Kuvaa kimalainen vol. 3

 Jatkoa Hiidenkiven puutarhan haasteeseen

Uusia kukkia on vuorossa ja pörriäisiä riittää. Preeriaväriminttu on värimintuista ihanin ja myös kestävin ainakin minun puutarhassani. Muut eivät runsastu, pikemminkin hupenevat ja vähitellen kuolevat pois, mutta tämä elää oikein hyvin. Ja kun värikin on näin ihana, ei voi valittaa!

Keittiön ikkunasta käsin on tämän kanssa samalla näkölinjalla kärhö 'Comtesse de Bouchaud', jossa on samantapainen sävy. Loistava pari.

Samassa penkissä on kukassa sinipallo-ohdakkeita. Onneksi myös sinisempi ja matalampi 'Taplow Blue' on elossa, sillä preerialta talvi vei joka ikisen 'Veitch's Blue' -pallo-ohdakkeen.

On hauskaa huomata, että yhdentyyppisissä kukissa käy yleensä samanlaisia kimalaisia. 

Esimerkiksi sikuripöheikössä tarkkailin yhtenä päivänä kymmeniä samanlaisia kimalaisia. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi joskus kiroan hommanneeni sikurin taimen, vaikka se onkin loistava pörriäis- ja perhoskasvi. Se kun kylväytyy liiankin tehokkaasti, esimerkiksi nurmikolle. Ja koska en maalausprojektin takia ole paljon ehtinyt nurmea leikata, alkaa sikuri jo kukkia ja tuottaa uusia siementaimia – aivan lyhyessä varressa!

Tässä on muotopuutarhan kuivin penkki, jossa edellä mainitut kasvavat (paitsi sikuri). Muita hyviä parhaillaan kukkivia hyönteiskasveja tässä penkissä ovat ranskantulikukka, harmaakäenkukka, tähkälaventeli ja maarianverijuuri.

Viereisessä penkissä ahkeroidaan myös. Tähkätädykkeessä on ehkä mantukimalainen.

Kaukasiankirahvinkukasta oli jo puhetta. Se on aivan loistava kimalaiskasvi ja siinä näyttävät käyvän kaikenlaiset kimalaiset. Nämä raitapeppuiset ja hoikat tyypit saattavat olla hevoskimalaisia, kun ovat näin vaaleita.

Sitten on pyöreämpiä, raitapeppuisia ruskeita. Sammalkimalainen vai peltokimalainen? Ehkä se, kun takaruumiissa on noin paljon mustaa. Tai sitten joku muu. En ole ollenkaan kimalaisekspertti, mutta minulla on kimalaiskirja, josta katson kuvia. Kimalaiset ovat suosikkihyönteisiäni.

Tässä on niin vaalea, että hyvä kun kukasta erottaa. Ehkä taas hevoskimalainen. Taustalla on joku kookkaampi valkopeppuinen, ehkä mantukimalainen, mutta tuon värisiä on monia muitakin.

Asiasta sormustinkukkaan. Kivipellon Saila kysyi aiemmin kesällä, mikä oli lapsuuteni lempikukka. 

Varmaan aina monikin kukka, mutta eniten muistan ruusujen lisäksi ihailleeni rohtosormustinkukkien ihmeellisen muotoisia kukkia, joissa kimalaiset ihanasti pörisevät, ja kukkien merkillisiä täpliä, jotka tuntuvat olevan erilaisia joka kasviyksilössä.

Monivuotinen pikkusormustinkukka asuu ruskopenkin alaosassa kiinanpunapuun vierellä. Somaan kermanvaaleaan kukkaan lentävät kimalaiset siinä missä rohtosormustinkukkaankin.

Kun olin pieni, ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ihania muita sormustinkukkia sitä onkaan. Sittemmin onneksi tajusin ja tilasin ruskosormustinkukan siemeniä. Niitä sai kasvatella pari vuotta, sillä tämäkin laji on kaksivuotinen. Siitä pitäen taimia on onneksi tullut juuri sopivasti, joitakin olen voinut siirtää muihinkin puutarhan osiin täältä ruskopenkistä.

Kimalainen saattaa olla soro- tai tarhakimalainen.

Ruskopenkin rusotuomipihlajaan lennähti linnunpoikanen. Näitä on vaikea tunnistaa, mutta se voi olla vaikkapa harmaasieppo. Se on hyvä, että sieppoja on – aikuisia näkyy päivittäin – sillä pihani hyönteiskannasta riittää linnuillekin syötävää.

Linnut saisivat esimerkiksi napsia kaikki kielokukot. Niitä on paljon! Kielokukko on kuin liljakukko, mutta tämän jalatkin ovat punaiset. Ruokalistalla eivät ole liljat vaan kielot, kalliokielot ja kaikki laukat ja sipulit.

Muutama vuosi sitten huomasin, että valkosipulin lehdet oli syöty ja niissä oli vihreää limaa. Googletin, mutta en löytänyt mitään tietoa. Olisinpa tiennyt, niin olisin tajunnut liiskata joka ikisen limaisen toukan!

Toisaalta kielokukko on kai meillä luonnonlaji, joten ei siitä yhdessä valkosipulissa esiintyneiden toukkien tuhoamisella varmaan olisi päässyt eroon. Näitä on vain saalistettava ja liiskattava. Toivottavasti linnut ja petohyönteiset osallistuvat talkoisiin oikein rivakasti.

Mennäänkö sitten kurkistamaan preeriaa, sillä siellä on oikea kimalaisparatiisi. Kurkkuyrtit tuli jo aiemmin mainittua, lisäksi kukassa on pietaryrttiä, ahdekaunokkia ja jotakin valkoista hörselöä, joka on peräisin Kodin kukkien niittyseoksesta.

Toisesta suunnasta näkyvät mäkimeiramit ja palsternakat.

Palsternakka on melkoinen pörriäismagneetti. Siinä käy vaikka minkälaisia hyönteisiä, tässä kuvassa on kukkakärpästen kokoontumisajot.

Kaikki muutkin sarjakukkaiskasvit ovat mainioita. Tässä rikkaporkkanan kukkakärpäsjengi.

Tässä ötökkäkuulumiset tältä erää, enkä mene lupaamaan, että tämä oli tämän kesän viimeinen pörriäisjuttu!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sikuri Cichorium intybus

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Sinisiä

 ja kimalaisia.

Sikuri on sitten ihana, vaikka sillä onkin taipumusta kylväytyä liian innokkaasti. Kedolla se saa mielellään kukkia yhdessä hunajalta tuoksuvan keltamataran kanssa.

Kedon vieressä on paahdepenkki, ja tuota noin. Siinä ei välttämättä tarvitsisi sikuria kasvaa, mutta sille on vaikea kovettaa sydämensä ja kitkeä. Taustana kedon keltamatarat.

Paahdepenkki toiseen suuntaan: sikurit sointuvat Jopoon.

Kasvimaan kulman pikku penkistä löytyy taivaansinistä. Viime vuonna keräsin siemenet tiibetinkoirankielestä, keväällä nakkasin siemenet tähän ja nyt kukkii. Ihanan helppoa! Lajinimi amabile tarkoittaa ihanaa, rakastettavaa, ja sellainen tämä kukka tosiaan on.

Vaaleanpunaista lajiketta olen unohtanut käydä etsimässä, sen siemenet heitin muistaakseni ruusu-heinätarhaan.

Kurkkuyrtti on myös ihanan sävyinen sininen. Ja suosittu pörriäisten parissa, kuten edellisetkin kasvit.

Erilaisia kimalaisia on joka kukkavarressa.

Seuraava pörriäismagneetti on tähkälaventeli, tässä lajike 'Hidcote'.

Tällaisia hyvin pitkävartaloisia, isoja kimalaisia on nyt paljon. 

Loppuun pörröinen kaveri sinisellä kuistilla.

Pehmoista viikon jatkoa!

Keltamatara Galium verum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Unelmien ruusuvyöhyke

 Sellainen on yhtäkkiä kasvanut tontin etelänurkalle.

Tällä pihan nurkalla on keto edesmenneen rakennuksen paikalla. Sen entisen kivijalan alapuolella on paahdepenkki, joka päättyy pieneen mini-kivimuuriin. Sen takana on pensasistutuksia tienvarren heinikossa – en ole perustanut hienoa tienpenkasta rajattua istutusaluetta.

Pihanurmi laskee alamäkeen kohti tietä. Siinä on niin suloinen läntti ketoneilikkaa, päivänkakkaraa ja yksi sikurikin siinä kasvaa, etten ole raaskinut siitä kohdasta vielä leikata nurmikkoa.

Mutta varsinainen aihe tälle blogijutulle on takana paahdepenkin päässä. Siellä on kaksi ruusupuskaa.

Vasemmanpuoleinen on vanha kirkonruusu, joka piti vain löytää vaahtera-saarnivesakon seasta alkuvuosina. Puiden raivaaminen sai ruusulle enemmän tilaa ja sitä kasvaa nyt kymmenen neliömetrin alueella, myös keskellä syreeniaidannetta ja vähän kedollakin. Se leviää juuristollaan selvästi tehokkaasti, joten tällainen villi nurkkaus on kirkonruusulle täydellinen. 

Oikealla on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka on viimein kasvanut kunnon mittoihin. Sain naapurilta kompostoitua huussijätettä viime vuonna, kun hän ei keksinyt, mihin sitä olisi laittanut (outo ongelma – kompostia on aina liian vähän!). Kippasin sen kaiken tuohon ja se taitaa näkyä ruusun kasvusta.

Paahdepenkin siniset sikurit luovat ihanan väriyhdistelmän valkoiselle ja ruusunpunaiselle ruusulle.

Kirkonruusun tuoksu on vailla vertaa. Kukinta-aikakin on ollut pitkä, kun heinäkuusta ovat puuttuneet helteet. Kuivaa meillä kyllä on edelleen, mutta ruusut ovat siitä loistavia, että ne kestävät kuivuuskaudet täydellisesti, lehtikään ei lurpota.

Siksi hankinkin eilen kaksi uutta ruusua, kun kävin parin päivän pikavisiitillä Satakunnan suunnalla.

Tätä ruusuparia on tullut ihasteltua ja kuvattua kaikkina vuorokaudenaikoina. Ensimmäisestä neilikkaruusustani viisastuneena ymmärsin istuttaa tämän valkokukkaisen paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan täyteen mittaansa. Muotopuutarhan vaaleanpunaista neilikkaruusua leikkaan joka kevät rankasti, jotta se ei peitä koko penkkiä.

Näkymä paahdepenkin ja kedon yli kohti muotopuutarhaa, jossa kukkivat köynnösruusu Flammentanz ja neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Keto kukkii keltamataraa, joka tuoksuu hunajalta.

Toinen potretti: sikuri, keltamatara ja Flammentanz.

Musti esittelee.

Koska kalenteripoikajutusta jäi puuttumaan Musti vaahterassa -kuva, laitetaan tähän.

Lokki tarkkaili meitä sähkötolpan päältä.

Kirkonruusu lopettelee kukintaa, ahdekaunokkien liilansävyiset kukat avautuvat tilalle. Sävyjen yhdistelmä on vastustamattoman kaunis, vaikka kuva ei oikein onnistunut.

Istutin kiiltoleimu 'Mäntsälän' paahdepenkin alapäähän pari vuotta sitten. Se kuivui pahoin viime kesän kuivuudessa ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tämä on mukava muisto käynnistä toimintaansa lopettelevalla Paloniemen taimistolla Suonenjoella, joten kasvilla on tunnearvoa. Olen todella iloinen, että se on elossa ja tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa. Mikä kaunotar! Ja täydellinen tällaiseen paikkaan, jossa on myös luonnonkukkia.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Kartanoruusu Rosa Francofurtana-ryhmä

Keltamatara Galium verum

Kiiltoleimu Phlox carolina

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Kontrasteja

 Matalassa valossa tulee kivoja kuvia.

Paahdepenkin verikurjenpolvet ovat täysissä punaisissa syyspukimissa, ja penkin yläpään marjaomenapensas 'Marleena' on myös värittynyt punaiseksi. Moneen otteeseen olen nähynyt ikkunasta mustarastaan sen marjojen kimpussa; niin kiva näky, jota en ole kuitenkaan ennättänyt saada vielä kuvaan.

Sikureistakin osa kukkii vielä, vaaleansiniset kukat tuovat aika mahtavaa kontrastia syysväreihin.

Edellisen kuvan oikeassa reunassa pilkottaa vihreä puska. Se on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka muidenkin neilikkaruusujen tapaan kukkii vaikka miten myöhään. Meillähän ei ole vielä ollut pakkastakaan, viime yönä mittari kävi +3 asteen alapuolella juuri ja juuri.

Valkoiset ruusunkukat kurkistavat syysväriin hitaasti värittyvän happomarjan takaa. Lapsena rakastin happomarjoja syksyisin, niitä oli kirkonmäessä koulumatkan varrella, varmaan ihan tavallisia japaninhappomarjoja. Punaiset marjat hehkuivat ja tuntui, että jokainen lehti oli eri värinen: oli punaisia, oransseja, keltaisia ja vihreitä samaan aikaan.

Punainen ja vihreä: japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo. Nämä kasvavat Yggdrasil-saarneni alla.

Kun kohotetaan katse ylös, näkyy saarnen keltainen ruska vasten sinitaivasta. Ihan Ukrainan lippu! Slava Ukraini!

Saarnen alaoksilla peippo varoitteli minusta ystävilleen. Yritin sanoa, että en ole vaarallinen ja häivyin kauemmas.

Tontin ylälaidalla huomion kiinnitti erikoinen sirkutus. Tuomessa oli parvi pyrstötiaisia! Linssi oli aivan väärä, kun olin ottamassa lähikuvia kukista, mutta oli sentään kamera kädessä – ei muuta kuin räpsimään muutamia epätarkkoja otoksia.

Pyrstötiaiset ovat niin mahdottoman söpeleitä. Päivän kruunasi puukiipijäbongaus ikkunasta käsin, se hyppeli vaahteranrunkoa ylös muutaman metrin päässä keittiön ikkunasta.

Ylärinteessä, hedelmätarhassa, näkyy väripilkkuja, jos edellisen kuvan tuomi onkin jo riisuutunut. Ruskatrio näkyy etualalla: revontuliatsalea, kirsikkasorvarinpensas (jo ilman lehtiä, mutta punaiset marjat loistavat) ja oikealla pensasmustikka. Aivan tontin yläreunassa, ison puunrungon takaa, loistaa pallesorvarinpensas punaisena.

Aurinko osui ihanasti kerrottuun valkokukkaiseen 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljaan, joka lienee kaunein kaikista maailman myrkkyliljoista. Siitä oikealle on tummanpuhuva japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Tumman ja vaalean dramaattista liittoa löytyy tietysti myös Rohanista. Tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy', valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ja syysasteri 'White Ladies'.

Samassa penkissä toinen Austin-ruusu The Prince, helminukkajäkkärä ja taustalla purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Vasemmasta reunasta kurkistaa valkokukkainen kurkkuyrtti.

Hankin viime kuussa Rohaniin uuden purppura- tai lännenheisiangervon, kun Paraisten Tokmannilla tuli vastaan kolmella eurolla erityisen purppuransävyinen Purple Horizon eli 'KAPDAR2'. Sen pitäisi olla vähän pienempikasvuinen kuin 'Diabolo'. Purppuraheisiangervot ovat siis oikeasti lännenheisiangervoja, punalehtisiä sellaisia.

Nyt täällä sähköt räpsyvät päälle ja pois, olisko taas joku puu kaatunut sähkölangalle, tuuli on jälleen yltymään päin. Pitänee alkaa pyöritellä lihapullia niin kauan kuin hella toimii. Tai onhan tässä kyllä puuhellassakin tuli, ei ole hätää sen puoleen.

Kotoisaa torstai-iltaa!

Happomarja Berberis

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Sikuri Cichorium intybus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.

Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.

Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 

Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.

Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.

Toivottavasti teillä riittää vettä!

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kissanminttu Nepeta cataria

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pantterililja Lilium pardalinum

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ängelmä Thalictrum