Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Langennut Emily

 Ehkä minustakin tulee leikkokukkaihminen?

Ruskopenkin päätähdet ovat tiikerililjat ja ruskosormustinkukat. Taustalla näkyy vaaleita ruusunkukkia.

Menin ottamaan niistä lähikuvat. Tämä on Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. On mahtavaa, että Austin-ruusut tuntuvat vuorottelevan kukintaansa. Tällä hetkellä kaikilla muilla on levähdystauko ennen uusia kukkia, mutta Emily on kasvattanut pari pitkänhuiskeaa vartta, joissa on runsaat kukinnot.

Toinen kukkavarsi oli nuppuisempi.

Sitten meille tuli viikonlopun myräkkä ja sähkötkin olivat poikki 15 tuntia. 

Ruskopenkissä elävä kiinanpunapuu, edessä, on kasvanut jo kaksimetriseksi. Sen takana on jaloauringonkukka (Helianthus 'Lemon Queen'), josta on kasvanut yhtä korkea.

Emily Bronte kukkii edelleen. Paitsi että... missäs se toinen kukkiva verso on, se nuppuinen?

Sehän löytyi maasta lojumasta, vähän niin kuin kultapallotkin, paitsi niin, että ruusun kukkaverso oli tyvestä murtunut.

Onneksi muistin toisenkin verson, sillä se oli niin litteänä maassa ruskopenkin keskiosissa, ettei sitä olisi helpolla huomannut. Nyt saan ihastella Emily Brontën kauniita kukkia keittiön pöydällä.

Vaikka en yhtään harrasta leikkokukkia, niin on tässä puolensa. Kukkaa tulee tarkasteltua useammin, kun se on paikassa, jossa ollaan tai käydään paljon. Tässä kukkatertussa näkyy ihanasti Emily Brontën erikoisuus. Vaaleanpunainen nuppu avautuu persikkaiseksi kukaksi, joka vähitellen haalistuu lähes valkeaksi. Tertussa on neljän eri kukintavaiheen kukka, jokainen eri värinen.

Ja tuoksu! Puutarhassa sitä ei huomaakaan, mutta koko keittiö tuoksuu – tai peräti lemuaa. Emilyn tuoksu on lähes yliampuvan makean kukkaisa. On siinä ruusun tuoksuakin, tietysti, mutta se on liiankin imelä.

Ehkä jokaisesta ruususta pitäisikin joskus ottaa oksa sisälle maljakkoon, jotta tuoksuja pääsisi tarkastelemaan? Ehkä täällä vain tuulee liikaa ja tuoksut häviävät sen mukana. Puutarhassa ruusun tuoksun täytyy olla todella voimakas, jotta sen tuntisi oikein kunnolla muulloinkin kuin työntämällä nenän kiinni kukkaan. 

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus