Nyt kun vanhassa talossa on taas lattiat, voi sinne kantaa vähän tavaroitakin säiltä suojaan. Nämä viime syksynä saamani klaffilipasto ja laatikosto viettivät koko viime talven pressun alla pihalla. Onneksi ne ovat täyspuuta, mutta kyllä ne silti kärsivät. Laatikot vein turvaan rintamamiestalon vintille, missä ne ovat vieläkin.
Lattia on hieman epätasainen, sillä sitä pitää vielä paikkailla ja kiinnittää. Kuurauksen jäljiltä lankut ovat niin turvoksissa, että lattian viimeistely jää ensi kesään. Silloin nämä kaikki kannetaan taas ulos...
It is great to be able to store some furniture in a dry space now that the old house has floors. I was given these last year and they spent the winter in the garden, under a tarpaulin. Only the drawers could be taken in to the attic.
Syyskuussa kaupungissa käydessäni kävi kohtalokkaasti. Äidilläni oli vanhoja tietokonetarvikkeita, joita lähdin viemään kierrätyskeskukseen, äidillä kun ei ole autoa. Oli minulla sinne omaakin asiaa. Se asia ei ollut uuden hyllyn hankinta, sillä kalusteitahan tässä alkaa jo olla riittämiin muutenkin.
Mutta kun vastaan tuli jugend-hyllykkö, eihän sitä voinut vastustaa. Tämä on samaa sävyä kuin tupani tumma paneelikatto, lisäksi huoneeseen tulee suuri jugend-kattovalaisin. Sitten joskus. Nyt sitä päivää varten on myös tämä hyllykkö.
I really have a soft spot for arts and crafts, jugend in Finland. When I saw this beauty at a recycling yard, I had to have it. It will go hand in hand with a jugend ceiling light I have and happens to be the same shade of stained wood that the old panelled ceiling already is.
Seinään kiinnitettävä hyllykkö on sinänsä järkevä ostos, perustelen tätä itselleni, että koska kahdelle tuvan seinälle tulee vanhat kiintopenkit takaisin, ei lattialla seisovia kalusteita kannata hankkia, vaan nimenomaan jotakin penkkien ylle tulevaa.
Vasemmasta reunasta on joku joskus sahannut osan hyllyä pois, sen voi joko korjata tai jättää noin, jolloin siihen mahtuu esimerkiksi korkeampia kirjoja. Takakulmasta on lohjennut pala pois, mutta se pala oli tallella kaapin sisällä, onneksi.
Kauniine kasviaiheisine reliefeineen ja rihlauksineen hyvinkin muutaman kympin arvoinen, eikö? Perustelen ostostani myös sillä, että pelastin sen, kun en tule pilaamaan hyllyä maalaamalla sitä valkoiseksi. Niin kuin en tuvan kattoakaan, vaikka joku on sitäkin ehdottanut.
Tapettivaihtoehtoja on aika paljon, mutta tämän hankinnan myötä oivalsin, että tunnelma tulee olemaan jugend-keskiaika-linjalla. Ne tyylit ovat sydäntäni lähinnä ja kulkevat lisäksi käsi kädessä. Se jugend-kattovalaisin on nimittäin massiivinen rautainen värkki. Mutta todellisuudessa kalustus tulee tietenkin olemaan sekoitus vähän kaikenlaista. Ja älkää myöskään odottako tapettiesittelyä vielä pariin vuoteen.
Kierrätyskeskukseen oli asiaa äidin tarvikkeiden lisäksi siksi, että nyt kun hella kunnostettiin, jäi tehtäväkseni laatoittaa tason takaosa vesisäiliön kannen ympärillä. Kierrätyskeskuksissahan on laattaerien jämiä vaikka hurumycket ja sieltähän löytyi sopivaa sinertävänharmaata.
Löytämäni laatat ovat noita pilvenhattaranvärisiä, ne ovat suunnilleen samaa sävyä kuin tuvan vanhat jalkalistat, joita en maalaa uudestaan, kun niissä on niin kaunis väri ja ajan patina. Mallasin tähän kaikki mahdolliset sopivanväriset mosaiikit ja laatat mitä löysin, saa nähdä minkälainen lopputulos tulee ja koskahan sekin mahtaa syntyä.
Mukavaa päivänjatkoa!
Showing posts with label tupa. Show all posts
Showing posts with label tupa. Show all posts
Thursday, 25 October 2012
Saturday, 9 July 2011
Karmi kohdilleen
Ikkunoiden karmit oli nostettu pois paikoiltaan hirsien vaihtoa ja talon suoristusta varten. Tänään sain ensimmäisen karmin takaisin paikoilleen. Puhisin ja ähisin kaksi tuntia kunnes totesin, että en onnistu yksin. Kun lattiatkin vielä puuttuvat, oli karmi nostettava noin hartioiden korkeudelle. Eivätkä nämä karmit ole tehty mistään heppoisesta puusta vaan painavasta tavarasta!
Tässä näkyy karmin monia värikerrostumia, sillä maalaan karmin vasta tässä paikoillaan. Päällimmäinen kerros on valkoinen, sen alla harmaa ja alimpana vaalea sininen.
I got the first old window frame back in place today. Boy these are real wood! Heavy. I needed two men to lift it. But there it now is. This will be painted on the spot, windows are being restored separately and lifted into place once they are ready.
Karmin kunto ja kestävyys tuli kertaalleen testattua sen rämähdettyä maahan, kun olin nostamassa sitä paikoilleen. Yläreuna lähti kaatumaan sisäänpäin enkä muuta voinut kun hypätä sivuun. Näin puunkappaleiden sinkoilevan moneen suuntaan ja olin pillahtaa itkuun ajatellessani, että tuhosin hienon vanhan karmin. Kun tutkin karmia ja puunkappaleita tajusin, että palaset olivat alle jäänyt kasa kiiloja, joita olin kerännyt karmin kiinnittämistä varten!
Viisastuneena menin kuitenkin pyytämään apua naapurilta, jonka luona oli juuri sopivasti kahvilla toinen saarelainen kahden rakennusmiehensä kanssa. He olivat olleet apuna nostamassa naapurin kylpytynnyriä paikoilleen. Miehet tulivat eikä kulunut kai minuuttiakaan, kun karmi oli kohdillaan.
Tämä ensimmäinen karmi nousi länsipäätyyn, jossa seinä on jo laudoitettu. Koska ikkuna-aukko ei ole aivan seinän keskikohdalla, en stressannut karmin asentamista ikkuna-aukon toiseen reunaan. Tuo yksi vielä korjaamaton ikkuna on siinä paikoillaan tarkistaakseni, ettei karmista tullut suunnikasta.
Villissä, punaisessa kukkapenkissä kukkivat nyt tummanpunaiset liljat! Nekin sointuvat talon seinään, niin kuin toistaiseksi kaikki. Olen niin iloinen.
Suoruuden pystyi toki myös tarkistamaan antiikkisella puisella suorakulmallakin.
Karmit oli otettu irti paikoiltaan myös siksi, että niiden kunto piti tarkistaa ja halusin myös miettiä, lisätäänkö niihin välikappaleet, joilla karmeista saa paksummat. Seinistä tulee nimittäin aiempaa pari–kolme senttiä paksummat sisäpuolelle laitettavien tuulensuojalevyjen takia. Nämä ikkunat uppoavat sitten hassun syvälle seinään.
Päädyin kuitenkin siihen, että minulle tärkeämpää on karmien alkuperäisyys. Nekin karmit, jotka ovat huonommassa kunnossa, korjataan vain paikoin.
Kävin vähän aikaa sitten talossa, jossa seinät oli eristetty sisäpuolelta ja vanhat ikkunat jätetty niille sijoilleen, eikä se yhtään pahalta näyttänyt. Vanhoissa taloissa näkyy aina jos jonkinlaista viritystä ja muutosta muutenkin.
Näissä on kauniit kaarevakulmaiset ikkunalaudat, joissa on ohut rihlaus sisäreunassa. Vaikka ikkunalaudat jäävätkin enemmän seinän sisään kuin aiemmin, voi ne silti nähdä.
Karmien sisäreunoissa on myös kauttaaltaan kauniit yksinkertaiset koristeleikkaukset, samoin kuin itse ikkunoissa. Helat ja saranat ovat kuulemma vanhemmat kuin talo (1870), sanoivat restaurointi-kirvesmiehet, jotka vaihtoivat hirret.
Ihanaa, nyt pääsen asentamaan ikkunoita sitä mukaa kuin niitä valmistuu! Tänään en enää jaksanut, sillä tämän yhden karmin asentamiseen kuluikin koko päivä, vaikka tämän piti olla aamupäivän pikku puuha...
Reipasta ja rentouttavaa loppuviikonloppua kaikille!
Tässä näkyy karmin monia värikerrostumia, sillä maalaan karmin vasta tässä paikoillaan. Päällimmäinen kerros on valkoinen, sen alla harmaa ja alimpana vaalea sininen.
I got the first old window frame back in place today. Boy these are real wood! Heavy. I needed two men to lift it. But there it now is. This will be painted on the spot, windows are being restored separately and lifted into place once they are ready.
Ikkuna-aukko oli todella reilun kokoinen ja tulin kerrankin mitanneeksi sen ennen kuin ryhdyin tuloksettomiin karminnostopuuhiini. Ylä- ja alapuolella oli yhteensä noin kymmenen senttiä, sivuilla 12,5 cm ylimääräistä tilaa. Kun en ollut nostamassa karmeja pois paikoiltaan, en tiedä, millä karmi oli aiemmin kiilattu tai tuettu aukkoon.
Noin kuusi senttiä paksut kiilat olisivat ehkä hankalat – mielummin täytän tilan puulla, tuumasin ja pätkin pari hirsien vaihdossa käytössä ollutta följaria (tukipalkkia) sopivan pituisiksi. Siksi tuossa karmin oikealla ja alapuolella näkyy uutta puuta. Följarit olivat lähes yhtä paksut kuin hirret, mutta ei ihan; seinän sisäpuolelle tarvitaan niiden päälle vielä laudan paksuiset lisäykset. Sitten joskus, ennen tuulensuojalevyjen laittamista ensi vuonna (tai sitä seuraavana).Karmin kunto ja kestävyys tuli kertaalleen testattua sen rämähdettyä maahan, kun olin nostamassa sitä paikoilleen. Yläreuna lähti kaatumaan sisäänpäin enkä muuta voinut kun hypätä sivuun. Näin puunkappaleiden sinkoilevan moneen suuntaan ja olin pillahtaa itkuun ajatellessani, että tuhosin hienon vanhan karmin. Kun tutkin karmia ja puunkappaleita tajusin, että palaset olivat alle jäänyt kasa kiiloja, joita olin kerännyt karmin kiinnittämistä varten!
Viisastuneena menin kuitenkin pyytämään apua naapurilta, jonka luona oli juuri sopivasti kahvilla toinen saarelainen kahden rakennusmiehensä kanssa. He olivat olleet apuna nostamassa naapurin kylpytynnyriä paikoilleen. Miehet tulivat eikä kulunut kai minuuttiakaan, kun karmi oli kohdillaan.
Tämä ensimmäinen karmi nousi länsipäätyyn, jossa seinä on jo laudoitettu. Koska ikkuna-aukko ei ole aivan seinän keskikohdalla, en stressannut karmin asentamista ikkuna-aukon toiseen reunaan. Tuo yksi vielä korjaamaton ikkuna on siinä paikoillaan tarkistaakseni, ettei karmista tullut suunnikasta.
Villissä, punaisessa kukkapenkissä kukkivat nyt tummanpunaiset liljat! Nekin sointuvat talon seinään, niin kuin toistaiseksi kaikki. Olen niin iloinen.
Suoruuden pystyi toki myös tarkistamaan antiikkisella puisella suorakulmallakin.
Karmit oli otettu irti paikoiltaan myös siksi, että niiden kunto piti tarkistaa ja halusin myös miettiä, lisätäänkö niihin välikappaleet, joilla karmeista saa paksummat. Seinistä tulee nimittäin aiempaa pari–kolme senttiä paksummat sisäpuolelle laitettavien tuulensuojalevyjen takia. Nämä ikkunat uppoavat sitten hassun syvälle seinään.
Päädyin kuitenkin siihen, että minulle tärkeämpää on karmien alkuperäisyys. Nekin karmit, jotka ovat huonommassa kunnossa, korjataan vain paikoin.
Kävin vähän aikaa sitten talossa, jossa seinät oli eristetty sisäpuolelta ja vanhat ikkunat jätetty niille sijoilleen, eikä se yhtään pahalta näyttänyt. Vanhoissa taloissa näkyy aina jos jonkinlaista viritystä ja muutosta muutenkin.
Näissä on kauniit kaarevakulmaiset ikkunalaudat, joissa on ohut rihlaus sisäreunassa. Vaikka ikkunalaudat jäävätkin enemmän seinän sisään kuin aiemmin, voi ne silti nähdä.
Karmien sisäreunoissa on myös kauttaaltaan kauniit yksinkertaiset koristeleikkaukset, samoin kuin itse ikkunoissa. Helat ja saranat ovat kuulemma vanhemmat kuin talo (1870), sanoivat restaurointi-kirvesmiehet, jotka vaihtoivat hirret.
Ihanaa, nyt pääsen asentamaan ikkunoita sitä mukaa kuin niitä valmistuu! Tänään en enää jaksanut, sillä tämän yhden karmin asentamiseen kuluikin koko päivä, vaikka tämän piti olla aamupäivän pikku puuha...
Reipasta ja rentouttavaa loppuviikonloppua kaikille!
Tunnisteet:
ikkuna
,
korjausrakentaminen
,
tupa
Monday, 4 July 2011
Hellan kesäkuulumisia
Kesä edistyy huimaa vauhtia. Pelargoni kukkii aina vain, mutta lehtoakilejia on jo suvunjatkamispuuhissa. Tästä se saa mielellään kylvää siementaimia pitkin puolivarjon penkkiä kohti pihavaahteraa ja sen alustan varjokasveja. Tai saa nyt nähdä mihin asettuvat.
Muurin teko edistyy. Leivinuuni on jo saanut uuden arinan ja sen seinän, joka jouduttiin purkamaan, kun hirsiä vaihdettiin. Nyt Uuni-Anne muuraa vasemmanpuoleista ulos tulevaa kielekettä, johon tulee kaareva yläreuna, tuon oikealla olevan muurin yläkulman pariksi.
The kitchen stove project is proceeding slowly but surely. I've been continuing to repair iron parts, Anne doing the brickwork.
Seuraavaksi on vuorossa hella ja siihen tuleva uuni. Olen hionut ja liesimustannut hellalevyn sekä hellan reunaan tulevan kulmaraudan, joka oli pahasti ruosteessa vuotaneen katon takia. Tulevassa hellassa tulevat näkymään kuluttavan elämän jäljet, pois niitä ei saa ellei hio osia melkein puhki.
Leivinuunin luukku on saanut kaverikseen navetasta löytyneet uuninluukut. Hioin ja kunnostin nekin, sillä niistä tulee hellanuunin luukut.
Uunista ei tule paistouunia, vaan tuvan ja ruuan lämpimänäpitouuni, joka voidaan myös täyttää irtotiilillä, jotka varaavat lämpöä. Luukut tulevat suunnilleen tuohon kohtaan missä ne kuvassa ovat.
Eli en sitten valmista ruokaa hellan uunissa, mutta väliäkö tuolla kun on leivinuunikin, ja näin kauniit luukut tuvassa!
Muurin teko edistyy. Leivinuuni on jo saanut uuden arinan ja sen seinän, joka jouduttiin purkamaan, kun hirsiä vaihdettiin. Nyt Uuni-Anne muuraa vasemmanpuoleista ulos tulevaa kielekettä, johon tulee kaareva yläreuna, tuon oikealla olevan muurin yläkulman pariksi.
The kitchen stove project is proceeding slowly but surely. I've been continuing to repair iron parts, Anne doing the brickwork.
Seuraavaksi on vuorossa hella ja siihen tuleva uuni. Olen hionut ja liesimustannut hellalevyn sekä hellan reunaan tulevan kulmaraudan, joka oli pahasti ruosteessa vuotaneen katon takia. Tulevassa hellassa tulevat näkymään kuluttavan elämän jäljet, pois niitä ei saa ellei hio osia melkein puhki.
Leivinuunin luukku on saanut kaverikseen navetasta löytyneet uuninluukut. Hioin ja kunnostin nekin, sillä niistä tulee hellanuunin luukut.
Uunista ei tule paistouunia, vaan tuvan ja ruuan lämpimänäpitouuni, joka voidaan myös täyttää irtotiilillä, jotka varaavat lämpöä. Luukut tulevat suunnilleen tuohon kohtaan missä ne kuvassa ovat.
Eli en sitten valmista ruokaa hellan uunissa, mutta väliäkö tuolla kun on leivinuunikin, ja näin kauniit luukut tuvassa!
Tunnisteet:
aquilegia
,
korjausrakentaminen
,
muuri
,
perennat
,
tupa
Sunday, 5 June 2011
Huomenna tulee muurari
Vanhan, restaurointia tarvitsevan taloni muuri näytti tältä kun ostin paikan 2006. Katto oli vuotanut savupiipun vierestä ja rapauttanut muuria. Talon takana kasvoi hurja vesakko, josta oli tullut lähes metsä.
Ensin korjattiin katto, sitten raivattiin metsä ja kohonnut maa kaivettiin pois niin, ettei se enää ota hirsiin kiinni. Alimmat hirret piti silti vaihtaa tällä ylämäen puolella taloa ja paikoitellen muuallakin.
A bricklayer specalised in restoring old ovens is coming tomorrow and probably works all June at my house. How exciting! Another project is starting and starting to get done...
Muuria oli pakko purkaa, jotta hirsiä pääsi vaihtamaan. Tämä on iso projekti eikä tämän kesän aikana muuta tapahdukaan, paitsi että loppu talo saa lautavuorauksen, tällä hetkellä ainoastaan länsipääty on laudoitettu. Seinän yläosan huonokuntoiset paneelit pitää myös joskus vaihtaa ja laittaa rimat lautojen välien päälle, kunhan saan kulmat viistettyä, sillä sellaiset ne vanhatkin olivat.
Onneksi kamarissa on kaunis ehjä kakluuni jolle ei tarvitse tehdä mitään!
Lopuksi pari kuvaa erään vanhan korppoolaistalon tulisijoista, kävin talossa viikko sitten.
Kamarin uuni, tämä on suurempi kuin minun, sillä minun uunini on pyöreä.
Keittiön leivinuunia.
Ensin korjattiin katto, sitten raivattiin metsä ja kohonnut maa kaivettiin pois niin, ettei se enää ota hirsiin kiinni. Alimmat hirret piti silti vaihtaa tällä ylämäen puolella taloa ja paikoitellen muuallakin.
A bricklayer specalised in restoring old ovens is coming tomorrow and probably works all June at my house. How exciting! Another project is starting and starting to get done...
Muuria oli pakko purkaa, jotta hirsiä pääsi vaihtamaan. Tämä on iso projekti eikä tämän kesän aikana muuta tapahdukaan, paitsi että loppu talo saa lautavuorauksen, tällä hetkellä ainoastaan länsipääty on laudoitettu. Seinän yläosan huonokuntoiset paneelit pitää myös joskus vaihtaa ja laittaa rimat lautojen välien päälle, kunhan saan kulmat viistettyä, sillä sellaiset ne vanhatkin olivat.
Onneksi kamarissa on kaunis ehjä kakluuni jolle ei tarvitse tehdä mitään!
Lopuksi pari kuvaa erään vanhan korppoolaistalon tulisijoista, kävin talossa viikko sitten.
Kamarin uuni, tämä on suurempi kuin minun, sillä minun uunini on pyöreä.
Keittiön leivinuunia.
Tunnisteet:
korjausrakentaminen
,
muuri
,
saaristo
,
tupa
Monday, 12 July 2010
Behind the background image
When I bought this place I fell in love with the atmosphere inside the old house, untouched for decades. Wallpapers were torn in places; in my future office it revealed a French financial newspaper from 1908.
Especially I was taken by the colours in the kitchen/living room: light blue (panelling and wallpaper), blue-grey (window frames), sky blue (skirting boards) and dark brown (ceiling and dado rail).
The future office had a 1950's paper, the kitchen/living room probably older but by no means original – there were approximately 7 layers of wallpaper.
The facade as it was, with a near-falling porch and weathered panelling.
Taustakuvan taustaa
Rakastuin tuvan tunnelmaan jo ennen kuin astuin sisään. Siniharmaa, pysähtynyt tunnelma. Isäni kuvaili sitä juhlavaksi. Toivottavasti saan sen uudestaan aikaan kun joskus on viimeistelyn – maalaamisen ja tapetoinnin – aika. Erityisen kaunis on mielestäni siniharmaa kovalevypaneeli, tummanruskea ohut koristelista ja sinikuviollinen tapetti. Jalkalistat ovat raskaat ja paksut ja tumman siniset. Niin kuin merimiehen tupaan sopii.
Taustakuvaksi valitsin siis tuvan seinää ja näkymän tulevan työhuoneen avonaisesta ovesta sisään. Suurista ikkunoista valo tulvii sisään, vaikka tuvassa on hämyinen tunnelma tummaksi petsatun katon johdosta.
Työhuoneen seinässä tapetin alta löytyi sanomalehtiä; mm. ranskalainen l'Economiste francais -talouslehti vuodelta 1908. Tuliaisia reissujen varsilta...
Niihin aikoihin kun otin ylläolevia kuvia, Musti oli pienen pieni pirpana, muutaman kuukauden ikäinen eikä siitä tahtonut saada kuvaa. Paitsi silloin kun se väsähti omalle sohvalleen, joka on tietenkin vieläkin Mustin sohva.
Especially I was taken by the colours in the kitchen/living room: light blue (panelling and wallpaper), blue-grey (window frames), sky blue (skirting boards) and dark brown (ceiling and dado rail).
The future office had a 1950's paper, the kitchen/living room probably older but by no means original – there were approximately 7 layers of wallpaper.
The facade as it was, with a near-falling porch and weathered panelling.
Taustakuvan taustaa
Rakastuin tuvan tunnelmaan jo ennen kuin astuin sisään. Siniharmaa, pysähtynyt tunnelma. Isäni kuvaili sitä juhlavaksi. Toivottavasti saan sen uudestaan aikaan kun joskus on viimeistelyn – maalaamisen ja tapetoinnin – aika. Erityisen kaunis on mielestäni siniharmaa kovalevypaneeli, tummanruskea ohut koristelista ja sinikuviollinen tapetti. Jalkalistat ovat raskaat ja paksut ja tumman siniset. Niin kuin merimiehen tupaan sopii.
Taustakuvaksi valitsin siis tuvan seinää ja näkymän tulevan työhuoneen avonaisesta ovesta sisään. Suurista ikkunoista valo tulvii sisään, vaikka tuvassa on hämyinen tunnelma tummaksi petsatun katon johdosta.
Työhuoneen seinässä tapetin alta löytyi sanomalehtiä; mm. ranskalainen l'Economiste francais -talouslehti vuodelta 1908. Tuliaisia reissujen varsilta...
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)