Alppipenkin pikkuiset

 Uusi laukka kukassa!

Laitetaan kuitenkin alkuun alppipenkin päätähti: vuorineilikka. Tämä ei ole vuosiin kukkinut näin hyvin, liekö koskaan!

Vuorineilikka talvehti hyvin. Sen keskellä on kuiva kohta, mutta reunat kukkivat niin upeasti, että kuka edes kuivaa kohtaa huomaa.

Sen takana on vähän huonompi esitys. Rikot viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti. Tämä on joku viime vuonna istutettu, en edes jaksa selvittää, mikä rikko, koska pian se on selvästi kuollut.

Istutan kuitenkin uusia rikkoja jatkuvasti. Tässä kuvassa on myös kaksi kasvia, jotka hankin joka kevät kuolleiden tilalle: kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' (vasemmalla) ja taustalla ahokissankäpälä 'Alex Duguid' (toisin sanoen punakissankäpälä, kun se on punakukkainen lajike). Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', oikealla, on jo vanha ja se on selvinnyt talvista jo kymmenen vuotta. Viime talvi vei myös monta vuotta selvinneen valkokukkaisen laukkaneilikan.

Patjarikko 'Purple Robe' ('Carpet Purple Robe') on selvinnyt yhdestä talvesta niukin naukin ja kukkii nyt parin kukkavarren voimin.

Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.

Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.

'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!

Alppipenkin toiseen päähän kuuluu pelkkää hyvää. Punakukkainen kangasajuruoho 'Coccineus', tai nykyään kai Coccineus-Ryhmä, voi hyvin, vaikka se oli talven jäljiltä kutistunut melkoisesti. Kellolaukka kukkii somasti, se on siemenestä kasvatettu ja viimein saanut kokoa. Taustalla näkyy ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados.

Viimein kukkii myös alppipenkin päädyn superkuivan paikan gardanlaukka! Tämäkin on siemenestä kasvatettu ja ties kuinka monta vuotta tässä kasvanut, edelleen hyvin kitulias. Mutta elossa ja nyt kukkii ensi kertaa!

Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.

Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.

Onneksi alppipenkin länsipäässä ei ole kielokukkoja näkynyt tänä vuonna. Tässä vielä ihastuttava, herkkä kellolaukka.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Gardanlaukka Allium insubricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Ruusutulppaani

 Eilen aamulla näytti lupaavalta.

Ruusutulppaanin nupputerttu

Alppipenkissä on muutenkin kaikenlaista ihanaa. 

Kukinnan juuri matkalle lähtiessäni aloittanut Corydalis glaucescens 'Kashgarica' ei ehtinyt kukkia ohi reissun aikana, onneksi! Kotiin palatessani se oli komeasti kukassa.

Muscari vuralii kukkii kauniisti parhaillaan.

Mätäslaukkaneilikka on tulossa pian kukkaan.

Valitettavasti kirjalavehtinen 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikka ei ole taaskaan talvehtinut. Se ei ole koskaan selvinnyt talvesta hengissä, joten yllätyksenä tämä ei tullut. Toivottavasti sitä löytyy yhä samasta kaupasta, josta olen ostanut kaikki edellisetkin. Se on niin ihana, etten voi lakata yrittämästä. Toki peittelin talveksi, ja vielä helmikuussa tämä oli vihreä, mutta huhtikuussa enää ei.

Harmaakynsimöäkin on vähemmän kuin muina keväinä, mutta elossa on kuitenkin. Onneksi tämä on aika hyvä tekemään siementaimia. Nyt minulla ei ole kuin nämä kaksi kasvia.

Eilen iltapäivällä, kun täällä oli sopivasti vieraitakin, avautuivat ruusutulppaanin kukat – kaikki yhtä aikaa!

Harmaakynsimö Draba incana

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Seuraava oli huti

 Koska kukkii -haasteen kolmas arvaukseni meni pieleen. Sen olisi pitänyt kukkia eilen.

Isokäenrieska kuvattuna eilen illalla, kun olin tullut kotiin. Ei se varmaan ollut kukassa ollut päivälläkään, heh!

Kotiinpaluu oli hidas, sillä meidän yhteysaluksemme on vuosihuollossa telakalla. Korvaava alus on vanha, se oli meillä yhteysaluksena silloin, kun ostin tämän talon 2006. Se on seissyt pari vuotta käyttämättömänä ja tämän viikon aikana onkin yksi sun toinen asia prakannut. Eilen oli moottorin hätäpysäytin jumissa. Miehistöltä kului kaksi tuntia saada moottori käyntiin, mutta onneksi se lopulta onnistui. 

Taksiveneestä oli jo puhetta, mutta olisi ollut melkoinen operaatio roudata kattoon asti lastatun auton sisältö veneeseen, vaikka olisin tietysti jättänyt osan autoon – mutta kissat, osa puhtaista pyykeistä, ruuat, kameralaukku ja tietokonetarvikkeet muodostavat jo melko lastin. Autot olisi sitten toimitettu laivalla saariin, kun se olisi saatu taas käyntiin. 

Saaristoelämässä ei ole yhtään tylsää päivää! No – on niitäkin joskus, tai riippuu, mitä pitää tylsänä ja mitä kiinnostavana. 

Valitettavasti illalla kotiin palatessani yllätin metsäkauriin pihalta ja se on popsinut kukkia ja versoja aika paljon, mutta ei niistä tässä sen enempää. Mennään vaikka katsomaan alppipenkin tilanne, se kun on suojattu verkoilla jyrsijöiden takia – sieltä ei kauris onneksi päässyt popsimaan mitään.

Siellä ovat Fritillaria sewerzowiit nousseet.

Ikävä kyllä kauris on popsinut lähes kaikki punakukkaisten pystykiurunkannusten kukkavarret, mutta alppipenkkiin viime syksynä istutettu erikoisuus on sekä verkon suojissa että vielä hyvin matala. Tuo etualalla oleva maanmyötäinen ruusuke on Corydalis glaucescens 'Kashgarica'. Taustalla kukkii 'Yalta' -krookus.

Nimi glaucescens viittaa harmaan- tai sinertävänvihreisiin lehtiin. Niiden vuoksi tämän tunnistinkin – tai ainakin luulen tunnistaneeni. Toivottavasti se myös kukkii. Laji on kotoisin vuoristo-olosuhteista Kirgisiasta. Istutin tämän ensin aivan vääränlaiseen paikkaan; vasta sen jälkeen luin, että se vaatii hyvin kuivaa kesää ja karuja oloja muutenkin. Tuli äkkisiirto alppipenkkiin!

Alppipenkin menestyjistä yksi on ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados. Kuva näyttää, kuinka se on kärsinyt talvesta ja silti vihertyy mukavasti.

Scilla roseniin nuput ovat kääntymässä alassuin valmiina kukkimaan. Vieressä edelleen kukassa kevätkurjenmiekan kaukasialainen muoto. Tämä on se tupas, joka aloitti kukinnan myöhemmin. Ensin aloittanut on jo kuihtumassa.

Juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin, alkoi ensimmäinen 'Spot On' -kurjenmiekan kukka avautua. Tämä on jännä lajike, jonka ulompien kehälehtien kärjet ovat mustanpuhuvan violetit. 

Vaikka on ollut kylmää, on niitä nyt enemmän kukassa. Tällä lajikkeella on melko kapeat ulommat kehälehdet, mikä johtunee vahvasta kevätkurjenmiekkaperimästä; voi olla, että tämä onkin puhtaasti kevätkurjenmiekka. Vanhemmat selvitin, mutta siitä eteenpäin sukuselvitys on haasteellisempaa. Sieltä näyttää löytyvän kevätkurjenmiekan var. bakeriana -muunnosta useastakin polvesta.

Taustalla on 'Yalta' -krookuksia. Niille ei kelpaa vajaatehoinen aurinko. Olen huomannut, että ne avaavat kukkansa vain, jos taivaalla ei ole yhtäkään pilvenhattaraa eikä minkäänlaista utua.

Vanha reikäinen villatakki suojaa laukkaneilikoita: olen huomannut, että ne menehtyvät takuuvarmasti kevätaurinkoon, jos en suojaa niitä.

No niin, lumisadetta odotellessa – täällä taivas vetäytyy välillä harmaaseen pilveen enteillen kai huomista lumentuloa.

Isokäenrieska Gagea lutea

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kurjenmiekkapoksahdus

 Ystävät kävivät pääsiäiskahveilla, tein pitkästä aikaa pashaa. Kateellisena kuuntelin, että heidän ensimmäinen kevätkurjenmiekkansa on jo avannut kukkansa.

Alppipenkin varhaisimpien kurjenmiekkojen tilanne toissa päivänä. Näillä on hirveät panssarit ympärillä – joku saattaa muistaa, kuinka viime keväänä hiiri tai myyrä kävi popsimassa näiden odotettujen kevätkukkien versoja. Alppipenkki on harvinaisimpien herkkujeni penkki!

Samat kurjenmiekat eilen. Oli harmaa ja tihkuinen päivä. Tämähän alkoi näyttää lupaavalta! Tässä vaiheessa, kun nupussa näkyy kukan väriä, aletaan jo olla lähellä kukintaa.

Tänään oli sumuinen alkupäivä, sitten sumu hälveni mutta tuli vartin auringonpaisteen jälkeen takaisin. Lopulta se häipyi kokonaan ja voi että, miten upea päivä tästä tulikaan. Alppipenkki nauttii navetan eteläseinän heijastamaa lämpöä, siinä kohdassa ihan tuntee lämpöaallon, kun aurinko paistaa. 

Maasta nouseekin kaikenlaista. Valitettavasti jo syyspuolella versoneet Colchicum munzurenset eivät pystyneet kukkimaan, kun tuli niin kova talvi. Toivottavasti sipulit ovat elossa kuitenkin. Näistä versoista en ole varma, mutta saattavat hyvinkin olla kreikantulppaani 'Flavaa'.

Kun vieraat olivat lähteneet, menin katsomaan kurjenmiekkoja. No voihan mahoton! Siellä on ensimmäinen kukka totisesti auki. Totisesti! Tämä on Iris reticulata "caucasica" eli kevätkurjenmiekka kaukaasialaista luonnonkantaa. Niin upea! Ja tälle on noussut kavereitakin, toivottavasti nekin saavat kukkia verkon suojissa.

Huomasin alppipenkin blogijuttuja katsoessani, että näiden kurjenmiekkojen pääty oli tammi–helmikuussa huolestuttavan jääkerroksen alla. Onneksi nämä aarteet eivät siihen menehtyneet. Tämä on kyllä kohopenkki, mutta aina sekään ei ehkä auta.

Löysin myös tiedon, että viime keväänä tämän lajin ensimmäinen kukka avautui tismalleen samana päivänä 30.3. Onpa täsmällinen kurjenmiekka!

Vanhan talon kivijalan edustan kurjenmiekkapenkissä ei välttämättä mene kauaa, kun lumikurjenmiekka- & winogradowii-risteymä 'Sheila Ann Germaney' avaa ensimmäiset kukkansa. Tuolta jo pilkottaa vaaleansinistä.

Musti odottaa hartaimmin kissanmintun versoja.

Eilen poistin Ransusta ensimmäisen punkin, niin että sekin kausi on nyt korkattu.

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Maata näkyvissä

 Aika paljonkin, mutta se on jäässä.

Alppipenkin toinen pääty on aika toivottoman näköinen kasvupaikka. Ei voi kuin toivoa, että harvinaisuudet selivävät.

Penkin toinen pääty näyttää onneksi huomattavasti paremmalta. Peruukin näköinen mätäs on vuorineilikka. 

Pihalla liikkuminen on haastavaa, sillä moni kohta on jäässä. Rautakangen kanssa pihan poikki kävellessäni huomasin, että vaikka maa näyttää sulalta, ei se sitä ole. Joka askeleella kanki kalahti jäiseen maahan niissäkin kohdissa, joissa on pelkkää vihreää ruohoa.

Kauriin liikkeet ovat tallentuneet jäähän kuin fossiileiksi. Toivottavasti tuo vain ei ole ikijäätä.

Talvenarka tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' on paksun villakasan alla, josta pistää esiin verso. Se näyttää yllättävän virkeältä, mutta vaikea uskoa, että tuo olisi enää kevään tullen hengissä. Toivottavasti puska kumminkin versoo tyveltään. Perennahan se on, eikä mikään pensas.

Metsäpuutarha katajan ympärillä on vapaana lumesta ja jäästä. Kultatesmat näyttävät taas kyntensä. Siinäpä heinä, joka näyttää hyvältä ympäri vuoden. Samaa voi sanoa taponlehdestä ja jouluruusuista, joita tässä myös kasvaa.

Vieressä on mutapuutarha. Ojista kuuluu siellä täällä ihanaa solinaa jääkuoren alla.

Tältä näyttää laajemmin. Niissä kohdissa, joihin tuuli on kasannut lunta, sitä voi olla jopa 30 cm. Toisin paikoin on paljasta, jäistä maata.

Vaaleajouluruusu, jonka nuput löytyivät maanrajasta lumien sulaessa ennen joulua, on tismalleen samoissa lähtökuopissa. Jos aurinko lämmittäisi, voisi jotain tapahtuakin. Tänään on sumuinen päivä, kuten eilenkin. Laivojen sumutorvia kuuluu yhtä mittaa.

Syynäsin tarkkaan kaikki paikat, joissa kasvaa lumikelloja, mutta en löytänyt versonkärkeäkään.

Vaikka uutta kasvua ei näy, on ilahduttavaa tavata jälleen syksyisiä kukkia. Muutamat syyssahramit ovat kummallisesti edelleen pystyssä, liekö jäätyneet pystyyn. 

Muotopuutarha on otollinen paikka keväälle talon eteläseinustalla. Kukkapenkeistä ei silti muuta kiinnostavaa vielä löydy kuin edellä mainitut sahramit. Timjamipolku näyttää oikein kivalta.

Tarhajouluruusut ovat myös terhakoina Rivendellissä. Kevättä ja kukkia tässä odotellaan.

Ensi viikolle on taas luvassa pakkasia, toivottavasti lukemat pysyvät maltillisina, kun ei meille näytä sitä ennen lunta tulevan, vettä vain. Vesi on kyllä erittäin tervetullut; sulattaisi maan ja jään!

Meillä on tänään toinen äänestys laivassa. Edellisella äänestyskerralla se oli myöhässä ja tutka näytti sen jääneen naapurisaaren jälkeen paikoilleen. Pelkäsimme jo konerikkoa; miten huono tuuri, kun pitäisi päästä äänestämään presidenttiä!

Laiva kuitenkin lähti taas liikkeelle ja saapui lopulta rantaamme. Saimme tietää pysähtymisen syyn: väylällä, sulassa rännissä muuten jäätyneessä meressä, oli kauris vielä elossa. Sille piti suorittaa meripelastustehtävä. 

Saa nähdä, onko laiva tänään ajoissa. Eilen väylän reunalla oli hukkunut hirvi. Sekin olisi hyvä saada nostettua jäälle petolintujen syötäväksi, muuten se ajautuu keväällä jonkun mökkirantaan.

Hyvää äänestyspäivää sinullekin!

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Syyssahrami Crocus speciosus

Taponlehti Asarum

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Alppipenkin hyvät ja huonot uutiset

 Enemmän on kyllä hyvää kerrottavaa!

Huhtikuussahan revin hiuksia päästä, kun piha on kyllä aidattu peuroilta, mutta alppipenkin pikkuisia harvinaisia herkkuja kävi popsimassa – myyrä tai hiiri! Niiltä on verkolla vaikea suojautua, mutta yritin laittaa suojaverkkoja tärkeimpien kasvien ympärille niin tiiviisti maata vasten kuin kivisessä alppipenkissä pystyin.

Ja niin kävi, että Scilla rosenii teki uudet kukkavarret ja kukki tavattoman kauniisti useita viikkoja. Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, nyt ne ovat jo kuihtuneet. Ei vain joka asiasta ehdi kertoa, vaikka yritän blogata niin usein kuin pystyn.

Mutta eikö ole soma pikku sininen!

Muscari vuralii teki samoin! Tätäkin on vain yksi sipuli, tai ilmeisesti se on jo tehnyt sivusipuleita. Siirsin sen muualta tähän alppipenkkiin pari vuotta sitten, sillä tämä on hentoinen, pienikasvuinen ja harvinainen laji. Kukat ovat kaksiväriset violetti-valkoiset.

Edessä kasvaa espanjanmaksaruoho 'Minus'. Ehkä pieni helmililja pystyy kasvamaan sen läpi, tai sitten pitää kitkeä maksaruohoa.

Yksi davisinpikarililja onnistui kukkimaan suojattuna myyriltä verkolla. Se ei välttämättä ole normaalisti alle 15 cm korkuinen, mutta paikka taitaa olla kuiva ja haastava.

Tulppaanienkin suhteen on ollut haasteita. Niin jyrsijöiden kuin tunnistuksen kanssa. Näistä oli blogini lukijan kanssa keskustelua, sillä me molemmat olemme ostaneet tätä samaa laatua nimellä tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', mitä tämä ei todellakaan ole. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kreikantulppaani 'Flava' eli sen keltakukkainen muoto.

Se varmistui kukkien kehittymistä katsellessa. Kukkiin kehittyy tyypillistä oranssinsävyä niiden vanhetessa, lisäksi kukan keskusta on tummanruskea. Lehdet ja kasvutapa ovat muutenkin identtiset puutarhassani jo kasvavien oranssikukkaisten kreikantulppaanien kanssa.

Tämä oli minulle todella mieluinen yllätys, sillä olen yrittänyt istuttaa tätä nimenomaista tulppaania jo kahtena peräkkäisenä syksynä siinä onnistumatta.

Toissa syksyn istutuksesta tuli vaaleankelta-punakirjavaa italiantulppaania ja...

...viime syksyn pussista kirkkaankelta-punakirjavaa italiantulppaania! Näillä on hyvin kapeat, harmaanvihreät lehdet ja kukka on avauduttuaan aivan eri mallinen kuin kreikantulppaani. Aluksi vielä ajattelin näiden olevan oikeaa, vaikka ihmettelin lehtien outoa siroutta. Sitten kukkien värit kehittyivät ja ne avautuivat aivan auki paljastaen todellisen lajin.

Kylläpä voi olla hankalaa hankkia tiettyä tulppaania.

Mutta takaisin alppipenkkiin ja sen ihaniin 'Flava' -kreikantulppaaneihin ja muihin aarteisiin. Valkokukkainen on harmaakynsimö, oikeassa reunassa on pikkuinen mätäslaukkaneilikka aivan täynnä kukkia. Se selvisi talvesta, mutta vuosi sitten istutetut kaksi kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikkaa valitettavasti kuolivat. 

Toisessa oli eloa vielä maaliskuussa, mutta sitten sekin heitti henkensä, vaikka yritin suojata sen niin keväiseltä paahteelta kuin pakkasiltakin. 

En ole vielä koskaan onnistunut 'Nifty Thriftyn' talvettamisessa, mutta se on niin ihana, että kun tänä keväänä löysin sitä taas taimistolta, ostin, mutta tällä kertaa vain yhden. Se asustaa kuvan oikeassa alakulmassa. Lehdet ovat reunoiltaan vaaleankeltaiset ja se tekee koko kasvista ihanan valoisan värisen.

Harmaakynsimö ja laukkaneilikat sekä kauan odotetut ja silti yllätyksenä tulleet 'Flavat'.

Valkoisena kukkii myös ruusujuuren serkku Rhodiola pachyclados. Tätä muuten myydään edelleen yleisesti maksaruohon nimellä "Sedum White Diamond". Kyllähän se maksaruoholta näyttääkin, vaan ei ole.

Kaksi vuotta sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta hankittu harvinaisuus, rikko Saxifraga fragosoi, pärjää hyvin ja siitä olen iloinen. Se on jopa vähän levinnyt. 

Se kukkii näin keväällä, kesän kuivuuskaudella lehdet sulkeutuvat takaisin silmujen uumeniin odottamaan syksyä ja sateita. Silloin kasvi näyttää lähinnä piikkisialta. Strategia on toiminut loistavasti ja kasvi mennä porskuttaa siinä missä moni muu lurpottaa ja kärvistelee.

Loppuun vielä alppipenkin tämänhetkinen kruunaamaton kuningatar ruusutulppaani. 

Davisinpikarililja Fritillaria davisii

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Harmaakynsimö Draba incana

Italiantulppaani Tulipa clusiana

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Mätäslaukkaneilikka Armeria juniperifolia

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana