Marraskuun kalenteripoika

 Musti on reipas isäntäpantteri, jota eivät sadesäät juuri haittaa.

Myyrien liikkeet eivät jää huomaamatta.

Täällä vartioin minä.

Jatketaan Mustista nyt vähän eteenpäin navetan edustalle, sillä alppipenkissä on kaikkea kivaa.

Mätäslaukkaneilikka teki muutaman kukinnon lokakuun iloksi.

Scleranthus biflorus on ihmeellinen pikku kasvi (kuvassa keskellä). Se on niin mitätön, etten ole muistanut edes laittaa sille vielä omaa tunnistetta, nyt sen teen. Sillä ilo mitättömän kasvin kanssa onnistumisesta on valtava. 

Tilasin siemenet Scottish Rock Garden Clubista muutama vuosi sitten. Ne itivät hyvin. Pari pientä pottia pääsin istuttamaan alppipenkkiin, sittemmin toinen tuppaista kuoli.

Kun kasvi on kotoisin Uudesta-Seelannista ja Australiasta, ei menestyminen ole taattua meidän leveyspiireillämme. Suomeksi Scleranthukset ovat jäsenruohoja, mutta tälle lajille ei ole omaa suomenkielistä nimeä.

Kasvi muodostaa tuollaista sammalen tapaista mättäikköä, ei sen kummempaa. Olen aivan heikkona tuollaisiin mättäitä tekeviin minikasveihin, joten olen liekeissä sen selviämisestä jo joitakin vuosia. Talveksi se saa vanhan katonharjatiilen ja hieman vällyä suojakseen.

Toinen yli-ihana menestymisylläri on Saxifraga fragosoi. Raportoin siitä, kuinka se keväällä vihertyi ja kukki, ja kuinka kesän kuivuudessa se sulki lehdet taas silmujen sisään, jolloin kasvi ei ollut mitenkään erityisen kaunis, erikoisen suomumainen vain. 

Syksyn ja sateiden myötä silmut taas puhkesivat. Nyt huomaa selvästi, että kasvi on alkanut vähän levitäkin. Ihanaa ja ihmeellistä, että Iberian niemimaan luonnonkukka voi selvitä meilläkin.

Ruusujuuri Rhodiola pachyclados on myös levinnyt mukavasti, samoin espanjanmaksaruoho 'Minus' kuvan oikeassa alakulmassa. 

Tuo on niin monta kertaa vaihtanut nimeä, että en ole enää varma, mitä se on. Ostin sen lyydianmaksaruoho 'Glaucum' -nimellä (Sedum lydium), sitten sen nimi muuttui kainomaksaruohoksi (Sedum pallidum), viimeisten tietojen mukaan se on espanjanmaksaruoho 'Minus' (Sedum hispanicum). Kasvien kanssa ei tylsää päivää näe!

Japaninmaksaruoho on sentään kai vielä nimeltään entinen, vaikka se onkin siirtänyt sukunimensä Sedumista Hylotelephiumiksi. Se tuotti ihanan kukinnan syksyn iloksi.

Navetan jälkeen onkin uudenlainen juttu näkymässä. Rakensin eilen uuden ajoportin peuran hajottaman tilalle.

Naapurilla on näin kaunis portti, kylän vanhan mallin mukaan tehty. Itse en ole näin taitava, lisäksi halusin portista korkeamman, jotta ne eivät varmasti hyppää yli. Tuostakin näkee, että on pitänyt vetää valkoinen nauha väliin, jossa on peuranmentävä rako. Kaikkialta ne tosiaan änkeävätkin!

Vasemmalla on pienempi kulkuportti, autoa varten avaan isommankin osan. Tein saman ratkaisun kuin aiemminkin, että portti avautuu sisäänpäin. Näin se ei ole auki ollessaan naapurin sisäänajotiellä, vaikka ei portti niin pitkä olekaan. Naapurille ajetaan mäkeä ylös oikealle.

Saranat ovat sisäpuolella. Saunani on lahoamispisteessä, niinpä otin saunaliiteristä oven pois ja saranat pääsivät uusiokäyttöön tässä.

Siinä se nyt on, korkeutta 180 cm plus valkoinen nauha päällä ja toivon, että peurat eivät tätä heti hajota. Yhden yön se on jo pysynyt pystyssä.

Musti hoitelee naapurienkin pihat.

Myös ikkunasta käsin.

Kuvernöörinkukka kukkii, se oli edellisessä kuvassa Mustin pään päällä.

Aamukahvipisteelläni on käynyt rapatassu. Tuossa on Mustin maitotassi, mutta rapainen maito ei sille kelvannut, vaikka oli itse rapastanut asettinsa.

Sitten rapastamaan sänky. Mustia ärsyttää, sillä Ransu on vienyt sen paikan. Yleensä Musti on tuolla nojailemassa tyynyihin.

Musti ei sitten kauaa sängyssä viihtynytkään. Menimme ulos, minä kaivamaan salaojaa ja Musti omiin puuhiinsa. Sitten se tuli kovaan ääneen ilmoittamaan, koska oli ruoka-aika ja palasimme sisään.

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa