Syyskuun kalenteripoika

 Syyskuun hurmuri

Musti on niin onnellinen, kun pääsimme kotiin kaupungista lusimasta. Tässä Musti esittelee 'September Charm' -syysvuokkoa ja 'Bev Foster' -tähtipelargonia.

Onhan tänne tullut uusiakin kasveja. Todistusaineistoa taustalla.

Nurmikko oli kasvanut pitkäksi. Myyrät tulevat paremmin esiin, kun mamma leikkaa nurmikkoa. Yksi myyrä jo vilisti ruohonleikkurin tieltä, mutta Musti ei juuri sillä hetkellä ollut siinä valmiina.

Musti muistuttaa, että proteiinin lisäksi ikäpantterit tarvitsevat vihreitä versoja.

Kaikenlainen kyttääminen on myös hyväksi ja muutenkin tärkeää.

Keittiön pöydällä voi kytätä vuoron perään mammaa ja naapureita.

Lepo on tärkeää, jotta jaksaa syödä, kytätä ja myyrästää.

Sopivaa syyskuuta!

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tähtipelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.

Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!

Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 

Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.

Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 

Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 

Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltani Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Kesäkuun kalenteripoika

 ja myyräsaldo

Senioripantteri Musti täyttää 19 vuotta. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta se on tässä touko–kesäkuun vaihteessa. 

Mustillahan on munuaisten vajaatoiminta ja sen paino tuntuu kevenevän jatkuvasti. Onneksi saan sen kuitenkin syömään päivittäin, lisäksi Musti hankkii mieleistä sapuskaa itsekin.

Nimittäin myyriä täällä riittää. Hankin maaliskuussa Supercat-myyräloukun ja se on pyydystänyt seuraavat määrät välillä 13.3.–31.5.:

6 vesimyyrää

19 peltomyyrää

3 metsämyyrää

2 päästäistä

Oli aika suuri yllätys, että vesimyyrät tyrehtyivät pian maaliskuun päättymisen jälkeen. Ne ehkä viettävät talvikaudet vähän ylempänä rinteessä ( = minun pihassani), näin olen ymmärtänyt, ja siirtyvät kesäksi märemmille laitumille. Se on kai nyt sitten konkreettisesti todistettu.

Sekin on yllätys, että samasta onkalosta on tullut kahta tai kolmeakin eri myyrälaatua. Olen vaihdellut ansan paikkaa eri puolille pihaa sitten, kun yhdestä paikasta ei ole enää tullut pariin päivään mitään. Ne onkalot, joiden olen luullut olevan vesimyyrien, ovat keski- ja loppukeväällä tuottaneetkin muhkeaa peltomyyräsatoa. 

Tämän tontin varsinainen supercat on tietenkin Musti. Eilen aamulla siivosin myyräruokailun jäljet eteisen lattialta. Tänä aamuna huomasin myyrän vatsalaukun kuistin rappusten edessä. Iltapäivällä, kun olin puutarhatöissä, Musti kulki pää pystyssä ohi kantaen pulskaa peltomyyrää.

Kun menin myöhemmin katsomaan, oliko se syönyt sen, oli jäljellä vatsalaukku, suolisto – ja kolme sikiötä. Niitäkin oli kyllä maisteltu, joten en tiedä, oliko siinä ollut kaikki.

Musti saa siis ainakin neljä myyrää yhdellä iskulla!

Olen vasta viime vuosina tajunnut, että hedelmätarhaan istuttamani puiden taimet eivät ole kuolleet kuivuuteen vaan siihen, että myyrät ovat syöneet niiden juuret. Nyt olenkin oppinut istuttamaan uudet puut tähän myyräisään rinteeseen verkon sisään, joka ulottuu 20 cm maan alle. Kuvassa on upouusi imeläkirsikka 'Van'.

Tältä on hävinnyt koristeomenapuu 'Rixi', kuriilienkirsikka, kaksi hapankirsikkaa, joista toinen oli ehtinyt kaksimetriseksi, ja ystäväni varttama herkkuomenapuu. Sen juuristosta ei ollut jäljellä kuin porkkanan kokoinen tappi.

'Musta Rudolf' -koristeompulle kävi paremmin: vaikka sen latva kuivui, versoi se uudestaan tyveltä. Se on edelleen hyvin pieni, joten kaivoin sen tänä keväänä ylös ja vuorasin sen istutuskuopan verkolla.

Paras esimerkki vesimyyrien tuhovoimasta on silti kuusimetrinen luumupuu, joka huojui oudosti viitisen vuotta sitten oikein pahana myyrävuonna. Menin nojaamaan puuhun, jolloin se kaatui, kun juuria ei paljoa ollut.

Ainakin luulen, että näin isoon juuristotuhoon pystyvät vain vesimyyrät, mutta voihan se olla, että peltomyyrätkin syövät juuria, järsiväthän ne kuortakin. Ainakin niitä näkyy olevan valtavasti. Olen tietysti ruokkinut niitä puutarhani maukkailla ja ravitsevilla antimilla ja ehkä tontilleni on muuttanut myyriä kauempaakin, kun myyrien puskaradio on toiminut.

Onneksi rusokirsikan juuristo ei ehkä kelpaa myyrille, sillä se on myös hedelmätarhassa, eikä se ole kärsinyt.

Rohanissa elävä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' taitaa myös olla pahan makuinen, sillä yhtenä talvena huomasin, kuinka tämän alle johti käytävä, mutta silti latvus ei ole kuivunut. Sehän on merkki juuriston pienentymisestä.

Olen oppinut istuttamaan kärhöt pohjattomiin ämpäreihin tontin reunoilla ja muissa myyräisissä kohdissa. Tämä 'Guernsey Cream' tulee nyt ensi kertaa kukkaan, istutettu kolme vuotta sitten. Jännittävää!

Myös tässä paikassa on myyriä, sillä tuolla kivimuurin toisella puolella on oja. Tästä muurin edestä on hävinnyt ruusuja ja paljon muuta, mutta viime vuonna istutin uudet kasvit metalliverkolla vuoraamiini kuoppiin. Särkynytsydän 'Cupid' on tavattoman kaunis. 

Kevätesikot kasvavat viileänä keväänä hurjasti korkeutta, sanoo 81-vuotias puutarhuriystäväni ja tänä keväänä olen saanut todeta asian näin olevan. Nuo ovat polvenkorkuisia!

Tarhaomenapuita minulla ei näin ollen ole muita kuin tämä vanha 'Åkerö', mutta se riittää. Kukinta alkaa juuri. Taustalla näkyy saarni, niihin puhkeavat lehdet myöhään.

Preeria on surullinen tapaus, sillä tämäkin on kohta, jossa myyrät asustavat. Vain tässä kivien vieressä ja metalliverkolla ympäröitynä on tallella joitakin kasveja. Etualalla on upea tarhatulppaani, jonka sain kollegalta nimellä 'Didieri'. 

Taustalla on kermanvaalea niittyleinikki; ainoa siemenestä kasvattamistani taimista, joka on enää elossa, se kun kasvaa kahden kiven kainalossa. Ilmeisesti myyrät eivät sitä huomanneet. Harmillista, mutta ehkä saan siitä siementä ja voin aloittaa siemenkasvatuksen uudestaan.

Siemenestä kasvattamani valkokukkaiset 'Hula Dancer' -rohtopunahatut ovat kaikki hävinneet samalta alueelta. Huomasin aiemmin keväällä tuolla puuhaillessani, että jalat uppoavat onkaloihin. Harmittaa vietävästi, kun olin pari vuotta kasvatellut taimia enkä ehtinyt nähdä niiden kukkia. Ehkä joskus uusi yritys paremmalla onnella. Jatkossa kaikki istutukset tällekin alueelle menevät metalliverkkojen sisään.

Onneksi on hirveän paljon kaikkea kaunista kumminkin. Tässä on päivän kuva muotopuutarhasta, 'Åkerö' -omenapuun penkistä.

Ja onneksi on kalenteripojat, super-Musti ja pehmo-Ransu!

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kärhö Clematis

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaomenapuu Malus domestica

Tarhatulppaani Tulipa gesneriana

Puutarha odottaa, puutarhuri toimii

 Maankaivuukausi on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja tämä aika keväästä, kun nurmikkoa ei vielä tarvitse leikata – mikä onni ja autuus! Nurmikolla lojuu kiviä, jotka pitää siirtää sitten, kun leikkuri käynnistyy. Elleivät liiku sitä ennen. Etualalla lojuvat syksyllä maasta kaivamani kivet, niiden tilalle istutin ruusun. 

Tarkkasilmäinen saattaa huomata mustan pantterin ojan reunalla kottikärryistä vasemmalle. Myyrästyshommissa.

Sieltä hän saapuu.

Minäkin olin tänään lempipuuhissa, kun kampesin maasta pari kiveä. Tuollaiset pienen mikroaaltouunin kokoiset ovat juuri passeleita ja oli mukava huomata, että voimat eivät ole huvenneet sillä kaudella, kun kiviä ei voinut kaivaa.

Sain nimittäin kuningasidean istuttaa vasta hankkimani vuorikärhön (halpa, Lidlistä) ja Viherpeukaloilta odottelemani sinisateen tähän pihavajan lämpimälle seinustalle. Seinään kiinnitän jousihäkkyrän, jos ne joskus vaikka kiipeävät. Talvenarkojen köynnösten päälle voi varmaan kiinnittää seinään jonkun peiton sitten talveksi.

Olen tappanut vuorikärhöjä ennenkin, sehän ei ole mitenkään talvenkestävä. Eikä kuki, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla ja ne paleltuvat. Mutta kuten ystävän kanssa juttelimme, kokeileminen on harrastuksen suola ja meneehän harrastuksiin aina rahaa.

No, tuossa on nyt loistokuoppa!

Siirryin sitten kuvaamaan koivikkoa, kun se on niin herkullinen. Narsissit ovat tulossa ihan lähiaikoina kukkaan. Ja yksihän tuolla keskellä jo kukkii.

Kihlanarsissi on kukkinut yksinään jo monta päivää.

Se ei ole välttämättä yksinäinen enää kauaa. Lämpöä on nyt vain +4, ja ensi yöstä tulee kaiketi vielä pakkasyö, mutta sitten pitäisi asteiden olla lähempänä kymmentä kuin nollaa. Ja ensi yölle on luvassa sadetta, ihanaa! Eilen illalla vettä/lunta tuli kovin vähän. Pystytin kaikki sadetynnyrit, mutta saalis on korkeintaan 20 cm per tynnyri. Lisää mahtuu.

Koivikkoon on naapurin puolelta levinnyt idänsinililjaa, siitä olen naapureille ikuisesti kiitollinen.

Koivikosta käsin tarkkailen, kun Musti tutkii monttua ja kiviä.

Sitten se siirtyy seurakseni koivikon puolelle.

Koivikko näyttää lupaavalta. Lupasin raportoida tästä, kun viime vuonna koivikko jäi taas muiden puutarhan kukkien jalkoihin ja näytin sen kevätkukinnan vasta joulukalenterissa, kuten myös vuotta aiemmin. Ja silti tämä on keväisiä lempialueitani!

Kuvissa näkyi puutarhavaja. Sille kuuluu sellaista, että tajusin käyttää ovenkin hyödyksi. Kasvimaan kasteluun tarvitaan monta jatkoroikkaa ja on kätevää, että yksi niistä on valmiiksi täällä päässä pihaa.

Kylmäkäsittelyssä olevissa pikku poteissa ei näy vielä mitään ituja. Kylvin nyt lisäksi osan hajuherneistä. On kivaa, että on viimein tällainen järkevä esikasvatuspaikka. Vaja kyllä lämpenee aurinkoisina päivinä paljon, mutta ehkä se ei haittaa.

Puutarha kokonaisuudessaan tuntuu olevan odottavalla kannalla. Viileys ei ole kannustanut yhtäkään uutta kasvia avaamaan kukkaansa. 

Ternipikarililja kukkii edelleen huolimatta siitä, että se taipui moneen kertaan kukat maata vasten ja saattaa taipua vielä ensi yönäkin. Tämän lajitoveri toisessa muotopuutarhan penkissä jättää valitettavasti kukinnan tänä keväänä väliin.

Ternipikarililja olisi niin loistava väripari monille muille kevätkukille, mutta se kukkii nyt ylhäisessä yksinäisyydessään. Kurjenmiekat ovat muotopuutarhasta kuihtuneet, tässä penkissä ei oikein ole helmililjojakaan, vain muutama pystykiurunkannus kukkii siellä täällä, eikä yksikään ihan ternipikarililjan vieressä. Otin kuvan niin, että vähän purppuraisemman sävyinen kiurunkannus on heti ternipikarililjan kukista vasemmalle, jotta väriparia voi edes yrittää ihastella. Tuulisessa säässä heiluvaa pikarililjaa olikin hauska yrittää napata kuvaan!

Idänsinililja Scilla siberica

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Sinisade Wisteria

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Vuorikärhö Clematis montana

Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger