikkaamaan ohikukkineita perennanvarsia. Ehdin kyllä ajatella sitä jossain vaiheessa.
Ruohonleikkuunkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta keskitytään kukkiin! Edessä on ihana syysleimu 'Crème de Menthe', taustalla sinisävyisin penkki.
Istutin keväällä 'Crème de Menthen' viereen jättiverbenan, se päätti kallistua ja näyttää siltä kuin kasvaisi leimun keskeltä.
Sen vieressä on hentoinen purppurakannusruoho 'Canon Went', yksi lempikukkasistani kaikessa vaatimattomuudessaan. Sen takana häämöttää tummempaa pinkkiä, siellä on tähkätädyke 'Rotfuchs'. Jostain syystä se on aina aivan minimatala verrattuna sinikukkaisiin serkkuihinsa.
Näiden edessä on vielä salvia 'Purpurascens' – todella mieleinen kasvikombo.
Purppurakannusruoho kylväytyy sopivasti jonkin verran. Parhaiten tuntuvat kasvavan ne taimet, jotka ovat kukkapenkkien ulkopuolella!
Sinisin penkki on nyt aika kiva, vaikka laventelien kukinnasta onkin viikkoja ja sinipallo-ohdakkeetkin kuihduttivat jo kukkansa. Kukassa on sulkapiiska 'Little Spire', preeriaväriminttu ja mirrinminttu 'Six Hills Giant', vaikka sen kukat eivät juuri erotukaan. Niistäkin tulee silti vähän sinervää.
Sulkapiiskan sini on jotain aivan huikeaa!
Siirsin keväällä istutusalueen ulkopuolelta löytyneen koiruohon, kun se on niin kivan siniharmaa, mutta se on mennyt tuulissa lakoon. Voi olla, että kadun vielä sen siirtämistä kukkapenkkiin, sillä luultavasti siementaimia tulee, mutta se on ensi vuoden murhe se.
Valkoinen ranskantulikukka tuli viimein kukkaan.
Kedolta käsin sinisyyttä komppaa yksinäinen sikuri.
Ja violettiin osallistuu kuvernöörinkukka ruukusta käsin vaahteran alta.
Aidalla kukkii edelleen 'Polish Spirit' -tarhaviinikärhö.
Harmaaminttu Mentha longifolia
Jättiverbena Verbena bonariensis
Koiruoho Artemisia absinthium
Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Nukkasalkoruusu Alcea rugosa
Preeriaväriminttu Monarda fistulosa
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Ranskantulikukka Verbascum chaixii
Salvia Salvia officinalis
Sikuri Cichorium intybus
Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia
Syysleimu Phlox paniculata
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkätädyke Veronica spicata
.JPG)
.jpg)
.JPEG)
Sulukapiiska on ihanan färine. Mulla on sen kans toine yritys. Toivotavasti saan sen tällä kertaa talavehtimahan.
ReplyDeleteToivottavasti saat! Tuo omani on talvehtinut jo kymmenisen vuotta, se on todella kuivassa kohdassa, jossa on tienvarren syvä oja yhdellä puolella ja salaoja penkin toisella reunalla. Maakin on jotakin muinaista rakennusjätettä eli kivistä. Hyvin on mennyt.
DeleteNyt oli taas monta itselle tuntematonta kasvia kuvissa. Söötti pieni purppurakannusruoho.
ReplyDeleteSe on todella ihana, hentoinen!
DeleteOi miten kaunista sinistä!
ReplyDeleteNiin on! Ihanasti on vielä vähän kaikenlaisia kukkavärejä.
DeleteNauratti, kuinka et ole ehtinyt leikata kuivuneita varsia, mutta olet ehtinyt ajatella asiaa. Hommahan on jo puoliksi tehty, kun sitä on ajatellut.
ReplyDeleteNukkasalkoruusu on kauniin hempeän keltainen. Ei todellakaan pomppaa kaiken keskeltä suoraan silmään.
Jännästi sinulla syysleimu Creme de Menthe kukkii runsaana, kun omani ei ole vielä edes aloittanut. Tosin hölmöyksissäni istutin salkoruusun sen eteen ja sepä kasvoi pitkäksi hujopiksi varjostamaan. Siirsin salkoruusun tänään, joten toivon Creme de Menthen ehtivän vielä nauttia runsaammasta valosta. Sen sijaan ranskantulikukka on meillä kukkinut ajat sitten. Leikkasin sen kuivuneet kukkavanat pois, ettei ehtisi levittää siemeniään ihan holtittomasti. Niitä on alkanut ilmaantua aika kauaksikin emokasvista.
Puutarhassasi on vielä ihan kesäistä. Lämmintä auringonvaloa ja runsaasti erilaisia kukkivia. Alkavalle viikolle on luvattu poutaisia ja lämpimiä päiviä. Tuntuu hyvältä, että kesä sillä tavoin yhä jatkuu. Johan tässä näitä syyssateita on ollut riittävästi.
Heh, tässä tapauksessa ei ajatteleminen oikein ole vaikuttanut kukkapenkkien siistiytymiseen :-D
DeleteKatsoin viime syksyn kuvista, että Creme de Menthe kukki vielä lokakuussa. Ehkä se aloitti myöhemmin. Aika pitkään se kyllä yleensäkin kukkii.
Ranskantulikukalle tämä on outo kukinta-aika, mutta kaipa siihen vaikutti kevätkesällä jo alkanut hirvittävä kuivuus. Vasta nyt ollaan saatu vettä niin, että lähes joka paikassa maa on kosteaa - ja ei siltikään vielä kaikkialla! Viikon poissaoloni aikana sademittari oli tullut lähes täyteen, varmaan 30 mm tai vähän ylikin siinä oli.
Kymmenen vrk:n ennusteessa ei nyt olekaan sateita yhtään!
Sinertävä ja violetihtava aaltoilevat siellä kuin meren aallot ja häivyttävät ne mahdolliset kuivat kukkavarret. Kesemmällä nypytin puutarhaa iloisesti aamuin illoin, mutta nyt on käynyt niin, ettei edes kukkineita daalian kukkia ole ehtinyt nyppiä pois.
ReplyDeleteTäällä on satanut niin paljon, että koko puutarha on rempsahtanut ja märkä nurmikkokin rehottaa sinne tänne.
Vihreys ja värit kertovat silti, että kesää on vielä. Kuulaita aurinkoisia hienoja jaksoja odotellessa.
Leimukukkasi ihastuttavat kovasti. Minulta ne vielä puuttuvat. Kerran istutin yhden kivikkoiseen koloon, eikä se tietysti siinä kauaa viihtynyt. Kunnon penkinhän ne tarvitsevat.
Merja
Puutarhanhoito taitaa mennä kausittain ja aina ei vain ehdi tai jaksa. Märkä nurmikko on kyllä vähän ikävä. Leikkasin tänään osan, kun se kuivui kätevästi, ja aloin kitkeä yhtä vallan villiintynyttä kohtaa.
DeleteKannattaa vain kokeilla leimua uudestaan! Minullakin eka yritys überkuivassa paikassa epäonnistui, mutta sittemmin ovat alkaneet viihtyä vähän kaikenlaisilla paikoilla, mihin olen niitä lykännyt.
Flame Blue on hempeän värinen ja tosi kaunis. Samoin tykkään tuosta Creme de Menthen kukkien väristä ja sulkapiiskan kauniista sinestä. Minulle entuudestaan aivan tuntematon perenna.
ReplyDeleteNämä vaaleat leimut ovat kyllä ihania. Sulkapiiska on hieman talvenarka, kannattaa kokeilla hiekkaiseen maahan tms.
DeleteAivan ihana tuo kirjavalehtinen syysleimu! Ja sulkapiiska on mulle ihan uusi tuttavuus, taidan etsiä omaankin kukkapenkkiini.
ReplyDeleteKirjavalehtinen syysleimu on jotenkin kuin valopilkku! Se on tosiaan aivan ihana. Sulkapiiskakin! Ihastuin siihen aikanaan Englannissa, enkä voinut kuvitella, että se menestyisi Suomessa.
DeleteOijoi, mitä herkkuvärejä! Nuo molemmat syysleimut ovat tosi kivan värisiä. Täällä on edellisten asukkaiden jäljiltä rivi valkoista ja pinkkiä syysleimua. Pinkki on vähän turhan räikeä makuuni, mutta toisaalta kiva, että jotain syyskukkaa oli jo valmiina. Jostain syystä niiden välissä kituutteli kasvaa pioni. Siirsin sen vastikään riskillä toisaalle. Aukkoon voisi kenties istuttaa hempeän vaaleanpunaisen syysleimun. Aivan ihana tuo purppurakannusruoho! Jos teen joskus keijukaispuutarhan, sinne tulee ehdottomasti tuota. Sininen penkki näyttää suloiselta. Sulkapiiskan väri on huikea. Arvasin otsikon "utuisen sinisestä", että nyt on tarjolla suosikkisilmänruokaa minulle, enkä joutunut pettymään. Kiitos sävymaailman makuelämyksestä!
ReplyDeleteVoi että, ihanaa että osui makuhermoosi! Onhan se kiva, että on jotakin syyskukkaa tosiaan pihalla entuudestaan. Ehkä voit joskus siirtää leimun muualle kauemmas näkösältä, tai sitten tosiaan jotain lisäämällä se voikin muuttua kivaksi.
DeletePurppurakannusruoho olisi tosiaan täydellinen keijukaispuutarhaan, se on niin siro. Jää helposti huomaamatta, kun on hentoinen ja pienikukkainen, mutta ah kun se on kaunis.
Jännittäviä sinisen sävyjä. Ensimmäisen kuvan leimu on melkein epätodellisen näköinen, kun jotenkin itselle on iskostunut päähän, että kaikki syysleimut ovat eri asteisia punaisia tai sitten valkoisia. Puhdasta sinistä tai edes vaaleansiniseen taittavaa liilaa ei ainakaan minulle tule ensimmäisenä niistä puhuttaessa mieleen. Pitää nyt yrittää tallettaa pääkoppaan muitakin syysleimun värejä.
ReplyDeleteSulkapiiska näyttää hauskalle ja silläkin on hieno sinisen sävy. Harvinaisempi väri syyskukkijoiden joukossa. Sinulla on tuollainen söpö miniatyyri 'Polish Spirit'. Tuo kukka on varmaan kolmanneksen siitä, mitä meillä puolalainen tekee. Olisit kauhuissasi, jos omasi kukkisi samankokoisin kukin :D
Olen ihan lääpälläni tuohon hailean siniliilaan leimuun, kun se on juuri niin erikoisen värinen. Sinerviä leimuja voisi hommata lisääkin, jos vastaan tulee.
DeleteYritän kaikkeni, että oma puolalaiseni pysyy pienikukkaisena :-D Se on niin söpö!
Oletko saanut leimut viihtymään paahteessakin? Mulla oli paahteessa, selvisi vähän niin ja näin mutta jänis taisi kyllä syödä suurimman osan...
ReplyDeleteEnsimmäisen leimuni istutin paahteeseen ja tosi kuivaan, mutta se ei kauaa elänyt. Paremmin nuo tuntuvat viihtyvän paikoilla, joissa on vähän savea tuomaan kosteutta, ja ehkä vähän enemmän varjoa kuin kaikkein paahteisimmat paikat, vaikka aurinkoisilla paikoilla kasvavatkin.
DeleteJoo, pitänee kokeilla paikkaa mihin ei ihan niin paahtaisi- ovat kyllä tosi kauniita nuo leimut, varsinkin haalean violettina, en tiennyt että tollasia värejä edes on saatavana. :)
ReplyDeleteVoihan se olla, että ne paahteessakin viihtyvät, jos olosuhteet muuten ovat kohdillaan. Noita sinisävyisiä minäkin haaveilen hankkivani lisää, kyllä niitä on, mutta harvemmin näkee.
DeleteJoo, pitää tarttua tilaisuuteen jos tuota sinertävää leimua näkee! Kestääkö siperiankurjenmiekka/ saksankurjenmiekka/ loistokurjenmiekka paahdetta? Näiden yhteinen nimi taitaa olla Iiris? Näin kuvia missä pionia oli yhdistetty kurjenmiekan kanssa ja mielestäni näytti tosi kivalta. Paikka vaan olisi paahteinen pionin kanssa. En ole varma luinko kurjenmiekasta, että sen kukinto paahteessa on kovin lyhytaikainen? Ts. Paahteinen paikka ei sopis parhaiten.
ReplyDelete"Saksankurjenmiekat" eli parrakkaat kurjenmiekat nimenomaan vaativat paahdetta, muuten ne eivät kuki ollenkaan. Toki jos tulee kova helle, kukat kestävät lyhyemmän aikaa, mutta toisaalta puolivarjossa ne eivät kuki ollenkaan.
DeleteMyös siperian- ja loistokurjenmiekat vaativat jonkin verran aurinkoa kukkiakseen, valoisassa nekin kukkivat paremmin. Mutta ne kukkivat myös valoisassa puolivarjossa.
Minulla kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka pionin vieressä ja ne ovat tosiaan ihana pari.
Ihanaa, kiitos! Joo katsoinkin sitä kuvaa valkoisesta loistokurjenmiekastasi ja oli kaunis. Ritarinkannus on myös kai hyvä pari pionille, mutta vaativat tuentaa seinustan kait. Olen jotenkin huono tukemaan kasveja. Kurjenmiekat on niin ryhdikkäitä. Tosin valkoinen Ritarinkannus aloitti toisen kukintansa juuri paahde penkissä, kaunis sekin on.
ReplyDeleteRitarinkannukset kai yleensä kasvavat korkeiksi, täällä vain ovat sen verran köykäisiä, ettei tuentaa tarvitse edes harkita. On se vähän haastavaa muistaa ajoissa tukea.
Delete