Monday 18 September 2023

Vuorossa valkoinen

 Väriteema jatkuu.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' mennä porskuttaa, luulin jo kukinnan loppuneen, kun uusi kukkavarsi aloitti. Tämähän on kukkinut jo yli kaksi kuukautta!
Vieressä on ilmeisesti siirtämäni kultapallo, tosin vailla mitään muistikuvaa. Se on vielä tosi matala, kun juuri on varmaan vielä niin pieni. Luulisin kyllä, että tuolle olisi parempi paikka pari metriä sivumpaan risuaidan eteen, siihen sopisi korkea hujoppi. Voi olla, että siirrän, voi olla, että unohdan.

Jos pysytään tontin reunoilla, niin täällä samoilla nurkilla verkkoaidan edessä kukkii keltakirjokanukka 'Aurea' ja päivänkakkarat toisella kierroksella – niitä kukki tuossa aivan valtoimenaan keskikesällä.

Luonnonkukista myös ahomansikka on hyvä kukkimaan syksyllä. Tässä taidekuva aamukasteisen hämähäkinseitin läpi. Kuten kuvasta näkyy, ahomansikka on ihana maanpeittokasvi taponlehden kanssa, pärjäävät yhdessä ja täydentävät toisiaan.

Samalla hämähäkinseitti-aamukuvakierroksella kuvasin rohtosormustinkukan viimeiset kukat ja taiteellisesti punotun seittiasetelman.

Pilvihelmipihlaja on aivan ihana valkoisine marjoineen ja vielä ihanampi sitten, kun lehtiin tulee tummanpunainen ruska. Vielä ei ruskaa näy, yön alin on parina yönä käynyt vain muutamassa asteessa.
Tämä on muuten sama, jota vuosikausien ajan myytiin helmipihlajana (Sorbus koehneana). Vasta viime vuonna minulle selvisi kollegan avustuksella, että kyseessä onkin eri kasvi. Mustila arboretumin sivuilla on hyvä selvitys asiasta: KLIK.

Yhdestä helmikimpusta toiseen. Helminukkajäkkärä on aivan ihana syksyn luottokasvi. Nyt se on vasta edukseen ja runsaasti kukassa siinä, missä suurin osa kukista jo himmailee. Valkoiset helmikukat ovat todella ihanat esimerkiksi meksikonhanhikin pehmeänlämpimien punaisten kukkien lomassa.

Sekä aivan yhtä ihanat saniasten vierellä, kuvassa Deparia conilii, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Suvun Deparia nimeksi on hyväksytty piirtosiipi.
Kuvassa on  myös lehtosinilatvaa, jota yritän kitkeä tästä, muuten se valtaa koko alan ja peittää valon matalammilta lajeilta. Aina se kasvaa uudestaan. Sillä on kyllä kauniit saniaismaiset lehdet.

Valkokukkainen kurkkuyrttikin kylväytyy reippaasti ja kukkii tällä hetkellä muutamassa paikassa, kuten tässä vanhan saunan purkutyömaan vierellä. Aivan ihana kasvi. En osaa päättää, kumpi on kauniimpi; sininen vai valkoinen. Onneksi voi olla molempia!

Hortensiat ovat pihallani kitukasvuisia ja vaivaisia, onneksi muutama tärkeä laji kumminkin sinnittelee elossa. Tämä on pallohortensia 'Hayes Starburst', jolla on hyvin pikkuruiset kukat ja harvat kukinnot, mutta tuo tähtisade on silti valtavan kaunista. Kuvasta voi nähdä, että puska on tuskin imikkää korkeampi.

Kuiva alkukesä vaikutti varmaan siihenkin, että virginiantädykkö on ihan matala, reilusti alle metrinen. Normaalistihan siitä pitäisi tulla jopa kaksimetrinen, vaikka ei ole täällä minun puutarhassani yltänyt lähellekään sitä ikinä aiemminkaan. Tämä valkokukkainen on lajiketta 'Album'.
Kuvassa on myös rikkaporkkanoiden viimeisiä kukkia.

Onneksi on Austin-ruusut, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Tämä on Winchester Cathedral.

On myös kukkia, jotka vasta nousevat maasta! Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' eli kerrottu valkokukkainen versio se sieltä nousee kuin joukko hattivatteja.
Vieressä on japaninhiirenporras – se, joka nousi maasta vasta kuukausi sitten. Oli vain liian kuivaa, se himmaili. Ehkä se oli hyvä taktiikka, sillä nyt saniainen on ihan hyvän näköinen. Tuon isommaksi se ei ole ikinä kasvanutkaan, meillä taitaa olla liian kuivaa.

Nytkin on aika kuivaa, eilen aamulla kyllä satoi millin verran. Edellisestä isommasta sateesta on yli kaksi viikkoa. Maa tuntuu imeneen ne runsaammat sateet, joita elokuussa tuli. Pintamaa on ihan kuiva. 
Sadevesitynnyreissä on kyllä reilusti vettä. Taidan mennä kastelemaan ja muihin puutarhapuuriin, liian hyvä sää viettää päivää sisällä!


Ahomansikka Fragaria vesca
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Japaninhiirenporras Athyriun niponicum
Keltakirjokanukka Cornus alba, keltalehtiset ja keltakirjavat
Kiiltoleimu Phlox carolina
Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut, kuten 'Goldball'
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Lehtosinilatva Polemonium caeruleum
Meksikonhanhikki Potentilla thurberi
Pallohortensia Hydrangea arborescens
Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare
Rikkaporkkana Daucus carota
Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Taponlehti (lehtotaponlehti) Asarum europaeum
Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum

26 comments :

  1. Tykkään niin helmipihlajasta! Meillä oli tänä vuonna tosi vähän marjoja, olisiko alkukesän kuumuus ja kuivuus vaikuttaneet asiaan. Sinulla on upea "marjasato"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pihlajissa on eri vuosina erilaiset sadot. Siihen vaikuttaa jopa edellisenkin kasvukauden sää, ts. se vaikuttaa kukka-aihioiden muodostumiseen ja sitä kautta marjoihin. Monta muuttuvaa tekijää :-)
      Näin runsasmarjaisena vuonna helmipihlaja on aivan ihana pihan syys- ja talvikoriste.

      Delete
  2. Onko pilvihelmipihlaja omajuurinen? Muistaakseni jossain katsoin helmipihlajaa, mutta sit siinä taisi lukea vartettu. OT mutta oletko kokeillut pionille kaivaa pienempää kuoppaan kuin 50 cmx50 cm? Seinustalle menisi pioneja mutta siihen saa kaivettua max 40 cm kuopan, onkohan ihan turhasta työtä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vartetut varmaan eivät ole, mutta tämä on omajuurinen. Kylvin lisäksi viime vuonna siemeniä ja yksi taimi näyttää itäneen tähän mennessä.
      Enpä ole tainnut ikinä kaivaa pionille noin isoa kuoppaa :-D Istuttamiseni menevät aina joko muiden kasvien väliin tai muuten vain hankalasti, kiviä tms, joten isoja kuoppia en vain saa aikaiseksi. Lapionsyvyys on varmaan se normaali, jota pioneille saan aikaan.

      Delete
    2. Oho, enpä ole kuullutkaan aiemmin että pioni kukkii noin komeasti mitä sulla ja silti noin pienet kuopat! :D aina netissä lukee että vähintään 50 cm kuoppa, tai ei kuki, mutta onpa hyvä tietää ettei noin isoa kuoppaan tarvitse kaivaa! :D Joo, on niissä ollut kova homma. :D

      Delete
    3. Ohjeissa on aina isot kuopat, ja toki olisi hyvä, mutta realiteetti on usein se, että maassa on kiviä tai vähintäänkin on viereisiä kasveja. Pionia ei toki pitäisi kovin pieneen väliin istuttaakaan, toisaalta. Osa pioneistani on todella hyvinvoivia, ja jokunen näivettynyt poiskin, mutta yhdellekään en ole 50 cm:n kuoppaa kaivanut :-D

      Delete
  3. Onpa kaunis tuo kiiltoleimu. Onko ’Mäntsälä’ muuten härmänkestävä? Minulla on puutarhassa yksi valkokukkainen kiiltoleimu ja se on ollut ilahduttavan härmänkestävä.
    Todella upea tuo Austin- ruusu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on ollut minulla vasta kaksi vuotta ja aika pieni vielä (kärsi ensimmäisenä talvenaan pahoin), joten en osaa ihan vielä sanoa. En nyt yhtään muista, oliko siinä härmää vai ei. Leimuissani on kyllä ylipäätään hyvin vähän härmää, koputan puuta. Jos siihen on auttanut kuiva, tuulinen ilmastomme, niin on siitä sitten jotain hyötyäkin.

      Delete
  4. Kiva on ollut tämä sinun värisarjasi. Jokaisen postauksen olen käynyt lukemassa mutta kommentoida en ole ehtinyt, kun oli viikon takaisia postauksiakin lukematta. Eilen illalla vasta aloin päästä takaisin aikatauluun :D
    Pilvihelmipihlaja on hirmuisen söpö jo nyt. Punalehtisenä se on varmasti valloittava. Helminukkajäkkärää en enää omaan puutarhaani ota mutta ehkä se siellä saariston kuivuudessa pysyy paremmin kurissa. Kosteudella on selvästi suuri vaikutus kasvin kokoon ja kasvuvoimaan. Mutta ilmeisesti syysvuokko ei niin kuivuudesta hätkähdä? Aika komea on nimittäin tuo viimeisen kuvan vuokko. Omani ovat liian varjossa, joten eivät välttämättä ehdi kukkaan. En vain uskaltanut istuttaa niitä aurinkoisempaan paikkaan kun pelkäsin niiden kärsivän kuivuudesta (hah, ainakin tänä kesänä...). Ehkä pitää siirtää ainakin toinen ensi keväänä, jos ovat vielä hengissä.
    Kivaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi sentään, että jaksat lukea kiireessä kaikki. Helminukkajäkkärä ei tosiaan ole täällä mikään leviäjä. On ihan hyvä, että on tuollainen kasvi, joka leviää juuri sopivasti ja siitä tulee kaunis kasvusto. Kovin paljon minulla kun on sellaisia kitukasvuisia kasveja, joista olin haaveillut rehevää, kun niistä sellaisia muualla kerta kasvaa.
      Syysvuokoista useimmat ovat kuolleet, mutta tämä ensimmäisenä istuttamani 'September Charm' (todella nimensä veroinen!) on edelleen elossa. Ei se tuon isommaksi ole yli kymmenessä vuodessa kasvanut, mutta sentään elää. Joinakin kesinä se nousee hyvin myöhään kasvuun. Se kasvaa kyllä melko varjossa, siinä on eteläpuolella vaahtera ja länsipuolella talo, suoraa aurinkoa tulee vain tunnin tai pari aamulla. Mutta luulisin, että teillä ne voi yhtä hyvin pitää auringossakin. Toinen elossa oleva syysvuokkoni, joka on kaksi vuotta sitten istutettu, kasvaa hyvinkin aurinkoisessa paikassa. Sen kukinta kyllä meni todella nopeasti ohi, mutta se onkin yksinkertaiskukkainen, sekin kai vähän vaikuttaa. Enemmän varmaan kyllä vaikuttaisi varjostus.
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  5. Sinulla kukkii siellä vaikka mitä. Tuo valkomarjainen pihlaja on aika ihana, enkä ole sellaista ennen nähnytkään.
    Mulla kukkivat nyt enää ainoastaan kuunliljat (joissa tykkään kuitenkin enemmän lehdistä kuin kukista) ja komea maksaruoho joka juuri availee kukkanuppujaan.
    Ihanaa syksyä sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkoiset pihlajanmarjat ovat siitäkin kivoja, että linnut eivät niitä syö, joten ne jäävät talveksi koristamaan pihaa. Toisaalta onhan sekin kiva, että linnuille on ruokaa!
      Onhan siellä kauniita kukkia. Kiitos, hyvää syksyä!

      Delete
  6. Pilvihelmipihlaja on upea. Ilmeisesti se on kukkinut runsaasti, kun siinä on noin paljon marjoja. Kurkkuyrtti taitaa olla kasvi, joka kerran puutarhaan tultuaan jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Kuvasin juuri tänään herukkapensaan viereen noussutta sinistä kurkkuyrttiä, jota en ole mihinkään kylvänyt moneen vuoteen. Niin vain se seikkailee ympäriinsä kesä toisensa jälkeen. Minusta se on hyvin kuvauksellinen kasvi.
    Lehtosinilatva näyttää myös kuuluvan niihin, jotka tulevat jäädäkseen. Minulla on sitä valkoisena ja se lisääntyy julmettua vauhtia. On kyllä tarvittaessa helppo kitkeä.
    Onko tuon Winchester Cathedralin vieressä japaninkirsikka Royal Burgundy? Kumpikin omalla tavallaan hurmaava kasvi ja parina korostavat toinen toisiaan.
    Hämähäkkien taideteokset ovat kauniita. Pitäisi varmaan ehtiä kameran kanssa pihalle aamulla. Päivän mittaan verkot katoavat näkyvistä.
    Eikö sinun saarellesi taas sateet osu? Täällä tulee vettä jälleen kaatamalla tuulen säestämänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä vuonna oli todella hyvin kukkia kaikissa pihlajissa ja omenassakin, niinpä sato on nyt loistava, kun viime vuonna ei ollut marjan marjaa tai omenaa.
      Kurkkuyrtti on tosiaan erittäin kuvauksellinen!
      Lehtosinilatva on mahdoton tilanvaltaaja. Se kasvaa yllättävän nopeasti rehevän kokoiseksi.
      Tarkat silmät sinulla, puu on tosiaan 'Royal Burgundy'. Ihana valkoisen ruusun vierellä. Toisella puolen puuta on valkokukkainen syysasteri, tosin aika huonosti se kasvaa.
      Eilen taisi täälläkin sataa, minulla oli kokopäivän keikka Turussa magneettikuvauksessa. Siellä satoi rankasti ja kun saavuin laivarantaan Nauvoon, taivas aukesi juuri, kun turistiryhmä purki bussista matkatavaroitaan! Eilen illalla en katsonut sademittaria, yöllä täältä meni ohi pikainen mutta hyvin rankka sade, näkyy tutkassa häntämäisenä punaisena nauhana. Yhteensä eilen + viime yönä on tullut 9 mm, eli ihan hyvin! Koko syyskuussa ei ole tullut enempää kuin 1 tai 2 mm kerralla tähän asti.

      Delete
    2. Hyvin olet osannut valita Royal Burgundylle kumppanit. Valkoinen ruusu ja syysasteri pääsevät edukseen kirsikan tummia lehtiä vasten. Valkoinen syysasteri tuntuu olevan vaikea kasvatettava. Minulta se on kadonnut lähes kokonaan, eikä jäljelle jääneet avaa kukkiaan.
      Hienoa, että sait vähän enemmän vettä. Liian usein tulee marmatettua näitä toistuvia kaatosateita, mutta mieluummin ne kuin näännyttävä kuivuus.
      Voi turistiressukoita. Toivottavasti pääsivät nopeasti kuivattamaan itseään. Ja toivottavasti magneettikuvauksesi ei aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

      Delete
    3. Onpa harmi, että valkoiset syysasterit ovat niin oikukkaita. On täältä muutamia muitakin astereita hävinnyt, mutta onneksi on muutama jäljelläkin.
      Syksyn hyvä puoli on se, että vaikka olisikin vähäsateista, ei silti ole kamalan kuivaa. Öisin on runsas kaste, joka jatkuu puoleenpäivään. Ja nyt tosiaan saatiin ihan kivasti vettä taas vähäksi aikaa. Puutarhurin ikuinen toive säännöllisistä, mutta ei liian tiheistä eikä liian harvoista sateista tuntuu toteutuvan äärimmäisen harvoin :-D
      Kiitos, magneetin tulosista kuulen parin viikon päästä.

      Delete
  7. En tiedä kiiltoleimusta, ehkä kerrot, mutta ainakin tavallinen valkoinen syysleimu tuoksuu minun mielestä niin syksylle ja sille, että koulu alkaa tai on jo alkanut. Sama signaali sisältyi viinimarjojen keräämiseen kun samalla etäisesti kuului puimakoneiden ja kuivaamojen äänet. Oho, leimukukat humpsauttavat minut aina lapsuusmuistoihin 🤗.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa vahvat lapsuusmuistot! Meillä ei tainnut olla pihassa syysleimua, tai ehkä vain vähän. En yhtään muista tuoksua, täytyypä käydä nuuhkimassa.
      Minulla on vain keväisiä tuoksumuistoja lapsuuden pihasta: valkonarsissit ja keisarinpikarililjat. Yhtään en muista, miltä syksyllä tuoksui! Omenoilta ainakin varmasti.

      Delete
  8. Mäki ihaalen tuata valakomarijaasta pihilajaa. Sellaaselle on ehkä paikkaki kehkeentymäs. Oman syysvuakkoni siirrin lähes täysaurinkohon loppukesästä. Nousi nii myähään, eikä oo nuppujakaa teheny. Toivottavasti seleviää talavesta ja kukkiis ens syksynä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helmipihlaja, tai siis oikeammin pilvihelmipihlaja, mahtuu vaikka mihin, kun se kasvaa vain parimetriseksi, eikä ole edes kovin leveä, ainakin täällä minulla suorastaan kapeanlainen.
      Toivottavasti syysvuokkosi viihtyy ja kukkii runsaasti ensi vuonna.

      Delete
  9. Kiiltoleimu ’Mäntsälä’ pitää hankkia. Sen kaveri kultapallo jo kukoistaakin puutarhassani monen neliön laajuisella ties kuinka vanhalla istutusalueellaan. Valkoinen ja keltainen näyttävät kivoilta yhdessä. Niin hienoja kuvia jälleen noista hämähäkin verkoista. Olenkin muuten jakanut tietoa pikkuhämppyjen loppukesän verkoista eteenpäin; se oli niin hauska tieto!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäntsälä on tosi nätti! Ja ihanaa, kun leimut ovat viimein alkaneet täällä viihtyä ja niiden kukkavarsia ei syödä. Hirveä into ei ole ollut niitä istuttaa aiemmin, ja kun eka yritys vain kuoli. Keltainen ja valkoinen ovat tosiaan nätti ja raikas kombo.
      Hauska tietää, että olet tietoa jakanut - se on hauska ja hassu ja söpö tieto.

      Delete
  10. Tästä tulikin mieleeni, että tänä vuonna puutarhassa ei näkynyt yhtään kurkkuyrttiä. Monta vuotta se piti itse huolta lisääntymisestään. Kiiltoleimut ovat kiitollisia kasveja. Minullakin on sitten ilmeisesti pilvihelmipihlaja, ainakin se kasvaa pensaana. Kovin montaa marjaa siihen ei tullut, vain muutama yksittäinen vaan se taitaa toipua vielä siirtämisestä. Pääasia on hengissä pysyminen. Virginiantädykkö on kivan näköinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä todella outoa, että olisivat kokonaan hävinneet! Ehkä niitä taas ensi vuonna putkahtaa. Toisaalta kurkkuyrttien lehtiruusukkeet muistuttavat niin paljon jonkun ohdakkeen lehtiä, että olen lähes aina kitkemässä niitä ennen kuin tajuan, mitä ovat.
      Luultavasti lähes 100 % kaikista helmipihlajina myytävistä on oikeasti pilvihelmipihlajaa, sillä tiedon mukaan varsinaista helmipihlajaa ei juuri missään täällä Euroopassa myydä.
      Olen haaveillut myös sulohelmipihlajasta (Sorbus prattii), näin sen yhtenä syksynä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Valkoiset marjat siinäkin, mutta vähän pilvihelmipihlajaa suurempi ja leveämpi, tosin sanoen kuin pieni, suloinen valkomarjainen puu. Aivan superihana, se täytyy vielä joskus löytää.

      Delete
  11. Valkoiset kukat on aina viehättänyt minua . Siksi varmaan aikoinaan valitsin hääkimppuunikin valkoiset ruusut .
    Herttilei onko mahdollista että Virginian tädyke kasvaa niin korkeaksi kuin jopa pariin metriin . Minä istutin sen
    hetki sitten syyspenkkiini . No katsotaan ja juurikin valkoinen .
    Syysvuokkosi on myös komea .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen nähnyt parimetrisiä virginiantädykköjä, mutta voihan se olla, että siellä teilläkään se ei kasva niin korkeaksi, kun ei täälläkään. Ehkä valkokukkainen versio voi myös olla vähemmän elinvoimainen kuin se perusmuoto siniliila.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!