Heinien koristamat ruusut

 ja muut ruusu-heinätarhan asukkaat.

Ensinnä ihana tarhagallianruusu 'Tuscany', joka oli ensimmäinen ranskanruusu kukassa. Sen väriä komppaa ruskeansävyinen fenkoli, joka ilokseni talvehti hyvin – toki suojasin, mutta talvi oli lauha.

Kuvan keskellä nousee peltovalvatti, heh.

Kitkin ruusu-heinätarhan eilen ja valvatit saivat kyytiä. Piti ottaa uusia valvatittomia kuvia. 

Ystävän antama kellanvihreälehtinen reunuspietaryrtti on suureksi ilokseni asettunut asumaan tänne ja tuottanut sopivasti siementaimia.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen ruusu, se on 'Raubritter'. Aivan ihana ruusu, joka tuottaa pikkuisia pallomaisia kukkia tertuissa.

Seuraava tähtiesiintyjä ruusu-heinätarhassa on tarhagallianruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Sen purppuraiset kukat sointuvat täydellisesti tummalehtiseen kaita-asteriin.

Alimmat Richelieun kukat ovat asterin lehtien seassa. Kukkuu!

Suureksi ilokseni viimevuotisesta 'Black Peony' -pioniunikkokylvöstä on noussut pari oikean väristä, joskin yksinkertaista siementaimea tällekin vuodelle.

Ruusu-heinätarhassakin vallitsee rehotus, mutta sain sen sentään kitkettyä – tämä siis on tulos kitkennän jälkeen! Kurjenpolvi Geranium shikokianum tuli aikoinaan istutettua liian lähelle käytävää, kun minulla ei ollut mitään hajua sen koosta tai edes tietoa siitä, talvehtivatko siemenestä kasvattamani taimet. Se on todella rentovartinen tyyppi.

Kurjenpolvi sointuu mukavasti 'Ebony' -karhunputkeen, siemenkasvatus sekin.

Säät ovat olleet jännittävät. Otin tämän kuvan alkuillan kamerakierroksella, kun idässä Paraisten yllä nousi komea alasinpilvi. Lopulta se ehti tännekin ja ripsautti pienen pikasateen, tosin ukkonen oli ehtinyt jo laantua.

Ihanat yllätysmaariankellot jatkavat kukintaa matalammilla varsilla. Toivon, että siemeniä tulee runsaasti, jotta voin ripotella niitä sinne tänne. Tuo ihana heinä, joka esiintyy monessa kuvassa, on tähkähelmikkä.

Erityisen kauniisti tähkähelmikän röyhyt asettuivat koristamaan 'Duchesse de Montebello' -tarhagallianruusua. Tulee mieleen balettitanssija tai Madonnan Vogue-tanssi.

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että Montebellon herttuatar on ruusu-heinätarhan kiistaton tähti, mutta sitten huomasin, että sitä ovat muutkin ruusut. Olen istuttanut tähän penkkiin ruusuista ihanimpia.

Sammalruusu 'Communis' ei kuulu intohimoruusuihin, vaikka on ihan kiva ja tärkeäkin lisä ruusutarhassa. Kukan väri ja tyyli vain on liian perusruusu. Ruusun seurana kukkii kiiltoluppio 'Alba'.

Mutta sammalruusun pointti ei olekaan kukka, vaan tuoksuvan "sammalen" peittämät nuput!

Yllätyksekseni löysin syysvuokosta jo kukkanuput korkeassa varressa.

Ruusu-heinätarhan kasvimaasta erottavan oven pielessä kukkii Pierre de Ronsard, jonka pitäisi olla köynnösruusu, mutta köynnöstämistä odottelen yhä.

Kauneutta löytyy myös viereisestä Rohanista, vaikka siitä täytyy tehdä omakin juttunsa. On ihan järkyttävää, miten moni puutarhan alue ja kasvi on jäänyt vaille blogijuttua tässä kesän mittaan. Tässä täytyy tosissaan karsia ja miettiä, mistä kertoa, ja siltikin jutut venyvät. Ei puhettakaan, että voisi raportoida kaikesta, mitä on ollut kukassa sitten toukokuun tai koska viimeksi tästäkin alueesta kirjoitin.

Tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' on viimein kasvanut komeisiin mittoihin ja kukkii ihanasti vaaleanpunaisena. 

Jos raaskisi, voisi tuon kukat kerätä seljankukkamehuksi, sillä tässä tummassa on enemmän kukkia kuin neljässä vihreälehtisessä mustaseljassani yhteensä! Niitä ovat verottaneet myyrät. Mutta en taida raaskia.

Piennarmatara, joihin suhtaudun varauksella, on kaunis tuolla seljan seassa, pakko myöntää.

Mustaseljan läheltä sain tuplaötökkäkuvan, mutta se piti tarkentaa kahteen eri otokseen, vaikka kumpikin ötökkä näkyy kummassakin kuvassa. Ensiksi huomasin hepokatin ruusussa: tämä on David Austin -ruusu Winchester Cathedral.

Seuraavaksi havaitsin kulta- tai kuparikuoriaisen tummassa varjoliljassa (var. cattaniae).

Iso ilouutinen on se, että Rohaniin viime syksynä ruskopenkistä siirtämäni 'Russian Morning' -marhanliljan sipulit kukkivat kumpikin. Lisäksi upotin irronneita kynsiä ja ripottelin siemeniä vähän laajemmalle alalle. Tämä on todella kaunis marhanlilja, mutta sävy oli turhan punainen ruskopenkkiin etenkin, kun siellä oli vierekkäin monta marhanliljaa.

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Karhunputki Angelica

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Maariankello Campanula medium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustaselja, tummalehtiset muodot Sambucus nigra f. porphyrophylla

Piennarmatara Galium × pomeranicum

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon

Marraskuun viimeiset kukat

 Tunnelmia ennen pakkasen tuloa. Viimeiset sinnikkäät!

Asteri 'Little Carlow' tuli moneen kertaan esiteltyä, se on niin kaunis. Tässä vielä viimeinen kuva siitä tältä syksyltä.

Syysasteri 'White Ladies' on myös nähty jo, mutta tässä siitä lokakuun lopun kuva Rohanissa. Tuolloin oli vielä monissa lehtipuissa ja -pensaissa lehdet tallella ja etelänruusuruoho kukki asterin seurana.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' oli parhaimmillaan vasta loka–marraskuun taitteessa. Näyttää siltä, kuin sitä olisi rivinä, mutta siinä on vain yksi kasvi, jonka pitkät varret painuvat eri suuntiin. Asterin takana on pressu, jonka toivon taltuttavan villikasvillisuuden ojassa ja sen pientareilla.

Edellisen kanssa samassa penkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkii myös pieni suloinen kaita-asteri 'Prince'. Tämä on tosi myöhäinen kukkija, paras kukkaloisto osuu vasta lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun.

Kaita-asterista on vaikea saada hyvää kokonaiskuvaa, sillä sen lehdet ja kukat ovat pikkuruisia. 

Tässä vähän mittakaavaa!

Siinäpä olivat myöhäisimmät asterit, siirrytään muihin marraskuun alun kukkiin.

Näyttää lykästäneen viimein, siis reunuspietaryrtin suhteen. Keltalehtinen versio on asettunut taloksi. Kesällä huomasin yhden siementaimen, varjelin sitä visusti ja syksyllä se kukki – jolloin huomasin muutaman uudenkin siementaimen!

Näyttää siltä, että olen lukuisten yritysten jälkeen onnistunut saamaan pihalleni reunuspietaryrtin, joka pysyy. Aiemmat ovat häipyneet jälkiä jättämättä.

Keväällä hankin uuden taimen, joka on kerrottukukkaista versiota. Istutin sen tummalehtisen 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon viereen, jonka munakoisonsävyinen tummuus korostaa reunuspietaryrtin valkeita kukkia. Tämäkin pietaryrtti kukki marraskuulle saakka.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on osoittautunut takuuvarmaksi marraskuun kukkijaksi.

Kehäkukat samaten. Ja on tuossa ruusukin, Pierre de Ronsard.

Mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja myskimalva jatkavat valomerkkiin asti.

Kurjenpolvet ovat hyviä syyskukkijoita. Onnistuin löytämään alennuksella itselleni uuden Rozannen, mistä olen hyvin iloinen. Kuvassa on haisukurjenpolvi; luonnonkukka, joka on pienikukkaisimpia ja samalla ahkerimpia kukkimaan. Kukkia tulee paljon ja pitkään; kasvin kukinta-aika lienee lähes puoli vuotta. Tosin ehkä se ei ole yksi ja sama kasvi.

Kuvasta huomaan, että paahdepenkkiin on luikerrellut katala matara ja on tuolla näköjään keltamokin. Ehkä saan ne vielä juurineen pois, ehkä homma siirtyy kevääseen.

Verikurjenpolveen tulee kauniiden ruskalehtien lisäksi kukkia, mutta sen kohdalla ei voi kukkarunsaudesta puhua, niitä on niin vähän. Yksikin kyllä ilostuttaa.

Tuossa samassa paahdepenkissä huomasin yllätyksen. Vuorikaunokki!

Kun tarpeeksi läheltä kuvaa, voi kuvitella, että kuva on otettu kesäkuussa eikä marraskuussa.  

Kohtapuoliin täytyy varmaan viritellä kevätkalenteria, jotta selvitään vuoden pimeimmän ajan yli.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Mirrinminrru Nepeta × faassenii

Mukulamaksaruoho Hylotelephium

Myskimalva Malva moschata

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikaunokki Centaurea montana

Kukkakimppupuutarha

 Leikkopuutarhat ovat muotia, mutta siitä ei voi minun puutarhani kohdalla puhua, kun en leikkaa kukkia. Paitsi ohikukkineet ruusut, jotta ne kukkivat lisää!

Puutarhani tämän hetken paras kimppu löytyy ruusu-heinätarhasta. Kimppuun ei nyt osallistu yksikään ruusu, vaan siinä on rikkaporkkanaa, 'Alba' -kiiltoluppiota ja Geranium shikokianum -kurjenpolvi.

Tämä kukkakimppu vie ainakin kuutiometrin verran tilaa ja on silti ihanan keveä. Vaaleasävyisenä se on lähes unenomainen.

Kimpun sisällä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähkähelmikkä on saanut kauluksen rikkaporkkanasta.

Jokunen laukan siemenpallo osallistuu myös sommitelmaan, samoin isohelmikkä 'Atropurpurea'.

Seuraava kukkakimppu löytyy preerialta. Ensinnäkin ihana Oravanpesän Katin antama siperiankärsämö 'Love Parade' alkaa kukkia!

Täällä nousee tulikukkaa vähän joka puolelta, kun alkaa maata kaivaa. Siirsin viime vuonna yhden ruusukkeista preerialle ja se nyt kukkii. Olen siirtänyt myös siemenestä kasvattamiani vaaleanpunaisia siankärsämöitä tänne. Leikkovihreästä huolehtii keltakannusruoho, joka ei vielä kuki. Ja kurkkuyrtit, niiden suurista lehdistä vasta vihreää riittääkin!

Tulikukan takana kohoaa myös Oravankesäpesältä tullut syreenileimu.

Preeriakimppu on laajaa mallia ja sen reunoilla on pietaryrttiä, tähkähelmikkää ja ahdekaunokkia.

Viereisessä ruusutarhassa on vähemmän luonnollinen tunnelma, kun raidallinen 'Rosa Mundi' -ruusu saa seuraa raidallisesta 'Candy Twist' -syysleimusta. Yksi lopettaa, toinen aloittaa.

Kimppuun keveyttä tuo limenvihreä palsternakka ja dramatiikkaa 'Red Velvet' -lilja. Välivihreänä on pionin lehtiä.

Olen muuten jollain perverssillä tavalla alkanut pitää tuosta leimusta. Ehkä siksi, että se sopii juuri tuohon.

Rohanissa vasta dramaattinen kimppu onkin, kun jättikarhunputken viininpunainen kukkavarsi nousee samansävyisten etelänruusuruohojen keskeltä. Tähkähelmikkä tuo tähänkin kaivattua vaaleutta ja keveyttä, samoin ripaus ojakärsämöä.

Ruskopenkin kimppu on myös suosikki juuri nyt. Kanadanliljan viimeiset kukat pitävät seuraa ruskosormustinkukan ensimmäisille, taustalla kevyttä hörsöä tuottaa kissanminttu. Graafisuutta edustavat idänunikon ja marhanliljan siemenkodat sekä tiikerililjan nuput.

Joistakin suunnista kukkia tarkastellaan pystysuorien elementtien lomasta.

Sinipiikkiputken ei välttämättä tarvitsisi kasvaa ruskopenkissä ja olen sitä yrittänyt siitä kitkeäkin. Mutta kyllähän tuo sininen on loistava vastaväri juuri kukinnan aloittaneelle Crown Princess Margareta -Austinruusulle.

Tiikerililjan sukulainen 'Tiger Babies' tarjoaa hempeämpää oranssia, oikeastaan persikkaa; taustalla ripaus sinistä ritarinkannusten muodossa.

Tämä kimppu on kovin löyhästi sidottu, niinpä katsoja joutuu kurkottamaan niskaansa saadakseen suotuisia väriyhdistelmiä samaan kuvaan. Oikeassa yläkulmassa sommitelmaan osallistuu rusopäivänlilja.

Crown Princess Margareta, ihana kruununprinsessa!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Idänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Isohelmikkä Melica altissima

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kanadanlilja Lilium canadense

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kissanminttu Nepeta cataria

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siankärsämö Achillea millefolia

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica subsp. camschatica

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun vanhoja kantoja.

Syysleimu Phlox paniculata

Tulikukka Verbascum

Tähkähelmikkä Melica ciliata