Nyrkin kokoiset

 Kasvua ja pullistelua löytyy.

Rusotuomipihlajat ovat hyvin kauniita jo tässä vaiheessa ennen kukintaa.

Kasvutapa on siro ja nuppujen kaunis vaalea väri erottuu kauas. Olen leikannut tuomipihlajieni alimpia oksia ja versoja, jotta ne ovat vähän puumaisia hahmoja istutusalueiden keskellä. Kuvassa on kaksi rusotuomipihlajaa; yksi on tasan toisen takana, latvus näkyy tässä kuistilta ottamassani kuvassa ensimmäisen yläpuolella.

Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.

Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.

Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.

Punahevoskastanjan silmut ovat puhjetessaan jättimäiset! No, senhän tietävät kaikki, jotka tuntevat hevoskastanjan. Nuo eivät nyt ole ihan minun nyrkkini kokoiset, mutta aika ison vauvan nyrkin kuitenkin.

Odotan jännityksellä, kukkiiko se tänä vuonna. Lajike on 'Briotii', jolla on kauniin vadelmanpunaiset kukat. Tämä ei ole nyt vähään aikaan kukkinut, mutta puu kukki jo hyvin pienenä. Kaiken kaikkiaan hevoskastanjan vantteruus on aivan valloittavaa.

Hevoskastanjan lähistöllä kasvaa punakoristeraparperi; sekin aika vaikuttava ilmestys juuri nyt.

Tässäkin on magnolia: hankin viime vuonna loistomagnolian, kun niin halvalla sai. Huomasin, että Kodin Kukilla on tänä vuonna sama tarjous: loistomagnolia alle kympillä! 

Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!

Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.

Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.

Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!

Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.

Nyt palattiin täysi ympyrä sinne, mistä aloitettiin. Vasemmalla on ruusuherukka kiviaidan edessä, oikealla rusotuomipihlaja. 

Toiveikasta tiistaita!

Loistomagnolia Magnolia × soulangeana

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Kävelyretki lokakuussa

 Kristiina K:n blogissa oli niin kiva kertomus kävelyreitistä, että innostuin ottamaan kameran mukaan, kun lähdin käymään ystävän luona. Siitä vain on jo kuukausi! Mutta ehkä näitä ruskakuvia on mukava katsoa nyt, kun Etelä-Suomikin on peittymässä lumeen.

Lähden liikkeelle omasta puutarhasta. Ransu on sitä mieltä, että mennään retkelle yhdessä.

Kun olen tullut pihan länsipään portista ulos, avautuu näkymä kylätielle. Jatketaan sitä eteenpäin länteen.

Palokalusto on kylän keskellä. Pidämme säännöllisesti harjoituksia, että osaamme käyttää kärryä ja letkuja. Pienellä saarella ei ole varaa odottaa siihen asti, että palokunta pääsee paikalle.

Käännyn katsomaan taaksepäin. Ransu on tullut portista ulos ja lähtenyt seuraamaan häntä pystyssä.

Kylän länsipäässä tie haarautuu. Valitsen oikeanpuoleisen tien.

Käännyn katsomaan, seuraako Ransu vielä. Siellä se on, keskellä olevasta navetasta oikealle.

Tuolla! Ei se kovin kauas ole kotipihasta edennyt. 

Nuorempana Ransu seurasi vaikka minne, mutta ei enää lähde pitkille lenkeille. 

Jatketaan matkaa. Tässä kohdassa on vasemmalla ihana pikku mökki, navettaa pilkottaa kuvassa.

Huomaan tienposkessa maaruskaa. Sitä meillä ei kovin usein näy täällä etelässä. Mustikat ovat menneet upean punaisiksi. On ollut hyvä ruskasyksy.

Sitten käännytään metsätielle.

Pähkinäpensaat ovat kauniin keltaisia.

Tie nousee kohti kallion lakea.

Sivuilla on kaunista metsää – ja peuranpolkuja. Näistä puista kaatui aika moni marraskuun ensimmäisen päivän hirmumyrskyssä.

Korkean nyppylän jälkeen laskeudutaan alas kohti entisen merenlahden pohjukkaa.

Siellä rinteessä on ystävän ihana talo ja puutarha täynnä erikoisia puita. Ystävä harrastaa dendrologiaa.

Täällä kasvaa muun muassa jalokastanja!

Tämä taitaa olla pennsylvanianvaahtera.

Heti pihan takana on suojeltu pähkinälehto. Keväällä tämä kukkii keltaisenaan kevätesikkoa.

Pieni videopätkä samasta paikasta toukokuussa.

Ystävä harrastaa ymppäämistä ja pihalla onkin runsaasti puita, joissa on oksia monesta eri puusta. Tämä on erityisen isomarjaista marjaomenapensasta, tai nykyisin helmiomenapensasta, kuten hän valisti.

Pihan alavimpaan kohtaan on kaivettu uimalampi. Tässä on merenpinta jo aika lähellä; entinen lahti, nykyinen kaislikko, on ihan vieressä.

Kahvihetken jälkeen (sinun täytyy tässä välissä keittää omat kahvit) alkaa kotimatka. Alkuun tie seuraa kaislikon viertä, kun kierrämme entisen merenlahden pohjukan.

Katseen kiinnittää komea ryhmä haapoja aivan keltaisenaan. Jännää, miten se on lähes näkymätön puu muuna aikana vuodesta. Kauniista lehtien äänestä sen vain havaitsee.

Metsätie on myös keltainen, kuten ihmemaa Ozissa. Tässä kohdassa oli edellisellä kerralla komea sarvipäinen valkohäntäpeura, mutta silloin ei ollut kameraa mukana. Se ei huomannut tuloani, niinpä pääsin aika lähelle.

Niitynreunan haavat muodostavat keltaisen verhon.

Kylän länsipäästä avautuu silmien eteen lähes koko kyläniitty. Tai puolet siitä, sillä se jatkuu yhtä pitkälle myös kuvasta oikealle.

Kotona Ransu on odottamassa kuistin keinutuolissa. Sillä on kova halipula.

Haapa Populus tremula

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalokastanja Castanea sativa

Pennsylvanianvaahtera Acer pensylvanicum

Pähkinäpensas Corylus avellana