Huomioita jäästä ja pakkasesta

 Lisäksi Musti esittelee tärkeän asian.

Olen tainnut jo mainita, että osa kukkapenkeistä on vielä lumen peitossa, tosin meillä lunta ei ole kuin muutamia senttimetrejä. Monin paikoin hanki kai lasketaan metreissä tällä hetkellä!

Saksin kevätinnossani perennanvarret, se on kokemukseni mukaan paras tehdä varhain keväällä, kun maa on vielä jäässä eikä moneenkaan puutarhapuuhaan pääse. On hyvä kanavoida into tähän, lisäksi tulee tallottua nousevia sipulikukkia mahdollisimman vähän, kun homman tekee niin aikaisin kuin pystyy.

Vaikka sanotaan, ettei routaiseen maahan pidä levittää katetta, sillä se hidastaa maan sulamista, sulaa hanki kuitenkin paremmin, kun siinä on jotakin lämpösäteilyä keräävää – esimerkiksi perennanvarsia. Kiersin aamulla pihaa kameran kanssa ja tuosta voi nähdä havainnollisesti, miten noin viikko sitten pätkityt perennanvarret ovat sulattaneet itsensä upoksiin.

Perennoja ei toki oikein voi pätkiä, jos ne ovat vielä metrisen hangen alla.

Tuhkaa voi heittää korkeallekin hangelle. Sitä ei näinä viikkoina juuri ämpärin pohjalla ole, kun heittelen joka päivä eiliset hankeen. Tuhkakin sulattaa lunta tehokkaasti. Mikä vain tumma aines, tai valkoista tummempi, niin tekee.

Joskus hulahtaa yhteen kohtaan vähän reippaamminkin, mutta ehkä se ei haittaa. Tähän kohtaan kaadoin tahallani paljon, sillä halusin epätoivoisesti saada jäätikön sulamaan himalajanjättililjan kohdalta. 

Tuhkan seassa huomasin oudon matokasan.

Oli pakko kumartua tutkimaan lähempää. Olinpa heittänyt tukon tukkaani tuhkaämpäriin, ja tässä se oli sitten kerännyt itseensä aika koristeellisen kuuran! Ohuiden valkeiden lankojen päistä pystyi paikoin näkemään, että ne jatkuivat hiuksina siitä, missä kuura oli jo sulanut. 

Kaikkea sitä! Hetken jo ehdin ajatella, että kissa on oksentanut kaikkien aikojen loismatokeon.

Meillä on ollut -6 astetta kahtena edellisenä yönä siitä huolimatta, että meteorologi mainitsi lounaissaariston pysyvän ehkä nollan yläpuolella öisin. Yöt ovat kyllä hienoja ja tähtikirkkaita, ja viime yönä puolikuu valaisi niin voimakkaasti, että heräsin siihen.

Musti esittelee, että mäntyjen alla ei ole lunta eikä jäätä. Ja se on jossain käynyt piehtaroimassa itselleen rapaa takapuoleen.

Onneksi päivälläkin on nyt kirkasta ja hieno auringonpaiste. Pyykit kuivuvat hyvin!

Jatketaan kierrosta tontin länsilaidalle. Ruusuherukat ovat aikaisia kukkijoita, ja tämä isompi on jo aivan lähtökuopissa. Jännitän, onko toinen, jonka siirsin syksyllä vähän alemmas, hengissä. Toistaiseksi näyttäisi olevan.

Musti esittelee jääkenttää, joka sulaa tuskastuttavan hitaasti. En ole uhrannut tuhkaa tänne nurmikolle, vaan yritän saada istutusalueet nopeammin esiin jään alta. Tallon päivittäin kentän reunoja, yritän saada paloja lohkeamaan. Todella vahvaa tuo jää on!

Se on niin vahvaa, ettei Mustin tarvitse levittää varpaita lumikengiksi.

Puunkäsittelypaikka on onneksi lähes kokonaan sulanut, niin siinä pystyy liikkumaan.

Jään tallomisen, tuhkan levittämisen ja halonhakkuun lisäksi olen hakettanut vaahteroiden oksien leikkuusta syntyneitä oksakekoja. Kaikki huussikuivikeastiat ovat nyt täynnä, niinpä täytän hakkeella istutusalueita, joiden maanpintaa olen jo pitkään toivonut saavani korkeammaksi. Siitä huolimatta, että maa on varmaan jäässä ja näin ollen hidastan sen sulamista.

Musti esittelee japaninvaahteran vieressä.

Vaahteran oksilla ja ympärillä on raakavillaa estämässä sen oksien nakertelua, vaikka lisäksi sillä on suojaverkko. Haluaisin, että se kasvaisi.

Ympärillä on myös aikaista satoa: käärmeenlaukkaa. Siinä on huippukasvi, jonka Maatiainen ry valitsi vuoden maatiaiskasviksi (hietalaukan ohella). Pitkiä hyvänmakuisia versoja saa jo kerättyä ruokiin. Tällaisen epäkokin pelastus on esimerkiksi pasta pestokastikkeella (siis purkkipestoa, ei todellakaan mitään itse väserrettyä) ja päälle käärmeenlaukkasilppua. Nami nami, ja pysyy keripukki loitolla!

Mutta käännytäänpä katsomaan, millä pantterit pitävät keripukin loitolla.

Tällä näin! Kissanmintulla! Se on jo esillä. Kuivista varsistakin irtoaa näköjään aromeja.

Vähän aikaa nautiskeltuaan Musti siirtyi takaisin työtehtäviin esittelemään tarhajouluruusuja. 

Pakkasöiden jälkeen olen käynyt huolestuneena tarkastamassa niiden nuput.

Hyvältä näyttää! Lakoamista ei ole havaittavissa.

Kuuran kuorruttamat punaiset nuput ovat oikeastaan tavattoman kauniita.

Mutta silti, jos saa toivoa, niin toivoisin lauhempia öitä. Sen yhden ison asian lisäksi, jota me kaikki toivomme.

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kissanminttu – Nepeta cataria

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä