Viimeinen seinä

 Remppaa kaupunkikodissa

Kaupunkikodin ikuisuusremppa jatkuu, mutta loppu häämöttää. Aloitin sen neljätoista vuotta sitten asunnon ostettuani makuuhuoneen ja eteisen remonteilla, mutta muutaman vuoden takainen putkiremontti pisti puuhaan vauhtia, sillä silloin kylpyhuone purettiin ja rakennettiin uudelleen kokonaan. Tuli paljon valkoisia kylpyhuoneen vastaisia seiniä käsiteltäväksi.

Viimeinen seinä, jolle en vielä ollut tehnyt mitään, oli olohuoneen takaseinä. 

Koko olohuone oli vaaleanharmaa, kun asunnon ostin – ihan ok ja siihen päälle kiinnitinkin nuo perimäni Artekin kirjahyllyt. Niitä en todellakaan lähde ottamaan alas (niitä on 15 kappaletta), joten se seinä saa pysyäkin harmaana. 

Mutta tuo takaseinä... Mietin sitä niin pitkään, että siihen suunnittelemani tapetin valmistus loppui. Ensimmäisen haavetapettini valmistus oli jo loppunut vuosia aiemmin. Niistä kumpikin olisi ollut kasvitieteellisaiheisia. Hitsi.

Joidenkin mutkien kautta onnistuin hankkimaan rullan saman valmistajan (perinteinen amerikkalainen Thibaut) tapettia, mutta sitäkään ei ollut riittävästi tuohon seinään. Kantapään kautta opin, että englanninkielisissä maissa double roll ei tarkoita kahta tapettirullaa, vaan yhtä nykymittaista rullaa. Joku muinainen rullamitta on ollut vain puolet nykyisestä. Tapetti oli sentään onneksi ekstraleveää: kuvassa ensimmäinen vuota on seinässä. Tätäkään ei nimittäin enää valmisteta, ostin yksityiseltä yli jääneen rullan ebayn kautta.

Pähkäillessäni tapetin riittävyyttä aloin haaveilla, että osaisin maalata takaseinään jonkin ihanan maisemaikkunan, sillä kaikki ikkunat ovat asunnon vastakkaisella seinällä. Se auttaisi, että tapettiin voisi jättää aukon. Sitä ei nimittäin riittänyt enää kirjakaapin taakse tai edes ylle niin, että olisi saanut kuviot kohdistettua (niinpä maalasin sen samalla maalilla kuin eteisen seinä, josta se suoraan jatkuu).

Löysin ihanan tarran, siitä kohta lisää. Tässä tapettiin on jätetty tarraa varten aukko. Ajattelin vaaleanharmaan taustan olevan sille liian pliisun, niinpä maalasin aukon reunat lähes samalla maalilla kuin nukketalo vasemmalla, vain ripauksen vaaleampi sävy.

Ta-daa! Ihanaakin ihanampi jättikokoinen maisematarra löytyi Bauhausista. Pitkään googletin ja mietin tilaavani jonkun ison Caspar Friedrich -julisteen, mutta yhtäkkiä kuvahaulla tulikin vastaan tuo. Täydellinen tunnelma. Ja tuo vain lätkäistään seinään, liima on valmiiksi tarran takana.

Vihreäkuvioinen toile de jouy -tapetti ja vanha maalaus pelaavat ihanasti yhteen, kummassakin on puiden silhuetteja. Huone lakkasi olemasta laatikko, nyt näkymä jotenkin jatkuu tuonne maalauksen maisemaan, tai näin sen itse näen.

Iltaisin tunnelma on ihana, vaikka siitä on vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Kaipasin pitkään jotakin eteisen Ikean metallihyllyjen ja olohuoneen puisen kirjakaapin väliin, sitten välähti: tummanvihreää samettia! Rakastan tummanvihreää samettia ja tuo kohta suorastaan huusi sitä.

Verho löytyi yllättävän helposti (menin muutenkin Hemtexiin ja siellähän niitä oli vaikka missä ihanissa väreissä) ja Ikean verhovaijeri on nyt pysynyt seinässä yli viikon verhon painosta huolimatta. Näihin betoniseiniin on todella haastavaa porata reikiä ja elän jatkuvassa epäilyksessä, että kohta jotakin romahtaa.

Jouluaattona aurinko paistoi ihanasti, kamera esille!

Aiemmin flyygelin yllä oleillut perheemme taideteos siirtyi toiselle seinälle.

Se on muhkurainen kattopellin pala, jonka arkkitehti-isäni bongasi rakennustyömaalta silloin, kun olin aivan pieni ja sitten kotona liimasimme siihen perheen voimin pikkueläimiä: paimenkoiran ja ryhmän kotieläimiä jossakin Mordor-vuoristossa. Tai lähinnä äiti, isä ja sisko liimasivat, minä olin varmaan liian pieni saamaan mitään muuta aikaan kuin sotkua.

Eteinen on käytävä, kuten se monissa asunnoissa on. Muutama vuosi sitten purkamani oviaukko-väliseinä avarsi näkymää, eikä tumma samettiverho sitä liikaa peitä.

Sain ystävältä ihanan yllätysjoululahjan: Marjo Nygårdin grafiikantyön "Kurkistus".

Kapeaan tilaan ei hirveästi mitään mahdu, mutta oma taidenäyttely on ihan kiva. Tuossa myös roikkuu yksi kolmesta tänä vuonna esillä olevasta joulukoristeesta. Sen enempää joulua en jaksa.

Onneksi kohta voi jo avata tv:n katsoakseen uutiset ilman, että sieltä tulee jatkuvia joulukonsertteja. 

Ystävä toi kimpun ihania ruusuja. Maljakkoa ei tahtonut löytyä, kunnes muistin, että olen itse tehnyt tuon ruusukuvioisen. Sepä olikin ruusuille juuri sopiva.

Ruusuisia välipäiviä!

Vinttipuuhia ja piuhoja

 Välillä vähän remppa-asiaa.

Kevätkuvien joukossa oli kuvia siitäkin, kun rakensin vintille lattiaa. 

Osassa vinttiä oli jo lattia, mutta isossa osassa ei, eikä liiemmin eristeitäkään. Niitä olen sitten vuosien saatossa lisäillyt ja viime keväänä oli edessä viimeinen kohta, jossa vielä oli keikkuvia, kiikkeriä lautoja kunnon lattian sijasta.

Tähän asti olen aina kulkenut vintin toiseen päähän savupiipun toiselta puolelta, kun tässä ei ole ollut kunnon lattiaa. 

Nyt on! Ponttilautaa jäi kattoremontin jäljiltä. Tuossa keskellä vinttiä menee metrin korkeudella vaijeri, joka luultavasti pitää taloa kasassa. Ihan näen sieluni silmin, kuinka vaijerin katkaisemalla kaatuisivat kaikki talon seinät eri suuntiin kuten Aku Ankassa.

Harpataan vaijerin yli ja kurkataan vintin päätyyn, jossa minulla on ikkunankorjausverstas. Vintti on eristämätön ja rakentamaton, mutta minulle kaikkein hyödyllisin näin, sillä muuta verstasta ei ole, vaikka kipeästi työtilaa tarvitsen. 

Vedätytin tänne sähkön joskus reilu kymmenen vuotta sitten, kun sähkökaappi uusittiin. Nyt on valoa, jotta voi pimeänkin aikaan työskennellä. Lämpöä ei kyllä edelleenkään ole; eristäminen olisi järjetön satsaus, kun kumminkin minulla on tontilla toinenkin asuintalo, jota pitää myös rempata.

Tämä on kyllä ihan hieno maisemakonttori. Kuva on viime keväältä, ei nyt tuollaista valoa ole!

Nyt tässä on hyvä työskennellä, kun on suht tasainen ja ainakin paikallaan pysyvä lattia. Vanhan talon ikkunoita on korjattavana vielä vino pino. Lisäksi korjaan rintamamiestalon ikkunoita, ei niitäkään ollut huollettu vuosikymmeniin.

Realismikuva vintin toisesta päädystä. Täällä ovat työkalut ja kaikki maalit sun muut, jotka kestävät pakkasta. Ja paljon muuta.

Vintille mennään eteisestä. Rappuset olivat p**nruskeat, se perinteinen lattiaväri.

Ryhdyin sitten viime kesänä toiseenkin maalauspuuhaan kuin avokuistin lattia. Maalasin vintin portaat lähes ylös asti.

Tämän kuvan otin joskus keskikesällä. Marraskuussa ehdin sutia vielä viimeisen askelman ylhäällä vintille menevän oven kohdalla.

Maalasin askelmat yksi kerrallaan siksi, että jatkuvasti käyn vintillä ja yhden yli pystyy harppaamaan, mutta vielä enemmän kissojen vuoksi. Vaikka lattiamaali kuivui nopeasti, oli siinä silti haastetta.

Maalin (purkki näkyy kuvassa: Betolux Akva) olin oikeastaan hankkinut eteisen lattiaa varten, tai vielä oikeammin hankin sen sattumalta. Kerran tuli rautakaupassa vastaan ihan lempivärinen virhesävytys-lattiamaalipurkki ja sehän piti pilkkahintaan ostaa. Sittemmin päätin käsitellä eteisen lattian vain kevyesti hiomalla ja öljyvahaamalla, jolloin se jäi kauniin ruskeaksi. Mutta vintin portaat eivät olleet kauniin ruskeat.

Näinhän siinä kumminkin kävi. Mustin lempipaikka on kytätä vintin rappusilla ikkunasta eikä se ymmärtänyt, miksi olin laittanut sinne kaikenlaisia esteitä. 

Tassunjälki on niin söpö, että en raaski hioa sitä pois eteisen lattiasta.

Vintillä on kaikenlaisia aarteita. Pari transistoriradiotakin, jotka kaivoin esiin, kun keväällä puhuttiin poikkeustilaan varautumisesta: kotona pitää olla paristokäyttöinen radio. Mietin, että minullahan on kaksi.

Ylempi Sokol on Neuvostoliitossa tehty ja siitä puuttuu antenni. Ehkä ihan hyvä, ties mitä sieltä tulisi.

Alempi on aivan upea Hitachi 60-luvulta. Avasin sen takakannen, kun yritin selvittää, miksei siitä kuulu kuin kohinaa. Vein sen kaupunkiin, mutta korjaajalle vieminen on jäänyt. Olisi hienoa saada se kuntoon, sillä laite on erittäin tyylikäs. On tuo minusta sisältäkin kaunis, vaikka en ymmärrä noista piuhoista mitään.

Uusi sininen kuisti

 Kuisti on kyllä sama vanha, mutta tuntuu uudelta maalin myötä!

En ole ehtinyt vielä maalata muuta kuin lattian, mutta jo se ja vanhan halkolaatikon muuttaminen takaisin vanhan talon tupaan saa kuistin tuntumaan kuin uudelta. Yhtäkkiä sitä tulee himo sisustaa! Melkein ainakin. En oikein ole somistajatyyppiä.

Tässä kuvassa Ransu esittelee lattiaa parin viikon takaa. Vasemmassa yläkulmassa pilkottaa vielä maalaamaton osa. Maalasin lattian neljässä osassa, joista kolme lähtöpäivänä mantereelle, kun kissat olivat vankeina sisällä ja lattia sai poistuttuamme jäädä rauhassa kuivumaan ilman tassun- tai kengänjälkiä.

Koska lähtöpäivänä on aina niin paljon muutakin puuhaa, en ehtinyt maalata kuin palan kerrallaan. Viimeisen nurkan kanssa en jaksanut odotella taas uutta lähtöpäivää (joka toteutuu vasta heinäkuussa), vaan maalasin sen täällä ollessamme. Se ei ole kissojen suosikkireitillä, sillä siltä puolelta hyppy kuistilta alas on liian korkea. Luotin siihen, että saan alueen rauhoitettua muutamaksi päiväksi kasaamalla sen esteeksi riittävästi kalusteita, ja niin kävikin.

Kuten kuvasta näkyy, ei kuisti vieläkään ole suoranainen kaunotar, mutta kulahtaneen rumanpunainen lattia kyllä kaunistui. 

Tätä puolta talosta en muutenkaan ole vielä maalannut, seinässä on edelleen vanha ruma väritys tummankeltaista ja tiilenpunaista (muilla seinillä on nyt vaaleankeltaista ja valkoista). Samalla punaisella oli kuistin lattiakin maalattu. Kaide on vielä mitä sattuu, siinä oli tänne tullessani kahta eri punaista ja koska olen tiennyt sen jonakin päivänä maalaavani, olen putsannut siihen maalinjämät jos toisetkin erinäisistä pensseleistä. 

Kunhan saan joskus kaiteen maalattua, kohenee kuistin ulkonäkö vielä enemmän. Siihen asti nautin tästä.

Lautaakaan en vaihtanut, vaikka osa lattialaudoista ei ole enää ihan priimaa. Maali on Allbäckin pellavaöljymaali sävyssä Vanha sininen. Pellavaöljymaali kuivuu kolmisen päivää, siksi lattia piti aina rauhoittaa maalaamisen jälkeen moneksi päiväksi.

Tummansinisessä näkyy männyn siitepöly ja kuivuneet kurajäljet aika hyvin! Onneksi olen epätäydellisyydentavoittelija.

Kuistin edustalla on istutuksia, joita kuvatessa aina harmitti ruma lattia ja reunalaudat, jotka olivat samaa rumaa kulahtaneenpunaista. Kun se sävy ei edes ollut kaunis kauhtunut punamultapinta, vaan rumasti vanheneva rumanvärinen maali. 

Kaide ei vielä harmita, kun olen niin iloinen tuosta lattiasta. Ehkä ehdin maalata senkin ennen kuin se alkaa harmittaa.

Katsotaanpa sitten istutuksia kuistin edustalla. Tämä on talon pohjoispuoli, eli varjoa on, mutta niin on kuivuuttakin – paitsi talvella, jolloin maa jäätyy. Toisaalta paikka on sellainen, jossa muistan kastella kasveja, sillä kuljen kuistin ohi monta kertaa päivässä.

Imikkä 'Majesté' on selvinnyt talvesta, samoin viime vuonna löytämäni siementaimi emokasvin lähellä.

Vanha suikeroesikko on myös ihan hyvässä hapessa, mutta valitettavasti erikoiset aarteeni japaninesikko, Primula chungensis ja muualla kasvava kirjoesikko ovat kaikki menehtyneet. Siitä huolimatta tilasin talvella lisää esikkoja. En suostu luovuttamaan, sillä rakastan esikkoja.

Ukkolaukka 'Purple Sensation' on aina näyttänyt järkyttävältä kulahtanutta tiilenpunaista kuistinreunaa vasten, ja vaikka tummansininen ei myöskään ole tälle paras mahdollinen taustaväri, on se paljon parempi.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' on selvästi rehevöitynyt, mikä on ihanaa. Istutin näitä aikanaan kaksi muotopuutarhaan, missä ne kuivuivat kuoliaiksi. Tämä näyttää olevan sopiva paikka.

Nyt sen seuraksi tuli kukkaan lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou', jolla on upeat kirjavat lehdet. 

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kuollut, tai ainakin emokasvi on. Jännään, mitä tästä siementaimesta tulee. Nurkan takana kasvaa tummakurjenpolvea, joka tunnetusti siementää kaikkialle. Mutta on tässä siementaimessa rusokurjenpolvenkin näköä. 

Suureksi yllätyksekseni jaloängelmä alkoi kasvaa jo keväällä. Nämä eivät oikein luonani viihdy ja usein versovat vasta joskus kesällä ja kasvavat kituliaasti. Mutta tämän vieressä pari vuotta elänyttä himalajanvuokkoa ei enää näy. Kastelen sen kasvupaikkaa silti, jos ihme tapahtuisi.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on onneksi elossa, vaikka kukkii vain yhden kukkavarren voimin, ainakin toistaiseksi. 

Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on hyvässä vedossa.

Lehtoakileijatkin ovat lapsuudenkodistani peräisin. Niillä on sellainen huono tapa, että ne lakoavat tuulessa. Kuistin länsipuolella ne kaikki nojaavat kuistiin. Täällä saaristossa pitäisi kyllä suosia kasveja, jotka kykenevät pysymään pystyssä omin avuin.

Kauempaa lännestä päin katsottuna näkyy iso kuusi ja sen vieressä pienen yksiön kokoinen juhannusruusu täynnä kukkia ja siitepölystä humaltuneita pörriäisiä. Kuistin tällä nurkalla on pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike.

Sekin on täynnä nuppuja ja kohta levittää metsämansikan tuoksuaan kuistille, puska on strategisesti sijoitettu samoin kuin keinutuoli tätä lähimpään kuistin kulmaan.

'Hagley Hybrid' -kärhö kiipeilee puskaan. Se on vähän onnettomana vyyhtinä, kun keväällä reunalautoja maalatessani irrotin köynnöksen johtolangat ja sitten sidoin epämääräisesti uudestaan. Olisihan koko kärhön voinut leikata alas.

Mennäänpä vielä vilkaisemaan kuistin toinen kulma. Tästä näkyy myös, että 'Moskovan Kaunotar' -syreeni kukkii yhä, mutapuutarhan toisella puolella kukkii idänunikko ja sen takana näkyy Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka ja valkokukkaisia laukkoja.

Näkymä tasan vastakkaiseen suuntaan, huussille ja saarnille päin. Tässä kaikki laukat ovat ukkolaukka 'Purple Sensationia', joskus ilmestyvät haileamman väriset kiikutan äkkiä muualle, sillä haluan pitää lajikkeen puhtaana. 

Ukkolaukka tekee siementaimia paljon, samoin lehtoakileija, molempia raivasin tästä melkoisesti viikko sitten. Tässä kasvaa myös lehtoängelmää, joka matalampana jäi jalkoihin, lisäksi tuolla on tärkeä rotkolemmikki 'Looking Glass', joka ei takuulla olisi selvinnyt akileijojen puristuksessa kovin kauaa.

Mutta kaikkia akileijoja ei, eikä ukkolaukkoja, voi kitkeä; niin kauniita ne ovat juuri tässä.

Monta vuotta sitten ilmestynyttä lehtoakileijan siementaimea vaalin: lähes mustanpuhuvan violetti petticoat- eli alushamemallinen (kerrottu, siis).

Pusupoika Ransu lähettää kaikille ihanille tytöille juhannuspuskut ja kutsuu astumaan kuistille rapsuttelemaan!

Tuon herkullisesti rapistuvan pöydän maalipinnan voisin vielä jonakin päivänä rapsuttaa, mutta haluan, että sen kaksi ihanaa sinisen sävyä jää näkyville. Tummemman sininen hilseilee niin paljon, että siksi olisi kiva käydä pöytä teräsharjan kanssa läpi.

Alussa ihmettelin talon pohjoispuolelle tehtyä kuistia, sillä sehän on varjossa. Mutta tähän paistaa aivan ihanasti aurinko iltapäivällä ja illalla. 

Pöydällä näkyy jotain ihanaa! 

Sen lisäksi, että löysin Indiskasta maalattuun lattiaan täydellisesti sointuvan tummansinisen emalilyhdyn, on tuossa lankarullia.

Lähetin talvella kehräämöön sataprosenttista ahvenanmaanlampaan villaa ensimmäistä kertaa. Sävyjä on neljä, joista vaaleat ja ruskeat ovat hyvin lähellä toisiaan johtuen siitä, että olin jo sortteerannut villat ja sekoittanut sävyt, kun sainkin lisää, vielä parempilaatuista, ja siitä tuli hyvin samanlaiset sävyt.

Kotimaiset kehräämöt, siis ne harvat, joihin voi villaa lähettää ja saada omat villat lankana takaisin, olivat korviaan myöten täynnä villaa, joten lähetin villan Viroon, ensimmäinen kerta sekin. Pistin mukaan mallipätkän ja toiveet ja sain tismalleen sellaista lankaa kuin halusinkin. Eipä jää viimeiseksi kerraksi. Suomessa on surettavan vähän kehräämöjä.

Tätä ihanaa lankaa on nyt myynnissä verkkokaupassani Elsan lempituolissa: KLIK.

Me kaikki toivotamme hyvää juhannusta. Isäntäpantteri ei jouda riippukeinussa lojumaan, mutta ehkä me muut.

Leppoisaa juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Imikkä Pulmonaria

Jaloängelmä Thalictrum delavayi

Japaninesikko Primula japonica

Kirjoesikko Primula × bullesiana

Kiurunkannus Corydalis

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon