Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Sinnikkäät siniset kukat

 Ja vähän muitakin värejä.

Yhtenä päivänä huomasin, että tähkälaventeli 'Munstead' on tehnyt pari uutta kukintoa. Ei niitä kyllä kuvasta tahdo erottaa, mutta usko pois, siellä ne ovat! Puolet kasvista paleltui viime talvena, mutta eiköhän se tuosta vähitellen tokene. 

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa kukkii syysleimu Flame Blue edelleen, kahden kukan voimin. Näkyyköhän kuvan yläreunassa kolmaskin kukka!

Mahtikukkaisa asteri 'Little Carlow' tuli jo aiemmin esiteltyä, mutta voi olla, että laitan siitä vielä jokusen kuvan, jos teen asterijutun. Yksi asteri on nimittäin vasta aloittamassa kukintaa. Samassa penkissä Carlowin kanssa kukkii harjaneilikka. Näissä tuntuu aina olevan syksyllä joku kukka, siis ei jokaisessa harjaneilikassa, vaan muutamassa harvassa.

The Pilgrim on David Austinin ruusuista parhaita kukkimaan syksyllä.

Lähdetään kohti ruusutarhaa, mutta jo sitä ennen ruusu-heinätarhassa kukkii Geranium shikokianum. No joo, tämä tuli näytettyä vähän aikaa sitten, mutta kun se on niin ihana!

Raput ylös kasvimaalle, tässä näkymää taaksepäin tulosuuntaan. Ovesta vasemmalle kukkii edelleen pikkuinen kesäkukka...

... sitä ei voi kyllä pieneksi sanoa, kun on kasvanut puskan kokoiseksi kesän mittaan! Ja kukkinut vaikka kuinka, yhä jatkaa. Tiibetinkoirankieli, myös kesälemmikkinä tunnettu.

Skipataan kasvimaa, vaikka kyllä sielläkin kukkii hietasinappia ja kehäkukkia. Viereisessä ruusutarhassa on kuitenkin kiinnostavampaa. Ketoruusuruoho kukkii yhä vain.

Niin tekevät myös Rohanissa etelänruusuruohot. Huomasin tänään sinne lumikelloja istuttaessani, kuinka paljon ruusuruohoissa vielä on nuppuja. Kukatkin voi laskea kymmenissä edelleen.

Ruusutarhan eteläreunan kiveys on siistitty ja saanut betonia päälleen, jospa se pitäisi rikkaruohot kurissa. Hopeatäpläpeippi (luultavasti lajike 'Shell Pink' eli 'Roseum') on loistava syyskukkija, ja sen seassa kukkii yhtä loistava harmaakäenkukka.

Niiden takana on runsaasti kiveykseltä kitkemääni harmaakäenkukkaa. Heitin ruusukkeet vain tuonne ruusutarhaan, kun eivät ne mitään haitallisia rikkakasveja siellä ole, mikäli juurtuvat.

Isoon kiveen nojailee koristemansio Lipstick. Tästä tulikin mieleen, että sitä piti siirtää laajemmin ruusutarhan eri puolille. Kuulostaa siltä, kuin tarha olisi isokin – se on vain yksi istutusalue, aika kookas kumminkin.

Ruusutarhan yläosassa on parimetriset kukkavarret tehnyt luppio 'Cangshan Cranberry'. Kukkavarsia on kolme, joista vasemmanpuoleinen on sotkeentunut orjanruusuun ja oikeanpuoleinen painunut vinoon kuvan ulkopuolelle. Keskimmäinen, matalampi, pysyi pystyssä viime viikon tuulet ja sähkökatkot. Taustana on koristekastikka 'Overdam': todella ihana, hyvin pystyyn kuivuva heinä! Se on maltillisen korkuinen, ehkä 130 cm, ainakin minun puutarhassani. 

Kukkien ihanasta väristä on vaikea saada kuvaa, mutta tässä myötävalossa punaisuus näkyy aika hyvin. Oikeastaan luonnossa kukinnot näyttävät eniten tumman viininpunaisilta.

Tuossa onkin syy, miksi tämä kukkavarsi oli jumittunut vaaka-asentoon. Tänään se oli jo itsekseen vapautunut liljan kahleista.

Tässä kuvassa on aika montakin kukkaa, usko huviksesi. Alhaalla on syysasteri 'Royal Ruby', sen yllä yksi sininen ja toinen valkoinen kurkkuyrtin yksittäinen kukka. Oikealla on David Austin -ruusu Boscobel ja ihan oikeassa reunassa on todella iso harmaakäenkukan kukkanen orjanruusun alla. Vaikka kuvassa se on pieni piste, katsoin oikeasti ohi kävellessäni, onko siellä jokin ruusunkukka.

Luppio 'Cangshan Cranberry' on myös kuvassa, sen kukkavarret kohoavat kuvan ulkopuolelle.

Boscobelin uusi kukka lähempää. Ruusunpunaista uutta viikkoa!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Ketoruususuoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Koristemansio ×Comagaria rosea

Luppio Sanguisorba

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysleimu Phlox paniculata

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Muutamat näkymät ja pohdinnat

 Elokuun alkupuolella loppuun saadun laudoitus-, listoitus- ja maalausurakan jälkeen olen taas ehtinyt tepastella puutarhassa tuumimassa yhtä sun toista.

On mukavaa, kun talon uudistettu yläosa näkyy vähän joka puolelle. Tässä olen ruusutarhassa.

Kun otin kameran juhannuksen aikaan ylös vintille, silloin kun seinä oli auki, oli näkymä sieltä tällainen. Heleäorjanruusu oli täydessä kukassa, kun nyt se on täydessä kiulukassa.

Ruusupergola näkyy tässäkin kuvassa liiterin nurkan takana. 

Olen ollut todella tyytyväinen lahon liiteri/saunarakennuksen ulkonäköön sen jälkeen, kun kuorin seinälaudat ja aaltopeltikaton pois. Nyt siitä näkee läpi, mikä on ihan mahtavaa. 

Siellä on preeria pikku navetan edustalla.

Vielä on ratkaisematta liiterin seinustan rehevä kasvusto. Olen tehnyt tähän salaojan, kun se on helpompi pitää siistinä kuin entinen avo-oja. Olisi kätevää, jos saisin ruusu-heinätarhan istutukset jatkumaan liiteriin asti, tosin siihen tippuu katolta vettä. Pärekatto ei tosin laske vettä sellaisella voimalla kuin peltikatto.

Nyt laitoin tuohon naapurilta saadun paksun pressun tukahduttamaan kasvustoa, olkoon siinä nyt jonkin aikaa.

Tällainen ojainen, paikoin kostea alarinteen tontti on vähän hankala näiden reheväkasvuisten rehotuskohtien takia. Isoja kiviäkin on niin, että ruohonleikkuu ei monissa paikoissa ole mahdollista. Vielä on niitä rehottavia avo-ojiakin, kuten tämän liiterin nurkan takana. Pohdintojen paikkoja.

Tässä näkyy saman rakennuksen toista päätyä, entistä saunaa. Siitä en ole vielä purkanut sisäseiniä ainakaan kokonaan. Edessä on ruusu-heinätarhan ihana kiiltoluppio 'Purpurea', siitä on tullut muhkea ja se on myös tänä vuonna tavallista korkeampi.

Samassa penkissä on ensimmäistä kertaa kukkaan tuleva tarhakurjenmiekka, jonka piti olla 'Indian Chief'... Ei se sitä ole, sen voi jo nupulla nähdä. Se olisi punasävyinen. En nyt enää muista, tuliko tämä purkkitaimena vai juurakkona pussissa, mutta kummassakin tapauksessa sattuu vääriä lajikkeita, se on aiemminkin nähty.

Tilanne on siinä mielessä kuumottava, että lähdin kaupunkiin eikä nuppu suostunut avautumaan ennen lähtöäni. Oli lämpimiä päiviä, mutta nuppu vain pysyi supussa. Tämän kuvasin lähtöpäivänäni reunasta ihan varovasti hieman auenneena. 

Nuppuja on samassa varressa neljä. Elän toivossa, että jos ne ovat näin hitaita, ehdin ehkä nähdä jonkun niistä kukassa vielä palatessani. Olisihan se ihan kivaa, kun olen tämän kasvin kukkia odotellut yli kymmenen vuotta!

Toimettomana ei onneksi tarvitse olla, vaikka kesän talonkorjausprojekti valmistuikin. Tässä on menossa monityömaa, lienee monelle muullekin puutarhurille tuttu käsite. 

Siistin viidakoitunutta länsireunaa apinan raivolla, tyhjensin kompostia, jotta saisin sen viimein käännettyä – oli tarkoitus tehdä jo kevätkesällä – ja sitten päätin myös siirtää kuparivaahteran. 

Olin pitkin kesää saapastellut pihalla miettien sille sopivampaa paikkaa. Lopulta päädyin kompostin viereiseen alueeseen, jossa on tähän asti ollut ystävältä saatua lännenpensaskanukka 'Flavirameaa'. Sen pienet pistokkaat olivat juurtuneet hyvin, mutta puskat peittivät nyt vähän turhankin ison alueen ja lempikanukkani, keltalehtinen 'Aurea', oli joutunut kasvamaan vinoon.

Ensin ajattelin poistavani vain yhden, mutta kun puuhaan ryhdyin, ne lähtivätkin kaikki. Enkä poistanut niitä siksi, että ne ovat vieraslajeja, vaan siksi, että halusin vielä hienomman vieraslajin tilalle, heh!

Kuparivaahtera uudella paikallaan – ainakin sillä on tilaa! Taustalla kasvaa pyökkipensasaita. Maanpeittokasvina tässä pitäisi olla ystävältä saatua mansikkaa, sekin oli pahasti jäänyt kanukoiden jalkoihin, mutta myös päivänkakkaroiden ja muun kasvuston. Nyt on loistavasti tilaa istutella myös narsisseja!

Verkko on vesimyyrien takia. Se jatkuu 20 cm maan sisäänkin, sillä vesimyyrät kaivavat tunneleita ja syövät juuria, ja tämä on puutarhani vesimyyräisimpiä paikkoja. Pensasaitaan täytyy taas tilata uusia pyökkejä kuolleiden tilalle.

Kasva hyvin, pieni ihana vaahtera!

Kuparivaahterasta pitäisi kasvaa ehkä viisimetrinen pieni puu / iso pensas. Sen edellinen kasvupaikka oli tässä. Olin tullut istuttaneeksi sen vain reilun metrin päähän kolmiokasta ajatellen, ettei kumpikaan ehkä kasva. Kolmioka varsinkaan, sillä olen kasvatellut kahta kolmiokaa jo kohta viisitoista vuotta, kerran jo siirtänytkin.

Mutta nytpä tämä isompi kolmioka on lähtenyt kasvuun! Se on kuvassa vasemmalla ja jo yli minun korkuiseni. En halua, että se jää vaahteran taakse, vaan on kauniisti esillä, tai että kumpikaan kauniista erityiskasvista kasvaa sumpussa toisen kanssa.

Kolmas ihana kasvaja on kuvassa oikealla mustan puunympäryspenkin sisällä. Kiinanpunapuu on kasvanut mielettömän hienosti. Kun istutin sen muutama vuosi sitten, se oli tuskin penkin korkuinen. Sen takana on rusotuomipihlaja, niinpä punapuun kokoa ei oikein erota – se on vaaleamman vihreä ja noin 150-senttinen. Kovissa tuulenpuuskissa puut lisäksi heiluivat ja lopputulos on vähän epäselvä.

Tämmöistä täällä. Onneksi pääsin lempipuuhaani maan ja kivien kaivuuseen myös ystävien puutarhaan, kun istutimme saarnikujaa ja muuta.

Aurinkoista syyskuuta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Lännenpensaskanukka Cornus alba ssp. stolonifera

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä