Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Saniaistarhan siimeksessä

 Saniaisia on vasta nousemassa, mutta kukkia löytyy.

Kukinnat kestävät tänä keväänä mahtavan pitkään. Kaunis, nimetön imikkä kukkii yhä vain seuranaan valkovuokko. Saniaisista haurasloikko on noussut ja se on näiden lähellä, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa!

Pienen polun toisella puolella, kaadetun kuusen kannon vieressä, kukkii satumaisen kaunis, kerrottu valkovuokko. Tällä ei ole lajikenimeä.

Pistetään vielä lähikuva, kun vuokko on niin soma. Tämä on hankittu Tommolan tilalta ja siellä myydään käsittääkseni tätä edelleen nimellä "nimetön kerrottu valkovuokko" tai jotain sinne päin.

Sitten on kaikenlaista muuta, josta on myös jo raportoitu viikkoja sitten – ja kasvit ovat yhä kukassa! Upea, korkea tarhaimikkä 'Diana Claire' kukkii täysillä yhä vain, samoin pienet 'Sailboat' -tarhanunnannarsissit. Nyt joukkoon on liittynyt kerrottu keltavuokko ja koiranhampaita, nekin ovat kyllä olleet kukassa jo vaikka kuinka kauan.

Mietin näitä kahta valkokukkaista koiranhammasta jo aiemmin keväällä ja ryhdyin lukemaan puutarhapäiväkirjaani. Nämä kukkivat tässä jo viime keväänä, joten tutkin päiväkirjaa vuodesta 2023 taaksepäin. Oikea vastaus löytyikin pian. Kesällä 2022 olen kirjannut siirtäneeni herkkunurkan 'White Beauty' -koiranhampaan (lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä) kaksi sipulia tänne saniaistarhan oikealle puolelle, saarnen rungonpätkän eteen.

Mikä hauskinta: herkkunurkassa kukkii yhä 'White Beauty' siitä huolimatta, että luulin siirtäneeni sen kokonaan! Onnistuin kuvaamaan sen niin huonossa valossa, ettei kukkaa oikein erota. 

Vasemmalla kukkii siperianesikko, ihastuttava poikkeus sääntöön, että kaikki erikoisemmat esikot kuolevat. Mukulaleinikki on tummalehtinen 'Brazen Hussy'.

Lisäksi löysin – kun kitkin sadoittain syyssahramin lehtiä – kolme 'Lilac Wonder' -rusokoiranhampaan lehtitupasta. Olen istuttanut kolme sipulia kymmenen vuotta sitten, mutta ne eivät ole vuosiin kukkineet. Oikeastaan olin ajatellut niiden hävinneen, tai ainakin osan niistä, mutta koiranhammas on ilahduttavan sinnikäs kasvi. Löytyi kolme ihan reipasta lehtitupasta, joista yksi on tosin jäämässä unkarinsinivuokon jyräämäksi. 

Luulen vain, että paikka on koiranhampaille vähän liian kuiva. Täytyy miettiä niille parempia sijoituksia. Ongelmana on tietysti se, että kaikissa kosteammissa paikoissa on ihan hirveä rehotus, jonne koiranhampaat hukkuisivat. Syyssahramikin näyttää olevan oikea riesa, sillä se ei edes kuki kunnolla, mutta sen keväiset lehdet peittoavat alueen tiheänä kuin 20 cm korkea heinikko.

Takaisin saniaistarhaan. Se löytyy tuolta Ransun takaa. Matkan varrella voidaan ihastella kääpiömantelia; sekin on kukkinut jo kymmenen päivää! Lienee ennätys. Monena keväänä kukinta on kahdessa päivässä ohi.

Tarhaimikkä 'Diana Clare' lähempää, kun se on niin upea.

Lisäksi imiköissä on aina pörriäisiä, minkä vuoksi imiköitä täytyy ehdottomasti suosia. Tällä kertaa kuvaan osui villakärpänen.

Saniaistarhan alareunasta löytyy myös kalvaspikarililja.

Saniaistarhan yläreuna rajoittuu hedelmätarhaan eli heinikkoiseen ylärinteeseen, siellä kukkivat edelleen narsissit. Keltalehtinen pihajasmike 'Aureus' on kauniin värinen ja toivon siitä isoa puskaa.

Polun toisella puolella on oranssikukkainen atsalea tulossa toivottavasti runsaaseen kukkaan!

Niin se kevät etenee. Olen kovin kiitollinen äärimmäisen pitkistä kukinnoista. Tämäkin yksi kukkavarsi 'Martinette' -tarhatasettia on kukkinut kohta kuukauden! Ensimmäiset kukat avautuivat 28. huhtikuuta.

Ihan ihme!

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Imikkä Pulmonaria (risteymiä kutsutaan tarhaimiköiksi)

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kääpiömanteli Prunus tenella

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Siperianesikko Primula cortusoides

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kiviä ja lisää kiviä

 Niitä riittää.

Kun on rinnettä, on laakeista kivistä mukava tehdä rappusia. Nämä johtavat saniaistarhasta ylärinteen heinikkoon, jota myös hedelmätarhaksi kutsutaan.

Ensin laitoin vain yhden kiven ja seuraavaksi askelmaksi tuli paksu pätkä kuusenrankaa. Se toimi hyvin kymmenen vuotta, mutta tänä vuonna se lahosi. Näkymää vähän peittää edessä lojuva saarnen paksu runko, joka on myös lahoamispisteessä. Se on oivallinen ötökkähotelli.

Tänä syksynä tuli vastaan ensin yksi sopivan laakea kivi, sitten toinen. Nyt rappusissa on kolme askelmaa.

Jos teet rappusia, suosittelen testaamaan niiden mittoja askeltamalla ylös ja alas. Tässäkin laitoin ensin ylimmän kiven alemman portaan takareunan päälle, mutta silloin keskiaskelmasta tuli vähän liian lyhyt. Se häiritsi ylhäältä alas tullessa, kun askelmaa ei kokonaan nähnyt ja muutenkin jalka olisi halunnut ottaa pidemmän askelen. Ei auttanut muu kuin jättää askelmien väliin kovaksi tallattua multaa, jotta sain ylintä kiveä kauemmas. Voi kivien väliin laastiakin laittaa, mutta näin luonnollisessa kohdassa se olisi vähän ylimitoitetun näköistä.

Sitten on Titaniceja, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Tämä kivi tökötti harmillisen korkeana keskellä reittiä sadevesitynnyrille. Kivessä on hankala pitkä kulma, joka osoittaa nyt alaspäin. Sen takia sitä ei saanut millään haudattua paljoakaan syvemmäs maahan, mutta sain sitä kuitenkin käännettyä niin, että matkalla tynnyrille on kiven laakeampi ja alavampi kohta. Kun saan täytettyä kiven ympärille kaivamaani kaivantoa, tulee kiven oikea reuna suunnilleen maanpinnan tasalle.

Pari iltapäivää tähän kului; suurten kivien kanssa äheltäminen on hyvin hidasta senttimetri kerrallaan -hivutusta. Voi olla, että tartun tähän projektiin taas ensi vuonna, mutta kivi on niin hirveän painava, ettei sen kanssa paljoa voi tehdä.

Edellinen kivi navetan kulmalla on uudesta köynnösmajasta oikealle. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy myös Titanic, jota ei saanut maasta. Teen sen ja toisen samanmoisen murikan ympärille istutusalueen ensi vuonna.

Tänä vuonna istutan vielä perennoja köynnösmajan sisälle, kivimuurin juurelle. Löysin sinisateen puoleen hintaan ja perennoja eurolla. Ihanaa, sillä niille on tässä jo valmis paikka odottamassa.

Tässä oli Titanic, johon olen erinäisiä kertoja osunut ruohonleikkurin kanssa. Aikani kaivettuani löytyivät osittain kiven päältä mystiset vaijerit, joita en saanut kaivettua maasta, sillä ne jatkuvat mm. oikealla olevan puunkuivatuslaatikon alle ja toiseenkin suuntaan ties kuinka pitkälle.

Sain vaijereita väännettyä sivulle, mutta kivi oli niin suuri, ettei se noussut. Sen sain kuitenkin haudattua aiempaa syvempään ja käännettyä niin, ettei terävä pää enää tökötä maasta. Tällaiseen projektiin saa hyvin uppoamaan kitkentäjätettä, kun kaivettua kuoppaa täytyy peittää. Luulisi, että sama määrä maata menisi takaisinkin, mutta ei – maata tarvitaan aina lisää, sillä samalla tulee kaivettua erinäisiä viereisiä kiviä ylös.

Tässä en ole kaivanut kiviä, vaan maahumalaa. Kirjoitettuani siitä päätin ryhtyä toimeen ja yrittää estää sen vaelluksen pihatien poikki kohti seuraavia istutusalueita. Ei ole kovin järkevää kaivaa nurmikkoa auki juuri kurakelien alkaessa, mutta minkäs teet. Paras aika kaikkeen on silloin, kun ehtii ja tulee ajatelleeksi.

On myös Titaniceja, jotka kasvavat täydellisessä paikassa jo valmiiksi. Tämä muhkare on mutapuutarhan partaalla. Oikeastaan se saneli mutapuutarhan muotoa ja kokoa. Sammaloitunut kivi ja sen vierellä kasvava etelänkurjenmiekka ovat täydellinen pari.

Myös koivikon isot kivet pysyvät paikoillaan, Musti esittelee. Hän on iloinen, kun palasimme kotiin monen päivän kaupungissa tylsistymisen jälkeen. Oikeastaan Musti ehti tylsistyä kahdessakin kaupungissa ja autossa siinä välissä.

Mamma on iloinen Mustin ilosta, kuten siitäkin, että pääsee istuttamaan. Löysin narsissin sipuleita ja vähän muutakin alennuksella. Viime yön karmea tuuli ja piiskaava sade on muuttunut auringonpaisteeksi, joten nyt ulos ja maata kaivamaan!

Ties vaikka nousisi taas joku ihana kivi maasta.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Maahumala Glechoma hederacea

Pyrypäivä

 Kuinka teillä on vietetty tätä keväistä lumisadetta? Täälläkin oli maa aamulla valkoisena, mutta kun ollaan pari astetta plussalla, ei se kauaa pysynyt. Aurinko on välillä paistanut, monta kertaa jopa samaan aikaan, kun on hiljalleen satanut lunta.

Aamu alkoi epämieluisasti hätistämällä pyjamassa kaksi metsäkaurista pihalta. Lunta oli silloin kaikkialla, mutta niin ohuelti, että en pystynyt seuraamaan sorkanjäljistä, mistä ne olivat tulleet sisään. Kahdelta iltapäivällä oli jo näin lumetonta.

Saniaistarha on edellisestä kuvasta vasemmalle ison kuusen varjossa. Siellä on lumikello 'Kildare' edelleen nupulla – välillä kukkia on auki, jos on riittävän aurinkoista. Kukissa on ulkopuolella hennot vihreät raidat.

Täällä sijaitsee pihani ensimmäinen talventähti, jota olin ehtinyt etsiskellä monet tovit tänä keväänä, kun muut talventähdet nousivat. Viimein tämäkin heräsi! Tämä on saatu Aarno Kasvilta kauan sitten, olin kokonaan jo unohtanut saaneeni ja istuttaneeni tämän, kunnes yhtenä keväänä hieraisin silmiäni kuusen alla, kun siellä oli kirkkaankeltaisia pallukoita. 

Sittemmin se kuusi kaadettiin ja nyt näillä on enemmän valoa – ja edelleen ihana, kuohkea, karikepitoinen maa.

Tämä lienee italiantalventähteä, kun varsilehdet ovat noin leveät ja vihreät. Lisäksi tämä tekee siementaimia, mikä sulkee pois risteymälajin Eranthis × tubergenii, sillä se on ymmärtääkseni steriili. Ihan saman näköinen se kyllä on.

Keltavuokko onkin jo noussut maasta! Tämä on kerrottukukkaista versiota.

Keltavuokosta vähän alemmas nousevat kalvaspikarililjat. Nämä ovat reipastuneet todella paljon sen jälkeen, kun näiden yllä kasvava iso kuusi kaadettiin toissa vuonna. Se taisi pitää kasvupaikan hämärän lisäksi myös liian kuivana. Nyt tässä alueella kasvaa enää yksi iso kuusi, joka suo iltapäivävarjostuksen.

Taustalla nousee jotakin mystistä narsissia – en tiedä, mitä. Olen viettänyt muutaman tovin lukemalla viime syksyn ja kesänkin istutusmuistiinpanoja. Se on muuten todella viihdyttävää! On kutkuttavaa lukea, mitä kaikkea maasta kohtapuoliin nouseekaan (toivottavasti).

Saniaistarhan punakukkaisille pystykiurunkannuksille kävi valitettavasti näin, kun kauriit ovat keksineet pihani buffettikattauksen. Samoin punaisen villin penkin 'Beth Evans' on syöty. Mutta minulla on ässä hihassa: ystävä antoi viime syksynä mukuloita punaisesta kiurunkannuksestaan ja istutin ne muualle, niitä kauriit eivät vielä ole keksineet!

Samoin on valitettavasti sinivuokkojen laita, kukat on syöty niin unkarinsinivuokosta kuin luonnon lehtosinivuokoistakin. Joistakin sinivuokoista kukat eivät vielä olleet nousseet, joten toivoa uusista kukista on vielä. Tukin tänään taas pari uutta aukkoa aidassa. Yhdessä kohdassa oli todistusaineistoa: olivat kohottaneet riista-aitaa ja ryömineet ali. 

Ehkä saan pihan kohta kauristiiviiksi. Peuratiivis se nimittäin jo on, mutta sitten tulivat pikkuiset kauriinpenteleet. Huolestuttaa kyllä, mitä esimerkiksi luonnon sinivuokoille käy, jos ne kaikki syödään. Käsittääkseni kukkiminen ja siementen kehittäminen on niiden ainoa keino lisääntyä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Lumikello Galanthus

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Valoistunut saniaistarha

 Saniaisista ei vielä näy mitään tai melkein mitään, mutta saniaistarha on täynnä kukkia.

Jo aiemmin raportoin pystykiurunkannuksista. Viimeinen kuva niistä kunnolla kukassa on viikon takaa, lämpimät kelit lopettivat kukinnan. 

Tässä oli aiemmin neljän kuusen rivi, joista kaksi keskimmäistä kaadettiin jo kymmenen vuotta sitten tai ylikin. Yhden matalan kannon päälle laitoin klapityömaalle mahdottoman palasen; ei tuota kirveellä paloiksi saanut, moottorisahalla olisi kyllä, mutta aloin nähdä siinä niin hauskan piispanhattu-muodon, että en halunnutkaan enää pistää sitä paloiksi.

Nyt piispan vieressä kukkii kauniisti ihanan sininen imikkä 'Blue Ensign'. Kerrankin sen intensiivinen sävy onnistui kuvaan.

Samalla puolella polkua on nyt tarjolla sinisen vastaväriä, kun Rohanista hyvin levinneistä 'Orangekönigin' -vaskivarjohiipoista sai kunnon jakopaloja – jaoin sitä viime vuonna useaankin paikkaan. Taustana on kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus'. 

Polun toiselle puolelle on toivottavasti tulossa oranssiin kukkaan viime vuonna istutettu atsalea!

Oranssiin varjohiippaan sointuu mukavasti myös lehteen puhkeava japaninvaahtera. Se on nimetön, parilla eurolla toissa syksynä puutarhaliikkeen loppuunmyynnistä hankittu. Hyvin on talvehtinut tässä ison kuusen kainalossa.

Polun oikealla puolella on enemmän katsottavaa. Siitä kaadettiin iso kuusi vuosi sitten ja valo-olosuhteet paranivat kertakaadolla. Kasvit saavat myös paremmin sadevettä.

Etualan kerrottukukkainen keltavuokko onkin innostunut rehevään kasvuun.

Vuosikausia sitten istutetut 'Sailboat' -nunnannarsissit eivät muutamaan vuoteen enää jaksaneet kukkia, mutta nyt kukkia tuli taas!

Huonommasta paikasta viime vuonna siirtämäni koiranhammas Erythronium californicum 'White Beauty' kukkii myös, aiemmassa paikassaan se kasvatti vain lehtiä vuosi toisensa perään. 

Arvostan kyllä tuollaista sinnikkyyttä, ettei heitetä veiviä kuitenkaan. Siinä on puutarhurilla mahdollisuus korjata tilanne.

Kukinnan edetessä terälehdet kääntyvät viehkosti taakse, kuin kauneimmilla liljoillakin.

Olen kuvannut tätä paikkaa lähes joka päivä, kun se on juuri nyt niin kiva. Saniaisissa on nähtävää oikeastaan vasta kesäkuussa.

Kerrotun keltavuokon kyljessä kukkii miekkaimikkä 'Diane Claire'.

Musti esittelee. Kaadetun kuusen runko odottaa yhä jatkojalostumista navetan kengitykseen. Vasemmanpuoleinen runko on vanha saarnen kappale, se on ötökkähotelli.

Tähän osuu nyt loistavasti aamuaurinko, puolenpäivän jälkeen alkaa iso jäljelle jäänyt kuusi varjostaa. Taustan kerrottu valkovuokkokin on selvästi kasvanut viime vuodesta.

Se on nimetön lajike, mutta 'Vestal' olisi tuon näköinen.

Olen etsinyt syksyllä istuttamiani valkokukkaisia 'White Petticoat' -virvanarsisseja. Sitten löysin yhden tuolta valkovuokkopuskan reunalta hätää kärsimästä. Seuraavaksi huomasin toisen nousemassa keskeltä valkovuokkoja! No olisinhan voinut muistaa niitä istuttaessani, että tuossa kasvaa valkovuokko. Pikkuruinen, matala virvanarsissi ihan huutaa apua tuolta keskeltä vuokkoja.

Toinen kuvakulma sivulta päin. Etualan verkko suojaa tammen itsekseen tullutta (ts. varmaan oravan tuomaa) siementaimea, jotta siitä kasvaa komea puu.

Vanhat kuusen kannot ovat olleet kuvauksellinen lisä saniaistarhaan, mutta ne alkavat lahota. Ruosteinen lintukylpy keikkuu kannon reunalla enää pyhän hengen – tai piispanhatun hengen – avulla.

Kuten viimeisistä kuvista näkyy, meillä on satanut. Se ei ole mennyt ihan kuin Römpsöössä, sillä harmaa tihkuinen sää on tuottanut mittariin vain 2 mm eilisaamusta alkaen. Tuuli on sen sijaan melkoinen, ja se varmaan kuivattaa samaan tahtiin kuin kevyt ajoittainen sade kastelee. 

Voi harmi. 

Kalvaspikarililja oli kasvattanut turhan optimistisen mittaisen varren ja on nyt laonnut puuskissa pitkin pituuttaan.

Ken kuuseen kurkottaa, koiranputkikkoon kupsahtaa.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Virvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä