Välillä ikkunahommia

 Kesän mittaan ei paljon ehdi muuta kuin raportoida, mitä on kukassa. Enkä tänä kesänä ole ehtinyt aloittaa edes mitään korjausprojektia tai talonmaalausta, kun on jo syksy.

Mutta ei se mitään. Ikkunoita pystyy ainakin korjaamaan niin kauan, kun ei tule liian kylmä. Teen hommaa vintillä, mutta se ei ole eristetty, niinpä pakkanen aiheuttaa ongelmia niin kitin juoksevuudelle kuin sormien toimivuudellekin.

Kummankin talon ikkunoissa on korjattavaa ja huollettavaa, mutta otin nyt yhden vanhemman talon ikkunoista työvuoroon, jotta saan taloa vähän kivemman näköiseksi. Osassa ikkuna-aukkoja kun on muovi tai pressu peittona.

Vanhan taloni ikkunat ovat vielä vanhemmat kuin itse talo. Helat ja profiilit ovat 1800-luvun alkupuolelta, vaikka talo on pystytetty noin 1870. Saranat ovat tuollaiset kulmaraudoissa kiinni olevat. Tuollaisiakin saranoita valmistetaan uustuotantona vanhojen talojen kunnostajille. Olen joitakin hankkinut, jotta voin vaihtaa oikein huonokuntoiset parempiin.

Vanha ikkuna suljetaan sisäpuolelta pienellä haalla. Sen yläpuolella näkyy kaarevaa lasin sisäpuolista profiilia. Jossain vaiheessa puitteita alettiin tehdä vain suoralla profiililla. 

Tilasin vuosia sitten puusepältä mittojen mukaisia kapuloita, joilla voin paikata vanhoja ikkunoita. Niissä on sama profiili. Tässäkin ikkunassa alapuite oli sen verran huono, että vaihdoin sen kokonaan.

Ja vaikka kapula on mittojen mukaan tehty, on jokainen vanha ikkuna vähän eri kokoinen, joten oikeastaan aina joutuu sahaamaan ja väkertämään.

Kuvat otin vain yhdestä vaiheesta, kun en jaksanut roudata kameraa vintille yhtenään. Tällä hetkellä on vuorossa pellavaöljykyllästys: sivelen ikkunaan joka päivä uuden kerroksen öljyä niin kauan kuin se imee.

Vintillä työskentelyn kivoja puolia on kaunis näkymä länteen yli kylän.

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Siirrytään sisälle

Valitettavasti on myönnettävä, että on taas se aika vuodesta, jolloin aktiviteetit siirtyvät sisälle. En edelleen ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa, että on kylmää ja saa käpertyä sinne kuuluisaan sohvannurkkaan – kai se on paikoillaan kesälläkin? Valo vähenee, kylmyys lisääntyy, minusta nämä ovat selviä merkkejä siitä, että meidän pitäisi pystyä levittämään siipemme ja painumaan jonnekin missä elinolosuhteet ovat inhimillisempiä.
Kun nyt sain pahimman ärtymyksen puettua sanoiksi, helpotti ehkä hieman ja voin todeta, että pääsin tänä kesänä keittiön ikkunaan asti, vaikka kesäkuussa tuntuikin siltä, ettei tuplia pysty ottamaan pois koko kesänä – liian kylmää. Tämä pahiten hilseillyt ikkuna, jota muutama blogiystävä jo haikaili päästä rapsuttamaan, on nyt puoliksi kunnostettu.

Moan, moan, moan
Shortening days and cooling weather force one to move in. Sigh. I am really, really not an indoor person! Really. Sitting by some fire wrapped in some blanket (which to me seem more like a method of survival rather than enjoyment per se) are a poor substitute to summer, planting season and birds nesting everywhere in the garden.
At least the window restoration proceeded until the kitchen window this summer, even if in June it felt like the double windows could not be removed at all this year, so cold it was.

Ehkä jonakin vuonna pääsen eteisen ikkunoihin asti, kuistin suojassa tämä on työlistalla viimeisenä.

Pelargonit sun muut rehut joutuvat myös muuttamaan kämppäkavereikseni sisälle ihanan ulkoilukauden päätteeksi. Viime yönä olikin lähes neljä astetta pakkasta, toivottavasti viimeiset ulos jääneet pelakuut ovat vielä hengissä. Niitä on niin paljon, että omaa laiskuuttani olen tuonut niitä ripotellen sisälle.

Huone-esikko vietti koko kesän sisällä tällä kertaa. Se täytyy pitää poissa paahteesta ja kastella runsaasti.

Pasuunakin siirtyi sisälle pari päivää sitten. Tällä oli vaikea kesä eikä kukkia ilmestynyt ollenkaan. Kasvi ei onneksi myöskään kasvanut, sillä siinä on hirmuinen roudaaminen jo nyt! Runko on tainnut kasvaa paksuutta kuitenkin.
Leikkaisin sen muuten pistokkaiksi, mutta talvella on niin mukavaa istua puun alla lukemassa, että en millään raaski, vaikka selkä huutaa apua tämän kuljettamisessa portaissa, kynnyksissä ja ahtaissa kurveissa, vaikka kärryllä kuljetankin.

Neuletilaukset ja kiire saada valmista joulumarkkinoille tuottavat iltapuuhaa.

Todellisuus-keittiökuva, heh. Vedin viimein tv-antennin johdon kulkemaan seinää pitkin, se on tähän asti mennyt keskeltä keittiön lattiaa olohuoneeseen. Koska antennin tv-pää hajosi ja se on itse tehdyllä kuparilanka-jeesusteippi-viritelmällä kiinni tv:n takaseinässä, ei johtoon saa nyt missään nimessä kompastua, tai kuva menee.
Tällaista täällä tänään. Tai tässä eräänä päivänä, tavarat ovat jo paikoillaan.

There was a mayhem in the kitchen when I needed to rewire the tv antenna... not that this is VERY different from my ordinary daily mayhem.

Tämä saattaa tulla  järkytyksenä joillekin lukijoille, mutta minulla on jo nk. jouluvalot. Pidän valosarjoja paikoillaan ympäri vuoden, mutta nyt olen sytyttänyt niitä. Ainakin kaksi kertaa. Ei tässä muukaan auta.
Iloista viikonloppua, lämpenevää ensi viikkoa ja pian saapuvaa kevättä kaikille!


Huone-esikko – Primula obconica
Pasuuna – Brugmansia

Tilkettä ja tuulensuojaa

Takaisin paikoilleen laitettujen ikkunankarmien ympärille tarvitaan listoja. Olen pari vuotta odotellut, että rikastuisin sen verran, että voisin hankkia vanhan listamallin mukaan höylättyjä uusia listoja. Niin ei ole tapahtunut, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin kiinnittää vanhoja karmilistoja takaisin, tai niitä kohtia ainakin, joita voi vielä käyttää. Tähänkin puuhaan tarvitaan pellavarivettä, se tuntuu olevan varsinainen vanhan talon perusainesosa.
Pellavarive kuuluu tietenkin tunkea rakoon isoisän vanhalla puukolla, eihän hommasta muuten tule kunnollista.

I have started to put back the old moulded architraves, in waiting to save enough money to get new ones specially made to match the old ones. If they have survived from the 19th century, I don't want to be the generation that destroys that architectural heritage. The windows in my house are 200 years old!

Pellavariveen lisäksi ilmansulkupaperia tai tervapaperia kuluu runsaita määriä. Hirsi on erittäin hyvä eriste, mutta vain niillä kohdin, missä sitä on – hirsirakennuksessa on rakoja, vanhassa talossa niitä on vielä enemmän kuin uudessa.
Siispä myös paperia tungetaan joka väliin: seinän sisä- ja ulkopuolelle, huoneiden ylle ja alle. Kulmiin ja nurkkiin vaikka kaksi kerrosta, ja liepeet reilusti toistensa päälle.

Jos karmin ja seinän välissä on paljon tilaa, olen täyttänyt sitä puulla. Puuosien väliin tungetaan niin paljon pellavarivettä kuin mahtuu ja päälle liuska paperia, joka pitäisi saada kuvan mallista poiketen mahdollisimman sileäksi seinän päälle. Ja voisi sen leikata suoraankin ja vähän leveämmäksikin.
Sitten päälle vielä puulista niin tiiviisti kuin sen saa. Tein sen ratkaisun, että vaikka seiniin tulee hieman eristettä, pysyy ikkuna ulkolaudoituksen kanssa samassa linjassa. On hiukan sääli nähdä vanhoja taloja, joiden ikkunat ovat uponneet syvemmälle seinään samalla, kun seinä on paksuuntunut. Toisaalta, se tulee näkymään sitten sisäpuolella, mikä on kyllä harmi, kun näissä vanhoissa karmeissa on upeat reunoiltaan pyöristetyt ikkunalaudat, jotka eivät enää tule niin kauniisti seinästä esiin kuin ennen.

Kaikkea ei voi saada. Jos tämä olisi museotalo, tulisi kaikki entiselleen, mutta kun tästä tulee koti, on eristystä pakko lisätä. Samoin oli lattiarakenteen laita: se muuttui kokonaan multapenkasta rossipohjaksi, mukaan tuli vielä lattialämmityskin! Asumismukavuutta täytyy ajatella, ja lattialämmitys on esteettisin ja taloudellisin vaihtoehto vanhaan taloon, ehdottomasti. Ja viluvarpaalle myös miellyttävin vaihtoehto.
Kuvassa yllä näkyy, miten olen ratkaissut sen ongelman, että vanhan karmin alapuu on halkeillut niin, ettei vesi enää valunut siitä kunnolla, vaan jäi uriin. Halkeamista huolimatta karmi oli niin hyvässä kunnossa, että en halunnut sitä vaihtaa, varsinkin, kun sisäpuolella on se kaunis pyöristys ja vielä koristerihlauksiakin. Leikkasin ja taivuttelin pellin tuohon ikkunan alle, se ulottuu ikkunan alta karmin reunaan asti ja ohjaa veden pois. Aika ovelaa, vaikka itse sanonkin.

Tässä niitä vanhoja karmilistoja. Olen joutunut leikkaamaan joistakin pätkiä saadakseni riittävästi listaa ikkunoiden ympärille, mutta pääasia, ettei tuuli puhalla enää sadevettä rakenteisiin.

Sateisen työpäivän aikana kuluu monta paria hanskoja, sillä märissä on ikävä työskennellä, näpit jäätyvät ja kosteina hanskat myös hajoavat entistäkin nopeammin, etenkin jos niillä tekee raskasta työtä kuten kiven pyöritystä. Niinpä vaihdan aina välillä kuiviin hanskoihin.
Työpäivän päätteeksi sytytin leivinuuniin tulen ja hanskat pääsivät lämmittelemään sen päälle mietoon lämpöön.

Päivän pasuunakuva.
Tunnelmallista pyhäiltaa!

Pasuuna – Brugmansia

Vuoden ikkuna

Tänä vuonna olen saanut vain yhden ikkunan lasitettua, mikä on kyllä hitausennätys. Onhan tässä vielä kuukausia jäljellä, mutta kun lämmitetty työskentelytila puuttuu, niin sormien jäätyminen ja kitin jähmeisyys asettaa rajoja ikkunapuuhille talvella.
Syynä ehkä se, että tänä vuonna on ollut vähemmän aikaa tehdä ylipäätään mitään, ja toisaalta olen tehnyt muita hommia. Tai sitten se, että olen hidastunut entisestään, entinen etana onkin nykyään yksisoluinen!
Joka tapauksessa tämä yksi- tai monisoluinen sai eilen yhden ikkunan paikoilleen.

This is the only window I have finished this year so far. It seems that a former slow-person has become near immobile!

No, hitaus ei liene synti, eikä siitä sakoteta kuten nopeudesta, heh.
Olen kai hehkuttanut tätä ennenkin, mutta eikö metsätyräkki 'Chameleon' soinnu mukavasti tummalla punamullattuun taloon?

Edellisen vieressä kukkii yhä vain tämä hitaasti kukinnan lopettava ängelmä 'Splendide White'. Nyt se on kukkinut jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen.

Syksy etenee verkkaisesti muutenkin. Viime yö oli huisin lämmin, illalla alkoi voimakas lounaistuuli, jonka mukana lämpötila alkoi nousta illan kahdeksasta asteesta yöllä jopa kymmeneen. On tuntunut hyvin lämpimältä muutaman kylmemmän päivän jälkeen, viiden asteen nousu lämpötiloissa tuntuu luissa ja ytimissä – positiivisesti.
Voi! Tässä kuvassa on Musti esittelemässä, mutta se on juuri vesileimani alla. Mikä moka! Kuvassa on syreeniä oikealla, ne ovat vielä vihreitä, jonkin verran limenvihreää syysväriä on jo. Saarnessa on vielä osa lehdistä tallella.

Musti.

Paahdepenkissä kukkii vielä jokunen punakukkainen siankärsämö.

Paahdepenkin yläpäässä marjaomenapensas 'Marleena' on heittäytynyt pirteän punaiseksi. Keto on täynnä vaahteran lehtiä, jotka haravoin pois varmaan vasta keväällä, jos niistä on enää mitään jäljellä. Ne luultavasti lentävät tiehensä syysmyrskyissä. Taustalla näkyy muotopuutarha.

Tämä kuva on otettu muotopuutarhaan päin täysin vastakkaisesta suunnasta, Rohanista käsin. Välissä on metsäpuutarhapenkkejä, tosin niistä on vaikea nähdä oikein mitään. Vasemmalla on pari mäntyä, niiden alla on yksi metsäpuutarhapenkki, mutta sen edessä on komposti.
Muotopuutarhan 'Åkerö'-omenapuu on vielä täysin vihreä. Tuo keltainen vaahteranlehtimatto taustalla, muotopuutarhassa ja kedolla, on aivan ihanan värinen!

Loppuun vielä iltakuva talosta. On onnea saada edetä omaan tahtiinsa, vaikka sen verkkaisuus joskus kanssaihmisiä ihmetyttääkin. Talojen nopeaan nousemiseen on kai niin totuttu. Korjausrakentaminen on paljon hitaampaa, mutta onhan heitäkin, jotka saavat koko talon ikkunat korjattua parissa vuodessa. Ja sitten on vähän hitaampia korjaajia.
Uskotteko, että tästä tulee joskus valmista?
Minä en ole aina ihan varma.

Koristeomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Saarni – Fraxinus
Siankärsämö – Achillea millefolium
Ängelmä – Thalictrum

Jännittävä juhannus

On kymmenen kuvaa kesään -haasteen viimeisten kuvien aika! Tässä juhannusnäkymä keittiön eteläikkunasta. Kuukausi sitten eivät saarnen lehdet olleet likimainkaan puhjenneet, mutta nyt puu on täydessä lehdessä ja lehmät kesälaitumella.

Here are my June window views. The latter part of this post is photographed nearly at midnight last night. There was a magical mist.

Keittiön itäikkunasta vasta kiinnostavaa eläinkantaa näkyykin. Mennäänpä ulos katsomaan tarkemmin.

Sinitintin poikanen huutaa kurkku suorana!

Ruokaa!

Onneksi tarjoilu pelaa. Poikasten pesästälähdön takia kissapojat olivat tänään kotiarestissa. Toivottavasti suurin osa poikasista pääsi turvallisesti maailmalle. Yksi hyvin pieni ja vielä lentokyvytön oli pihanurmella eikä sen vanhempia näyttänyt tulevan paikalle. Syötin pikkuiselle karviaispistiäisen toukkia, joita puskissani riittää yllin kyllin, sekä hyttysiä, joita myös tuntuu riittävän. Välillä vetäydyin, jos emo tulisi paikalle. Ei tullut ja punkkipinseteillä suoritetuista syöttöyrityksistä huolimatta poikanen lopulta lakkasi syömästä ja nukkui pois. Ehkä se oli liian pieni elämään. Sekin on osa luontoa, vaikka surulliselta tuntuukin.

Siirrytään eilisiltaan. Keittiön ikkunasta näkyi hieno usva.

Lähdin usvakävelylle. Ransu oli muotopuutarhassa, tarkkana kuin porkkana.

Naapurin pihan yli lehmiä tuskin näkyi.

Jatkoin matkaa pitkin kylänraittia. Usva oli asettunut hienoiksi aalloiksi.

Kuukin näkyi.

Ransu tuli seurakseni iltakävelylle.

Sinne se jäi. Ehkä Ransu jättäytyi toivorikkaana vahtimaan, josko kasteisella niityllä kieriskelisi juhannusneitoja kukkasia korvakarvoissaan.

Onneksi Musti tuli kotipolulla vastaan, niin ei tarvinnut vetäytyä yöpuulle vallan ilman isäntää.
Taianomaista juhannusyötä kaikille!