Raivausta ja lepoa

 Tunnelmia sieltä täältä.

Sisälläkin kukkii, sillä osa pelargoneista on yhä sisällä. Vien niitä ulos sitä mukaa kuin muistan ulos marssiessani ottaa kainaloon. Kuvassa on vasemmassa reunassa 'Deerwood Lavender Lass', oikeassa reunassa voi juuri ja juuri erottaa samanlaisia pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia. Ne kuuluvat risteymälajille Pelargonium reniforme × abrotanifolium. Kumpikin on rentovartinen amppelikasvi. Kesäksi ripustan ne puun oksille.

Mutta mennäänpä mekin ulos, sillä sisällä ei juuri tule oltua. Huusholli on melko järkyttävässä kunnossa, mutta kuka siitä välittää, en minä ainakaan.

Juhannusruusu on juuri aloittanut kukinnan. Verraten myöhään – tämähän jopa saattaa olla juhannuksena täydessä kukassa. Kukkia tulee vielä satoja lisää, nyt ovat vasta ensimmäiset auki.

Ison kuusen toisella puolella, saniaistarhan takana, on revontuliatsalea 'Mandarin Lights'. Tämä ihana puska on ollut joka euron väärti! Ostin sen muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalta, sillä siellä atsaleat olivat – ainakin silloin – minusta verraten edullisia, lisäksi hyvän kokoisia ja kuntoisia.

Eilen pidin siivouspäivän Rohanissa. Leikkasin nurmen ja sitten kävin rehotuksen kimppuun. Rohan on pitkä penkki kuvassa oikealla, sen idea on tumma-vaalea väritys.

Tästä kohdasta lähti pois niin paljon tummakurjenpolvea, että sain näkyville valkokukkaisen 'Alba' -särkyneensydämen, tummalehtisen 'Atropurpurea' -syyskimikin, helminukkajäkkärän, kerrotun kielon ja jopa hentoisen sulkakellukan. Taustana niillä on punaperuukkipensas 'Royal Purple'. 

Kaikkia tummakurjenpolvia ei voi kitkeä, sillä se on niin ihana kasvi ja viininpunakukkainen lajike 'Samobor' sointuu Rohaniin täydellisesti.

Koska Rohanista on tullut varjoisampi istuttamani pensasaidan ja pienien puiden ansiosta, istutin siihen nyt pensasmagnolian. Jospa se tässä viihtyisi, aiempi yritys toiseen paikkaan ei onnistunut, vaan se kuoli. Useimmat magnoliani ovat kuolleet, mutta viimein sain joitakin niistä elämään ja tällä hetkellä täältä löytyy japanin-, tähti- ja loistomagnolia sekä tämä uusi pensasmagnolia. Olen kai oppinut istuttamaan ne sopivan varjoisiin paikkoihin.

Lehtoakileijojakin saa kitkeä, kaikki väärän väriset pois. Tämä, jossa on 'William Guiness' -perimää saa ilman muuta jäädä. Alkuperäinen William kuoli, mutta onneksi se ehti tuottaa samansävyisen jälkeläisen. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'

Tässä näkyy Rohanin loppupää. Ehkä tuo nyt ei siistiltä varsinaisesti näytä, mutta olen iloinen, kun kaikki ei-toivotut tuli kitkettyä.

Rohania vastapäätä, siis nurmikäytävän vasemmalla puolella, on ruusu-heinätarha. Se tuli nyt samalla iskulla kuosiin. 

Siirsin penkin keskiosiin hävinneen hopeakurhon ihan tähän etukulmaan. Joskus on vaikea tietää, minkä kokoisiksi kasvit kasvavat. Tämä kaunis ohdake oli yllätyksekseni hyvin matala. Toivottavasti se nyt viihtyy tuossa paahteessakin, kun aiemmin oli toisten kasvien välissä lähes piilossa.

Kitkin innoissani penkin takana olevaa heinärehotusta. Hoksasin viime vuonna levittää pressut tuonne entiseen ojaan, mutta sen reunalta luikertelee vielä heinää. Yksi korkea tuppo lähti oikein komeasti juurineen.

Tämä aamuna herättyäni tajusin, että siellä oli isosiniheinä 'Transparent'! No voi vihvilä. Onneksi kitkentäjätteet jäivät korrikärryihin lojumaan, sieltähän se löytyi ja pääsi takaisin maahan anteeksipyyntöjen kera.

Portaat ylös ja kasvimaalle. Sen reunalta löytyy ruusutarha. Kukassa on luultavasti pioni "Obowano" – pitääkin lähettää kuvia sen nupuista ja kukista tunnistajille – ja ilokseni myös yksi kaurajuuri (kuvan keskellä). Kohta voin lakata paapomasta niitä viljelylaatikossa, jos kaunis kukka säilyy kukkapenkeissä.

Sehän on kaksivuotinen, ja kylläkin syötävä, mutta enpä ole vielä maistanut. Pitäisi varmaan, mutta kuka nyt ehtii laittaa ruokaa.

Kosteikkopuutarha on sama paikka, johon olen istuttanut kevättä varten lumikelloja. Haaveissa on etelänkevätesikoiden, lumikellojen, talventähtien ja tarhajouluruusujen tuottama kevätkukinta puron partaalla.

Muistan, kun siitä joskus kirjoittaessani joku ehdotti kommentissa jotain korkeampaakin kasvia. Yritin kuvailla, että kyllä tässä korkeampaakin on... näin kesällä siinä ei muuta olekaan. Kasvusto on vyötärönkorkuista: mesiangervon eri lajeja, lehtosinilatvaa, kostean paikan kurjenpolvia, kuningassaniainenkin siellä keskellä pinnistelee – saisi viimeinkin nousta muuta kasvustoa korkeammalle. 

Korkeammalta otettu kuva ei ehkä näytä kasvuston korkeutta ihan uskottavasti. Tuo on ihan villi viidakko, nokkoset sentään yritän seasta nyhtää pari kertaa kesässä. 

Kuvassa kauempana, japaninlehtikuusen oksan alta, kurkistaa alppiruusu...

... se on mutapuutarhan reunalla kasvava puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', joka on pari–kolmimetrinen kaikissa muissa puutarhoissa, joissa olen sen nähnyt. Täällä se on 15 vuotta kasvettuaan ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, ei ihan sitäkään. 

No, ainakin se kukkii tänä vuonna komeasti. Hankin oikein rodolannoitetta, jotta saisin sen kasvamaan, tässä lienee tulos. No, ihan kiva tulos.

Idänunikot, tai tässä tapauksessa tarhaidänunikot, poksahtavat kohtapuoliin auki!

Sain eilen leikattua vaahteran oksia muotopuutarhan reunalla tuhoamatta ensimmäisiä 'Patty's Plumin' nuppuja, ne näkyvät kuvassa alhaalla.

Ripustin riippumaton vasta eilen – ennätysmyöhään. Silloin vasta oli niin lämmin päivä, että voi kuvitella tarkenevansa. Vietinkin pitkän nautinnollisen tovin riippumatossa kirjan parissa, kun olin ensin asentanut sen toiseen päähän vaahteran ympärille uuden köyden. Vanha, kymmenen vuotta palvellut köysi napsahti poikki, kun kävin riippumattoon, ja mätkähdin selälleni maahan.

Ystävä juuri kertoi olleensa eilen hetken shortseissa, siihen en sentään vielä uskaltautunut. Ehkä tänään – ehkä. Riippumatossa tarkeni juuri ja juuri, sillä talon kulmalla siihen osuu aina tuuli jostakin suunnasta.

Ransu-sydänpotilaalle saattaa tänään olla jo liian kuuma, sillä mittari näyttää 20 astetta ja se on Ransun helleraja. Vakiopaikka, kuistin keinutuoli, on onneksi suurimman osan päivää varjossa, talon pohjoispuolella kun on.

Sopivaa säätä sinulle!

Hopeakurho Carlina acaulis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pensasmagnolia Magnolia sieboldii

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria Rubrifolia-Ryhmä

Purppuraheisiangervo = lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Syyskimikki Actaea simplex

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Violettia

 On seuraavan värijutun aika, vaikka värien lokerointi onkin vähän haastavaa.

Esimerkiksi Princess Kate -tarhalyhtykärhön kohdalla mietin, onko tuo kukkien takapuoli violettia vai viininpunaa – taitaa se enemmän viininpunaa tai purppuraa olla, mutta menköön nyt, kun on niin ihana. Voihan siitä laittaa uuden kuvan purppuraisten juttuun, heh.

Eilen aamulla oli mahtava sumu, joka koristi hämähäkinseittejä joka puolella puutarhaa. Kuulin, että seittejä on tähän aikaan vuodesta todella paljon siksi, että hämähäkkien pienokaiset, pikkuhämpyt, ovat oppineet kutomaan omat seitit. Miten söpöä!

Samassa katajapenkissä kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' kukkii uudestaan. Sen ympärillä on kultatesmaa, joka viihtyy tuossa penkissä todella hyvin: siementaimia ilmestyy silloin tällöin, kuitenkaan ei liikaa. Mahtavan kaunis heinä!

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' tuottaa myös muutamia syyskukkia.

Sen vieressä muotopuutarhassa on yksi kauneimpia hortensioita, samettihortensia.

Löysin vuoden takaisen kuvan, tai tarkemmin 16.9.2022 otetun kuvan, jossa kukkii loistomyrkkylilja Colchicum speciosum "Steven" ja unkarinikiviuhko. 

Vielä ei viuhkon kukkavarsia näy, mutta ne ovat kyllä niin huomaamattomat, etten välttämättä vain huomaa niitä. Myrkkis sen sijaan ponnistaa maasta – saa nähdä, ehtiikö se muutamassa päivässä kukkaan eli samaan aikatauluun kuin vuosi sitten.

Muotopuutarhassa kukkivat edelleen jo aiemmin esitellyt syysleimu 'Crème de Menthe' ja jättiverbena; niin hieno pari, että kelpaa esitellä. Jättiverbena vain haarautuu haarautumistaan sekä tuottaa jokaisesta haarasta uusia kukkanuppuja!

Olen niin kiitollinen siitä, että peurat ovat edelleen pysyneet aitojen ulkopuolella, sillä muuten ei tässäkään kuvassa olisi muuta katsottavaa kuin nippu kaljuja varsia ilman kukkia.

Rohanissa ei violettia ole, joten ohitetaan se sujuvasti. Mennään sen sijaan rappuja ylös kasvimaalle. Muurasin toissapäivänä ylimmän askelman; pengermässä on sen verran korkeuseroa – ja kunhan saan tehtyä kiveystä tuonne kasvimaan tähän päähän, eroa on vielä vähän enemmän ja tarvitaan tuo ylinkin askelma. Alun perin kuvittelin, että kaksi askelmaa riittää. 

Portaiden juuressa vasemmalla puolella on edelleen ihanasti kukkiva Geranium shikokianum: se kyllä menee violetti-kategoriaan. Siinä on oikea mahtiperenna. Enkä edes tilannut sen siemeniä, ne tulivat ylläri-lottosekoituksessa, jollaisia on Chiltern Seedsin valikoimissa. Oi niitä hyviä aikoja, kun Britanniasta pystyi vielä tilaamaan siemeniä!

Kasvimaalla edelleen kukkii tuoksuherne 'Wiltshire Ripple'. Tämän kanssa en ole yrittänytkään pidentää kukintaa eli ottaa kukkia maljakkoon, sillä tavoitteeni on saada siemeniä mahdollisimman pian ja mielellään enemmän kuin viime vuonna! Tänä vuonna minulla on tätä vain kaksi kasvia. Toivon, että mahdollisimman monta siemenpalkoa ehtii kypsyä ennen kuin peura käy riipimässä varret tyngiksi.

Minähän en esikasvata näitä, sillä esikasvatus on liian hankalaa kahden kodin väliä reissaavalle. Siksi nämä tulevat kukkaan vasta syyskesällä.

Kaurajuuri tuottaa yhä uusia kukkia, jotka ovat kesäisiä pienempiä. Kunnostauduin kesällä keräämään tämän siemeniä ja painamaan niitä multaan paikkoihin, joihin toivon tätä kasvia eli kukkapenkkeihin. Toivottavasti onnistuu!

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Jättiverbena Verbena bonariensis

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tuoksuherne Lathyrus odoratus

Unkarinikiviuhko Limonium gmelinii

Laiskan kasvimaaviljelijän pelastus

 ... ovat itse siemenkylvönsä hoitavat vihannekset.

Tämä laatikko on kasvimaan rehevin ja se johtuu siitä, että jos olen laiska hoitamaan kasvimaata, olen myös laiska hakemaan ruokaa sieltä. Ainakin salaatteja pitäisi noukkia niin paljon ja usein kuin pystyy. 

Niinpä jokunen salaatti pääsi viime vuonna (kuten muinakin vuosina) kukkaan ja tässä tulos. Tadaa! Ihanaa, rapeaa salaattia siinä, missä tänä vuonna kylvetyt vasta harkitsevat kasvua. 

Tillikin on itsekseen kylväytynyt viime vuodesta, samoin korianteri, joka on taustan vihreä matto. Sehän siementää ihan mahdottomasti, mutta myös tykkään sen mausta mahdottomasti ja laitan sitä esim. salaattiin. Silloin, kun muistan salaattiaineksia kerätä.

Yksi syy huonoon kasvuun on se, että kylvin puolet kasvimaan laatikoista vasta kesäkuussa. Ennen 10 päivän poissaoloreissuani toukokuulla oli niin kuumaa ja kuivaa, että tuumasin kaiken kuolevan, jos ensin kylvän ja kastelen ja sitten häivyn. Kotiinpaluuni jälkeen kylvö siirtyi ja siirtyi... kasvimaa ei ole oikein prioriteettilistan kärjessä.

Perunoita kyllä istutin jo huhtikuussa, mutta sitten tuli niin kylmää. Ja sitten taas kuumaa. Ja kylmää. Ja kuumaa. Ja kuivaa. Nostin ensimmäiset viikko sitten, mutta ne olivat niin pieniä vielä, että turhan monta naattia kului yhden ihmisen peruna-annokseen.

Tämäkin nimetön kukkanen on viimevuotisesta kesäkukkaseoksesta itsekseen kylväytynyt, samoin lukuisat kamomillasauniot, joita kerään ja kuivaan teeksi, mutta aina niistä jää jokunen siementämään ja hyvä niin. Pioniunikoitakin nousee sieltä täältä. Olen alkanut miettiä, miksi yhä jaksan vetää narut ruutuviljelyn ruutujen erotukseen, kun kaikissa ruuduissa on joka tapauksessa iloinen sekamelska edellistenkin vuosien kasveja.

Tässä laatikossa kasvaa myös monivuotista rucolaa eli hietasinappia (ns. wasabirucola). Niitäkin on joka vuosi aiempaa enemmän, sillä myös ne tekevät siementaimia. Koska rakastan rucolaa, kylvin vaihteeksi taas sitä yksivuotista "aitoa rucolaa" tänä vuonna. Molempaa rucolaa tulee syötyä paljon.

Ostin muuten vahingossa osan porkkanansiemenistä kylvönauhoina. Mietin, millä ihmeen keinolla ne saa pidettyä paikoillaan sen verran, että ehtii kaataa multaa päälle? Hain niille kiviä painoiksi. Koin ne hyvin epäkäytännöllisiksi ja tulvaisuudessa täytyykin lukea pussin tekstit tarkemmin. Naapurisaarelle lentävät kylvönauhat ovat vähän hankala juttu.

Onneksi on myös monivuotiset yrtit. Niiden laatikko pieneni viime vuonna ja ranskanrakuuna jäi kai liian reunaan, lisäksi sen vieressä monta vuotta kasvanut iso salviapuska siirtyi muualle. Se oli varmaan suojannut rakuunaa tuulilta talvisin. 

Hankin nyt uuden rakuunantaimen ja istutin sen tuuheiden timjamin ja talvikyntelin väliin. Timjamit ovatkin ihania kukkiessaan, isoin timjami vyöryy reunan yli. Kuva on viiden päivän takaa, jolloin jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' oli vielä täydessä kukassa. Nyt puolet kukinnoista on ruskeina.

Yhtenä aamuna puutarhakierroksella huudahdin ilosta. Kaurajuuret kukkivat viimein! En enää edes muista, minä vuonna Päivänpesän Katja siemenet lähetti, mutta on siitä muutama vuosi vähintään.

Luontotietäjä-ystäväni kertoo, että kuivuudessa monet kaksivuotiset himmailevat eivätkä useinkaan vielä tee kukkia toisena vuonna. Tuo on varmaan selitys siihen, että minulla ei ylipäätään tule kaksivuotisista kukkia vielä toisena vuonna. Kasvimaa on etenkin täydessä paahteessa ja vaikka yritän muistaa kastella sitä joka päivä, en aina muista. Poissa ollessani kasvit ovat sen varassa, mitä taivaalta tulee: useimmiten tuulta.

Taustalla näkyvät muuten nuo ihmeelliset kasvimaan nurkan papukaijatulppaanit, joiden viimeiset terälehdet putosivat vasta nyt!

Kaurajuuren kukka on tavattoman kaunis. Suunnitelmani oli alun perin saada tätä kukkapenkkiin, yritän nyt kasvattaa siemenistä runsaasti taimia. Ehkä uskallan jopa kylvää osan suoraan kukkapenkkeihin. Alkuperäisistä taimikasvatuksista istutin osan muotopuutarhaan, mutta ne hävisivät.

Kaurajuuri on ennen kukintaa tismalleen saman näköinen kuin keltakukkainen serkkunsa piennarpukinparta, jota kasvaa kylässämme villinä tienpientareilla ja sieltä sitä on hakeutunut mm. kedolleni. Se on ihan kiva sekin ja myös käyttäytyy samoin: kukka on auki vain aamupäivällä. Siementaimia ei kuitenkaan jatkossa voi enää kitkeä ennen kuin kukkia aukeaa ja henkilöllisyys varmistuu. 

Yrttipenkistä siirretty salvia kukkii komeasti preerian ja ruusutarhan välimaastossa. Pergolassa kukkii heleäorjanruusu.

Vanha raparperi tuottaa satoa minkä ehtii.

Karhunvattu 'Loch Ness' on kukkiessaan yhtä kaunis kuin köynnösruusu.

Kasvimaan uusin tulokas on herukkasalvia, jonka lehdissä on tosiaan mustaherukkamainen aromi. Kukat ovat taivaallisen punaiset ja niistä herää vanha kunnon kasvuvyöhykekateus. Ne vuodet Englannissa, kun sai ihastella monivuotisia salvioita, lobelioita, sinihibiskuksia ja vaikka mitä ihania puutarhakukkia, jotka siellä talvehtivat! Tämäkin olisi monivuotinen, mutta Meksikosta kotoisin oleva puska tuskin kestää talveamme ulkona. Toivottavasti onnistun talvetuksessa.

Siinäpä oli minun juhannuksen ruokalistaani, entäs pojat? Mustin ruokavalio koostuu suureksi osaksi taskulämpimistä myyristä. Ruoka on parasta silloin, kun sen sydän vielä sykkii, tuumaa tämä supermetsästäjä.

Ransu keskittyy söpöilyyn herkkupalojen toivossa. Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
 

Nautinnollista juhannusta meiltä kaikilta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Herukkasalvia Salvia microphylla

Hietasinappi Diplotaxis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Rucola Eruca sativa

Salvia Salvia officinalis

Timjami Thymus vulgaris

Talvikynteli Satureja montana