Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Kukkia, joita ei tarvitsisi katsella

 jos peurat pääsisivät vielä puutarhaan.

Tämä on edelleen ihmeellistä, mutta toisaalta tähän alkaa myös tottua. Että peurat eivät enää pääse puutarhaani (kovinkaan helposti). Kultapallojen kukkia saa ihailla.

Syysleimujen ja kurkkuyrttien kukat ovat myös tallella, vaikka saari on hiljentynyt ja yleensä peurat ja kauriit tulevat hanakammin pihoille heti koulujen alettua.

Maksaruohojenkaan kukkia ei tarvinnut ennen katsella. Tämä ihanan värinen on komeamaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Loppukesällä ja syksyllä kukkivien ruusujen kukkien näkemisestä pääsi vain haaveilemaan. Tämä on Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Liljoista oli useimmiten jäljellä vain varret, nyt on kukkia! Tämä kaunotar on Mustin nimikkolilja 'Black Beauty'. 

Tämän kukat alkavat olla sietokykyni äärirajoilla, lähes liian isoja, mutta ei ihan. Suurikukkaiset liljat kun näyttävät kukkapenkkeihin tökätyiltä muovikukilta. Tämän terälehdet ovat sentään kapeat.

Olen yllättynyt siitäkin, että ripsialpi tosiaan kukkii. Niin monet vuodet tämä oli vain tummalehtinen matalahko kasvi, kun latvat käytiin aina laiduntamassa. Eikä viereistä saniaistakaan ole vielä käyty syömässä, ne ryökäleet kun alkoivat lopulta syödä saniaisiakin.

Jättikarhunputki kukkii kauniisti ilman, että se syödään. Seuraava haaste on saada siemenet kehittymään. Meillä on niin paljon pyjamaluteita, että aina joku populaatio löytää tämän herkun. Sitten ne imevät mehut niin, että siemenet näivettyvät. Se on suuri harmi. Sama ongelma väinönputken ja kaikkien muidenkin putkikasvien kanssa. Ei se mitään monivuotisten kanssa, mutta kun kasvi on kaksivuotinen, se oli siinä sitten. 

Maa-artisokan varret ovat peurojen herkkua, kuten kaikki muutkin auringonkukat. Nyt ensimmäiset kukat ovat auenneet. Tämä taitaa olla jo toinen ellei peräti kolmas syksy, kun kaikki kukkavarret ovat yhä tallella tässä vaiheessa!

Maa-artisokasta risteytetty monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen' kukkii ruskopenkissä. Sen lähellä on edelleen myös maa-artisokkaa, jota siirrän vähitellen muualle (ja syön).

Kuvassa näkyy, ettei tämä peurattomuus ihan ilmaiseksi ole tullut. Olen aidannut koko pihan riistaverkolla, mutta valitettavasti sekään ei riittänyt, vaan tarvittiin myös rumat valkoiset nauhat. Niitä on ikävä katsella, mutta vielä ikävämpää olisi katsella kaikkien tämän jutun kasvien – ja lukuisten vielä lisäksi – poikki syötyjä kukkavarsia.

On tämä yhtä juhlaa! Juhlissa on mukana kruununprinsessa Margareeta eli Austin-ruusu Crown Princess Margareta.

Jättikarhunputki Angelica gigas

Komeamaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Syysleimu Phlox paniculata

Valitut vaaleanpunaiset

  On aika katsastaa, mitä on kukassa.

Preeriaväriminttu loistaa edelleen ja houkuttelee kimalaisia ja perhosia. Tämä on minusta pikemminkin liila kuin vaaleanpunainen, mutta tuli nyt valittua tähän sakkiin.

Muotopuutarhassa ollaan ja koska yritän saada tänne liilaa tunnelmaa, olen istuttanut myös Flame Blue -syysleimun eli lajikkeen 'Bareightysix'. Kuva on otettu kolme päivää sitten, jolloin leimun lehdet lurpottivat kuivuudessa.

Ihana syysleimu 'Crème de Menthe' lurpotti myös. Sen kirjavat lehdet ovat lurpottaessaankin näyttävät.

Sitten saatiin vettä! Lehdet nousivat kuin taikaiskusta. Tämä leimu on aivan ihana, olemukseltaan valoisa.

Esitellään muotopuutarhasta vielä samettihortensia. Tämä on täydellinen muotopuutarhan sävymaailmaan. Liilat ovat varsinaisia kukkia, reunojen valkoiset ovat steriilejä laitakukkia, joilla ei ole mitään virkaa muuta kuin kauneus. Samettihortensiassa nämä kaksi kukkatyyppiä yhdistyvät täydellisellä tavalla.

Otin kuvatodisteen, että kärhö 'Comtesse de Bouchaud' oli onnistunut houkuttamaan kukkakärpäsen. Lähempi tarkastelu todisti, että pikkuinen kukkakärpänen oli tuossa pesulla eikä ruokailemassa.

Ruskopenkissä ei paljon vaaleanpunaista ole, mutta tämä väriminttu siellä sinnittelee. Lajike on joko 'Prärienacht' tai 'Melissa'. 

Kuvasta voi nähdä, kuinka huonosti värimintut puutarhassani viihtyvät lukuun ottamatta preeriaväriminttua, jonka kuivuudenkesto on loistava. Tämän kukkavarret ovat alle polvenkorkuisia eikä niitä ole kuin nämä kaksi. Yksi toinenkin samalla tavalla kituva on, kaikki muut ovat vuosien mittaan hävinneet. 

Toisaalta mikään näistä muista ei ole yhtä kaunis kuin preeriaväriminttu. Tämänkin sävy on jotenkin tyrkky.

Olen yrittänyt siirtää osan edellisen kuvan värimintusta preerialle,  jossa se seuraavana vuonna juuri ja juuri nousi, mutta sitten kuoli. Onneksi preerialla on muutenkin ihana kukkaloisto tänä vuonna. Kuvassa on söpöläinen siperiankärsämö 'Love Parade' kurkkuyrttien keskellä. 

Nämä tuli esiteltyä taannoin kukkakimppu-jutussa, jossa mainitsin, että kukkakimppuni kasvavat puutarhassa.

Toinenkin kukkakimppujutun live-kimppu on edelleen vedossa. Kiiltoluppio 'Alba' ja Geranium shikokianum. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings', mahdollisesti.

Näkymä niiden kasvupaikalle kauempaa talolta päin on muodostunut yhdeksi lempinäkymistäni. Ovesta oikealle kukkii ruusu 'Duchesse de Rohan'.

Oven vasemmassa tolpassa kukkii ihana köynnösruusu Pierre de Ronsard, sen kumppaniksi ylettävät Geranium shikokianumin pitkät, joka suuntaan leviävät kukkavarret.

Kun mennään ovestä läpi, on oikealla pieni penkki. Siinä aloittaa kukintaansa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'. Vieressä on uusi tyräkki 'Ascot Rainbow' (Euphorbia × martini), tilasin näitä Viherpeukaloilta, kun siperialainen talvi vei edellisen. Niitä tuli samassa paketissa kolme, jotka olen kaikki istuttanut eri paikkoihin sillä ajatuksella, että ehkä joku niistä talvehtii.

Samassa pikku läntissä on kiva väripari 'Black Peony' -pioniunikkoa ja pallerolaukkoja. Nyt mentiin kyllä jo viininpunaisen puolelle.

Saman sävyisiä pihlajanmarjoja on heti edellisten kukkien takana! Punahelmipihlaja kukki viimein tänä vuonna ja nyt siinä on ensimmäiset kauniin väriset marjat. Lehdetkin ovat somat.

Kivipengermän alapuolella Rohanissa kukkivat etelänruusuruohot tähkähelmikän kanssa. Onpa ketoruusuruohokin kukassa toisaalla, siitä vain en huomannut ottaa kuvaa.

Viime syksynä istutettu pallohortensia Pink Annabelle eli 'Ncha1' on aika hauskan, näkyvän värinen. Tämä yllätti kasvamalla lähes metriseksi ja tekemällä kaksi muhkeaa kukintoa. Puutarhani toinen pallohortensia kuin kituu vuodesta toiseen 30-senttisenä ja tuottaa myös hyvin kituliaat kukinnot.

Laitetaan loppuun vielä yksi loppukesän hyvistä perhoskasveista, punalatva (tarkempi laji ei tiedossa).

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punalatva Eutrochium

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. petiolaris

Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica ssp. camschatica

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkähelmikkä Melica ciliata