Lottovoitto

Se on se! 

Kuvittelin, etten ehdi nähdä ainokaisen kukan avautuvan ennen kaupunkiin lähtöä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Epäillyn himalajanvuokon siis.

Mutta niin vain se alkoi avautua jo lähtöä edeltävänä päivänä. Ja jo silloin näki, että se tosiaan on se!

Ja se on juuri sen saman himalajanvuokon näköinen, joka tuossa paikassa eli kaksi vuotta ennen kuin kuoli – viimeinen havainto on vuodelta 2021. Tämä kukkii nyt sen kasvupaikasta 30 cm sivuun, joten kaipa tämä on siementaimi. Aivan käsittämätöntä; tällainen harvinaisuus!

Siementaimea ei välttämättä olisi, ellen yrittäisi joka kesä pitää epätoivoisesti hengissä kuivuudessa kituvaa 'Craigton Blue' -kiurunkannusta. Nytkin se on hyvin, hyvin heiveröinen ja minimaalisen pieni, mutta yritän kastella. Tämä himalajanvuokko kasvaa aivan Craigton Bluen vierellä, joten varmaan taimi on hyötynyt kasteluista.

Tähän vielä vertailun vuoksi tänä keväänä Hollannista tilattu himalajanvuokko, jonka heteissä ei ole sinisen häivääkään. Voi olla, että kasvista on olemassa luonnostaan molemmat muodot, tai sitten tämä on jotakin muuta vuokkoa. Netin kuvahaulla löytyy kumpaakin väriä, mutta ehdoton enemmistö luotettavista sivustoista sanoo, että himalajanvuokon heteet ovat siniset.

Olin näin ollen vähän pettynyt tähän uuteen taimeen, mutta pettymys on siementaimiyllätyksen kanssa juuri nyt yhtä kaukana kuin Pluto-planeetta!

Silloin, kun alkuperäinen himalajanvuokkoni kukki, sillä oli muistaakseni aika pitkä kukinta-aika. Joten voi olla, että näihin molempiin tulee vielä lisää kukkia. Ja toivottavasti siementaimia!

Sitten muihin iloisiin yllätyksiin. Rotkolemmikki 'King's Ransom' heräsi henkiin juuri ennen juhannusta. 

Kun heti juhannuksen jälkeen viimeinenkin uinuva rotkolemmikki 'Looking Glass' nousi maasta, ei riemullani ole rajoja. Yksikään rotkolemmikeistäni ei kuollutkaan talveen, vaikka ensin näytti siltä, että niistä on enää muutama elossa!

Ai niin. Onhan se uusi 'Hadspen Cream', jonka tilasin Hollannista... se kuihtui toukokuun helteisiin eikä ole vironnut eloon. Hankalaa, kun taimet olivat jo hyvässä kasvussa, kun tulivat, ja sitten oli niin kylmä kevät, etten tiennyt, mihin taimet laitan odottamaan istutusta, ja seuraavaksi oli hellettä ja kuivuutta.

Unikoiden ja maariankellon kanssa näyttää toistaiseksi hyvältä. En ole koskaan onnistunut maariankellojen kanssa, en ostettujen taimien enkä siementen. Taimet ovat aina kuolleet, siementaimet eivät kasvaneet. Nyt kokeilin taas ostotaimilla ja istutin pikkuruiset taimet isoon ruukkuun. Niistä on yhä elossa kolme. 

Kylvin siihen Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin lähettämät liilan pioniunikon siemenet samalla, sillä unikoidenkin kanssa käy useimmiten niin, ettei mitään nouse, jos niitä yrittää kukkapenkkiin kylvää.

Tällä metodilla ainakin saan kukkia ja toivottavasti tsiljoona unikonsiementä, joita voi sitten viskellä sinne sun tänne. Ja jos maariankellot vaikkapa vankistuvat syksyyn mennessä, voin sitten istuttaa ne kukkapenkkeihin. Niiden kai olisi tarkoitus olla monivuotisia, vaikka tähän mennessä ne ovat olleet puutarhassani korkeintaan muutamaviikkoisia.

Raportoin villissä punaisessa penkissä kesäkuussa versoneesta Valentine-särkyneestäsydämestä. Himalajanjalkalehteäkin ehdin etsiä samasta paikasta koko alkukesän ajan, kunnes viimein juhannuksena sekin oli yhtäkkiä noussut maasta ja jo tämän kokoinen.

Reunuspäivänkakkaroiden suhteen olen huono-onninen. Ne eivät oikein viihdy tai siemennä, siemenkylvötkään eivät ole onnistuneet. Niinpä ostin uuden taimen toukokuussa, tämän kuten maariankellotkin ovat kasvattaneet Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen aktiivit.

Mutta nyt havaitsin kellanvihreälehtisen reunuspäivänkakkaran pikku siementaimen entisen emokasvin lähellä ruusu-heinätarhassa. Merkitsin sen visusti. Toivoa on!

Valitettavasti Betweenin viime vuonna antama upeakukkainen siementaimi loistaa poissaolollaan. Näköjään kasvien kanssa ei silti pidä luovuttaa kovin äkkiä. Siitä vierestä on noussut viime viikkoina pari kesäpikkusydäntä, jotka istutin syksyllä, niin että ehkä kakkarakin voi vielä nousta.

Muotopuutarhaan pari vuotta sitten hankittu 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka tuotti siementaimen. Nyt se on kukintakokoinen, mutta kukat eivät olekaan vaaleanpuna-valkoisia, kuten emotaimi, vaan aivan valkoisia. Harmaakäenkukkahan on kaksivuotinen, kukittuaan kasvi kuolee ja syntyy siementaimia.

Tämä on aika jännää, sillä entuudestaan minulla oli vain niitä voimakkaan tumman-pinkkikukkaisia.

Värimuutos ei oikeastaan haittaa, sillä olin vuosien mittaan välillä ajatellut, että valkokukkainen harmaakäenkukka saattaisi näyttää kivalta muotopuutarhassa, niin haamunvaalea kuin onkin. Tuohon paikkaan se väriltään kumminkin sopii – jopa paremmin kuin vaaleanpuna-valkoinen.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Himalajanjalkalehti Podophyllum hexandrum

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Kiurunkannus Corydalis

Maariankello Campanula medium

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Kiitollinen kotiinpaluu

 Eikö mahda olla niin, että omenapuiden kukinta-aika on suomalaisen pihan kaunein hetki. Tai, hmm, toinen ihana on juhannuksen tienoilla, kun pionit ja ruusut ja monet muut ovat vuorossa. Joka tapauksessa juuri nyt on aivan taivaallista.

Olen niin kiitollinen siitä, että pääsin näkemään tämän. Omenapuu kukassa ja sen alla tulppaanit, suurelta osin jopa samat, jotka näin viimeksi, kun lähdin kotoa. 

Olimme poissa kotoa kymmenen päivää. Se on järkyttävä aika olla erossa puutarhastaan tähän aikaan vuodesta. Lähtöhetket nuppuja katsellen olivat niin hirveät, että kurkkua kuristi. En pystynyt edes tänne blogiin kirjoittamaan, että olen tosiaan poissa niin kauan kuin kymmenen päivää.

Ihme tapahtui ja oli viileää. Merellä on onneksi vielä viileämpää kuin mantereella. Näen ne kukat, jotka olivat nupulla lähtiessämme. Tämä on yksi niistä. Monen vuoden tauon jälkeen 'Blue Flag' -tulppaani teki nupun. Tämä on vanha tulppaani: lajike on 1700-luvulta. Silläkin tavoin tämä on vanha, että olen hankkinut sipulit vuonna 2006. Siirsin pari lapsuudenkodistani tänne omaan kotiini ja joidenkin vuosien kuluttua jäljellä oli enää tämä yksi, joka sai viruksen ja muuttui raidalliseksi. 

Minusta tämä on satumaisen kaunis. Hieman matala se tosin on, jää akileijojen jalkoihin.

Ja taustalla kukkivat 'Peppermintstick' -tulppaanit, jotka näin nupulla ennen kaupunkiin lähtöä! 

Ihan ihme, ihmeiden ihme, ettei kaikki mennyt sivu suun. Tässä on kukassa samat 'Balladet', jotka kuvasin lähes kaksi viikkoa sitten. Onko ikinä aiemmin yhdenkään tulppaanin kukka kestänyt kahta viikkoa? Niiden seuraan on tullut yksi 'Van Eijk'. Ja syreenitulppaani 'Lilac Wonder', sitäkään en missannut. 

Eikä peura ole käynyt syömässä yhtään mitään. Vielä. Ei yhtäkään tulppaania tai liljanvartta. 

Vielä.

Jopa tuomipihlajissa, jotka aloittivat kukinnan, kun lähdin, on yhä muutama viimeinen kukka tallella. Ei näin ole ikinä käynyt, että ne kukkivat puolitoista viikkoa!

Rukouksiini vastattiin. Niihin on viime aikoina vastattu useampaankin kertaan, ne muut kerrat ovat koskeneet kissoja.

Koiranhampaatkin kukkivat yhä! Ne samat, jotka olivat juuri aloittaneet kotoa lähtiessäni. Niiden ympärillä on nyt vain korkeampi keltapeippi- ym. kasvusto.

Särkynytsydän on noussut kukkimaan. Metsäpuutarhapenkissä särkynytsydän on liikuttavan hentoinen, mutta minusta kasvi on kauneimmillaan näin.

Saarniin puhkeaa ihan justiin lehdet. Omenapuita kukkii kaikkialla, tarhaomenia ja villejä siemenestä kasvaneita.

Kun tulin vastikään maininneeksi, että olin aikoinaan kuvitellut japaninvaahteran kasvavan parimetriseksi ja tarhakalliokielojen levittäytyvän sen alla, on tilanne täysin päinvastainen! Kiitos sateisen toukokuun ja sen, että näitäkään ei ole popsittu, kalliokielot ovat mahtavissa mitoissa.

Punaisen villin penkin 'Carnaval de Nice' -tulppaanit ovat auenneet, samoin 'Orange King', ihanan värinen. Kirsikkapuuhun kiipeävä alppikärhö kukkii myös. Kirsikkapuussakin on kukkia vielä auki!

Punaisessa penkissä onkin ainoa menetys. Himalajanjalkalehti on istutettu kahdeksan vuotta sitten ja nyt se teki ensimmäisen kukkanupun. Kukka tuli ja meni sillä välin, kun olin poissa ja marja jäi jäljelle.

Tämä harmittaa erittäin vähän, sillä luotan siihen, että se kukkii joskus uudestaankin. Siihen verrattuna, mitä kaikkea en missannut, tämä on hyvin pieni menetys!

Viereisessä hobittipenkissä 'Bilbo' -narsissit sinnittelevät vielä kukassa, niiden seuraan on tullut narsissivuokko.

Ransu on tyytyväinen. Viileällä nurmella on manulin hyvä köllötellä.

Molemmat pojat ovat tyytyväisiä. Mustilla vain on vähän enemmän kiire.

Kostealla kevätniityllä ovat viimeiset narsissit kukassa, toivottavasti tähtihyasintteja tulee seuraavaksi kukkaan. En ole huomannut niiden nuppuja.

Sademittariin oli kertynyt 20 mm!

Rohanin alkupäässä on ihanan sävykästä: 'Rohan Weeping' -pyökki puhkeaa lehteen mahonginvärisenä, 'Concorde' -happomarjat ovat tummia ja niiden välissä on vaskivarjohiippaa ruskehtavanvihreine lehtineen.

Musti esittelee.

Edempänä Rohanissa on japaninkirsikka 'Royal Burgundy' odottanut minua. Kun saavuimme kotiin eilen, olin niin onnellinen, tästäkin: en ollut menettänyt sen kauneinta kukintaa. Kirsikasta vasemmalle on silkkipioni nupulla: siinä toinen, jonka pelkäsin kukkivan ohi.

'Royal Burgundy' on lähes epätodellinen. Se on myös ohikulkijoiden ilona.

Kun kuvailin söpöläistä Country Rose -tarha-alppikärhöä (etualalla ihastuttava narsissi 'Curlew', istutin ne syksyllä ja ne tuoksuvat gardenialta!), huomasin jotakin hentoista ja vaaleanpunaista kukassa. 

Voi riemun kiljahdus! Se on ystävän kasvattama rusorantaputki!

Se on aivan supersöpö. Toivottavasti se kasvaa ja viihtyy!

Kirsikkaluumun kukinta on tietysti jo loppunut, mutta 'Rosalie' -tulppaanit sen ympärillä vain jatkavat.

Samoin ruusutarhan 'Estella Rijnveld', yksi ihanimmista tulppaaneista.

Kun jatketaan ylös preeriapuutarhalle ja katsotaan sieltä alas Rohaniin, näkyy 'Royal Burgundy' ihanasti naapurin pajua vasten. Nuo valkoiset ovat kaikki tuoksuvaa 'Curlew' -narsissia, ja köynnöstuen alaosassa voi nähdä hentoisen vaaleanpunaista Country Rose -kärhöä. Minun täytyy alkaa kiinnitellä sitä tukeen, ettei se kasva vyydiksi tuen alaosan ympärille.

Vielä kerran muotopuutarhan tulppaanitilanne.

Että osaa ihminen olla onnellinen.

Alppikärhö – Clematis alpina

Happomarja – Berberis

Himalajanjalkalehti – Podophyllum hexandrum

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Koiranhammas – Erythronium

Narsissivuokko – Anemone narcissiflora

Pyökki – Fagus sylvatica

Rusorantaputki – Ligusticum mutellina

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Syreenitulppaani – Tulipa bakeri

Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis

Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tähtihyasintti – Camassia

Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense