Muotopuutarha on valmiina kevääseen

 Tämä on ihan paras tammikuu!

Ransu on ulkoillut enemmän, kun pääsee tassuttelemaan vihreällä nurmella. Kurkataanpa muotopuutarhaan tuolla Ransun takana.

Sieltähän raportoin jo nousevia lumikelloja. Niitä nousee koko ajan lisää, kuinkahan monta versonpäätä tässäkin kuvassa on? Niitä näkyy lisää kuvan ylälaidassa lehtien alla, ja pikkuinen vihreä kärki on myös ison kirahvinkukan lehden vieressä.

Aika moni perenna onkin vihreänä. Idänunikot ovat aina lehdessä heti keväällä, kun lumi sulaa päältä. Tämä on 'Patty's Plum', ihanan värinen, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Jospa vaikka tulevana kesänä kukkisi. Ainakin se on selvästi kasvanut.

Korret ovat hietalaukkaa; tein kerran sen virheen, että hankin sen lajiketta 'Hair', josta tulikin pääosin tätä tavallista, joka tuottaa tsiljoona siementainta.

Huomasin, että kitkeminen on monin paikoin ihan mahdollista; maa ei välttämättä ole kaikkialla kovinkaan kohmeessa.

Nukkasalkoruusu on myös aivan vihreänä. Sen ylle on rötkähtänyt The Pilgrim -ruusun pitkä verso. Kuvasta näkyy, että haravoin lehdet kukkapenkkeihin syksyisin. Juuri siksi, että meillä ei välttämättä ole lunta talvella. 

Pitkät tuoreet versot ovat tässäkin myös jotakin laukkaa, ne ovat usein kasvussa keskellä talvea.

Tien puolen kukkapenkit ovat lumisempia, kun niihin ei talon eteläseinän lämpösäteily ulotu. Mutta kyllä täältäkin sohjoinen lumiraja vetäytyy. Iirikset tulevat esiin, myskimalvakin on vihreänä.

Sehän täällä saaristossa on hankalaa, että tammikuussa kasvit ovat useinkin valmiita kevääseen, jos tulee leuto kausi – ja aika monena talvena tulee. Sitten varsinainen kevät kuitenkin tulee niin hitaasti, että moni kasvi ei kestä, vaan heittää henkensä syystä tai toisesta. Mutta on niitä lähes talvettomiakin talvia nähty, ja sellainen olisi nyt toiveissa lopputalven ajaksi. 

Jos muotopuutarhan tien puolen kukkapenkeissä tajuaa kurkata heti puksipuuaitojen eteläpuolelle, nousevat sieltä sipulikukat hyvin aikaisin. Mutta pehvele sentään, ne on hoksannut joku muukin!

Tämän kevään ensimmäinen syöty piippo löytyi jo nyt.

Ihanaa, tämän viikon pakkasjakso on ennusteen mukaan kutistunut vain pariksi päiväksi, jolloin on korkeintaan –1 astetta pakkasta. Vihervarpuset sirkuttavat koivujen latvoissa auringosta nauttien. Kyllä tässä on itsekin ihan sirkuttelumielellä! 

Idänuniko Papaver orientale

Lumikello Galanthus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Puksipuu Buxus

Kimallusta ja pälvipaikkojen kurkistuksia

 Pakkasyön jälkeisenä aamuna oli kiiruhdettava kameran kanssa pihalle jo ennen aamukahvia (jota juon aikaan, jolloin aikaisimmat syövät jo lounasta).

Orjanlaakerin lehdet ovat hurjan kauniit kuuran reunustamina. Tukot raakavillaa eivät pihaa kaunista, mutta kun peurat närppivät tätä(kin) kasvia. Eikä tämä kasva, ei sitten millään. On ollut kohta kymmenen vuotta tuollainen 30-senttinen rääpäle. Tämä on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince'. 

Koristeellisia punaisia marjoja tulisi tämän puolisolle onnistuneen liiton seurauksena, mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut saamaan prinssille prinsessaa, joka suostuisi jäämään taloksi. Yritykset jatkuvat.

Pensasmainen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' kimaltaa kauniisti. Hmm, tuotakin on maisteltu! Pyökit eivät ole peurojen ruokalistalla varsinaisesti, mutta täytyyhän niiden työntää turpansa joka puskaan. Tämän pitäisi kasvaa parimetriseksi, mutta saa nähdä tällä typistysmetodilla, kuinka käy.

Pystyyn jääneet asterit, tässä tuoksuasteri 'Herbstschnee', keräävät timanttipölyä; hurjan kaunis kimallus.

Ylempänä kasvimaalla huomaan, että viljelylaatikoissakin on jääkuorrute.

Iso orjanruusu pergolassaan on talvellakin kaunis.

Lehtikuuset ovat kauniita joka vuodenaikana!

Japaninlehtikuusi.

Puksipuuaitaan kertyy nätti sokerikuorrute.

Musti esittelee muotopuutarhan timjamipolkua.

Timjameita alkaa tulla esiin jään alta. Nurmiajuruoho 'Bertram Anderson' on tuo keltalehtinen.

Lappi-lämpäreen variksenmarja on ainakin elossa, muista Lapin kasveista en tiedä.

Alppipenkin vuorineilikka näyttää reippaalta. Tälle ei riittänyt villaa suojaksi, mutta näköjään se ei sitä kaivannutkaan.

Alppipenkissä on kasveilla melko kuivat oltavat, mutta toista on toisaalla. Kaksi kertaa olen menettänyt rusomesiangervon kuivuuteen, tällä kertaa se saattaa menehtyä muusta syystä. 

Istutin sen hyvään muhevaan ja kosteaan paikkaan lahon saunan/liiterin seinän viereen. Jos se tuosta selviää, niin on ihme tapaus. Mutta jotkut kasvit ovat ihme tapauksia. Toivoa on aina, kunnes toisin todistetaan.

Mäntyjen alla on onneksi kuivaa. Kesällä liiankin kuivaa, mutta nyt on hyvä ja vaaleajouluruusut kohentavat pakkasjaksolla kärsineitä varsiaan.

Jotta totuus ei unohtuisi: muutama metri sivummalla.

Toivottavasti padassa ei kasva mitään tärkeää. Muistaakseni siinä on vain itsekseen kylväytyneitä lehtoakileijoja tuosta viereisestä mäntypenkistä.

Tarhajouluruusut näyttävät oikein hyvinvoivilta. Tuolta sohjolumen ja lehtien alta nousee seuraavaksi kukkavarsia. Tämä tyyppi on vihreäkukkainen.

Kaikkialla ei suinkaan ole toivottoman jäisen näköistä. Kuusten alla yritin löytää lumikelloja ja talventähtiä, mutta en vielä löytänyt. Ketunleipää löytyi, ihana kasvi, jonka viimeinkin onnistuneesta siirrosta metsästä puutarhaani olen niin iloinen.

Lumikello 'S. Arnott' tovereineen nousee hitaasti mutta varmasti japaninlehtikuusen juurella. Voi olla, että ne ovat nousseet jo korkeammallekin, en ole juuri nyt kotona. Mutta arvaat kyllä, mitä paikkoja käyn katsomassa vaikka otsalampun kanssa sitten, kun kotiudun!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Ketunleipä, käenkaali – Oxalis acetosella

Lumikello – Galanthus

Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

Puksipuu – Buxus

Rusomesiangervo – Filipendula multijuga

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Variksenmarja – Empetrum nigrum

Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus

Tammikuun kalenteripoika

 Odotin kotiinpääsyä lähes yhtä paljon kuin Musti, sillä halusin siitä lumiriehakuvia. Niitä nyt juuri vain ei saa.

Täällä on silti ihan kelvollista, vaikka lunta ei nyt oikein olekaan!

Monien kaupungissa kärvisteltyjen viikkojen jälkeen Mustia ei ollut vaikea houkutella pihakierrokselle, vaikka ulkona tuulee niin myrskyisästi, että sen mielestä on syytä olla varuillaan.

Tässä on meidän lumitilanne tänään. Salaojat ovat jäässä, mikä näkyy mm. mutapuutarhan ympäristön jäätyneenä tulvimisena. Toivottavasti kasvit sen ympärillä eivät kärsi. Normaalisti vettä on vain kuvasta vasemmalle olevassa kuopassa.

Muotopuutarhassa olen näköjään unohtanut suojata violettilehtisen 'Purpurascens' -salvian, mutta se näyttää onneksi ihan reippaalta. Meillä kumminkin oli jossain vaiheessa luntakin. Poissaoloni aikana mittarin muistiin jäänyt alin on -16,4.

Ihme juttu on, että vesiputki ei ole jäätynyt – kerrankin. En ymmärrä, mistä on kyse, mutta iloinen kyllä olen! Juokseva vesi on suurta ylellisyyttä talvella.

Yritimme etsiä lumikellon piippoja, mutta turhan aikaisin, lumi- ja jäävaippa on vasta sulanut niiden yltä. Ihan mukavalta näyttää silti pelkkä raikkaanvihreä puksipuuaita ja ruskeiden lehtien seasta kurkkiva keijunkukka 'Green Spice'.

Puutarhakalusteet, kottikärryt ja jotkut ulos jääneet tyhjät taimiruukut pyörivät mukkelis makkelis pitkin pihaa.

Musti on valppaana ja varuillaan.

Oksa voi pudota päähän!

Saarnista tosiaan putoilee herkästi risuja tuulessa. Mutta täytyy kuitenkin sen verran pysähtyä, että voi ikuistaa tämän ilouutisen: osa Rivendellin joesta on sulana!

Toden totta, hmm, hmm.

Mustilla on tassut täynnä hommia. Myyrät ovat vilistäneet pitkän poissaolomme aikana.

Niitä on käynyt kaikkialla! Mutta haa, nyt niihin pääsee käsiksi.

Vanhan talon nurkalta löytyivät lumikellon piipot (ja ahomansikan lehdet), mutta tässä ne ovat aina jo loppusyksyllä. Nämä eivät kuitenkaan kuki ensimmäisinä, vaan vasta aika myöhään. Talon kulmalle osuvat kylmät viimat monestakin suunnasta.

Eilen tämä pihatie oli vielä sen verran jäässä ja jään päällä vettä, että piti kantaa kasseja hämärtyvässä iltapäivässä kieli keskellä suuta autolta sisälle. Jäävaippa on yön aikana huomattavasti pienentynyt, mikä on hämmästyttävää, mutta varmasti kovan tuulen ansiota. Nyt pihasta on enää murto-osa jään peitossa.

Ojat ovat umpijäässä. Tämä oja vie mutapuutarhaan, joka on oikeasti vain pieni alue tuolla jääkentän keskellä.

Eilen, kun ajoin Paraisten ja Nauvon läpi, surkuttelin peltoja, jotka ovat jääkenttiä ja vettä päällä – kuin järviä. Ei mikään ihanteellinen olosuhde pellon kasveille. 

Nyt voitaisiin jo mennä sisälle! Puu voi kaatua päähän!

Luodaan nyt kumminkin vielä silmäys tähän suuntaan. Preeriakin on osittain jäässä, mikä on erikoista, sillä se on rinteessä, jonka alaosassa on kivipengermä. Ei luulisi tuossa veden seisovan, mutta tutkimattomia ovat savimaan salat. Joka vuosi ihmettelen, miten tonttini yläosissakin riittää vettä.

Alppipenkki on tiukasti vällyjen alla, kantapään kautta opittuna. Tämä on hyvin tuulinen paikka, ja keväinen paahde plus jääkylmä viima ovat tehneet selvää aika monesta kivikkokasvista.

Kasvimaan lahossa yrttipenkissä porskuttavat salvia ja timjamit yhtä reippaina kuin aina. Molemmista saa maustetta talvisiin ruokiin, eikä niitä nyt tarvitse edes kaivaa lumen alta.

Nyt mennään sisälle, Musti odottaa tuolla kuusen alla turvassa myrskyltä.

Keittiön pöydän alla on patteri ja siinä pöydän reunalla on hyvä paikka lämmitellä pantterivarpaita.

Ruokapöytä on täynnä rapaisia tassunjälkiä, mutta onhan tämä nyt aivan liian hyvä paikka kissoille, jotta niitä voisi kieltää. Niillä on tuossa juomakippokin.

Keittiön pöytä toimii lisäksi oikein kätevänä pesupöytänä.

Tammikuun kalenteripoika on nyt siirtynyt vällyihin ja toivottaa kaikille leppoisaa tammikuuta sekä toivoo, ettei puu kaatunut kenenkään muunkaan päähän!

Meille on lisäksi tullut kivaa postia, mutta kerrotaan siitä ensi kerralla!

Ahomansikka – Fragaria vesca

Keijunkukka – Heuchera

Lumikello – Galanthus

Puksipuu – Buxus

Salvia – Salvia officinalis

Puutarhapuuhia

 Olemme Ransun kanssa tehneet yhdessä vähän hommia.

Muotopuutarhan puksipuuaidat tuli viimein leikattua. Nyt ne näyttävät järkevämmiltä. Vaikka Musti ei ollut näyttämässä hännällään sopivaa leikkuukorkeutta.

Tästä kuvakulmasta ei näe tai huomaa kaikkia niitä kohtia, joista aita vielä puuttuu tai pistokkaat ovat liian pieniä, joten näyttää ihan vakuuttavalta. 

Parempi ottaa kuvat vakuuttavista kuvakulmista.

Tämäkin kuva tuli otettua tänään juuri sateen alkaessa. Puunympäryspenkki siirtyi viimein, kuukausien mietinnän jälkeen, kiinanpunapuun ympärille. Penkki on toki hieman ylimitoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta huomautan, että tuolla keskellä on kiinanpunaPUU koostaan huolimatta.

Teimme tuon homman tässä yhtenä päivänä auringon kauniisti paistaessa. 

Penkin sijoittaminen on ollut haastavaa, sillä tontillani ei montaa aivan tasaista paikkaa ole. Aina on ojaa, viettoa tai muuta. Se ainoa puu, joka tosiaan halusi puunympäryspenkin, sai rakentamani puisen puunympäryspöydän muutama vuosi sitten, ja sitä en nyt raaski hajottaa, kun tuli kerran tehtyä.

Mutta sitten keksin tämän kiinanpunapuun, joka tuli istutettua ruskopenkin alapuolelle. Ruskopenkki tulee jatkumaan kuvan oikeasta reunasta alaspäin penkille asti. Penkin alamäen puoleisten jalkojen alle vain tarvittiin korkeammat kivet, tässä on maltillisesti viettoa kumminkin.

Siellä se nyt on, ihana kiinanpunapuu jo hieman syysväriä saaneena ja suojaverkon sisällä, vaikka on myös penkin keskellä turvassa. Puiden kanssa ei voi ottaa riskejä, etenkään, kun ovat puita, joita tuli etsittyä kauan.

Penkki ei voi sijaita nurmikolla, sillä sen alta ei pysty siististi nurmea leikkaamaan. Se oli tilapäispaikassa vuoden ajan aronian ympärillä, ja voi mikä toivoton heinikko siihen kasvoikaan. Siksi tämä penkki penkissä -ratkaisu. Sen alla tulee kasvamaan matalia maanpeitekasveja, eikä haittaa, jos jotkut niistä kasvavat vähän penkin läpikin.

Ransun osuus oli pitää mammaa silmällä ja tarkastaa. Ransun edessä kasvaa ruskopenkin japaninvaahtera, lajiketta 'Enkan', ja se kärsi kesän kuivuudesta melkoisesti, lehdet ovat edelleen käpristyneet.

Ruskopenkissä on maa-artisokka kukassa, ihmeiden ihme. Se kertoo siitä, että peura ei vieläkään ole käynyt kylässä.

Samalla siirsin kivimuurin edessä kasvavan ruusuherukan alemmas. Toivottavasti se selvisi siirrosta, sillä juuria ei mitenkään saanut lähellekään kokonaisina. Yritin kompensoida leikkaamalla oksia, kunnes tajusin, että samalla poistan juuristoon talveksi varastoituvaa lehtivihreää ja lopetin. Joskus on vaikea päättää, mikä olisi paras toimenpide.

Ruusuherukka tuli aikanaan istutettua aivan helmipihlajan eteen, jonka luulin kasvavan korkeammaksi, mutta niin ei käynytkään, ja lisäksi aivan liian lähelle toista ruusuherukkaa ja vielä yhtä Austin-ruusuakin. Samassa sumpussa on vielä sirotuomipihlajakin ylemmän ruusuherukan takana, mutta tämä yksi ruusuherukka on nyt ainoa, jonka päätin voivani siirtää, muut selvitkööt sumpussa.

Uudelleen istutettu ruusuherukka on nyt kuvan vasemmassa laidassa, oikeassa päässä on sen lajitoveri. Helmipihlaja kasvaa keskeltä kiviaitaa, sillä istutin sen ennen kuin keksin, että tuohon tarvitaan kiviaita. Nyt sillä on oma elinkolo aidan keskellä. Toivottavasti se myös näkyy aiempaa paremmin, sillä viime vuosina sitä ei ole näkynyt naisen korkuiseksi kasvaneen ruusuherukan takaa lähes ollenkaan.

Kiviä nousee aina, kun kaivaa, tällä kertaa maltillisen kokoisia.

Jätin nyt mielestäni riittävät hajuraot kahteen kolmiokaan, joista tässä on toinen. Nämä ovat piikittömiä versioita.

Nämäkin on tullut siirrettyä jokunen vuosi sitten. Kuvittelin näistä kasvavan ilmavat pikku puut alaportin molemmin puolin – pah, pysyivät polvenkorkuisina vuodesta toiseen ja jossain vaiheessa tajusin, että puuvisio vaatii lajinvaihdon. Kaivoin nämä tähän ylemmäs ja tilalle kaksi siperianhernepensasta. Niistähän saa tavattoman kauniit puut poistamalla alimmat oksat, oikein sellaiset savannin puu -malliset.

Kolmiokatkin ovat ryhtyneet varovasti kasvamaan tässä vähän ylempänä, suojaisemmalla ja lämpimämmällä paikalla. Vaikka tuskin niistä ikinä puita tulee, mutta tulee mitä tulee. Seuraan mielenkiinnolla, nyt niillä ei enää ole visioita rasitteena.

Kolmiokan vierellä on tupas ihastuttavaa maatiaismyrkkyliljaa kukassa. Loistojuttu, että kolmiokassa on keltainen syysväri juuri samaan aikaan tuomassa vastavärisäpinää.

Hiukkasen alempana, mielestäni riittävän välimatkan päässä, on Austin-ruusu Lichfield Angel. Toivon, että tästä ei nyt tule ruuhkaryteikköä. Ehkä on vain hyvä, että Lady of Shalott menehtyi, vaikka sitä jäin kyllä suremaan. Ehkä joskus, jossakin muualla...

Kivimuurin edessä on yhä tiheää kasvillisuutta, mutta ehkä tämä on ihan sopivasti. Ainakaan väreissä ei ole valittamista. Olen viime päivät ihastellut tätä punakolmikkoa: sirotuomipihlaja (sen edessä on vielä vihreä ruusuherukka), 'Tove Jansson' -ruusu (se saisi vielä kasvaa tuuheammaksi peuraesteeksi) ja portinpylvääseen kiivenneen 'Goldflame' -koreaköynnöskuusaman kukat. Naapurin ihanaa punaista tryskiä vasten.

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tänä vuonna päässyt täyteen loistoonsa ja lisäksi kukkinut kesästä tähän asti aivan valtoimenaan. Mihin se vielä pystyykään, kun kasvaa koko portin ylle!

Portin yläpuolen penkistä löytyy hiljalleen syysväreihin siirtyvä japaninvaahrera 'Osakazuki'.

Iltapäivällä alkoi sade ja puuskat ovat päivän mittaan vain yltyneet. Nurkat natisevat, mutta kaipa ne pitävät, kun ovat jo vuosikymmeniä pitäneet. Siirryimme Ransun kanssa kirjoittamaan tekemisemme puutarhapäiväkirjaan.

Muutama päivä sitten Ransu auttoi kukkien kuvaamisessa valkoista taustaa vasten. Kun eihän siitäkään meinannut mitään tulla ilman Ransua.

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Maa-artisokka – Helianthus tuberosus

Myrskkylilja – Colchicum

Puksipuu – Buxus

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis