Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Nyt on kokoa ja näköä

 Kaikki kasvaa ja onkin aika ihanaa nähdä hyväkuntoisia kasveja! 

Harvemmin on kesä alkanut näin hyvällä kosteudella. Katsoin kartiovalkokuusten tuuheita vuosikasvuja ja totesin, etteivät ne ole koskaan vielä olleet tuon kokoisia. Koko kuuset kun ovat kasvaneet yli kymmenessä vuodessa vasta alle metrisiksi.

Rivendellin jouluruusulaakso on täynnä ihan hervottoman kokoisia tarhajouluruusun lehtiä.

Koska kokoa ei ilman mittakaavaa hahmota, tungin käpäläni kuvaan.

Tämähän on muuttumassa sademetsäksi!

Sademetsään kuuluvat kaikenlaiset liaanit. Alppikärhö kiipeää kirsikkapuuhun, mutta on vääntänyt yhden sen hennommista oksista alassuin. Hyvä juttu, sillä kukkia saa nyt ihailla vähän alempanakin kuin korkealla kirsikan latvassa.

Tämäkin on aivan täydellinen kasvi Rivendellin haltiatunnelmaan.

Luen muuten parhaillaan Tarua sormusten herrasta pitkästä aikaa – tai siis kuuntelen äänikirjana. Löysin sen äänikirjapalvelusta englanniksi itsensä Sméagolin eli Gollumin lukemana! (Näyttelijä Andy Serkis). Kylläpä on täydellinen lukija ja ihanaa uppoutua taas tähän klassikkoseikkailuun. 

Äänikirjan kuuntelu on hyvin hidasta tähän aikaan vuodesta, mutta seikkailu ei mihinkään karkaa ja kun tarinan tuntee hyvin, muistaa tilanteet ja henkilöt ilman, että tarvitsisi kelata taaksepäin viikonkaan paussin jälkeen.

Kirja kyllä aiheuttaa tarpeita esimerkiksi siirtää viimeinkin 'Elrond' -narsissit Rohanista Rivendelliin, minne ne ehdottomasti kuuluvat, onhan Elrond Rivendellin hallitsija. Elrond ei ole voinut kovin hyvin Rohanissa enää viime vuosina, eikä ihme.

Nämä on tullut jo esiteltyä, mutta laitetaan vielä kerran: tarhakielo ja rotkolemmikki, täydellisen haltiamaisia kasveja Rivendellin rajamaille.

Rivendellin vieressä on villi punainen penkki, jossa kukkivat edelleen 'Orange King' -tulppaanit. Kirsikkapuu, johon alppikärhö kiipeilee, näkyykin kuvassa.

Helmisaniainen nousee korkeampana kuin koskaan. Luulin jossain vaiheessa tämän olevan kuningassaniainen, mutta sitten huomasin sen eri muotoiset versot vieressä. Olen niin iloinen!

Olen istuttanut helmisaniaista muutamaankin kertaan, kun se on niin kaunis, mutta se ei koskaan viihtynyt kauaa, vaan aina kuivunut pois. Sitten istutin tämän taimen lähes ojan pohjalle ajatellen, että meni syteen tai saveen (kirjaimellisesti juuri siihen); kokeillaan tätäkin. Ja se onnistui! Helmisaniainen on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Mutta tähän asti se ei ole paljonkaan yltänyt muuta kasvillisuutta korkeammalle – ennen kuin nyt. Lisäksi lehtiä on noussut vähän laajemmalla alalla.

Jossain sanottiin, että se on leviävä ja minä tosiaan toivoin, että olisikin. Niin upea juttu.

Sain tänään illansuussa leikattua viimeisenkin voikukka-heinikkorehotuksen. Se oli niin korkea, että ruohonleikkuri sammui muutamaan kertaan, mutta lopulta tuli tasaista. Musti esittelee. Nyt myyrät näkyvät paremmin.

Ensi yöksi tai huomisaamuksi lupailtu sade on karttojen mukaan peruttu, mutta ehkä tänne siitä kumminkin muutama pisara putoaa. Ennuste on aika jännä: edelleenkään ei kahden viikon käyrä nouse paljoa 15 astetta lämpimämmäksi. Ihan sama ilmiö, joka on ollut koko toukokuun: viileää. Ja sehän tarkoittaa pitkään kestäviä kukintoja ja hyvinvoivia kasveja, jotka eivät kerrankin kärvistele kuivuudessa.

Alppikärhö Clematis alpina

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Kartiovalkokuusi on nykyään kartioalbertankuusi Picea × albertiana 'Conica'

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Lehtien lumoissa

Kotiinpaluuni on lumoava, ja se johtuu pääosin muusta kuin kukista! Lehtiin voi rakastua. Ja siihenkin, että tähän asti kuolleelta näyttänyt heisi sekä ruusu ovatkin tehneet versoja tyviltään!
Musti esittelee lehtien puhkeamista vuokko-esikkopuutarhassa. Mustista oikealla olevaan saarneen eivät vielä lehdet puhkeile, vasta myöhemmin.

New leaves, fresh and green
We all love spring! Just yesterday I found new growth in a couple of shrubs I thought lost for the winter. Hooray! Plants may be slow to start but the main thing is that they are alive.

Varjohiipan sydämenmuotoiset lehdet. Love ♥
Mukana hämyvuokon kukka.

Japaninvaahtera 'Osakazukin' puhkeavat lehdet.

Helmipihlaja kohtaa ruusuherukan.

Marjaomenapensas 'Marleenaan' puhkeavat kohta kukat.

Toissa syksynä istutettu koristekirsikka 'Royal Burgundy' ei kukkinut vielä tänäkään keväänä, mutta ehkä ensi vuonna. Uudet nahkeankiiltävät lehdet ovat yhtä ihania kuin kukat.

Kirjosorsimo porskuttaa mutapuutarhassa.

Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on herkullinen, nam.

Olen lakannut hämmästelemästä vaaleamunkinhupun selviämistä talvesta, sillä molemmat istuttamani kappaleet nousevat uskollisesti joka kevät. Koristeellisia oransseja marjoja en valitettavasti ole ikinä nähnyt, mutta näiden lehdet ovatkin pääasia.
Taempana on punakoristeraparperin nousevia lehtiä.

Saniaisia alkaa pikku hiljaa nousta maasta. Helmisaniainen.

Japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Kastanjakolmilehti.

Koristeheinät heräävät kevääseen lähes poikkeuksetta hyvin hitaasti, mutta ei tämä: kirjopuntarpää. Niin ihana, kuin aurinko!

Puntarpään yllä kohoaa samettihortensia, joka puhkeaa lehteen vastoin kaikkia odotuksia oksien kärjistä! En suojaa tätä talviksi muuten kuin kasaamalla kuivia vaahteranlehtiä puskan tyvelle, jotta tyvi säästyisi. Mikä yllätys! Talvenarat eivät välttämättä olekaan niin kovin arkoja.

Maanpeittokasveista lemppareitani on keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'.

Lemppari-värimaailma löytyy puolestaan punaisesta villistä penkistä. Kameralla on vaikea ikuistaa iltavalossa hehkuvia retrovärejä: vihreää, keltaista, oranssia, punaista, ruskeaa.
Tulihan tähän lopulta muutama kukkakin mukaan!

Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Samettihortensia – Hydrangea aspera var. sargentiana
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum
Varjohiippa – Epimedium