Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Aamun puutarhakierros

 Kukkia, kimalaisia ja saalista.

Ransu on aamupesulla kuistin rappujen juuressa.

Eilen tuli leikattua nurmikko tältä suunnalta. Navetan edestä löytyy rujompaa katsottavaa. Olen virittänyt Supercat-myyräloukun parin kuukauden tauon jälkeen ylämäkeen, kottikärryistä vasemmalle, kun löysin uuden onkalon suun.

Sieltä on nyt noussut neljässä vuorokaudessa kuusi vesimyyrää. Olen osunut myyräsuoneen! 

Vesimyyrä eli vesirotta on rotan kokoinen, lähes musta ja pitkähäntäinen. Näistä osa on pienempiä, nuoria luultavasti. Kaksi selällään olevaa ovat eilisiä, aamukasteen pisarat saavat ne vaaleammiksi. Tänään tuli taas isompi vonkale. 

Ihme kyllä, raadot eivät ole yön aikana hävinneet. Eivät hävinneet edellisetkään. Ehkä pöllöillä sun muilla on mahat täynnä myyriä jo valmiiksi. Niitä vilistää kaikkialla. Mutta vesimyyriin en ole törmännyt sitten kevään. Ne kun elävät pääosin maan alla syöden kasvien juuria.

Siirrytään kauniimpiin kuviin. Sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' kukkii preerian yläosassa. Nyt, kun kukkia on auki, käy jatkuva pörinä.

Kuvaa ottaessani katsoin, että kukinnolla on kaksi kimalaista, mutta tuo toinen onkin varmaan kimalaiskuoriainen. Kimalainen saattaa olla isokimalainen.

Hypätään muotopuutarhaan, sillä sielläkin kukkii sinipallo-ohdake, tällä kertaa 'Taplow Blue'. Jos nämä kaksi lajiketta laittaisi ihan vierekkäin, saattaisi joku eroavaisuus löytyä, mutta kun ne elävät eri puolilla pihaa, näyttävät ne identtisiltä. Lisäksi tässä kukkii mm. hohtopiikkiputki ja preeriaväriminttu.

Tämän kimalaisen raidat ovat tummemman keltaisia. Olisiko mantukimalainen.

Hohtopiikkiputkessa oli perhonen vielä yöpuulla. Tai yökukalla.

Tommolan tilan syreenileimussa saattaa olla ainesta unelmien syreenileimuksi, vaikka se ei ole edelleenkään liila, vaan minun silmissäni vaaleanpunainen. Korkeintaan punaliila, kun haaveeni syreenileimu on siniliila. Kukkien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, kuten myös vaalea alue kukan keskellä. Luulen, että tulen pitämään tästä kovasti.

Mutta onneksi muotopuutarhassa elää ja viihtyy ihastuttava Flame Blue eli 'Bareightysix'!

Monta vuotta haaveilin leimuista, mutta ensimmäiset istuttamani syysleimut kuolivat ja ajattelin, että ne eivät viihdy. Ne näyttivät kuivuvan kokoon. Mutta sitten alkoi viihtyä ensin yksi syysleimu, sitten toinen. Tämä on kiva juttu, sillä niiden kukinta piristää loppukesän masentavaa kesän päättymisen tunnelmaa.

Kirjoukonhattu on naurettava rääpäle, mutta tänä sateisempana kesänä se on sentään tehnyt kaksi kukkavartta, jotka nousevat jopa lähes metrin korkeuteen. Kukkia näkyy tulevan tusinan verran.

Taustalla näkyy muotopuutarhan varsinainen yllättäjä.

Endless Summer -hortensia The Original ei ole ikinä kukkinut näin runsaasti eikä ollut näin reheväkään! Isoa puskaa siitä en näköjään koskaan saa, mutta nyt se on sentään noin metrin korkuinen ja kukkii kuin viimeistä päivää. Hankin tämän silloin, kun Endless Summerit tulivat Suomessa myyntiin ja markkinoilla oli vasta tämä ensimmäinen lajike. On siis pärjännyt avomaalla 15 vuotta.

Heinäkuun kuumuusjakson aikana kukat ja lehdet alkoivat lurpottaa, mutta onneksi tuli jokunen sade, ja hortensia piristyi heti. Olen varmasti myös viskannut tälle jotakin lannoitetta, sillä välillä on ollut aika monta sellaistakin vuotta, ettei tämä ole kukkinut lainkaan.

Tämä on siis virallisesti jalohortensia 'Bailmer'. Kukat olisivat happamassa maassa sinisemmät, mitä kovasti toivoin. Olen lannoittanut rodolannoitteella ja haudannut rautaromua maahan yms., mutta kukista ei tule sinerviä millään. Sama safiirihortensian kanssa. Luovutan ja hyväksyn pinkit kukat, vaikka harmittaa. Vaaleansininen vain olisi niin paljon mieluisampi väri kuin vaaleanpunainen.

SuperMusti saapuu. Kyllä sillekin riittää myyriä. Musti metsästää maanpäälliset, eli pelto- ja metsämyyrät. Viime yönäkin toi olohuoneen matolle peltomyyrän.

Eilen sain keväästä asti jatkokäsittelyä odottaneen kasan risuja haketettua kuistin kulmalla. Kivaa, sillä kasa oli kymmenen neliömetrin kokoinen. Samalla istutin uuden pikkujasmikkeen, kun vanha kuoli. 

Uusi taimi meni nyt vähän lähemmäs nurkkaa, toivottavasti tuulensuojaisempi paikka – tai sitten ei. Tuulihan tähän pahasti osuu. 

En tiedä, onko tuuli edellisen pikkujasmikkeen kuolinsyy vai mikä, mutta olen kovasti kaivannut sen metsämansikan tuoksuista kukintaa. Lisäksi toivon uudesta jasmikkeesta vähän tukea joka suuntaan lakoaville kultapalloille. Kuvassahan ne näyttävät olevan pystyssä, mutta pystyssä ovat siis ne, jotka vielä ovat pystyssä.

Pisimpiä rankoja kannoin risuaitaan, joka oli jo madaltunut huolestuttavasti – peuroja liikkuu kylässä nyt keskellä päivääkin, kun syys saa. Aita täytyy saada kuntoon ja riittävän korkeaksi. 

Huomasin iloisen yllätyksen.

Tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii! Löysin tiedon täältä blogista, että olin istuttanut tämän keväällä 2017. Sinä kesänä nuori taimi kukki, mutta eipä sen jälkeen. Kasvupaikka onkin toivoton: mäntyjen alla, kovassa ja kuivassa savimaassa, parin puskan välissä. On vähän ihme, että kärhö on pysynyt hengissä.

Tänä vuonna se viimein ulotti kasvuaan puskien läpi niiden ylle, kuten olin visiossani sen kuvitellut tekevän. Huomasin nupun joskus viikko sitten, mutta sitten unohdin sen. Onneksi tuli tehtyä tuota risu- & aitahommaa!

Kuvassa on myös kaksi kukkakärpästä. Hiidenkiven puutarhan blogissa keskusteltiin pari vuotta sitten siitä, käykö kärhöissä pölyttäjiä. Tämä tarhakellokärhö ainakin näyttää niitä houkuttelevan.

Myyristä vielä: niitä vilistää ihan silmissä, näen joka päivä jossain kohtaa pienen myyrän kipittävän. Eilen, kun olin täyttänyt tuorella hakkeella huussin kuivikelaarin, näin illemmalla vessakäynnillä pikkuisen myyrän vilistävän äkkiä laarista pois avatessani huussin oven. Taisi tuore puuntuoksu houkutella. Enpä ole ennen vessassa myyrään törmännyt! Ovat ne hauskoja ja söpöjä – kun vain eivät söisi kasvejani niin ahkerasti.

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Kultapallo Rudbeckia 

Pikkujasmike Philadelphus Lemoinei-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja lajikkeita.

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.

Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 

Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 

Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.

Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 

Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Jasmike Philadelphus

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Niittyleinikki Ranunculus acris

Otapallo-ohdake Echinops ritro

Rohtosalvia Salvia officinalis

Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Sunnuntain kukkakimput

Niitä vielä riittää näin lokakuun alussa. 

Lupailin kuvaa äitienpäiväruususta (polyantharuusu 'Oranje Moersdag'). Tässäpä se on, edelleen kimppuna rikkaporkkanan kanssa, vaikka porkkanan varret kasvavatkin matalasta ruususta ohi. Mutta uutta kukintoa tulee tilalle, kuten tuolta ruusunkukkien alta voi nähdä.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jonka kimppu on aika iso. Siihen sisältyy pari puuta, nimittäin rusotuomipihlaja, joka on alkanut saada punaista syysväriä, ja etualalla vaalean vihreä kiinanpunapuu. Niiden välissä on auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen'. 

En voi tajuta, että vielä kuukausi sitten mietin sen siirtoa! Sehän on tuossa täydellistäkin täydellisempi. Kun vedin penkistä joka suuntaan laonneet maa-artisokat pois, homma selkeytyi kummasti.

Pienet punaruskeat ovat kaksi japaninvaahteraa. Iso saarni on vielä ihan vihreä, meillä ei tosiaan ole täällä pakkanen käynyt. Viime yön alin oli +9 astetta; kova lounaistuuli lämmitti. Tuulisemmalla paikalla olevasta saarnesta tuuli on jo vienyt lehdet.

Lämminsävyistä kimppua tarjoilee myös itsekseen kasvimaan reunalle kylväytynyt kehäkukka ja kesällä istutettu uusi tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Hankin uuden viime talveen menehtyneen tilalle. Viherpeukaloilla oli kolmen paketti, mikä on kiva. Istutin jokaisen taimen eri paikkaan, jospa edes joku niistä talvehtisi.

Niittymäinen kimppu: etelänruusuruoho, joka kukkii yhä vain – aloitti juhannuksen alla – ja tähkähelmikkä, sekin tuottaa yhä uusia kukintoja, kun kesä oli näin pitkä. 

Vieressä kukkii syysasteri 'White Ladies' tummalehtisen 'Black Beauty' -mustaseljan edessä.

Toisesta suunnasta katsoessa liittyvät tähän dramaattisten kontrastien kimppuun myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, varjoliljan kuivuneet varret ja japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Edellisten kuvien kimput sijaitsevat Rohanissa, kuvassa oikealla. 

Sitten hempeiden ja viileäsävyisten kimppujen pariin. Niitä löytyy muotopuutarhasta. Loistomyrkkylilja "Steven" yhdessä haisukurjenpolven ja koiruohon kanssa.

Samassa penkissä kukkii vieläkin valkokukkaisia myskimalvoja, mirrinminttua ja niiden takana elokuunasteri 'Rudolph Goethe'.

Myös sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on ryhtynyt tuottamaan uusia nuppuja ja kukkia.

Lähempänä taloa olevassa penkissä kukkii asteriristeymä 'Little Carlow' kuin viimeistä päivää, kuten joka syksy. Tämä on sitten ihana!

Pelargoneja voisi tuoda sisään, tai tuonkin pikku hiljaa, yhden tai pari päivässä. Kiirettä ei vielä ole. Arimmat lajit muuttivat jo ikkunalaudoille.

Toisesta kuvakulmasta näkyy myös tarha-alppikärhö 'Propertius' siemenhahtuvapallukoineen. Ne ovat ihania, mutta minulla oli ajatus leikata tuo takkutukka alkukesällä. Jos nyt leikkaan, en saa kukkia ensi keväänä, eli en leikkaa.

Ensi vuonna sitten.

Nyt nautitaan! Taidan mennä ulos kääntelemään vähän kiviä. Aurinkoista sunnuntaita!

Auringonkukka Helianthus

Elokuunasteri Aster amellus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustaselja Sambucus nigra

Myskimalva Malva moschata

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon