Oransseja iloja, navettakin suoristui

 Joskus jotain viimein tapahtuu, ja myös kukkii!

Ensin jotain ihanista elokuun väreistä, jotka lämmittävät mieltä, kun sää viilenee ja syksyä enteilee. Keltakaunokit ja rusopäivänliljat.

Ruskopenkissä maa-artisokat kaatuilevat mikä mihinkin suuntaan, kun on ollut niin tuulista. Tiikerililja kukkii seurana.

Kävin tässä kuussa Tommolan tilalla, hankin sieltä monivuotisen auringonkukan 'Lemon Queen' -lajikkeen. Tämä on joskus luettu nauha-auringonkukaksi, mutta taitaa olla monilajinen risteymä, kun lajinimi on nykyään pudotettu pois.

Vieressä on tontin vanhaa tulikukkaa, jota nousee milloin mistäkin.

Kun tiikerililjat olivat vasta nupulla, olivat ruskosormustinkukat vedossa. Nyt odottelen, että niiden siemensato kypsyy.

Sävyllinen huippuhetki osui ruskosormustinkukkien ja Crown Princess Margareta -ruusun yhteiskukintaan.

Kaivoin maata päivänä eräänä ruskopenkin tuntumassa. Löytyi mielenkiintoisen mallisia, kantikkaita kiviä. Siinä on varmasti ollut jotakin rakennelmaa.

Kun nyt siirryttiin kivistä puhumaan, kurkataanpa navetan taakse. Niitä on sielläkin, mutta vain tavallisia pyöreitä. Niiden pyörittely ylärinteen pengerrykseksi on ollut hidas projekti, vieläkään ei ole valmista. Olen yrittänyt saada maanpintaa alennettua, sillä navetan ylärinteen puoleinen alin hirsi on lahonnut kokonaan pois, kun se oli maakosketuksessa. Hommaa ikävöittää tunkio: maasta on noussut kaikkea lasinsiruista kalosseihin.

Mutta niin vain saatiin sekin kengitettyä tänä kesänä! Koska kumpikaan meistä ei ole kirvesmies, laitoimme tilalle lecasoraharkkoja, niiden päälle kattohuopaa (kosteussulku: harkot johtavat kosteutta) sitten vielä vähän parrua, pattinkia, mitä löytyikään, jotta saatiin aikaan riittävä korkeus. Ihan kelvollinen tuli ja tuon voi vielä joku joskus kengittää oikeaoppisesti, jos haluaa. 

Toisaalta pidän ajatuksesta, että tuossa ylämäen puolella onkin alimpana harkkoja, kun maavara on noin olematon. Tämä on myös rakennuksen pohjoispuoli, jossa katolta pudonnut lumi pysyy pitkään kinoksena.

Itäseinällekin tarvittiin tavaraa, kun hirren loppuosa oli lahonnut. Olin jemmannut asuintalon kengityksestä jääneen hyvän palasen, joka riitti tuohon. Nyt se on jo tervattu eikä enää erotu.

Olin aina kuvitellut, että tähän tarvitaan ammattilaiset, ja toki ammattilaisjälki olisi aivan toisenlainen. On silti valtava helpotus, kun tuo vinoon painuva rakennus saatiin taas suoraksi.

Kun kerran selitin espanjalaisille arkkitehtiystäville, että talon alimpia hirsiä pitää vaihtaa, he ajattelivat, että talo pitää purkaa. Havainnollisin keino selittää operaatiota on verrata sitä auton renkaanvaihtoon. Niin tein ja ihmeissään olivat kuulijat.

Asia lipsui kivistä tunkkeihin, vaikka piti puhua ihanan värisistä kukista. Istutin taas yhden syyshohdekukan viime vuonna; en pysty luovuttamaan, vaikka nämä tuppaavat kuolemaan hyvin nopeasti. Täytyy vain valita aina eri istutuspaikka, jospa joskus tärppäisi.

Nyt taisi käydä hyvin, sillä suojaisaan paikkaan kivipengermän eteen, rusopäivänliljan huolehtivaan kainaloon ja pieneen rinteeseen, jossa vesi ei seiso, istuttamani yksilö on runsaampi kuin mikään aikaisempi. Nyt en muista lajiketta, istutuspäiväkirja on saaressa. Vietin ihanan viikonlopun Ikaalisissa entisten opiskelukavereiden ja yhteisen bändimme aikoja muistellen sekä tietysti musisoiden, enkä ole vielä palannut kotiin. Jotenkin muistaisin, että tämä on 'Siesta'.

Heikinlilja kukkii ruusutarhassa. Ihana valoisa oranssi!

Kesäkuun alussa kylvetyistä 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukista kaksi on yhä elossa ja niistä isompi kukkii viimein. Oli vähän vaikea elämän alku niillä, mutta toivon, että saan siemeniä ensi vuodelle. 

Siemenpussissa luki Tagetes linnaeus, linnétagetes, mutta tietääkseni sellaista lajia ei ole olemassa. 

Väri on huippuihana. Vieressä on korianteria, se huolehtii itse kylväytymisestään! Voisi olla viisasta riipiä osa varsista pois ennen kuin siemenet karisevat, sillä muuten niitä itää taas tsiljoona.

Heikinlilja Lilium henryi

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Korianteri Coriandrum sativum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nauha-auringonkukka Helianthus salicifolius

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syyshohdekukka Helenium Autumnale-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tulikukka Verbascum

Hommansa kullakin

 Olemme kaikki rehkineet viime päivinä, kun on ollut niin otolliset kelit.

Otin tänään hommakseni ojankaivuun navetan takaa. Yritin sitä jo joitakin viikkoja sitten, mutta maa oli jäässä.

Tänään onnistui! Muutama kivi nousi sitä mukaa kuin oja eteni, kokosin niistä pientä kivimuuria ojaa myötäillen, kun en tähän hätään muutakaan keksinyt. 

Tähän aikaan vuodesta kaikki näyttää niin toivoa herättävän helpolta ja siistiltä. Kuvassa näkyy villiä taikinamarjan rehotusta, lisäksi tuo rinne on vadelmaviidakko kesäisin. Mutta nyt aloin jo suunnitella, mitä kaikkea tuohon muurin taakse istuttaisin, ikään kuin paikka ei olisi täynnä juolavenhän ja nokkosen juuria.

Navetan ylärinteen puolelta on alin hirsi mädännyt pois, kuten kuvasta voi nähdä, hirret retkottavat. Navetallakin on siten kengitys joskus edessä.

Tänään ei maasta löytynyt muuta kuin lasin- ja posliininsirpaleita, jotakin muovia, pätkä vanhaa sähköjohtoa ja paksu kolmionmallinen rautalevy, jollaisen olen löytänyt ennenkin. Lienee joku vanhan maatalouskoneen osa.

Ystävillä on jemmassa muutama iso ikkuna, joista on jo vuosia ollut puhetta. Ajattelen joskus rakentaa kasvihuoneen navetan länsipäätyyn, mutta se vaatii navetan kengittämistä ensin eli tapahtuu hamassa tulevaisuudessa.

Nyt tulin kuitenkin ajatelleeksi niitä ikkunoita ja lampsin mittanauha kädessä ystävien luokse. Ikkuna olisi juuri passeli kansi uuden laatikkoni päälle, kun siinä on tuo korkeampi takaseinä, tuumasin, ja niinpä olikin, kuin varta vasten mitoitettu kahdelle ystävien ikkunalle!

En olekaan aiemmin päässyt viljelemään tällaisessa katetussa kohopenkissä. Nyt laatikkoviljelyharrastukseni kohosi uusiin sfääreihin.

Muita hommia ovat olleet aidan suoristus romahtaneilta osin ja tihennys entisestään, jotta joskus pääsisin peurattomaan tilanteeseen. 

Sain syksyllä naapurilta kasan luumupuun rankoja, kun hän raivasi luumutiheikköään. Olen pikku hiljaa niitä käyttänyt, mutta talven yli oli pihassani aimo pino luumunoksia. Myyrät ovat pitäneet juhlia ja ystävällisesti kuorineet rangat sekä jättäneet papanat tilalle. Heillä on ollut tosi hyvä talvehtimispaikka kasassa!

Vesimyyrästyskausi on myös aloitettu. Nämähän ovat pitkähäntäisiä ja rotan kokoisia, joten varsin helppo erottaa metsä- ja peltomyyrästä. Kuvassa häntä on jotenkin oudosti kiemuralla, mutta pitkä se on.

Myyrästäjä lakisääteisellä tauolla.

Ransu sen sijaan keskittyy hönöilemään. Tässä mirrinmintun kimpussa...

... rouskis...

... ja tässä kissanmintun kupeessa.

Tänään oli niin lämmintä ja yöstäkin oli luvassa lämmin (nyt kello on 23 ja mittarissa lähes +6), että uskalsin raottaa syksyllä istutettujen arkojen pensaiden ja puiden talvisuojia. Tämä heisi, Viburnum × bodnantense 'Dawn', on kokeilulaji, jonka talvenkestävyydestä Suomessa en löytänyt mitään tietoa. Niinpä käärin tämän talveksi repaleisten kevytpressujen sisään ja toivoin parasta.

Nyt otin pressut pois, mutta suojaverkot saivat silti jäädä, sillä peurat syövät heisiä liiankin hyvällä ruokahalulla. Tiheämpi verkko toivottavasti suojaa tuulelta, jos tulee kylmä viima. 

Tämähän on täynnä nuppuja!

Nupuissa voi jo erottaa vaaleanpunaista väriä. 'Dawn' on vaaleanpunakukkainen ja tavattoman tuoksuva lajike. Brittein saarilla tämä heisi kukkii talvella, joten en tiennyt yhtään, mitä nupuille käy, jotka syksyllä jo olivat oksille ilmestyneet. Enpä olisi uskonut, että ne näin hyvin selviävät edes pressujen suojissa. Nyt ne ovat lähes kukintavalmiit!

Mahtipäivä, siis. Toivottavasti teillä on yhtä ihanaa!

Kissanminttu – Nepeta cataria

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii

Lehmien iltavaellus

Olen ihastellut pääskysiä ja halusin saada niitä kuviin. Kyttäsin aikani omalla pihalla, mutta kun ei tullut hyvää kuvaa, lähdin ilta-auringossa tallustelemaan kylätietä.

Pääskysten vähenemisestä on raportoitu jo pari vuotta. Täällä kotisaarella pesii joka kesä paljon haarapääskyjä, myös minun räystääni suojissa. Haarapääskyllä on pitkä pyrstö ja tumma pää kaulasta ylöspäin.

Niitä istuskelee puhelinlangalla iloisesti sirkuttamassa. Haarapääskykin on viime vuodesta alkaen sijoitettu uhanalaisten luetteloon vaarantuneeksi lajiksi. Mutta muut pääskyt ovatkin sitten erittäin uhanalaisia. Siksipä eräs uusi lintuhavainto on herättänyt suuren kiinnostukseni.

Jatkoimme Ransun kanssa matkaa kylätietä eteenpäin.

Lehmät ovat saapuneet kesälaitumelle saareen ja juuri sillä hetkellä, kun olimme tiellä, oli niiden iltasiirtymisen aika. Se on vaikuttava näky, kun lauma painavia eläimiä lähtee liikkeelle.

Koko iso joukko lehmiä vasikoineen ja sonni (valkopäinen kuvan oikeassa reunassa) lähti ensin vauhdikkaasti, mutta sitten rauhallisemmin kohti metsän uumenia.

Lehmien ympärillä on varmasti paljon ötököitä, hyttysiäkin tuntuu syntyneen tsiljoona heti, kun tuli lämmin. Tässä kuvassa on kaksi haarapääskyä, mutta ei niitä kunnolla edes huomaa, ne ovat niin nopeita. Ne singahtelivat lauman ympärillä.

Kantturat vaelsivat metsän suojiin yöpymään.

Yhä vain sain kuviini haarapääskyjä, niitä on täällä tosiaan monta.

Sitten onnisti! Nappasin pari kuvaa räystäspääskystä. Niitä en ole täällä aiempina vuosina nähnyt, mutta tänä vuonna on useita. Ja tämä on erittäin uhanalainen! Onpa todella, todella mahtavaa.
Räystäspääskyn erottaa tietysti lyhyemmästä pyrstöstä, mutta siitäkin, että sen vaalea alue ulottuu alapuolella vatsasta nokkaan saakka. Valkoista on myös alaselässä, toisin kuin haarapääskyllä.

Löysin tällaisen kuvan 13 vuoden takaa omasta navetastani. Tämä on niin pieni, että täällä on täytynyt asua vain pari lehmää. Tässä kunnossa se oli, yksi ikkunoista hajalla ja toinen puuttui, päälle oli naulattu muunlaisia ikkunoita.

Nyt navetta näyttää tältä. Kunnostus on vasta alkanut ja isoja hommia on edessä, mutta ainakin ikkunat ovat ehjät.

Piti vielä napata kuva huussinäkymästäni, kun lehmät ovat tuolla laitumella. Kuvasta voi myös nähdä, että marjaomenapensas 'Marleena' on aloittanut kukinnan.


Haarapääsky – Hirundo rustica
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Räystäspääsky – Delichon urbica

Navettaoperaatio

Toissa viikolla pidin navetan tervausviikon.

A couple of weeks ago I started repainting my old cowshed with linseed oil (white parts) and wood tar mixture (dark parts).

Navettani on hyvin pieni ja hirsistä tehty. Sekin täytyy kengittää joskus, sillä ylämäen puoleinen alin hirsi on lahonnut, eikä sivujenkaan alimmissa hirsissä ole kehumista. Mutta kun olen kaivanut maata niin, että hirsikehikko ei enää ole maakosketuksessa, niin kaipa tuo kestää vielä siihen asti.
Hirsiä voi kuitenkin kengitystä odotellessa vähän huoltaa. Navetan eteläseinä on laudoitettu, olen jokusen huonoimman laudan ja riman uusinutkin. Nurkissa on ollut kotelot, mutta niitä ei kannata uusia ennen kengitystä. Sudin vain hirsien päihin valkoista pellavaöljymaalia, jotain samantapaista niihin oli aiemminkin laitettu.

Ikkunoidenkin korjaaminen on kesken. Tämä oli rikki ja sen korjasin jo, mutta toinen ikkuna puuttuu kokonaan. Keskeneräisyys ei haittaa, vaan maalasin vielä hyväkuntoiset räystäslaudat ja korjatun ikkunan puitteet. Näyttää hassun siistiltä ja rähjäiseltä samaan aikaan!
Haaveilen viherkatosta, tässä olisi sopivan loiva kattokulma siihen, ja viherkatto sopisi tyylillisesti tummaan hirsirakennukseen oikein täydellisesti.

Seiniin sudin tervan, pellavaöljyn ja tärpätin seosta, kunnes loppui ensin tärpätti ja sitten vielä tervakin. Siispä oli ryhdyttävä muihin puuhiin.

Aloin kiinnittää uusia linnunpönttöjä. Tämäkin homma on odottanut sitä, että saan ensin seinän maalattua. Hirveän moni puuha on jonkun ketjureaktion häntäpäässä!
Päätykolmiot on maalattu punamullalla, mutta haluaisin nekin tummanruskeiksi. Niinpä sudin punamullan päälle tervaseosta, ja se vähän tummeni. Ehkäpä se ajan saatossa muuttuu. Punamultahan on siitä loistava maali, että sen päälle voi maalata suoraan mitä vain, sillä se ei muodosta kalvoa, vaan on vanhettuaan vain jauhomaista ainetta puun pinnassa.

Kaivelin vähän ojia navetan ympäristössä ja muuallakin. Tämä on yhtä ihanaa puuhaa kuin lapsenakin: nostaa lapiollinen maata ja katsoa, kun vesi alkaa virrata! Mahtavaa!

Joka paikasta nousevia kiviä päätyy kivimuuriin ja penkereisiin. Tämä tontin reunan kivimuuri sai taas muutaman palan lisää. Tämän edustalla, tuossa saarnien alla, on vuokko-esikkopuutarhani.

Musti esittelee. Mamman (Huom: Naukulan Mamman avustuksella!) tekemä muuri on hyvä kyttäyspaikka. Kyllä mammat tietää.
Iloiset terveiset tervantuoksuiselta pihalta!

Pihakierros jatkuu ja menovinkki

Kierretään, nyt, hyvät ystävät, pihakierros loppuun kun kerran otin kuvia oikein joka suunnasta. Viimeksi jäimme kylätielle saunan kohdalle, joten siitä jatketaan. Tähän saunan ja tien väliin tulee Rohan-niminen puutarha.

This is the remains of the tour around my little and very unfinished garden.

Kun samasta paikasta katsotaan taaksepäin, nähdään taloni parin männyn takana. Vanhempikin talo näkyy punaisena kuvan oikeassa reunassa.

Jatketaan tietä vähän matkaa eteenpäin. Nyt näkyy aloittamaani peura-aitaa ja sen takana on kohopenkkikasvimaa.

Aivan tontin itäkulmalla, mahdollisimman kaukana poissa näkyvistä, asustaa autoni. Yksi lukija joskus kysyi, missä autoni on, kun sitä ei koskaan kuvissa näy. Tässä se näkyy! En todellakaan halua katsella autoa keskellä pihaa, se ei ole mikään kaunistus. Mieluiten se saisi olla jossakin karsinassa kokonaan poissa näkyvistä.

Tässä vielä tonttini itäisin kulma. Siinä on muutamia tiilikasoja ja muuta ryönää, siinäkin! Suunnittelen autolle paikkaa tuohon tiilikasojen kohdalle – siis sitten joskus, kun ne tiilet on käytetty johonkin. Suunnitelmia on kyllä, mutta aikaa puuttuu.

Tähän väliin sopinee muistuttaa, että Ransu on tehnyt koko pihakierroksen kanssamme, mutta se on ollut jaloissani eikä ole sen takia kuvissa näkynyt.

Lähdetään sitten kävelemään pihalle pitkin pihatietä. Se kulkee tonttini keskellä pituussuunnassa. Tuossa näkyy pieni navettani.

Tässä vielä näkymä taakse päin. Ransu esittelee. Tässä on hyvä paikka pitää autoa, sillä maa ei koskaan mene mutaiseksi, vaan on aina aika kuiva ja pihatien pohjana olevien kivien ansiosta myös kova. Tontin toisessa päässä ei voi pitää edes pientä autoa märkänä aikana, sillä se juuttuu siellä mutaan. Testattu on.

Samasta paikasta näkymä hieman oikealle eli kohopenkkikasvimaalle. Se ei ole tänä vuonna edistynyt hyvistä aikeista huolimatta. Onneksi lumi ja jää eivät sentään ihan vielä kolkuttele ovella, pihatyöaikaa on vielä kuukausia.

Kun käännytään vielä enemmän oikealle, päästään pihatietä pitkin eteenpäin. Otin nämä kuvat muutama päivä sitten ja nyt tuo kuvassa vasemmalla näkyvä vaahtera on jo kaatunut. Haluan siihen kyllä puun tai kaksi, mutta ne saavat olla pienempiä. Toinen puista onkin jo istutettu, se on katsura. Se ei kylläkään ole välttämättä pieni puu, mutta ainakaan se ei tule tekemään siementaimia yhtä paljon kuin vaahtera! Eikä katsura kasva aivan niin jättiläiseksi, vaahterastahan tulee 15–20 metriä korkea.
Katsura saattaa kyllä kasvaa yli kymmenmetriseksi. Toiveenani onkin, että tässä kasvaisi suunnilleen tuon nyt jo edesmenneen vaahteran kokoinen (vajaat 10 m) puu ja yksi pienempi laji vähän edempänä, vaikkapa ruusuorapihlaja tai jokin koristeellinen pienikokoinen pihlaja. Siinä oli hieno tummanpunalehtinen koristeomena, mutta myyrät söivät sen viime talvena.
Minua ihmetyttää, miten monissa puutarhaohjelmissa istutetaan katsuroita "pieninä puina" joihinkin kapeisiin kohtiin ja pieniin pihoihin. Siinä annetaan aika huonoa esimerkkiä pienten tonttien omistajille, jotka tarvitsisivat totuudenmukaista tietoa siitä, mitä omalle pihalle kannattaa istuttaa.

Kun jatketaan matkaa nyt jo edesmenneen vaahteran kohdalle, näkyy talolle saakka ja siitäkin eteenpäin naapurin punaiselle ladolle.
Vielä muutama pienempi vaahtera on kaadettavana tuosta vanhemman talon edestä, siis taloahan ei edes näy. Se on kuusista oikealle!

Lukijalta tuli toive nähdä hedelmätarhani. Siinä ei ole juurikaan näkemistä, hedelmätarha on tässä rinteessä navetan ja vanhemman talon välissä, ja päättyy tontin yläreunassa verkkoaitaan. Punainen rakennus on jo naapurin puolella. Rinteen yläosassa on muutama hedelmäpuun taimi juuri ja juuri erotettavien valkoisten keppien kohdalla.
Koska en ole innokas säilöjä ja lähes vihaan omenoita, tulee tähän myös koristekirsikoita ja -omenia. Vaaleanpunaista ja valkoista kukkapilveä odotettavissa ehkä kymmenen vuoden kuluttua toukokuussa! Tällä hetkellä hedelmätarhassa on maukas luumusato, sillä siinä kasvaa onneksi entuudestaan runsaasti tummia luumuja (ja vieläkin runsaammin niiden juurivesoja).

Sitten vain laskeudutaan pieni rinne alas kotia kohti! Tässä on kostean paikan istutuksia pihatien molemmin puolin.

Ai niin, eipä unohdeta katsahtaa taaksepäin, sillä sieltähän tulee Ransu tanner tömisten!

Loppuun vielä menovinkki. Tänne menisin jos pääsisin, mutta menkää te jotka olette pääkaupungissa viikonloppuna! Luvassa oikea käsityöläistapahtuma, sillä tämä on heidän itsensä järjestämä:
Kampin käsityökortteli lauantaina 31.8. klo 10–18 Narinkkatorilla Helsingissä.

Mukana näyttää olevan vaikka kuinka monta taitavaa tekijää, olisi ihanaa päästä hypistelemään ja hankkimaan lahjoja – siis monella ystävälläni on SYNTYMÄPÄIVÄT syksyllä, mistään joulusta en nyt puhu...

Iloista ja lämmintä kesän jatkoa kaikille!

Katsura – Cercidiphyllum japonicum