Preerialla

 Pieni talo vain on vähän sivummalla.

Tällä hetkellä preerialla kukkii siemenestä kasvattamiani punakukkaisia siankärsämöitä. Oranssikeltano on riemastuttava, kun se alkaa kukkia uudelleen syksyllä.

Preeriani on paahteinen, kivinen rinne, siinä on myös vesimyyräongelma. Kasvillisuus on lähinnä helppoja ja muualla liian leviäviä kasveja. Keltakannusruoho on lapsuuteni suosikkikukkia – ihan kuin leijonankita! – ja kun huomasin sitä naapurin sorakasassa, kävin nappaamassa palan itselleni.

Sinikukkaiset kurkkuyrtit kukkivat sävy sävyyn 'Veitch's Blue' -sinipallo-ohdakkeen kanssa. Kuva on kuukauden takaa, nyt pallo-ohdakkeet ovat jo ruskeina.

Lisäksi preerialla kasvaa siemenestä kasvattamaani tähkähelmikkää, joka tuottaa sopivasti siementaimia pärjätäkseen näiden kanssa. Ja pietaryrttiä, sitä jouduinkin metsästämään kauempaa, kun en tästä lähimaastosta sitä löytänyt. Sehän on aivan ihana ja kaunis.

Elokuun alussa ottamassani kuvassa kukkii rohtopunahattu, punahatuista kauneimpia. Pidän kovasti noista kukista, joissa terälehdet osoittavat alaspäin, lisäksi ne ovat siron kapeita.

Sen takana kivien kolossa on parhaillaan kukassa pikkuinen ihme. Siemenestä kasvattamani koreaniiso 'Golden Jubilee', toisin sanoen ainoa enää elossa oleva taimi kylvöksestä, jonka tein keväällä 2021. Iisot ovat olleet äärettömän nopeita häviämään puutarhassani, niitä ei voi todellakaan kutsua perennoiksi, yksivuotinenkin on liioiteltua: sanoisin, että kaksiviikkoinen osuisi lähimpään.

Nyt tuo kuitenkin on elossa siitäkin huolimatta, että alkukesällä huomasin aivan sen vieressä myyränkolon, jonka talloin pikaisesti tukkoon ja kastelin kasvia hyvin, jotta mahdollisesti kolossa ilmassa olleet juuret saivat vettä ja multakosketuksen. Uutta koloa ei vielä ole ilmestynyt.

Komea puska tuo ei ole, sillä kasvi on vain 15 cm korkeuinen, mutta hei: se kukkii!

Ryytisalvia viihtyy ja mennä porskuttaa eikä onneksi näytä kärsineen viimevuotisesta siirrosta lainkaan, vaikka se oli jo niin iso, että pelkäsin sen kuolevan. Se myös tuottaa muutamia kukintoja syksyn pörriäisten hyödyksi; mainio kasvi.

Elokuun alun kuvassa näkyy salviapuska tuossa edessä. Sinipallo-ohdakkeet olivat vasta tulossa kukkaan. Ahdekaunokit kukkivat, ne ovat itsekseen tulleet, ja saa niitäkin tuossa mielellään pari kappaletta olla. 

Preeriarinteen alaosassa näkyy kuusen oksia, ne ovat olleet siinä reilun vuoden peittämässä maata ja tuottamassa humusta – hitaasti näkyvät tosin lahoavan, joten siirsin isoimmat rangat tukkimaan metsäkauriiden pääsyä verkkoaidan ali. Tähän paikkaan oli nimittäin tulossa istutettavaa.

Olen jo muutaman vuoden ajan halunnut laajentaa parsa-aluetta betonirenkaasta isommalle alalle ja miettinyt, että aurinkoinen, kuiva preeria olisi niille hyvä. 

Tässä vain on todellakin kiviä. Tuo pitkulainen puolentoista mikroaaltouunin kokoluokkaa oleva kivi oli paras kaivaa pois, kun se oli liian iso ja liian pinnassa. Sain sen juuri ja juuri kammettua osaksi preerian alaosan pengermää, jonka ylimpiä kiviä piti toki siirtää, sillä ei tuon kokoista kiveä juurikaan ylöspäin saa.

Parsojen lisäksi istuttelin tuonne viime vuonna kylvämiäni valkokukkaisia 'Hula Dancer' -rohtopunahattuja, jotka ovat tosin edelleen aika pieniä. Toivottavasti pärjäävät! Paljon paremmin ovat kasvaneet aikaisin tämän vuoden keväällä kylvetyt vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit, niistä on jo tullut rotevia. Nekin taimet päätyivät parsojen yläpuolelle.

Nyt vain toivon, etteivät vesimyyrät syö parsoja. Yritin laittaa niiden juurten ympärille jyrsijäverkkoa, mutta hommaa hankaloitti se, etten löytänyt peltisaksiani mistään. Niinpä osa parsoista jäi kokonaan ilman verkkoa, kun loput verkonpalat olivat liian isoja.

Kiviseen maahan on muutenkin todella vaikeaa upottaa verkkoa! Taimia kyllä istuttelen surutta vaikka mihin kivenkoloon, mutta juurten ympäröiminen verkolla on toinen juttu.

Niinpä jätin yli puolet parsoista vielä vanhoille sijoilleen betonirenkaaseen, missä ne ovat turvassa myyriltä. Siksikin, että saan ensi keväänä satoa: siirretyt eivät välttämättä kovin hyvin satoa tuota. Ja minä kun todella rakastan parsaa.

Peltisakset löytyivät sitten, kun menin jatkamaan villin ylärinteen ruohonleikkuuprojektia ja kalistelin lapiolla, missä kivet ovat. Yhden kiven päältä, kasvillisuuden alta, löytyivät peltisakset!

Ai niin!

Olin istuttanut tuohon lapiosta vasemmalle oratuomen ja yhden ranskanruusun, molemmat tietty verkotettuun istutuskuoppaan, sillä tässäkin rinteessä on vesimyyriä.

Alkoiko kellään muulla soida päässä: yksinäiset peltisakset, ylärinteen viidakossa...

Kun tullaan ylärinteestä takaisin kohti preeriaa, on ensin vastassa vanha raparperi, jonka siirsin tuohon aikoinaan pois jaloista vanhan talon edestä, kun taloa alettiin korjata. Enpä ole koskaan nähnyt raparperissani näin jättimäistä lehteä, piti ihan käydä mittaamassa: 70 cm leveä! Voi kyllä olla, että teillä muilla on ihan normisti tuon kokoisia lehtiä. 

Tuuli vielä nosti lehteä komeasti pystyyn. Se on kuin mikäkin jättigunnera. Onneksi vesimyyrät eivät näköjään syö raparperin juuria.

Preeriaa tulee yleensä katsottua täältä yläviistosta, sillä se on pihan päätiestä alaspäin. Vieressä on heleäorjanruusu pergolassaan. Ruotsiksi se on nyponros, ja käytänkin sen kiulukoita joskus hilloon ja hyytelöön etenkin yhdessä pihlajanmarjojen kanssa. Ruusunmarjasoppaa niistä voisi varmasti myös tehdä.

Pergolan toisella puolella on ruusutarha, ja täällä yläpäässä kasvillisuus liukuu saumattomasti preeriasta ruusutarhaksi. Siksi vielä tässäkin on preeriamaisia kasveja, kuten koristekastikka 'Overdam'.

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi, miten kivalta näyttää ruusutarhan kasvillisuus kastikan korkeiden röyhyjen lomasta, mutta onnistuin vain osittain. Tuolla kukkii harmaakäenkukkia, valkokukkainen rehevä kurkkuyrtti ja taustalla ihana ruusu Lady of Shalott.

Parsat alkavat saada keltaista syysväriä oranssikeltanoiden taustalla, tämä on preerian ihana syksyn loppufanfaari.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Koreaniiso Agastache rugosa

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Oratuomi Prunus spinosa

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raparperi Rheum rhabarbarum

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata