Thursday, 27 November 2025

Kun puskat riisuutuvat

 Joidenkin kohdalla voi sanoa, että ne vain kaunistuvat!

Eilen paistoi aurinko komeasti (joskin lyhyesti, kun päivä ei montaa tuntia kestä) ja räpsin muutamia kuvia. Heisi 'Dawn' ei sittenkään puhjennut täyteen kukkaan, siinä on avautuneita kukkia siellä täällä, mutta suurin kukkaloisto näyttää siirtyvän kevääseen. Ellei nyt alkava lauha kausi kannusta sitä avaamaan lisää nuppuja.

Nyt, kun puskan kaikki lehdet ovat varisseet, näkyvät kukinnot hyvin. Samoin pulleat kukintonuput, joita lienee puskassa lähemmäs sata. Kuvassa niitä näkyy versojen kärjissä. Voi, näkisipä sen täydessä kukassa! 
Kevätkukintakin on kiva, kunhan se tulee ennen lehtien puhkeamista. Viime keväänä näin kävi, mutta toissa kevät oli niin kylmä, että kukkia tuli vasta lehtien jälkeen, eikä niitä silloin niin hyvin erota.

Purppurahelmimarja 'Profusion' on oikein edukseen nyt, kun lehdet hävisivät. Marjat ovat erottuvan ja erikoisen väriset.

Marjat eivät ole paljon nuppineulan päätä isompia, mutta kun niissä on noin hyvä väri, olen niistä aivan liekeissä. Niitä ei myöskään ole kovin paljoa, joten toivon, että tulee lauhoja talvia ja puska kasvaa ja kukoistaa tuottaen enemmän marjoja tulevina vuosina.

Näiden talvenarkojen puskien kanssa elämä on jännittävää. Superkylmä toissa talvi palellutti purppurahelmimarjan maata myöten; onneksi se versoi silloin alkukesällä juuresta uuden puskan. 'Dawn' -heisi kukki toissa keväänä vain muutamalla kukinnolla, kun talvi oli ollut niin ankara. Kunpa ei nyt tulisi sellaista. Oikeastaan minulle riittäisi talveksi ne muutama pakkaspäivä ja ohut lumihuntu, jotka jo koettiin. Varmaan riittäisi puskillenikin.
Tänään istutin talvenaran mandariiniruusun. Sekään ei toivo kovaa talvea. Nyt oli kyllä hyvä päivä istuttaa, kun yöksi luvataan runsasta sadetta ja ennuste näyttää ympärivuorokautista plussaa seuraaville kahdelle viikolle.

Värikäsoksaiset kanukatkin ovat parhaimmillaan talvikaudella. Tämä on idänkanukka 'Aurea' laidunkarstaohdakkeiden ympäröimänä. Leikkaan vanhat versot säännöllisesti parin vuoden välein pois alhaalta asti, jotta jäljelle jää punaisia, nuoria versoja.
Taustalla on pensasaita euroopanpyökistä, ja sen pointti on, että se nimenomaan pitää lehtensä talven yli, vaikka lehdet menevätkin ruskeiksi. Pyökkiaita on talvimaisemassa ihanan lämmin mahonginruskea ja tuottaa hyvän tuulen- ja näkösuojan talvellakin.

Päivän ruusu on Austin-ruusu The Pilgrim, joka on ennenkin ollut viimeinen ruusu kukassa. Se kun kasvaa talon lämpöä heijastavalla eteläseinustalla. Nuppuja on tosin joissakin muissakin Austineissa, ja voipi silti hyvin olla, ettei yksikään niistä aukene. Joulukuun taitteessa on jo liian lyhyt ja pimeä päivä semmoiseen.


'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense
Euroopanpyökki Fagus sylvatica
Idänkanukka Cornus alba
Mandariiniruusu Rosa moyesii
Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

1 comment :

  1. Nämä sinun harvinaisuutesi ovat aina niin ihastuttavia! Kukkiva heisi, nuo ihanat nuppineulanpään kokoiset pienet marjatertut ja nuppuinen Austin mukaan lukien muut ihanuudet! Eipä todellakaan uskoisi, että samassa maassa asutaan, sitä jälleen ihmettelen ja sekin, että vielä saat ruusun istutettua - harvinaisen komeuden ja toivon sillekin ihania metrilukuja ylöspäin ja lempeitä talvia! Meillä on siis lunta, jäätä, pakkasta, räntää - ihan kaikkea mahdollista! Jotenkin en oikein välittäisi, mutta onneksi kevät alkaa reilun kolmen viikon päästä!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!