Punaisen vuoro

Tuli toive listata vaaleanpunaisia kukkia, mutta päädyin kuitenkin peruspunaiseen – ehkä siksi, että niin malttamattomasti odotan näkeväni kuvan puistotaikapähkinä 'Dianen' jälleen, se on pihani ensimmäinen kukkija! Tämä kuva on otettu 30.3.2012. Punaisia versoja ja silmujakin on keväisin paljon, yksityiskohtia tarkkailevan puutarhurin silmänilona.
Rajasin väriteeman niin, että mukana ei ole purppuroita, jos se auttaisi vähentämään määrää – mutta ei, kuvakavalkadi on pakko katkaista heinäkuun alkuun, kun muuten näitä on liian paljon... loppukesän kukkakuvat tulevat sitten joskus erikseen.

Here are some red spring and early summer flowers – the pinks, purples and oranges come separately some other time, as well as late summer reds!

Tällä kertaa kuvat ovat oikein päin kronologisessa järjestyksessä varhaisimmasta myöhäisimpään. Punainen kaunokainen kukkii jo huhtikuussa.

Venevajanikin (tai siis osuusvenevaja) on yksi kaunokainen! Italianpunainen punamultamaali on hyvä peruspunainen, joka on upeimmillaan sinisen meren ja taivaan kanssa. Tämä oli tällainen bonuskuva...

Kirkkaanpunainen loistokevätesikko-ostos parin vuoden takaa osoittautui loisto-ostokseksi. Se on kukkinut kahtena vuotenaan sekä keväisin että syksyisin, tässä kuvassa näkyy muitakin kevätkukkijoita: keisarinpikarililja 'Lutea', pikkukäenrieskoja, pelto-orvokkeja ja taustalla vaaleanpunaista punapeippiä, kolme jälkimmäistä ovat luonnonkasveja.

Tämä menee lohenpunaisen suuntaan, mutta ei niin paljoa, että kuvaa kelpuutettaisiin vaaleanpunaisten tai oranssien satseihin: helmililjojen kanssa kukkii 'Van Eijk' -tulppaaneja, aika on toukokuun puoliväli ja paikka muotopuutarha.

Samoihin aikoihin avautuvat ensimmäiset papukaijat. Näiden lajikkeesta en ole varma, kun sain nämä purettavalta messuosastolta. 'Rococo' on hyvin tämäntapainen.

Yksi sinnikäs 'Carnaval de Nice' viettää karnevaaleja vanhan talon edustalla, olen yrittänyt siirtää nämä pois talon korjauksen tieltä, mutta tämä ei suostunut muuttamaan.

Punainen vihreäraitatulppaani "Viridiflora Red" näyttää valosta riippuen joskus fuksiaan vivahtavalta, joskus verenpunaiselta. Taustalla häämöttää oranssi 'Princess Irene'; kestosuosikki, johon rakastuin ensi silmäyksellä!

Ruusukvitteni on täyteläisen punainen. Tämä on joko kiinan- tai tarharuusukvitteni, yleisempi japaninruusukvitteni on oranssimpi ja jotenkin hailakampi. Mutta se on myös talvenkestävämpi.

Tähkäesikon kukat ovat nupulla punaiset, mutta ne avautuvat violeteiksi! Kukkatähkän alaosassa voi erottaa muutaman avautuneen kukan. Tämä on hämmästyttävä kukka ja hämmästyttävintä on, että tämä ei ole kreisin väriseksi jalostettu lajike vaan luonnonlaji. Taustalla häilyy rikinkeltainen keijunkukka 'Ginger Ale'.

Punavirma aloittaa kukinnan keskikesällä ja jatkaa monta kuukautta, omassa pihassani kukinta oli muhkeaa vielä syyskuun loppupuolella.

Korallikeijunkukkakin on ahkera kukkija: kesäkuulta syksyyn saakka. Sen naapurit vain vaihtuvat, tässä on punaisten tarhasarjaliljojen vuoro.

Heinäkuun alussa hankin Tolkien-kukkapenkkiini uusia tyyppejä: 'Red Hobbit' -akileijoja. Tässä ne vielä odottivat istuttamista samassa laatikossa 'Rohan Weeping' -pyökin kanssa, joka istutettiin tietenkin Rohaniin.
Aurinkoista ja iloista päivänjatkoa!

Akileija – Aquilegia
Hämyvuokko – Anemone nemorosa forma caerulea
Kaunokainen – Bellis perennis
Keijunkukka – Heuchera
Korallikeijunkukka – H. sanguinea
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Pelto-orvokki – Viola arvensis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Puistotaikapähkinä – Hamamelis × intermedia
Punapeippi – Lamium purpureum
Punavirma – Centranthus ruber
Pyökki – Fagus
Ruusukvitteni – Chaenomeles
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tähkäesikko – Primula vialii
Vihreäraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Yksi menestyy, toinen ei

Kokeilen mielelläni erikoisia kasveja, mutta se on aikamoista arpapeliä. Toisaalta en harrasta talvisuojaamista, joten kasveilla on karut oltavat huomassani. Joskus on vaikea arvata, mikä tulee selviämään elossa. Yllätyksekseni nk. "tyttömagnolia" 'Susan' on edelleen hengissä, vaikka toinen sen vanhemmista on meillä liian talvenarka Magnolia liliiflora 'Nigra'. Kukkia on ehkä turha odottaa, toisaalta pensas jaksoi tehdä yhden kukan viime kesänä. Tämä kasvi on selvinnyt siis kahden talven yli pihallani.
Sen sijaan tähtimagnolia, jonka pitäisi olla kestävämpi, on heittänyt henkensä. Sekin selvisi viimeistä edellisen talven yli. Viime syksynä istutin japaninmagnolian, se on hengissä ja varsin terhakka.

Tämä on kokeilu, jonka laitoin maahan viime keväänä. Tavallisemmassa japaninruusukvittenissä on oranssimmat kukat, tämä on varmaankin joko tarha- tai kiinanruusukvitteni, niissä on useita lajikkeita kukkien eri sävyissä. Niiden talvenkestävyys on kuitenkin kai japaninruusukvitteniä heikompi.
Ostin tämän bonsaina, siksi tämä on hassusti leikattu ja runko on paksu vaikka pensas on lyhyt, toisaalta se on kaunis näin. Ruusukasveihin kuuluva kvitteni, samoin kuin esim. omenapuut ja orapihlajat, kestää leikkaamista hyvin ja sen voi muotoilla miten haluaa.

Sekä magnolia 'Susan' että kvitteni kasvavat muotopuutarhassa, tässä vielä kerran uuden köynnöskaaren kanssa. Japaninmagnolia kasvaa viihtyessään tähän liian suureksi eli se on istutettu toisaalle.

I like trying new plants, so far attempts with magnolias have been less successful. It seems M. stellata did not survive last winter, 'Susan' is producing shoots a bit reluctantly and a M. kobus planted last autumn is doing best of all. However, a bonsai Chaenomeles is doing remarkably well even if it is supposedly more tender than C. japonica, the regular quince around here. 

Kääpiömantelit ovat pistäneet tänä vuonna pystyyn parhaan esityksen tähän mennessä. Nämä ovat ystäväni itse kasvattamia, sama ystävä jolta sain mustaseljatkin, kiitos J!
Näitä ei ole vartettu luumun perusrunkoon, kuten usein tapahtuu. Luumuhan tekee tuhottomasti juurivesoja, joita on sitten poistettava. Toisaalta kaikki Prunus-suvun kasvit kai tekevät juurivesoja, mutta ei näin kauniin pensaan leviäminen voi olla huono asia. Vesoja ei vielä viiden vuoden aikana ole näkynyt.

Kääpiömantelit eivät oikein tästä kuvasta erotu, mutta ne kasvavat tämän pitkän penkereen oikealla puolella noin sen puolessavälissä. Tämä on hyvin aurinkoinen paikka, varjoa ei ole mihinkään aikaan päivästä. Toisaalta maa on vastapainoksi kostea eikä taida täysin kuivua hellekautenakaan.
Tällaisessa rinnepaikassa on otettava huomioon, että se maa, mikä kesällä on ihanan tuore, saattaa olla talvella ja keväällä litimärkä. Sellaista ei moni kasvi kestä. Pengerpenkkini on sitä märempi mitä lähemmäs saunaa (vaaleanvihreä rakennus) mennään, siellä päässä viihtyvät päivänliljat ja kelta-, siperian- ja kaunokurjenmiekat erinomaisesti.
Etualalla penkki kurvaa oikealle ja siitä alkaa pari päivää sitten esittelemäni metsäpuutarhapenkki.

Metsäpuutarhasta löytyy vielä yksi iloinen yllätys: viimein maan pinnalle noussut valkoraitalehtinen lehtokielo. Kasvatin tätä ruukussa koko viime kesän eikä se jaksanut nousta mullan pinnalle lainkaan. Pari kertaa kippasin ruukun ylösalaisin vain todetakseni, että siellä on selvästi elossa oleva, mehevä valkoinen juuri! Näistä käsittelyistä huolimatta juuri oli edelleen syksyllä hengissä ja istutin sen maahan. Nyt mietin, onko paikka vaahteran juurella kumminkin sille liian kuiva ja pitäisikö kasvi vielä kerran siirtää. Anteeksi vain pieni lehtokielo...

Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Kiinanruusukvitteni – Chaenomeles speciosa
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtokielo, valkoraidallinen – Polygonatum multiflorum 'Variegatum'
Tarharuusukvitteni – Chaenomeles × superba
Tähtimagnolia – Magnolia stellata

Tulkoon kevät

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on lähes puhkeamassa lehteen.

Maasta nousee piippoja siellä sun täällä.

Tästä kuvasta näkyy, että tänään maassa on ihan vähän jäähilettä.

Ruusukvitteni miettii, josko lähiviikkoina voisi paukauttaa kukkanuput auki.

Sormustinkukat ovat hurmaavan vihreät ja ne ovat tehneet noin tsiljoona siementainta. Nämä ovat valkokukkaisia, jotka olen kasvattanut siemenestä itse. Lienee paras siirtää osa näistä ruuhkataimista toisaalle, mutta ehtii sen tehdä keväälläkin. Nyt on toisaalta mitä parhaat istutussäät.

Syreeninkin nuput pullistelevat. Tänään oli hieno valoisa päivä ja huomenna on talvipäivänseisaus, sehän tarkoittaa sitä, ettei tämä tästä enää pimene vaan valostuu. Helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Valoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusukvitteni – Chaenomeles