Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Kostean paikan ilahduttajat ja osmundaonnea

Ihanat niittykullerot kukkivat jo toukokuun puolella kosteikkopuutarhassa. Nyt niiden viereen alkaa kohta avautua keltakurjenmiekan kukkia. Koiranputkia kasvaa kaikkialla, mutta kukkivina niitä on pakko rakastaa; ne ovat niiiiin kauniita.

Niittykulleron lisäksi kukki aasiankullero. Ransu esittelee.

Pihatien toisella puolella kosteikko jatkuu. Siinä on suuri ilonaihe: hyvin talvehtinut kuningassaniainen. Sen talvisuojana oli vanha villamyssy. Tämä taimi on viihtynyt tässä paikassa hyvin jo pari vuotta. Ensimmäisen kuningasyrityksen laitoin varmaankin vähän liian kuivaan ja toisaalta myös lumettomaan, routivaan paikkaan. Tämän kanssa pitää olla tarkkana, ettei lumeton talvi nosta juuripaakkua ylös.
Kaiken kruunuksi saniaisen vieressä kasvaa yksi kauneimmista luonnonkukista, jota olen ihaillut lähellä, mutta en ollut nähnyt omalla pihalla: rantaluhtalitukka.

Toinen iso ilonaihe on kanelisaniainen, joka nousee nyt maasta. Sekin vaatii kosteahkoa kasvupaikkaa ja pelkäsin, ettei se kestä talvea notkelmassa, johon sen laitoin: kuvan 'Moskovan Kaunottaren' alapuolella pienessä ojantapaisessa. Paikka ei ole ylen määrin kostea kuitenkaan. Kanelisaniaisenkin päällä oli villaa, taisi olla epäonnistunut kaulahuivineulomus.
En huomannut ottaa sen versoista kuvaa vielä. Kanelin lehdet ovat todella kauniit. Seuraava jännityksen aihe on, onko paikka kesällä liian kuiva!

Ilo on suuri, sillä yllättävän moni saniainen nousee saniaistarhassa, vaikka niitä viime kesän kuivuudessa hävisi maan uumeniin jo melko varhain kesällä. Esikoiden joukossa vain on käynyt valtava kato, ikävä kyllä. Kun ne(kin) ovat niin lemppareita.

Mutapuutarhan laidalla kasvaa kaunis erittäin liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Se on istutettu kaksi vuotta sitten, mutta viime kesänä ylin kolmasosa taimesta kuivui kastelusta huolimatta eikä latvassa vieläkään ole elonmerkkiä. Onneksi se versoo kuitenkin alempaa ja jos siitä tämän takia tulee enempi pensas kuin puu, sopii sekin.

Tämä iso ilonaihe on tervalepän vieressä. Kylvin pari vuotta sitten perennasekoitusta ja siinä oli mukana idänunikkoakin. Nyt ensimmäinen niistä on tullut kukkaan ja se on kaunis graavilohenpunainen tarhaidänunikko (kuvassa näkyy myös, että sadetta odotellaan – mutapuutarha kumisee tyhjyyttään).

Olen erityisen iloinen siitä, että en missannut tämän kukintaa. Huomasin pullistelevat nuput juuri ennen kaupunkiin lähtöä. Kasvi on kuitenkin tehnyt valtavan määrän nuppuja, niitä tulee koko ajan lisää – ja kasvikin on yli metrin korkuinen monsteri!

Kaupunkiviikon aikana ehti kukkia Kivipellon Sailan antama kuolanpioni ensimmäisen kukkansa ikinä, ja toinenkin aikainen pioni sekä punahevoskastanja, mitkä harmittavat tietysti, mutta kaikki ei sentään ole ohi – ja tämän unikon sävyä jännitin kovasti, joten voittopuolella ollaan.
Taustalla kukkii perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'. Suunnittelin siitä iiiiisoa puskaa vielä isomman katajan kainaloon, mutta alppiruusu ei suostu kasvamaan. Kukinnassa säästelystä sitä ei kuitenkaan voi moittia.

Äskeisissä kuvissa näkyneellä kostealla kevätniityllä, joka on entisen lipputangon ympärillä, kukki myös jokunen harva tähtihyasintti. Nyt niiden kukinta on jo oikeastaan ohi. Ne olivat viimeiset kukat ja muutaman viikon päästä niitän niityn, pidän sen loppukesän ajan leikattuna nurmikkona.

Me Ransun kanssa toivotamme kaikille nautinnollisia ja sopivalämpöisiä kesäpäiviä!


Aasiankullero – Trollius asiaticus
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Niittykullero – Trollius europaeus
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tervaleppä – Alnus glutinosa
Tähtihyasintti – Camassia

Mutapuutarhan kuulumisia

Mutapuutarhassa on nyt säännöllisesti vettä, kun sataa säännöllisesti. Ihanaa! Viime kesäinen superkuivuus on vielä tuoreessa muistissa. Vuosi sitten edellinen sade oli saatu kuukautta aiemmin ja oli jo todellinen huoli kaivoveden riittämisestä heti kesän alkuun. Kyllä se sitten loppujen lopuksi riitti koko kesäksi, kun äärimmäisen säästeliäästi käytti.

Bog Garden
I'm thinking whether or not Glyceria maxima 'Variegata' has a bit too spreading habit for my little bog. The dainty native species get squashed. I might dig it out. Alternatively it just requires some annual checking, but digging clay bog is heavy going. Thinking continues...

Mutapuutarha sai uuden asukkaan amerikankeiholehdestä. Tällä on kauniit lehdet, mutta saattaa levitä pikkuiseen mutapuutarhaani hieman liikaa.

Kirjosorsimo nimittäin jo pyrkii täyttämään mutapuutarhani. Kaivoin sitä tässä yhtenä päivänä runsain mitoin pois, mutta savisen ja juurakkoisen mutapohjan kaivaminen on kovaa hommaa, neliömetriä enempää ei päivässä kykene.
Yritän kasvattaa tässä luonnonlajejakin, kuten siroa sarjarimpiä, ja kalmojuuren kirjavalehtistä muotoa, joka on aivan ihana, mutta kituuttaa vuodesta toiseen jostakin syystä. Viime vuonna siirsin sen tälle kosteammalle puolelle, missä sen pitäisi viihtyä paremmin. Tänä vuonna en ole löytänyt sen versoja vielä ollenkaan, mutta se onkin aina myöhäinen nousija.
Kylätien varrella ojanpohjassa kasvaa kaunista ratamosarpiota, se on löytänyt tiensä minunkin puutarhaani. Tällä hetkellä saaren ojissa kukkii myös ihastuttava rantaluhtalitukka. Luonnon keltakurjenmiekkakin tähän sopisi... Ja ehkäpä haluaisinkin pystykeiholehteä mieluummin kuin tuota ameriikan-mallia... Loppujen lopuksi. Jos sitä vain jostakin löytyisi. Toisaalta etsin kirjosorsimoakin ensin vuosikaudet, ja nyt haluan sen pois! Mutta on sillä kulunutkin monta vuotta koko mutapuutarhaan leviämiseen, joten ehkä sitä voisi vain rajoittaa vuosittaisella kaivuulla.
Tällä tahdilla ei tekeminen lopu, kun sitä aiheuttaa itselleen koko ajan lisää.

Mutapuutarhan laidalle pääsi vuosikaudet etsimäni ihana liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Tällä on vielä höyhenmäisemmät lehdet kuin sulkaharmaalepällä ja myös tervalepän 'Laciniata'-lajikkeella. Tervaleppä toivottavasti viihtyy, kun saa ulotettua juurensa kosteaan mutamaahan. Tämän pitäisi jäädä hieman luonnon tervaleppää pienemmäksi, kuitenkin lopulta tämän pituus on yli kymmenen metriä... Hmm. Voi olla, että viidenkymmenen vuoden päästä kaadan tätä moottorisahalla lähes satavuotiaana mummona, mutta se on sitten.
Tervaleppä sietää hyvin leikkuuta, siitä voidaan tehdä pensasaitaakin. Ehkä tätäkin voisi pitää vähän bonsai-tyyppisenä kolmemetrisenä puuna... Kunhan nyt ensin hieman kasvaa ennen kuin alan saksia.

Hiukan ylempänä puronvarressa loistavat vielä kerrotun rentukan ('Multiplex') viimeiset kukat, kuva on otettu kaksi viikkoa sitten.

Hieman ylempänä, saunan nurkalla, on keltakurjenmiekan kirjavalehtistä lajiketta 'Variegata' sekä iiriksiä ja päivänliljoja. Ja Musti!

Tämä on aarre! Sain ystävieni tontilta Pohjois-Karjalasta suo-orvokkia. Toivon, että saan tämän huippusuloisuuden viihtymään riittävän kosteassa ja silti paikassa, jossa ei ole liikaa kilpailua. Vaikka oli tämänkin kasvupaikalla selvästi kasveja, jotka kasvavat korkeiksi.

Pihatien toisellakin puolella on tällä kohtaa kosteikko. Sen partaalla kasvaa kesäkullerona ostettu matala oranssi kullero, jota kuitenkin epäilen aasiankulleroksi, sillä kasvi kukkii aikaisin, touko–kesäkuussa.
Taustalla on korkeampi, ihastuttava altainkullero, kulleroherkku. Välissä on kirjavalehtinen koristekastikka 'Overdam', yksi parhaista koristeheinistä: tulee lehteen jo keväällä ja on koristeellinen koko kasvukauden lumen tuloon asti.

Luonnonkasvi niittykullero tulee kukkaan hitusen oranssien perässä. Kulleroiden pallomaiset kukat ovat valtavan kauniita!

Taimivaihdossa tulikellukkana hankittu jokukellukka on myös aloittanut kukinnan. Ihanaa väriloistoa näistä keltaisista ja oransseista tulee yhdessä!

Samassa kosteikonreunapenkissä aloittaa myös karhunlaukka kukinnan. Valkoisille kukille tuo ripsialpin tummuus kivan taustan.

Lopuksi sadepäivän terveiset. Ransun alapohjaeristeet kastuivat.
Mukavaa sadepäivää!


Aasiankullero – Trollius asiaticus
Altainkullero – T. altaicus
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Kalmojuuri – Acorus calamus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Kellukka – Geum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Koristekastikka – Calamagrostis ✕ acutiflora
Niittykullero – Trollius europaeus
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Rentukka – Caltha palustris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Sulkaharmaaleppä – Alnus incana f. laciniata
Suo-orvokki – Viola palustris
Tervaleppä – Alnus glutinosa