Talon kulmalta toiselle

 Puutarhaa, seinää ja satoa.

Aloitetaan muotopuutarhan puoleiselta kulmalta. Pelargonit viettävät edelleen kesälomaa ulkona. Muotopuutarhassa kukkii vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim. 

Jalohortensia 'Bailmer' (ruususta oikealle) on kasvanut komeammaksi kuin koskaan ennen, kiitos kesän sateiden. Kukintoja siihen on tulossa vain pari. Mutta siinä missä se normikesänä lurpottaa, se on nyt raikkaanvihreä ja kannattelee lehtiään kauniisti.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat taas leikkaamista. Tänä vuonna sentään leikkasin ne keväällä, viime vuonna ne olivat aika hurjan näköiset tähän aikaan.

Omenapuu 'Åkerö' tuli leikattua heinä–elokuun vaihteessa. Nyt saavat omput aurinkoa ja punertuvat. Muutaman jo kokeeksi keräsin.

Omenapuun alla kukkii ihanan värinen syysleimu Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Viereisessä penkissä kukkii valovoimainen 'Crème de Menthe'. Valkokirjavat lehdet tekevät tästä kasvista suorastaan loistavan!

Kova talvi vei lähes kaikki 'Canon Went' -purppurakannusruohot, mutta tämä yksi kukkii ja löysin siementaimenkin. Niitä taas onneksi tulee lisää, kun tämän siemenet kypsyvät.

Onneksi eivät kaikki hävinneet, sillä ei tätä lajiketta taida kaupoista oikein saada. Tilasin siemenet ulkomailta ja kasvatin taimet.

Talon kulmalla kukkii hajuherne, keräsin siemenet omista lempivärisistä viime vuonna, mutta siemeniä oli kypsynyt todella vähän. Poistan palkoja liian innokkaasti kesällä, jotta kukinta jatkuu, ja sitten siementen kehitys loppuukin kuin seinään. Olen ehkä viimein oppinut ja annan hajuherneiden nyt jo kypsytellä palkojaan. 

Ihanaa, että kaikista vähistä taimista tuli tämän väriset! Viime vuonna ostin siemenet, kun omia ei yhtään ollut, lajikkeet olivat 'Wiltshire Ripple' ja 'Nimbus'. Näiden väritys on enemmän 'Nimbus'.

Viimein sain kunnostettua keittiön itäseinän ikkunan. 

Joka kerta ohi kulkiessani katsahdan iloisena tähän ikkunaan. On tämä nyt toista kuin harmaantunut ikkuna, jossa lasituslistat olivat jo lähes itsekseen putoamassa pois.

Yksi ikkuna (tai oikeastaan kaksi) taas tehty, enää jäljellä... no en jaksa laskea. Kun on tuo vanhempikin talo, ja tämänkin talon ikkunoiden kunnostamisen voi taas aloittaa alusta, kunhan pääsisin ensin ensimmäisen korjauskierroksen koko talon ympäri päätökseen!

Seuraavalla nurkalla on kuistinkulman varjoisa istutusalue. Raivasin lähes umpeenkasvaneen kasvuston punakatkon siementaimia, se tuli joskus siemenseoksen mukana. Se on aivan ihana, kaunis yksi–kaksivuotinen kasvi, mutta ei ehkä paras tähän. 

Istutin nyt muutaman uuden taimen, sillä tässä on hyvä paikka yrittää paapoa pieniä varjopaikan kasveja, jotka muualla jäävät rehotuksen jalkoihin.

Katkoviidakon uumenista paljastui muun muassa viime vuonna tähän siirtämäni kuunlilja 'Stained Glass'. Sepä iloinen yllätys, luulin sen hävinneen.

Olen yrittänyt kerätä tähän kohtaan kuunliljoja, sillä kaikissa muissa paikoissa ne pienenevät vuosi vuodelta, kunnes kuolevat. Tässä ne näyttävät viihtyvän.

Kuunlilja 'Summer Lovin'' on myös kauniin värinen ja osoittaa viihtyvänsä. Istutin sen viime vuonna, kuten taustalla valkoisena kukkivan kelmeäneidonkannuksenkin. Se on aivan ihastuttava, kukkinut jo viikkoja. 

Kuvan alalaidassa kasvaa kellanvihreää kultatesmaa, sekin viihtyy tässä varjopaikassa, jossa maa pysyy helteelläkin viileänä.

Kuistin kulman pienellä istutusalueella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se on rutikuivassa nurkassa räystään suojassa, mutta löytää kaiketi kosteutta jo syvemmältä maasta.

Kivipellon Saila pyysi lähikuvaa kukista.

'Hågelby White' on ihastuttava. Neljä terälehteä muodostaa pienen, keveän, nuokkuvan kukan.

Loppuun kuva kuistilta. Havahduin siihen, että yrttiseos on loppunut. Sellainen Provencen yrtit -tyyppinen. Nehän on mukavinta tehdä itse eikä ostaa kaupasta. Olisi tietysti pitänyt kerätä ne ennen kukintaa, aromi olisi parempi, mutta nyt meni näin.

Vaikka en ole ollenkaan kotikokki, mutta kyllä pakastepizzakin omasta yrttiseoksesta paranoo!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Puksipuu Buxus

Punakatko Torilis japonica

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Portaanpielen aarteet

 Puutarhassani on valitettavan vähän kasvupaikkoja pikkuruisille aarteille. Tonttini vain on liian reheväkasvuinen. Kuistin rapunpieli on ehkä hyvä, sillä siinä pikkuiset tulevat huomattua kuten sekin, jos korkeampi kasvillisuus meinaa jyrätä ne.

Raivasin korkean ja holtittoman akileija–ukkolaukkarehotuksen kuistin kulmalta viime kesänä ja toivon saaneeni kaikki varsankellotkin pois. Minulla oli taimisaalis Vakka-Taimesta, jonka aarteita halusin maahan hyvään paikkaan. Tässä yksi aarteista, joka päätyi portaanpieleen: Corydalis buschii eli jokin kiurunkannus, jolla ei ole tarkempaa suomenkielistä lajinimeä.

Tämän pitäisi viihtyä viileässä varjossa, jossa riittää kosteutta – toivon, että tämä talon pohjoispuolen viileä kasvupaikka kelpaa ja riittää. Jossain vaiheessa huomasin lehtien tosin jo laonneen platkuiksi maahan, kääk. 

Ainakin kasvi on tässä paikassa näkösällä ja sadevesitynnyri on ihan vieressä, josta saa hätäkastelua äkkiä.

Kesällä kukkivat siniset kiurunkannukset ovat viihtyneet puutarhassani harmillisen huonosti. Yritin silti uudestaan, kun tällainenkin herkku löytyi Vakka-Taimesta: 'Golden Spinners'. Perimässä lienee safiirikiurunkannusta ja kaiketi myös Corydalis elataa.

Nyt se ainakin kukkii ihan reippaasti! Huomaa hienon punaiset kukkavarret ja tietenkin huikean siniset kukat, kuten safiirikiurunkannuksella. Tämä on myös huomattavan korkea.

Vierestä nousee ihana löytö: viime kesän raivauksen jälkeen ilmestyi hullukaalin lehtiruusuke. Sehän on kasvi, jonka siemenet saattavat uinua maan siemenpankissa kymmeniä vuosia, ehkä tuhansiakin, ja kun maata myllätään, itäminen aktivoituu. Toisena kesänä eli juuri nyt nousee kukkavarsi.

Kerran ennenkin tämä ihmeellinen kasvi on mullastani noussut. Odotan ihmeellisiä tummanieluisia kukkia kovasti.

Vieressä näkyy kuunliljaakin. Siirsin muualla kituvat kuunliljat tähän ja hankin pari uutta. Jostain syystä kuunliljat eivät viihdy puutarhassani juuri ollenkaan, vaan ovat lähes kaikki kuolleet. Kuitenkin tässä aivan rapuissa kiinni on komea 'Blue Cadet' -pehko, joten uskalsin nyt toivoa, että muutkin saattaisivat viihtyä. 

Ostin uuden 'Great Expectations' -sinikuunliljan, kun sillä on niin hieno dickensiläinen nimi ja onhan tuo tavattoman kauniskin. Pariin kertaan sen olen aiemminkin hankkinut ja aina se on kuollut hitaasti mutta varmasti – jospa tässä olisi sille viimein mieleinen paikka.

Taustalla pitäisi olla toinenkin kuunlilja, 'Summer Lovin'', mutta eipä näy. Ehkä se on kuollut. Sen sijaan näkyy ukkolaukkojen vyöry, niitä joutunee vielä kurittamaan. 

Kyllä tässä kasvaa lehtoängelmääkin, mutta se ei ole koskaan innostunut kovin leviämään, joten yritän vaalia sitäkin. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on sille sensaatiomaisen ihana kumppani.

Onhan tässä muitakin korkeita, kuten tuo jättimäinen varsi. Istutin pari vuotta sitten 'Pink Morning' -marhanliljaa tähän siinä toivossa, että nyt tulisi sitä oikeaa, suloisen vaaleanpunakukkaista lajiketta. Aiempi yritys tuotti jonkin muun lajikkeen, mutta sitä ei tänä vuonna enää olekaan, myyrät veivät sen sipulit talven mittaan. Ne olivat ruusu-heinätarhassa, joka on kärsinyt huomattavia myyrätuhoja.

Niin että on tässä vähän järjettömiä mittakaava-eroja, mutta puutarha on jatkuva prosessi tarkkailua ja toimintaa. Jotakin tulee taas joskus siirtymään johonkin.

Yritän vaalia joitakin erikoisempia varjohiippoja myös tässä kuistin edustalla. Tämä ihanuus on valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum'.

Otin varjohiippojen kukkavarsia sisälle pikkuruisiin maljakoihin, sillä kirjoitin niistä artikkelin tällä viikolla ilmestyvään Oma piha -lehteen. Puutarhassa näiden matalien, hentojen ja osittain lehtien alla piileskelevien kukkien kuvaaminen on tuskallisen hankalaa. Niinpä otin varjohiipoista muotokuvia kotikutoisissa studio-olosuhteissa.

Jonkin aikaa työpöytäni kulmalla oli ihana varjohiippojen kukkanäyttely.

Minulla on kyllä ihan paras työ!

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Ukkolaukka Allium hollandicum

Aikaisimmat myrkkyliljat

 Osa tuli jo näytettyä, mutta niitä nousee kuin hattivatteja.

Jalopähkämön seasta nousevien 'William Dykes' -myrkkyliljojen näkyvyyden ratkaisin lopulta sillä, että vain kiskoin pähkämön korkeat ohikukkineet kukkavarret käsin pois. Osasta nousi myös juuria, mutta se ei haittaa mitään, kun pähkämöllä riittää elinvoimaa. Jäljelle jäi vain maata peittäviä lehtiä, joiden ylle myrkkikset nousevat kauniisti.

Rikkaruohoelämää -blogin Between kyllä viisaasti sanoi, ettei istuta jalopähkämön leviävän persoonan sekaan yhtään mitään, ja sitä ohjetta olisikin hyvä noudattaa. Mutta toistaiseksi tämä kaksikko näyttää pärjäävän näinkin. Nyt, kun myrkkyliljat saavat paremmin valoa, ne pysynevät paremmin pystyssä – ehkä.

Eniten pidän loistomyrkkyliljasta ja siltä rotevuuden perineistä tarhamyrkkyliljoista, joilla on tanakat varret. Nämä tyypit pysyvät pystyssä ja värikin on näkyvä. Tämä rypäs on muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven", jonka kasvupaikalta kaivoin kymmeniä mukuloita elokuussa. Kun katsoo tuota varsien määrää, ei se näytä vähentyneen edellisvuodesta ollenkaan. Nuppuja nousee koko ajan lisää ja lisää!

Elokuussa siirretyistä mukuloista suurimmat kukkivat jo nyt heti. Nämä istutin tarhasinivuokon kupeeseen, mikä ei ehkä ollut fiksuin ideani. Kaksikko on oikein yhteensopiva nyt, mutta kokemuksesta tiedän, että tuon loistomyrkkyliljan lehtituppaat ovat valtavia. Kun ne keväällä nousevat, ne saattavat peitota sinivuokon lähes kokonaan juuri silloin, kun se olisi kukassa – ellei sinivuokko ole hyvin aikainen. Täytyy miettiä myrkkyliljojen mahdollista siirtoa sitten ensi kesänä lehtien lakastuttua.

Istutin samaa loistomyrkkyliljaa myös kuistin kupeeseen, talon pohjoispuolelle. Saa nähdä, kuinka ne tässä varjopaikassa käyttäytyvät. Taustalla näkyy vastikään hankittu 'Sea Heart' -rotkolemmikki. Puutarhani toisessa paikassa ovat myrkkylilja ja hopeainen rotkolemmikki erittäin kaunis pari, niinpä halusin toistaa onnistuneen kombon tähänkin.

Opin muuten vastikään, että myrkkyliljat pitäisi istuttaa melko lähelle pintaa – ei ollenkaan kolme kertaa mukulan / sipulin syvyyteen! Sitä en tiennyt, kun näitä istutin, joten voi olla, että ne, jotka tulivat sopivan pintaan, kukkivat nyt. Muilla saattaa kestää vuosia punnertaa itsensä riittävän pinnalle, sen ne tekevät juurten avulla. Ovat ne sinnikkäitä!

Tämä voi selittää, miksi joillakin myrkkyliljoilla on kestänyt vuosia tulla kukkaan. Tänä kesänä havaitsin lehtituppaan yhdestä paikasta, johon istutin syysmyrkkyliljaa monta vuotta sitten. Lehtiä tai kukkia ei ole aiemmin siinä näkynyt.

Kuistin kulmalta raivatun lehtoakileijaviidakon alta löytyi muun muassa vuosikausia sitten kylvetyn kultatesman taimi. Viereen istutettu 'Summer Lovin'' -kuunlilja toistaa tesman sävyä. Toivon, että tähän kesällä istuttamani pari kuunliljaa viihtyvät – muualla puutarhassani ne lähinnä näivettyvät ja kuolevat pois vähitellen, mutta tässä kuistin rappujen vierellä on puutarhani ainoa kukoistava kuunlilja.

Kuvasta voi nähdä, etteivät akileijat mihinkään häviä, vaikka niitä kitkisikin. Siementaimia tulee nousemaan hamaan maailman tappiin asti, ja voihan osan niistä antaa kukkiakin; kauniitahan ne ovat. Ne vain vähitellen jyräävät alleen kaiken muun, jos ei pidä varaansa.

Kaikkein aikaisin on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum, joka on täydessä kukassa jo toista viikkoa. Tämä on runsastunut hienosti, sillä hankin yhden mukulan vasta viime syksynä. Verrattuna tavalliseen syysmyrkkyliljaan, joka on kokemukseni mukaan melko hintelävartinen, on tämä mukavan kookas ja roteva. Siis olettaen, että olen saanut oikeaa lajia, enkä esimerkiksi loistomyrkkyliljaa.

Siitä ei vielä ole tietoa, tuleeko tämä olemaan joka syksy yhtä aikainen, kun tämä on vasta tämän myrkkiksen ensimmäinen syksy maassa.

Myrkkyliljat ovat suosittuja kukkakärpästen keskuudessa.

Pannonicum elelee ruskopenkissä ja on toistaiseksi ainoa sukunsa edustaja siellä. Kukissa on ihanan näkyvä väri, tuo myrkkyliljan puna erottuu syksyisestä puutarhasta erittäin piristävänä. Tähän penkkiin, kuten oikeastaan kaikkialle muuallekin, mahtuu vielä kymmeniä myrkkyliljoja.

Vasemmassa laidassa on parimetrinen hujoppi: jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen'.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhasinivuokko Hepatica × media

Kuistinkulman perkaus ja uusia taimiaarteita

 Tässä yhtenä päivänä hermostuin tähänkin rehotukseen.

Vaikka kaunista tämäkin on! Viime kesänä poistin akileijoja urakalla, yritin jättää vain parhaat kerrotut, mutta nyt niitä ei olekaan... ehkä kumminkin siirsin ne muualle. Nyt on vain yksinkertaiskukkaisia sinivioletteja. 

Lehtoängelmä oli hukkua akileijaviidakkoon, tänä vuonna sen kukkavarret taas näkyvät. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on kova siementämään jälkeläisiä, niitäkin vedin viime vuonna ylös maasta. Tärkeintä on poistaa haileamman liilat perusväriset, sillä haluan pitää tässä laukat yhtenäisen värisinä.

Onneksi raivaus tuli aloitettua jo viime vuonna, nyt oli vähän vähemmän hommaa.

Kaiken alla rehottaa putkikasvi, joka on ilmeisesti Torilis japonica. Olen sen itse kylvänyt yhden kukkaseoksen mukana. Niitä kasveja, joita toivoin, ei itänyt, mutta tuli Torilista ja se on siementänyt tehokkaasti itselleen jälkeläisiä. Ne on helppo tunnistaa karheankarvaisista varsista ja vähän koiranputkesta poikkeavista lehdistä. 

Nytpä nyhdin loputkin akileijat ja Torilikset pois ja nyhdän niitä vielä lisääkin, kunhan kasvavat nyhtämiskokoon. Nuorten paalujuuristen taimien kitkeminen on onneksi maailman helpointa, mutta paljon niitä oli; ihan vieri vieressä. 

Koska tämä on ainoa kohta tontillani, jossa kuunlilja on pysynyt hengissä ja jopa kasvanut (taustan iso mätäs 'Blue Cadet'), hankin nyt kaksi uutta kaunista ja istutin ne tähän. Jospa nekin rehevöityisivät, tai edes pysyisivät elossa! Uudet hostat ovat sinikuunlilja 'Great Expectations' (vaaleampi keskeltä) ja 'Summer Lovin'' (risteymälajike, enemmän vihreät lehdet). Kummankin ostopäätökseen vaikutti ulkonäön lisäksi myös nimi: Charles Dickens ja Grease. Kumpikin rakkaita ja tärkeitä.

Edessä on marhanlilja 'Pink Morning'. Se oli aivan Toriliksien peitossa, eivätkä kukkanuput kovin hääppöisiltä näytä. Voi olla, että kukintaa ei tule vielä tänäkään vuonna, lilja on tuossa vasta toista kesää. Löysin rehotuksen alta myös 'Looking Glass' -rotkolemmikin, mistä olen suuresti iloinen. Siinä on vain yksi lehti, kuten tähänkin asti, mutta ehkä se ryhtyy kasvamaan saatuaan valoa ja tilaa.

Tuossa on nyt paljon paljasta multapintaa, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Sepä ongelma ratkesi nopeasti, sillä poikkesin puutarhareissujen lomassa eilen Vakka-Taimeen. Sieltä löytyi mm. varjosiippa ja kiurunkannus 'Golden Spinners', näitä kesällä kukkivia sinikukkaisia safiirikiurunkannuksen ja jokin muun kiurunkannuslajin risteymiä. 

Kumpikin kasvi on minulla joskus ollut ja kumpikin on menehtynyt; toinen paahteeseen, toinen rehotukseen.

Varjosiippa on uskomattoman keveä, hyvin varjohiippamainen sekä lehdiltään että olemukseltaan. Kukka vain on hieman erilainen. Tämä eli minulla joitakin vuosia katajan pohjoispuolella, mutta sitten sinnekin kasvoi sellainen rehotus, että varjosiippa jäi lopulta jalkoihin.

Nämä kaksi voisivat ehkä viihtyä kuistin nurkassa, se on talon pohjoisnurkkaa eli ainakin riittävän varjoisa. Täytyy tutkia, mitä mieltä ne ovat talvisesta kosteudesta, sillä sitä riittää.

Vakka-Taimi on mahtava aarreaitta kasvi-ihmiselle ja monelle puutarhabloggaajalle hyvin tuttu. Sieltä saa kasveja, joita ei mistään muualta Suomesta saa, ei aina helposti maailmaltakaan.

Näytepuutarhoissa on atsaleojen kukinta täydessä vedossa. Taimistokissa tuli tervehtimään.

Vakka-Taimesta voisi tehdä oman juttunsa, otin sieltä yli sata kuvaa. Ja siinä määrässä on jo huonot heitetty pois.

Takaisin Saaripalstalle. Kuistin edustan istutus jatkuu kuistin pitkälle sivulle, tästä olinkin nyhtänyt Torilikset ennen kuvan ottamista. Tai isoimmat ainakin. Ransu esittelee.

Koska tämä on talon pohjoispuolella, olivat viimeiset 'Spring Green' -viherraitatulppaanit niukin naukin kukassa maanantaina, jolloin otin kuvan.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii siinä myös. Hyvin kaunis kasvi ja onneksi viihtyy! Istutin ensimmäiset kaksi taimea muotopuutarhaan, jonne ne näivettyivät hengiltä. Oli ehkä liian kuiva paikka. Tässä tämä kahvikaveri kukoistaa. Ihanaa.

Koska keräilen varjohiippoja, niillekin täytyy keksiä paikat, joissa niitä ei jyrätä. Tässä kuistin edessä ne ovat ainakin paikassa, jonka ohi kävelen jatkuvasti ja voin ainakin kuvitella, että saatan kitkeä sitä useammin kuin muualla. Lisäksi varjohiippoja täytyy käydä usein katsomassa, jotta kukinta ei mene sivu suun.

Tämä on toiseksi uusin hankintani idänvarjohiippa 'White Queen'. Idänvarjohiippa on happaman maan kasvi, mikä on täällä kalkkisaarella hieman ongelmallista. Ne näyttävät kuitenkin voivan hyvin, jos hautaan niiden kanssa maahan jotakin rautaromua. Maan pitäisi olla kuohkea, sellainen lehtikompostilla paranneltu, mikä ei sekään ole helppoa savimaalla, ja tässä talon vieressä on puolestaan hiekkaa. Mutta yritän ja toivon parasta. Nyt laitoin näille katteeksi havupuun sahanpurua.

Hommasin nyt vielä sirovarjohiipan Vakka-Taimesta, mutta sitä en ole vielä istuttanut. Täytyy tutkia, millaisessa paikassa se voisi viihtyä.

Ihana valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum' kukki kesäkuun alussa paremmin kuin koskaan. Tämä oli jäämässä muiden kasvien peittoon muotopuutarhassa ja pelastin sen kuistin etupenkkiin pari vuotta sitten. Istutin taimiraaskun rautaisen renkaan sisään, mistä se pääsee kyllä halutessaan leviämään. 

Valkovarjohiippa on nimenä hassu, sillä se on annettu vain lajikkeelle 'Niveum' – samassa lajissa on kuitenkin monia muitakin lajikkeita, esimerkiksi tämä 'Roseum'. Onkin aika idioottimaista antaa lajikkeille suomenkielisiä nimiä: se sekoittaa, kun ei enää tiedetä, mistä lajista puhutaan. Ja sitten on tällaisia tapauksia, että on laji, jonka yhdellä lajikkeella onkin suomenkielinen nimi, mutta itse lajilla ei. 

No, pääsinpähän avautumaan. Oikeastaan piti sanoa, että Epimedium × youngianum on myös happaman maan lajeja, siksi rautaromu. Mutta alkoi niin ärsyttää tuo nimiasia.

Kuistin edustalla on myös keltalehtistä 'Aureum' -täpläpeippiä, joka on hyvin soma eikä leviä kovinkaan nopeasti. Nyt se oli kuitenkin tehnyt taimen penkin toiseen päähän suoraan 'Craigton Blue' -kiurunkannuskasvuston päälle (siinä on toinen sinikukkainen safiirikiurunkannuksen ja muun kiurunkannuslajin risteymä). Kiurunkannus-raasu ei muutenkaan ole hyvävointinen, vaan lähinnä sinnittelee elossa vuodesta toiseen. Lisäksi aivan sen eteen on kylväytynyt himalajanvuokkoa, mikä on toisaalta ihana yllätys. Niinpä siirsin nyt Craigtoneita vähän. Toivottavasti ne pysyvät hengissä.

Joissakin kuvissa näkyi kuistinrappuja vastapäätä kukkiva jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ansaitsee ihan oman kuvansa, se on niin upea.

Ajoin Turun poikki reissullani. Yhdessä kohdassa on tällainen iso alue rinteessä omakotialueen ja tien välissä.

Vieraslajeista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä lupiini on kaunis. Jestas. Lupiinien lomassa taitaa kasvaa illakkoa. Tämä on jotenkin niin täysin juhannukseen sointuva näky. Unenomainen ja täynnä taikaa.

Hyvää juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Idänvarjohiippa Epimedium grandiflorum

Illakko Hesperis matronalis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Sirovarjohiippa Epimedium pinnatum ssp. colchicum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjosiippa Vancouveria hexandra