Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Keltaiset auringot ja kevättunnelmat

 Yhtäkkiä, kun aurinko niihin paistaa, ne ovat aivan auki!

Talventähdet nimittäin! Se nakerreltu on tuo takimmainen.

Totuuden nimissä piha ei ole mitenkään sakeanaan kukkasia. Avoimet talventähdet ovat tuossa edessä ja pari nuppua löytyy kauempaa takaa. Istutin näitä hajalleen, jotta olisi tilaa levitä... sitä odotellessa...

Tässä paikassa kuusten alla ei ole kovin aurinkoista, mutta maa on kuohkeaa eikä ole jäässä. Kaikenlaista tapahtuu! Tänään huomasin, että ruska-alvejuuri 'Prolifica' on vihreänä.

Pitkään katsoin, että 'Kildare' -lumikellosta nousee vain yksi kukkanuppu, mutta nyt on toinenkin nousussa. Lisäksi on yksi lehtitupas. Toivon, että tämä ei ole taantumaan päin. Viime keväänä kukkia oli neljä. Viime kesän älytön kuivuus on voinut vaikuttaa viihtymiseen. Lumikello ei ole mikään arokello.

Mutta ehtiihän niitä kukkia ja lehtiä vielä nousta. Muutamassa lumikellopaikassa ei näy vielä yhtään mitään.

Puropuutarhan 'S. Arnott' -lumikellot ovat vielä kiinni, mutta nuput nuokkuvat jo.

Muotopuutarhan lämmössä ovat kerrotut 'Hippolytat' jo auki. Laitoin niille vaahteranrisuja suojaksi, jos joku nälkäinen kävelee ohi. 

Muotopuutarhassa olisi muitakin aikaisia: persian- ja pikkusinililjoja ja lumikurjenmiekkoja, mutta niistä ei näy vielä mitään. Lumikello 'Dionysus' on kyllä yhdellä kukalla jo mukana, unohdin kuvata sen. Se on hyvin samanlainen kuin tämä 'Hippolyta'.

Tänään tuntui todella lämpimältä ja viime yönä oli vähemmän pakkastakin, –4 astetta oli yön kylmin lukema. Yhtäkkiä iltapäivällä huomasin Mustin kopin edessä krookuksen nuppuja! Tämä on risteymäkrookus 'Cream Beauty'. Nuput ovat ilmestyneet lehtien keskelle hetkessä! Käyn tässä nimittäin päivittäin katsomassa, jos talventähtiä olisi noussut maasta.

Eilen haketin koko iltapäivän ja sain täytettyä kivimuurin edessä olevaa vuokko-esikkopuutarhaa hakekatteella.

Toivottavasti se sopii kasveille. Nopeasti tuo taitaa maatua (tai lentää tuulessa pois).

Maa on kyllä vielä aivan jäinen. Kohta ollaan tilanteessa, että mantereella mennään keväässä meidän ohi. Huomasin kevätseurannasta, että mantereella Varsinais-Suomessa on jo bongattu vaikka mitä, sinivuokkojakin!

Avasin oman kevätseurantalomakkeen, kun huomasin nokkosperhosen. Sitten matkalla laivarantaan hoksasin leskenlehden kukan avoinna ja seuraavassa hetkessä siihen laskeutui nokkosperhonen. Se oli tupla-kevätbongaus! Harmi, ettei ollut kamera mukana. Rannassakin oli tavattoman kaunista, tyyntä ja pari kyhmyjoutsenta lipui vastapäisen saaren edessä.

Takaisin rannasta kävellessäni ylitse lensi tusina merihanhea kohti pohjoista. Tästä se alkaa!

Plantagenista puistolumikelloina ostetut lumikellot ovat viimein avanneet kukkiaan. Osassa kukista on kaksi vihreää läiskää, mikä on ihan tyypillistä tähtilumikellolle, joksi tätä epäilin.

Ainakin yhdessä kukista on iso, yhtenäinen vihreä läiskä. Sekin voi olla tähtilumikello, usein nuo isoläiskäiset ovat kuitenkin erillisiä lajikkeita. Kookkaat, tulppaanimaiset, pitkät lehdet viittaavat tähtilumikelloon. Jos tämä olisi risteymälajike, ehkä lehdet eivät olisi näin tähtilumikellomaiset. Ehkä.

Istutin Barnhavenin aarteet ja pari ruukullista Nauvon kaupasta löytynyttä kotimaista valkokukkaista helmililjaa isoon pesuvatiin. Kasvattakoon siinä juuriaan. Istutus ei vielä ole juuri minkään näköinen, kun taimet ovat niin matalia, mutta eiköhän niistä kohta saada jotain kuvattavaa.

Kuvassa voi ehkä aistia sen ihastuttavan autereisen kevätpäivän tunnelman, joka tänään hiveli aisteja.

Nyt menen ottamaan nämä kuistin kukkaset eteiseen yöksi ennen kuin pakkanen laskeutuu niiden ylle.

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora

Talventähti – Eranthis

Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii