Välillä ikkunahommia

 Kesän mittaan ei paljon ehdi muuta kuin raportoida, mitä on kukassa. Enkä tänä kesänä ole ehtinyt aloittaa edes mitään korjausprojektia tai talonmaalausta, kun on jo syksy.

Mutta ei se mitään. Ikkunoita pystyy ainakin korjaamaan niin kauan, kun ei tule liian kylmä. Teen hommaa vintillä, mutta se ei ole eristetty, niinpä pakkanen aiheuttaa ongelmia niin kitin juoksevuudelle kuin sormien toimivuudellekin.

Kummankin talon ikkunoissa on korjattavaa ja huollettavaa, mutta otin nyt yhden vanhemman talon ikkunoista työvuoroon, jotta saan taloa vähän kivemman näköiseksi. Osassa ikkuna-aukkoja kun on muovi tai pressu peittona.

Vanhan taloni ikkunat ovat vielä vanhemmat kuin itse talo. Helat ja profiilit ovat 1800-luvun alkupuolelta, vaikka talo on pystytetty noin 1870. Saranat ovat tuollaiset kulmaraudoissa kiinni olevat. Tuollaisiakin saranoita valmistetaan uustuotantona vanhojen talojen kunnostajille. Olen joitakin hankkinut, jotta voin vaihtaa oikein huonokuntoiset parempiin.

Vanha ikkuna suljetaan sisäpuolelta pienellä haalla. Sen yläpuolella näkyy kaarevaa lasin sisäpuolista profiilia. Jossain vaiheessa puitteita alettiin tehdä vain suoralla profiililla. 

Tilasin vuosia sitten puusepältä mittojen mukaisia kapuloita, joilla voin paikata vanhoja ikkunoita. Niissä on sama profiili. Tässäkin ikkunassa alapuite oli sen verran huono, että vaihdoin sen kokonaan.

Ja vaikka kapula on mittojen mukaan tehty, on jokainen vanha ikkuna vähän eri kokoinen, joten oikeastaan aina joutuu sahaamaan ja väkertämään.

Kuvat otin vain yhdestä vaiheesta, kun en jaksanut roudata kameraa vintille yhtenään. Tällä hetkellä on vuorossa pellavaöljykyllästys: sivelen ikkunaan joka päivä uuden kerroksen öljyä niin kauan kuin se imee.

Vintillä työskentelyn kivoja puolia on kaunis näkymä länteen yli kylän.

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Puutarhavuosi 2024

Aivan ensiksi hyvää joulun aikaa! 

Helmiomenapensas 'Marleena' on pukeutunut juhla-asuun.

Hiidenkiven puutarhan Puutarhavuosi 2024 -haaste tuli Rikkaruohoelämää-blogista, kiitos sinne suunnalle!

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Koska taloni ovat keskellä puutarhaa, aihe kai yltää niihinkin. Laudoitin vanhemman talon toisenkin päädyn, minkä jälkeen maalasin koko yläosan. Sekin oli uutta, että viimein toisen päädyn yläosan ikkunan listoja naulatessani ja maalatessani ei enää tehnyt tiukkaa olla korkealla tikkailla. Aika mahtavaa, että pelon ja tutinan saa loppumaan muutaman viikon treenauksella.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Kirjaan To Do -listoja puutarhapäiväkirjaan, ideoitakin. En välttämättä tee sitä talvella, vaan silloin kun päähän jotakin pälkähtää. Niitä tulee sitten toteutettua joustavalla aikataululla.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Ihan varmasti!

4. Menetitkö kasveja?

En enää muista, miten ihanaa! Kovin armollista. Ei kun nyt tulikin heti yksi harmillinen menetys mieleen. Himalajanjättililja menehtyi viime talveen, taas. Tämä on jo toinen kerta. Jonakin kertana vielä onnistun saamaan pidettyä sen elossa kukintaan asti!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Isoa kalliota ja puroa, jossa olisi vettä ympäri vuoden. Siis oikeaa luonnonpuroa, ei mitään muovista.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?

Mitään niin dramaattista en muista, mutta koska kivirakennelmat kestävät aikaa, valitsen tämän hedelmätarhaan rakentamani köynnösmajan, johon tuli kivinen penger ylärinnettä vastaan. Tätä en tosin tehnyt vielä kesällä, vaan lokakuussa. Kuvassa siihen on jo istutettu ensimmäiset kasvit eli kaksi kärhöä. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehdottomasti talon yläosan laudoitus ja maalaus, plus vintin ikkunalistat sun muut siihen liittyvät asiat. Vaikka olinkin silloin pääasiassa tikkailla. Pääsin kuitenkin ihastelemaan puutarhaani uusista vinkkeleistä. Kuva on vintiltä käsin, kun olin purkanut seinää. Heleäorjanruusu kukkii pergolassaan juhannuksena, siitä vasemmalle on mm. kiinanpioni 'Wladyslawa'.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Aika näyttää... olen ainakin tyytyväinen siihen, että tilasin keskikesällä muutaman Austin-ruusun ja mandariiniruusun, joista olin pitkään haaveillut. Ne tulivat paljasjuurisina vasta loppusyksyllä.

Eipä kun nyt tiedän. Se oli kaadetusta kuusenrungosta teettämäni pattingit ja kakkoskakkoset. Pattingeista suurin osa menee kyllä vintin lattiavasoiksi, mutta jälkimmäiset mahdollistivat edellä mainitun köynnösmajan.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Ei tietenkään! Tai no... senkin aika näyttää.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Punahelmipihlaja teki viimein kukat ja marjat! Tämä on pitkällinen projekti, sillä hankin ensimmäiset kaksi punahelmipihlajaa portin molemmin puolin jo joskus yli kymmenen vuotta sitten, mutta kookkaat taimet kuivuivat hengiltä. Ei pitäisi ikinä mennä ostamaan niitä parimetrisiä puuntaimia...

Sitten hommasin tämän nuoren taimen Vakka-Taimesta ja se alkoi kasvaa hyvin, mutta sitten yhtenä vuonna jo metrisiksi kasvaneet varret kuivuivat. Voi olla, että vesimyyrät olivat syöneet juuria.

Onneksi puska kuitenkin tuotti uusia versoja ja nyt niistä korkein on reilusti yli metrinen. Viimeinkin sain nähdä kukat ja ihastuttavan väriset marjat. Punahelmipihlajan lehdetkin ovat tavattoman kauniit, pienet ja sirot.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Toivoisin, että parrakkaat kurjenmiekat alkaisivat viimeinkin kukkia runsaammin. Ja päivänliljat – en saa niitä, siis jalostetumpia lajikkeita, millään kukkimaan.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Ha, tämä on helppo! Ei minulla ole mitään puutarhabudjettia. Jos on rahaa, ostan kasveja, jos ei ole, en osta.

13. Mitä opit?

Varmasti vaikka mitä, puutarha on jatkuvaa oppimista. Se nyt ainakin tulee mieleen, että jotkut vaivalla ja rahalla ulkomailta tilatut marhanliljat ovat yllättävästi lähes tismalleen saman sävyisiä kuin vanhat varjoliljani, kuvassa 'Duchesse de Nemours' -kiinanpionin kanssa kirsikkapuun alla. Joten alan nyt vähän rajoittaa intoani ja ostan vain silloin, jos on todella varmasti jokin uusi sävy puutarhaani. Kirkkaankeltainen 'Citronella' -lilja on edelleen haaveissa, sellaista ei tunnu löytyvän mistään. Kerran minulla oli, mutta se kuoli. Ehkä liian paahteinen paikka.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Ööööh? Noooo... vaikka että yritä muistaa kitkeä alkukesällä enemmän ja huolellisemmin. Jos ehdit. 

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Into pinkeänä, kuten aina. Alan odottaa seuraavaa kevättä jo kesäkuun alussa. 

Lopetetaan juttu samaan kuin mistä aloitettiin: helmiomenapensas 'Marleena' sekuntia ennen kukkaan puhkeamistaan toukokuussa.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus enkä muista enää melkein mitään. Sen kyllä, että kun kevättalvella hirmuiset jääkentät peittivät puutarhaa, oli iloinen yllätys huomata, miten monet kasvit siitä kuitenkin selvisivät. Joitakin menetyksiä siitä seurasi: jalokallioinen, yksi erikoisempi tarhajouluruusu ja se hemmetin himalajanjättililja nyt ainakin. Enkä halua muistaakaan enempää, joten lopetan asian ajattelun tähän.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Koska Navettapiian puuhamaa -blogia on ollut kesän mittaan kova ikävä hiljaiselon takia, haastan hänet.

Täältä löytyy Hiidenkiven valmis haastepohja, josta voit kopioida kysymykset blogiisi: KLIK.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Himalajanjättililja Cardiocronum giganteum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Varjolilja Lilium martagon

Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.

Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.

Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!

Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.

Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!

Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...

Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.

Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.

Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 

Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.

'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!

Auringonkukka Helianthus

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kehäkukka Calendula officinalis

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja

Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina

Elokuun kalenteripoika

 Mustipantterin karva kiiltää ja se syö paremmin!

Kiertelin aamulla pihaa ja huutelin vähän Mustia, sillä halusin siitä kalenteripoikakuvia. Sitten se vastasi – oli kylätiellä passissa – ja tuli pihalle. Peuran- ja kauriinkestävässä aidassa on kapea mustinmentävä kolo.

Vähän aikaa seurusteltuamme Musti siirtyi juomaan.

Pantterille tulee jano tomuisella tiellä päivystäessään!

Tein tämän oikeastaan lintujen kylpyaltaaksi, tai ehkä myyrien, sillä astian reunalla on yksi myyrä malliksi. Sisäpuolen lasitus on läikikäs vihreä.

Linnut suosivat enemmän tätä isoaa astiaa. Se on siitä kiva, että näen astian tästä työpöydältä käsin, missä nytkin istun. Viime päivinä kylpylä- ja juomabaaripalveluja ovat hyödyntäneet mm. rastas, harmaasieppo, talitiainen ja pari nuorta punarintaa. Niiden jälkeen liemi on kissojen suun mukaista makuvettä.

Kun katsotaan Mustia ja makuvesiastiaa toisesta suunnasta, näkyy kesän työmaa. Yläosan laudoitus- ja maalausprojekti lähestyy loppuaan. 

Eilen vedin tämän paraatipuolen valkoiset kärjet, siihen kului lähes seitsemän tuntia. Tällä seinällä ei vanhoja helmiponttipaneeleita vaihdettu, sillä ne ovat säilyneet räystään suojassa melko hyvin. Niiden alapäissä on varsin paljon iän tuomia uurteita. Suoran maaliviivan saaminen ja kunkin laudan alapään siisti maalaus ilman, että tuhrii valkoista alempien lautojen punaiseen, on tarkkaa puuhaa.

Tässä lähes koko etuseinä. Kun yläosa on kirkkaana päivänä varjossa, ei sinistä väriä oikein edes erota. 

Oven ympärystässä ja siitä oikealle en ole panostanut seinän alaosan rimoitukseen tai uudelleen maalaukseen, sillä siihen tulee kuisti – sitten kun voitan lotossa – ja sen jatkeeksi kylpyhuone. Niillä kohdin nykyinen ulkoseinä jää siis sisäseinäksi. 

Voisihan nuo laudat joskus vetää uudella punamultakerroksella, niin näyttäisi siistimmältä. Eilen ystävä luuli, että nuo ovat alkuperäisiä lautoja, mutta ei sentään. Ne olisivat huomattavasti hiutuneempia!

Talon länsipäädyn ikkuna sai ensimmäiset uudet peitelistat luultavasti 150 vuoteen. Tästä olen iloinen ja ylpeä, sillä pelkäsin taas korkealle tikkaille kiipeämistä. Jiiritkin onnistuivat.

Kuten helmiponttipaneeli, myös listat on vanhojen mittojen ja profiilien mukaan tehty. Oikeanpuolimmaisin oli ainoa länsipäädyn vintinikkunan peitelista, joka oli enää kiinni seinässä, ikkunan yläpuolella. Se oli ahavoitunut ohueksi ja lähes pahvinkevyeksi. 

Tällaiset lämpimät päivät Musti viettää omissa jemmoissaan. Sillä on lymypaikkoja heinikossa, navetassa, koivikossa, naapurin liiterissä. 

Yritän kutsua sitä syömään säännöllisesti, mutta on hyväksyttävä, että kuumana päivänä se ei syö keskellä päivää. Ei se ole syönyt aiemminkaan. Pääasia, että se syö hyvin aamulla ja illalla, jolloin annan sille myös Canikuria. 

Se tuntuu auttaneen, sillä turkki on tuuheampi ja karvaa lähtee selvästi vähemmän. Päivittäinen annos seniorikissojen omegaöljyä varmaan auttaa myös, mutta luulen, että Canikur on auttanut ruokahalun lisäämiseen. Voi olla, että Mustin vatsa ja suolisto eivät voineet hyvin. Kuten aiemmin kirjoitin, munuaisten huono toiminta voi ilmeisesti aiheuttaa suolistomikrobikannan häviämistä ja jopa suoliston haavaumia.

Ensi viikolla menemme uuteen verikokeeseen, sitten vasta selviää, onko Mustilla munuaissairaus. Luultavasti on, sillä se on jo 18-vuotias.

Kuvauskierroksen päätteeksi Musti tuli sisälle syömään aamupalan jälkiruuan.

Mamma oli siitä hyvin iloinen. Toivon, ettei paino ole enää pudonnut, kun se ensi viikolla punnitaan.

Musti on kyllä reipas! Se saalistaa päivittäin ja tuo usein minulle välipalaa. Yhtenä yönä se toi elävän läskin vesimyyrän vuoteen viereen.