Tolkien-penkissä viihtyy puolituinen sinipiikkiputki 'Blue Hobbit'. Tämä on mainio tapaus, noin 20 cm:n korkuinen eikä retkahda kumoon kuten normaalikokoinen lajitoverinsa.
There are some lovely blues and reds in the garden right now.
Samassa penkissä kasvaa hurmesilkkiheinä. Minun täytyy tutkia tämän vaatimuksia paremmin, sillä tämä ei näytä viihtyvän, vaikka vuodesta toiseen pysyykin hengissä. Paikka on hiekkapitoinen, mutta ehkäpä liian varjossa.
Muotopuutarhassa alkaa 'Arabian Night' -daalioiden ensimmäinen kukka avautua. Jännään, ehtiikö kukka avautua ennen kuin peura syö sen. Tähän mennessä yksikään daalia ei ole ehtinyt kukkaan puutarhassani!
Sain näiden juurakot ystävältä keväällä ja esikasvatin ne, jotta ne kukkisivat aiemmin – tähän aikaan kaikissa taloissa ja pihoissa on sen verran liikettä, että on enemmän toivoa saada olla rauhassa peuroilta. Läheisen köynnösruusun oksankärjet on kyllä syöty viime päivien aikana, joten voi olla, että näitäkään nuppuja ei huomenna enää ole.
Edellinen daalioiden talvetusyritys epäonnistui, yritän näiden kanssa uudestaan paremmalla tekniikalla. Vien juurakot kaupunkiin taloyhtiön kylmäkellariin turpeella täytettyyn laatikkoon, jota yritän muistaa käydä katsomassa ja tarpeen mukaan kastelemassa silloin tällöin. Tämä daalia on nimittäin enemmän kuin täydellisen värinen tulevaan Rohan-puutarhaani, tummalehtisen pyökin edustalle!
Viime talvena pidin daalianjuurakot pahvilaatikossa tiskipöydän alla kaapissa, jonne tulee viileää ilmaa kellarista, mutta juurakot kuivuivat, vaikka sumutinkin niitä joskus, liian harvoin varmaan.
Daalioiden kanssa samassa laatikossa oli myös miekkaliljan sipuleita, jotka näyttivät keväällä yhtä hengettömiltä. Istutin koko kuivuneen höskän multaan ämpäriin, mutta kun mitään ei noussut, kippasin ämpärin kukkapenkkiin. Viime viikon aikana siitä on noussut tällaisia miekkaliljan versoja! En tiedä, mitä nämä ovat – joukossa oli tuoksu- ja purppuramiekkaliljaa, joista jälkimmäinen ei kai viime kesänä noussut lainkaan, kun unohdin sen mukulat yli kuukaudeksi kaupunkiin jääkaapin vihanneslokeroon yhdessä siemenperunoiden, idänunikon juurakon ja ruostekukan mukuloiden kanssa juuri silloin, kun ne olisi pitänyt istuttaa. Idänunikkokin kuoli siihen unohdukseen, se olisi ollut ihana 'Patty's Plum', nyyh.
Mutta nyt on siis odotettavissa yllätyksiä! Purppuramiekkaliljaa ei kai tarvitsisikaan nostaa talveksi sisälle, niin kuin ei kai ruostekukkaakaan, mutta yritin silti saada niidenkin mukulat sisälle talteen viime syksynä, varmuuden vuoksi.
Onneksi epäonnistunut nosto-operaationi epäonnistui ruostekukkien osalta, nimittäin osa niistä jäi maahan muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin, jossa ne eivät taatusti kärsi talvimärkyydestä. Maahan jääneet ruostekukat ovat nouseet reippaasti ja tämä yksi on tulossa kukkaan! Nämä onnistuivat talvehtimaan myös aikanaan vanhempieni pihalla Helsingissä, mutta siellä nämä eivät koskaan ennättäneet kukkaan.
Voi miten iloinen olen! Tämä on minusta huippuhieno kukka, kuin sarja pieniä liekkejä. Kaunein on nimenomaan tämä lajin perusmuoto, jossa on keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, minusta tasaisen punainen 'Lucifer' ei ole ollenkaan näin hieno. Otan uusia kuvia kun kukat aukeavat (elleivät peurat syö näitäkin).
Peuroista puheen ollen, löysin uuden niille maistuvan ruokalajin: sarjarimpi. Kukkavarsi on purtu poikki peuroille tyypillisesti puolen metrin korkeudelta. Onneksi ennätin edes saada muutaman kuvan kukista ennen kuin ne syötiin.
Muotopuutarhan kuivassa paikassa viihtyy myös loistosädekukka 'Burgunder'. Tilasin tämän juurakoita viime syksynä alesta Viherpeukaloilta, tällä on minusta hieno väri. Mutta. Näiden oranssinpunaisten kanssa olen nyt pulassa, sillä ne sotivat muotopuutarhani pastellista violetti-valko-vaaleanpunaista värimaailmaa vastaan, jossa saa kyllä olla ripaus keltaista ja lohenpunaista, mutta ei ainakaan oranssinpunaista.
Nämä kasvit kuitenkin viihtyvät kuivassa paikassa, joten nyt mietin kuumeisesti mitä tehdä! Uskallanko siirtää ja ottaa riskin, että nämä kuolevat siihen.
Pidän kovasti tästä väristä, mutta en yhdessä vaaleanpunaisten ja violettien sävyjen kanssa. Tämän siitä saa, kun istuttaa ilman mitään suunnitelmaa.
Tässäkin yksi ihana murheenkryyni: heikinlilja, taustanaan vaaleanpunainen Endless Summer -hortensia, johon tämä sointuu mahdollisimman huonosti. Mutta kukka on ihana turbaani, eikö olekin! Ja suloisen oranssi, oikea piristys. Tämä olisi upea taivaansinisten kukkien kanssa jossakin muualla...
Onneksi käsi alkaa olla niin parantunut, että voin tarttua lapioon edes jotenkuten. Siirtoviikot alkakoon.
Heikinlilja – Lilium henryi
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Purppuramiekkalilja – Gladiolus communis ssp. byzantinus
Ruostekukka – Crocosmia
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus
Showing posts with label imperata. Show all posts
Showing posts with label imperata. Show all posts
Thursday, 8 August 2013
Sinisiä ja punaisia
Tunnisteet:
crocosmia
,
dahlia
,
eryngium
,
gaillardia
,
gladiolus
,
imperata
,
koristeheinät
,
lilium
,
perennat
,
puutarhasuunnittelu
,
sipuli- ja mukulakasvit
Monday, 24 September 2012
Tontin luoteisnurkalla
Tonttini luoteiskulmassa on kallio ja siitä vähän alaspäin vanhan taloni pääty. Tein siihen viime vuonna kukkapenkin raivattuani ensin kirsikkapuun ja syreenin vesat, keltamot sekä nokkoset ja huomasin, että maa on aika hiekkapitoista. Niinpä siihen saattoi istuttaa talvimärkyyttä kaihtavia lajeja.
Tässä kukkii etualalla nepalinhanhikki 'Miss Willmott', keskellä hopeapiiskaristeymä 'Little Spire' ja sen takana häämöttää sinipiikkiputken kukintoja, joista osasta sinisyys on jo kauhtunut. Tämähän on Tolkien-kukkapenkki, vaikka näissä kuvissa ei näy mitään Tolkieniin viittaavaa, korkeintaan 'Little Spiren' voisi katsoa viittaavan esimerkiksi Sarumanin torniin.
Hopeapiiskan ja sinipiikkiputken yhteispotretti.
At the west end of my house, there is a sandy border where I can try to grow plants that would not overwinter in the otherwise heavy clay soil. There is also cause for celebration: all windows of that facade are now restored.
Hurmesilkkiheinä on viihtynyt hyvin yhden talven yli, ehkä jopa hieman kasvanutkin.
Juhlan paikka: koko taloni länsipäädyn ikkunat ovat valmiit, enää puuttuu kaikki muut ikkunat ja seinän yläosan paneloinnin uusiminen. Niin, ja räystäslaudat, ikkunalistat ja rimat... Äskeisissä kuvissa näkyvät kasvit kasvavat tämän päädyn juurella. Edessä näkyy pionia, joka kasvaa punaisessa kukkapenkissä.
Punaisessa kukkapenkissä kasvaa myös lempparityräkki: metsätyräkki 'Chameleon'. Tämä on keväällä maasta noustessaan voimakkaan viininpunainen, muuttuu suklaanruskeaksi kesän mittaan ja ilahduttaa syksyn tullen uusilla punaisilla lehdillä, kun kasvi on muuten muuttunut vihreäksi. Varsinainen kameleontti.
Ilokseni olen huomannut muutaman metsätyräkin siementaimen nousevan talonvierun kukkapenkistä. Kuivuneet kukinnot kuuluvat sinilaukalle.
Kun yritin ottaa kuvia kaikista kukista samanaikaisesti, tuli paikalle pari karvaista assistenttia.
Hieno kallio, josta keväällä raivasin kirsikanvesoja ja muuta kasvillisuutta, onkin lähes siitä pitäen ollut täynnä oksia ja runkoja, kun tontin reunalta kaadettiin muutama puu. Ehkä näitä nyt syksyn, talven tai ensi kevään tullen ehtisi pilkkoa ja silputa. Musti näyttää, miten runkoja voi käyttää hyödyksi näinkin.
Hopeapiiska, kuvien risteymä – Perovskia 'Little Spire'
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tässä kukkii etualalla nepalinhanhikki 'Miss Willmott', keskellä hopeapiiskaristeymä 'Little Spire' ja sen takana häämöttää sinipiikkiputken kukintoja, joista osasta sinisyys on jo kauhtunut. Tämähän on Tolkien-kukkapenkki, vaikka näissä kuvissa ei näy mitään Tolkieniin viittaavaa, korkeintaan 'Little Spiren' voisi katsoa viittaavan esimerkiksi Sarumanin torniin.
Hopeapiiskan ja sinipiikkiputken yhteispotretti.
At the west end of my house, there is a sandy border where I can try to grow plants that would not overwinter in the otherwise heavy clay soil. There is also cause for celebration: all windows of that facade are now restored.
Hurmesilkkiheinä on viihtynyt hyvin yhden talven yli, ehkä jopa hieman kasvanutkin.
Juhlan paikka: koko taloni länsipäädyn ikkunat ovat valmiit, enää puuttuu kaikki muut ikkunat ja seinän yläosan paneloinnin uusiminen. Niin, ja räystäslaudat, ikkunalistat ja rimat... Äskeisissä kuvissa näkyvät kasvit kasvavat tämän päädyn juurella. Edessä näkyy pionia, joka kasvaa punaisessa kukkapenkissä.
Punaisessa kukkapenkissä kasvaa myös lempparityräkki: metsätyräkki 'Chameleon'. Tämä on keväällä maasta noustessaan voimakkaan viininpunainen, muuttuu suklaanruskeaksi kesän mittaan ja ilahduttaa syksyn tullen uusilla punaisilla lehdillä, kun kasvi on muuten muuttunut vihreäksi. Varsinainen kameleontti.
Ilokseni olen huomannut muutaman metsätyräkin siementaimen nousevan talonvierun kukkapenkistä. Kuivuneet kukinnot kuuluvat sinilaukalle.
Kun yritin ottaa kuvia kaikista kukista samanaikaisesti, tuli paikalle pari karvaista assistenttia.
Hieno kallio, josta keväällä raivasin kirsikanvesoja ja muuta kasvillisuutta, onkin lähes siitä pitäen ollut täynnä oksia ja runkoja, kun tontin reunalta kaadettiin muutama puu. Ehkä näitä nyt syksyn, talven tai ensi kevään tullen ehtisi pilkkoa ja silputa. Musti näyttää, miten runkoja voi käyttää hyödyksi näinkin.
Hopeapiiska, kuvien risteymä – Perovskia 'Little Spire'
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tunnisteet:
eryngium
,
euphorbia
,
hobittipenkki
,
ikkuna
,
imperata
,
koristeheinät
,
perennat
,
perovskia
,
potentilla
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)