Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Hortensiat ja pari muuta pallerokukkaa

 Olen tässä ihastellut ja kiitellyt Pink Annabellea.

Kaksi vuotta sitten löysin taimen sopuhintaan taimiston syysalesta. Monta vuotta siitä olinkin haaveillut, mutta hortensian taimet ovat aika hinnakkaita. Jo viime syksynä olin kovin iloinen kauniisti kukkivasta hortensiastani, tänä vuonna olen vielä iloisempi, sillä se on rehevöitynyt ja kukkii vielä enemmän.

Tässä tämän aamun kuva. Ihanaa, että siinä on tuollaisia tummempiakin kukintoja.

Pink Annabelle eli 'Ncha2' on pallohortensia. Tuo varsinainen lajikenimi on näköjään muuttunut sitten viime vuoden, silloin se oli vielä 'Ncha1'. Välillä nuo kasvien nimeäjät ottavat pannuun, kun eivät osaa pysyä päätöksessään, heh.

Toinen pallohortensiani on kerrottu 'Hayes Starburst'. Se ei näytä kummoiselta, mutta olen silti todella iloinen, että se on edes tämän kokoinen. Talvella puutarhassani useasti vieraillut metsäjänis oli syönyt sen maan tasalle eikä keväällä näkynyt mitään, edes kuivaa verson tappia.

Tämä hortensia on aina ollut hyvin kitukasvuinen, joten tämä on sille ihan normaali koko. Se ei ole tainnut koskaan olla edes polvenkorkuinen.

Hortensiat viihtyvät puutarhassani muutenkin huonosti. Ne lurpottavat hyvin herkästi eivätkä oikein halua kasvaa. Tavallinen syyshortensia kuoli kuivuuteen enkä ole toiseen kertaan sitä kokeillut. 

Ehkä saariston kuivattavat tuulet ja harvat sateet ovat niille liikaa. Tänä kesänä on kuitenkin ollut eniten sateita yli kymmeneen vuoteen, ja se näkyy lehtien koossa.

Muotopuutarhassa asustaa samettihortensia. Sillä on kauniit, suuret ja nukkaiset lehdet. Se ei ole kukkinut joka vuosi. Yleensä elokuussa siinä olisi jo vähintään nuput, ellei kukat, joten oletan, että nyt on kukinnassa välivuosi. Hortensian edessä oleva kukka on harjaneilikka.

Haaveilin, että tästä tulisi parimetrinen, kuten Englannissa, mutta eipä ole tullut. Olen silti todella iloinen, että se on selvinnyt talvista jo noin 15 vuotta.

Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' kukkii kahden edestä. Pohjoisen puolen versoilla on hyvin kaunis kukinta, se näkyy onneksi sivusta päin. Tuossa kun on talon seinä heti oikealla, siinä ei ole mikään kulkureitti.

Etelän puoleltakin näkyy kukkia aika hyvin, siinä vain on paljon muita kasveja edessä. Kaukasiankirahvinkukat ovat venyneet tavallista pidemmiksi eivätkä tietenkään pysy pystyssä, vaan kaatuvat tuulen mukana.

Vielä on yksi hortensia, ei kun kaksi, juuri muistin, mutta toisesta en ole ottanut kuvaa. Safiirihortensia 'Bluebird' on viettänyt parhaan kesän miesmuistiin ja kasvanutkin vähän. Sen kukat ovat silti edelleen kaukana sinisestä, vaikka jopa lajikenimi niin väittää. 

Edellisen hortensiajutun kommenteissa tuli puhe alumiinista ja siitähän valmistetaan hortensiankukkien sinerrysainetta. Suomessa tuotetta vain on myynnissä todella harvoissa paikoissa. Aion seuraavalla mantereen-reissulla metsästää purkin.

Sinisyyden toivossa istutin safiirihortensian ensin mäntyjen alle. Siellä oli kuitenkin liian kuivaa ja se kitui. Siirsin kasvin katajan kupeeseen ajatellen, että siinäkin olisi neulasten happamoittama maa. No ei se kukkien väristä päätellen kovin hapanta ole. Lehtien lomasta pilkottaa kovinkin vaaleanpunaisia kukkia.

Sitten on pakko esitellä pari herkkua, joilla on myös pallomaiset kukinnot, siispä aasinsillalla ymppään ne tähän juttuun. Jättikarhunputki on ihastuttava viininpunakukkainen kasvi, joka ei millään suostu tuottamaan siementaimia täällä. Kaksivuotisena se yleensä kuolee kukinnan jälkeen – paitsi nyt. Tämä sama kasvi kukki viime vuonnakin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun samasta kohdasta nousi keväällä lehtiä. 

Täällä on hirveän elinvoimainen pyjamaludekanta ja nehän rakastavat tällaisten putkikasvien kukintoja nimenomaan siinä vaiheessa, kun siemeniä alkaa kypsyä. Se on harmi, sillä siemenet eivät pullistu eivätkä kehity, kun niistä imetään mehut pois. Kukinnan jälkeen näkee jopa parikymmentä pyjamaludetta yhdellä tällaisella kukinnolla. Se voi myös olla syynä siihen, että tämä kasvi koki siementuotannon viime vuonna epäonnistuneen ja päätti pitää uuden kukintavuoden.

Niin söpöjä kuin raidalliset pyjamaluteet ovatkin, päätin viime vuonna, että laitan kukinnan jälkeen kehittyvät siemenpallot harsopussien sisään. Tuskin luteet kuolevat nälkään, jos eivät pääse juuri näiden harvinaisempien aarteideni kimppuun, sillä putkikasveja riittää täällä muutenkin.

Jättikarhunputki elää Rohanissa, jossa sen sävyä ja kukan muotoa komppaa etelänruusuruoho. Tähkähelmikät ja kamassioiden ohikukkineet kukkavarret tuovat rentoa niittytunnelmaa.

Kuuntelen äänikirjana Tarua sormusten herrasta ja siinä ollaan paljon Rohanissa. Seutu on oikeasti aroa, vuoristoakin. Minun Rohanini sai nimensä tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä ja tumma-vaalea värimaailma oli haaveissa valmiiksi. Mutta ehkä nämä niittymäiset laikut muun kasvillisuuden seassa tuovat ripauksen Rohanin niittyjä puutarhaani.

Seuraava putkikasviherkku on niittykarhunputki 'Vicar's Mead'. Hihkaisin riemusta, kun löysin keväällä taimen puutarhaliikkeestä. Olin nimittäin yrittänyt tätä lajiketta kylvääkin joskus, tuloksetta.

Kuvasta näkyy, että olen tosiaan putkikasvifani (kuten pyjamaluteetkin). Vieressä on villiä palsternakkaa ja rikkaporkkanaa. Helminukkajäkkäräkin pilkottaa, se on toisenlainen, mutta yhtä kiva.

Otin aamulla kuvan ennen kuin auringon säteet osuivat tähän kohtaan. Sain paremmin kukan kauniin sävyn talteen. Eikö vain olekin aivan ihana, huurteinen viininpuna.

Kuvaa tietokoneella katsoessani äkkäsin jo yhden pyjamaluteen vasemmanpuoleisella kukinnolla. Puutarhurilla on monen näköiset viholliset.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Palsternakka Pastinaca sativa

Rikkaporkkana Daucus carota

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Samettihortensia Hydrangea sargentiana

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Asteri viidakossa

 Jos on toukokuussa vaaleansinistä, niin on sitä parhaillaankin. Mutta ensin kuva kuukauden takaa.

Kaukasiankirahvinkukkien pitkä kukinta oli kääntymässä kohti loppuaan elokuussa. Nämä ovat todella ihania; kuin verho, jonka läpi silti näkee. Perhosiakin on kirahvinkukissa niin kauan kuin kukkivat, kuvaan on päässyt ainakin yksi amiraali – niitä oli loppukesällä paljon. Nyt olen nähnyt enää valkoisia kaaliperhosen tapaisia.

Nyt tilanne on se, että kaukasiankirahvinkukkien on vuoro väistyä. Ne tekevät sen verran siementaimia, että pohdin, nyhdänkö kukkavarret suoraan maasta juurineen. Yleensä ainakin osan kasveista saa sillä metodilla juurineen. Niin niitä tulisi vähän harvennettua. 

Varjoliljojen kukkavarretkin taidan samalla leikata. Kuivien varsien viidakon keskellä kun kukkii mitä kaunein asteri, 'Little Carlow'. 

Se tulee aivan täyteen kukkia, nämä ovat vasta ensimmäiset – ja soisin, että se näkyisi mahdollisimman hyvin. Kohta se on vaaleansininen kukkapilvi, tai hailean liila, miten kukin sen sävyn näkee. Korkeutta on alle metri, tämä asteri on ihanan kompakti.

Hyvin haileaa liilaa löytyy myös syysleimusta Flame Blue eli 'Bareightysix', joka on edelleen täydessä vedossa omenapuun alla.

Muotopuutarhan reunassa kasvava vanha 'Åkerö' tuottaa mukavan omenasadon tänä vuonna. Osa on pudonnutkin, mutta osa saa vielä kypsyä oksilla. Kerään oksilta vain ne, jotka irtoavat kevyesti vetämällä.

Viime kuussa istuttamani elokuunasteri 'Rudolph Goethe' kukkii edelleen kauniisti. Ihanaa, että se ei nuutunut, kun en ollut kastelemassa ja oli aika lämmintä sekä kuivaa. Vaikka tänne kyllä tuli jokunen ukkoskuuro elo–syyskuun vaihteessa, se varmasti auttoi.

Samassa penkissä kukkii myös valkoinen myskimalva seuranaan mirrinminttu 'Six Hills Giant'. Molemmat loistavia syyskukkijoita. Mirrinmintun varret kannattaa leikata keskikesän jälkeen, niin se kukkii syksyllä sitäkin paremmin.

Ruusuna kakun päällä on portlandruusu 'Comte de Chambord', mainio syyskukkija sekin. Täytyy vain muistaa poistaa ohikukkineet, niin uusia kukkia tulee ja tulee. Toki ei niin runsaasti kuin keskikesällä, mutta vähempäänkin on syksyllä tyytyväinen!

Asteri 'Little Carlow' on risteymä Symphyotrichum -suvussa

Elokuunasteri Aster amellus

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Syysleimu Phlox paniculata

Havaintoja kärhöistä ja pörriäisistä

 Empiirisen tutkimuksen aiheutti lukijan kommentti: käyvätkö pölyttäjät kärhöissä?

Kysymyksen aiheutti kai tämä muotopuutarhan kaunis 'Comtesse de Bouchaud', jossa onkin nyt runsaasti kukkia. Sen vierellä aloittavat kukintaansa kaukasiankirahvinkukat. Köynnöskaaren juurella kukkii myös purppurakannusruoho 'Canon Went', joka ei koskaan aiemmin ole kasvattanut lähes metrisiä kukkavarsia. Eläköön säännölliset sateet!

Kaukasiankirahvinkukilla käy hurja määrä kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Tarkkailin aikani, ja yksi kukkakärpänen laskeutui myös viereisen kärhön kukalle, mutta ei näyttänyt tekevän siinä juuri muuta kuin levähtävän. 

Tänään vietin lepohetken taustalla näkyvässä riippumatossa käytyäni syömässä herkkuaterian naapurissa. Kirahvinkukkia kallistuu riippumatonkin suuntaan ja voi hyvänen aika, miten monenlaisia kimalaisia kukissa pörrää! Toivoin voivani kutsua kimalaistutkija Dave Goulsonin riippumattooni lojumaan, sillä en itse osaa arvata lajeja. Oli isompia ja pienempiä; monen värisiä raitoja etu- ja takaruumiissa, sellaisia, joilla on ruskea karvainen eturuumiin selkä ja peräpää ja sitten muuten sama, mutta peräpää onkin karvaisesti raidallinen.

Pohdin jo lukijan kommentin vastauksessani, olisivatko pienikukkaiset kärhöt suositumpia. Olen tässä tarkkaillut mantsuriankärhöä, tosin en ole kovin usein ehtinyt. Toistaiseksi en ole havainnut siinä ainoatakaan pölyttäjää. Täytyy yrittää vielä muistaa huomenna päivällä tarkkailla auringossa, jos se auttaisi.

Olen kasvattanut tämän kärhön siemenestä ja nyt se vasta kukkii ensi kertaa kunnolla. Noloa on, että kaiken laudoitus- ja maalauskiireen keskellä en ole ollenkaan huomannut, että kärhö ryömii edessään kasvavien kanukoiden päällä sen sijaan, että kiipeäisi taustan verkkoaitaan, minne sen oli tarkoitus kasvaa.

On tuolla yksi verso onneksi lähtenyt kasvamaan verkkoaitaan. Kanukka on keltaoksakanukka eli 'Flaviramea', jolla on kauniit vehmaat värit. Valkeat marjatkin ovat hienot.

Samassa verkkoaidassa, jonkin matkaa alempana rinnettä, kasvaa upea tarhaviinikärhö Avant Garde. Ostin tämän lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä osoittautui Avant Gardeksi. 

Hassua kyllä, olin aiempana vuonna ostanut Avant Garden, mutta siitä kuoriutuikin 'Purpurea Plena Elegans'. Se valitettavasti sittemmin kuoli ja olen sen jälkeen ostanut kaksi uutta PPE:ia. Nyt toisessa niistä on ensimmäiset kukat, mutta ne eivät ole kerrotut. Vielä. Kasvupaikka on rutikuiva, ehkä kerrannaisuus vielä kehittyy jonakin vuonna.

Avant Garden kukissa on ihanat keskushörselöt. Lisäksi se on kasvanut jo 2,5 -metrisen aidan huipulle ja reilusti ylikin. Ihanaa, sillä haluan mahdollisimman paljon kasvillisuutta peittämään rumaa mutta tarpeellista aitaa.

Tässäkään kärhössä en ole havainnut yhtään pörriäispörinää.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate yllätti iloisesti aloittamalla kukinnan. Se puolestaan kaunistaa rujoa, pariin kertaan lumikuorman alla ratkennutta katajaa.

Havaintojen keruu jatkuu edelleen, mutta nyt jo voi sanoa, että kärhöt eivät ole kummoisiakaan pölyttäjäkasveja, jos ollenkaan. Pihani ehdottomasti parhaassa kasvissa eli mäkimeiramissa käy niin kova pörinä, että meteli kuuluu metrien päähän. Perhosetkin rakastavat sitä. Ja sitten on vähintään viisikymmentä muutakin kärhöä parempaa hyönteiskasvia.

Tämänkin jutun loppuun on pakko laittaa unelmanihana Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Etenkin, kun kukilla mönkii kultakuoriainen – kirsikkana kakussa!

Keltaoksakanukka Cornus alva subsp. stolonifera 'Flaviramea'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mantsuriankärhö Clematis mandshurica

Mäkimeirami Origanum vulgare

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tyynen päivän aamu

 Ihan ihmeellinen keli. Todella kosteaa eikä tuule lähes ollenkaan.

Saimme eilen ukkosen myötä sademittariin 15 mm, aivan mahtavaa! Vaikka maa on pintaa syvemmältä edelleen rutikuivaa, on nyt kuitenkin sadevesitynnyreissä taas vettä, mitä ottaa, ja yhden päivän ajan sai puutarha hengittää raikasta kostuttavaa ilmaa. Ison rotkolemmikin lehdet nousivat ylös.

Siirrytään sitten Rohaniin, edellisessä jutussa ihasteltiin kukkia iltavalossa, nyt voidaan nähdä niitä aamupäivän utuisenkosteassa vastavalossa. Viime yönä oli valtava ilmankosteus!

Kuvassa voi nähdä riistanauhaa, tai sähköpaimenlankaa, ilman sähköä. Vedän sitä aitani yläreunaksi, jotta peura lakkaavat hyppäämästä yli. Jos sekään ei auta, laitan sähköt. Tuossa siis on jo riistaverkko, lisäksi risuja ja rankoja, kun peurat juoksivat päin. 

Tuhoja on tullut, mutta niin pieniä, että ehkä kyseessä on ollut jänis. Viime yönä joku on vetänyt maasta kurjenmiekan juurineen, onneksi huomasin heti aamusta. Muutama yö sitten on heikinliljan nuppuiset varret purtu poikki, harmi vain. Eikä sitä preerialla nousevaa mysteerisipuliakaan tarvitse arvuutella, sillä sekin syötiin. Se ehti sen verran nousta, että arvelen sen olevan joku kellohyasintti, mikä olisi pieni ihme, sillä sipuli talvehti maassa. Se on kyllä mahdollista.

Mutta esimerkiksi Mustista vasemmalle kukkii komea puska valkoista kurkkuyrttiä, eikä Rohanin ruusujakaan ole syöty.

Täällä kukkii ihana valkoinen Winchester Cathedral, ja toivottavasti noita kaikkia nuppujakaan ei nyt käydä popsimassa! Taustanaan tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

William Shakespeare 2000 ja tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Lisäksi on kaukasiankirahvinkukkaa ja etelänruusuruohoja samoissa sävyissä. Valkoisen ruusun alta pilkottaa purppurainen väriminttu 'Kardinal', joka on hyvin matala kuivan kesän ja ehkä vesimyyrienkin takia.

Ruusutarhassa on Lady of Shalott tulossa uudelleen kukkaan. Onneksi tätä ei ole syöty, sillä popsittu oranssikukkainen heikinlilja kasvaa tässä aika lähellä. Olisivat olleet kivat yhdessä, mutta ihastellaan nyt tätä.

Ojan partaalla kosteikkopuutarhassa on pieni ihme. Tarhapäivänliljat, joita olen istuttanut vuosikausia sitten, ovat nyt kukassa. Tämä etummainen 'Fragrant Treasure' on istutettu varmaan 12 vuotta sitten! Kukkinut mahdollisesti kerran aiemmin. Taimmainen on 'Pink Damask', vähän ahkerampi kukkija. Kumpikin on todella matala, mutta eivät ne ikinä aiemminkaan ole korkeampia olleet.

En nyt tiedä, mikä tämän ihmeen aiheutti. Perkasin koko penkin pari vuotta sitten, nostin kaikki maasta, kitkin kunnolla ja jaoin niitä, joita pystyi jakamaan.

Tänä keväänä kaadettu iso kuusi tuli tähän päälle ja sen runko on nyt tuossa hoitotoimenpiteiden tiellä – istutusalue on taas heinän ja apilan vallassa.

Ihania hellepäiviä muillekin, ja sateita!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Heikinlilja Lilium henryi

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kellohyasintti Ornithogalum candicans

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tarhapäivänlilja Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Väriminttu Monarda

Rohan koki tappioita, mutta ei kukistunut

Vähän on tänä kesänä tullut Rohanista kerrottua, kun siellä mukamas kaikki on hävitetty vesimyyrien toimesta. No ei nyt ihan niinkään.

Aloitetaan kerrankin tästä hetkestä. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' ei noussut keväällä, pelkäsin sen jo menehtyneen. Sitten sieltä nousi verso, toinenkin. Nyt ihana kärhö on alkanut kukkia. 

Kärhön edessä asustaa Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ('Ausromeo'), joka alkaa pian kukkia. Näiden nuput ovat hämäävän punaisia, kukka on avauduttuaan purppurainen.

Kävi pitkästä aikaa niin, että viereinen Austin-ruusu The Prince ('Ausvelvet') kukki ensin ja vieläpä usean kukan voimin. Tämän puskan elinvoimassa ei ole kehumista, mutta kun se tuottaa näin ihastuttavia kukkia edes muutaman, on tarhuri onnellinen.

Kuten useimmat blogini lukijat jo tietävät, on Rohanin värimaailma tumma/vaalea. Niinpä täällä kasvavat kurkkuyrtitkin ovat valkoisia.

Helminukkajäkkärä alkaa kukkia tumman 'Diabolo' -purppuraheisiangervon edessä.

Olen siirtänyt Rohaniin joitakin kaukasiankirahvinkukan taimia muotopuutarhan liepeiltä ja nyt ne alkavat kukkia tännekin erinomaisen sopivina. Enpä oikeastaan keksi puutarhastani kukkapenkkiä, johon tämä ei sopisi! 

Samanlainen kukka, mutta aivan eri värinen, on etelänruusuruoholla. Se kukkii ja siementää ahkerasti Rohanissa, mutta ei ole halunnut asettua preerialle, kun olen sitä siirtänyt. Täytyy vain jatkaa yrittämisiä.

Tässä kuvassa taustalla on tummalehtinen mustaselja Black Beauty ('Gerda'). Siemenpatukka kuuluu valkokukkaiselle tähtihyasintille, ne ovat tuottaneet todella ahkeraan siementaimia jopa Rohanin takareunan pusikon keskelle.

Tässä kuvassa näkyy koko Rohan, mutta ei siitä oikeastaan näy muuta kuin etummainen tumma pensas: 'Rohan Weeping' -pyökki ja sen edessä tummat happomarjat.

Rohan kulkee pitkin tienviertä vajaat 15 metriä pitkänä penkkinä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, Rohan on vasemmalla ja päättyy vähän ennen mäntyä.

Sijainti tien varrella koitui kohtalokkaaksi tällaisena vesimyyrien huippuvuotena. Ne ovat ihan tosissaan myllänneet ojanpenkkoja.

Ritarinkannus 'Cherub' on selvinnyt niukin naukin, varsi näytti alkukesällä siltä, että sitä oli myyrä järsinyt, mutta ainokainen kukkavarsi pystyi silti jatkamaan kasvua ja kukkii parhaillaan.

Väriminttu 'Kardinal' on myös aloittanut kukinnan; mahtipari villin palsternakan kanssa.

Meksikonhanhikeistakin osa selvisi ja ovat nyt alkaneet kukkia, mutta valeangervo oli hävinnyt, niinpä ostin alkukesällä uuden, kun tuli näin hyvän värinen vastaan. Tämä on sulkavaleangervo 'Bronze Peacock'. 

Valeangervoista pitäisin kovasti, mutta ne eivät pidä olosuhteistani. Olen istuttanut niitä monille eri paikoille puutarhassani, useimmat ovat menehtyneet ja ne muutama, jotka ovat elossa, ovat kituliaita. Tähän aikaan kesästä ne ovat aika ruskeita. Paitsi kuistin edustan yksilö, joka on vasta versonut maasta! Joten voi olla, että tämäkin on nyt komeimmillaan, mitä lyhyen elämänsä aikana ehtii olla.

Tämä kuva tuli otettua joitakin viikkoja sitten. Rohan on oikealla ja näyttää kovin palsternakkapitoiselta, mutta on siellä jotakin vaaleaa punaistakin.

Peter Joyn risteyttämä lilja, jonka ehdin viime vuonna jo arvella kuolleen, nousi tänä vuonna yhden kukkavarren voimin. Tämä on todella kaunis. Jokin risteymä eli varmaan tarhasarjalilja.

Siirrytäänkö sitten Rohanin ruusuaikaan, joka onneksi kylläkin vielä jatkuu Austin-ruusujen myötä, ellei peura käy syömässä nuppuja.

Tämä ihana on neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Sama neitonen kukassa etualalla, taustalla valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Lähes mustat lehdet kuuluvat 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalle.

Samaan syssyyn sopii mainiosti hyvin tumma varjolilja Lilium martagon var. cattaniae.

Valitettavasti oranssikukkainen marhanlilja tästä hieman vasemmalle on hävinnyt.

'Moon of Nippon' -kiinanpionin vieressä kasvava marhanlilja 'Claude Shride' on onneksi elossa, vaikka sekin oli vähän pienempi kuin normaalisti.

Samoin onneksi elossa on puro-ohdake 'Atropurpureum', sillä tätä ei kai myy Suomessa vieläkään kukaan. Tilasin aikanaan taimen Hollannista. Tätä ei voi siemenestäkään kasvattaa, kun lajike ei tuota itävää siementä. 

Kasvusto on talven aikana tuntuvasti pienentynyt, mutta hengissä. Ehkä tästä pitäisi kaivaa juurenpala johonkin turvareservaattiin.

Tähkähelmikkä asustaa myös Rohanissa, tänne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani taimet.

Harjaneilikoille talvi oli vaikea, niitä on hengissä vain muutama sekä muotopuutarhassa että Rohanissa. Täällä lajike on hyvin tumma 'Onyx'.

Kesäkuussa kukkivat ystävältä saatu vanha haileanhempeä pioni ja heisiangervo 'Diabolo'.

Jossakin neronleimauksessa olen keksinyt ottaa paahdepenkistä tähkähietaliljan siementaimen ja istuttaa sen Rohaniin. Vaikka kukinta-aika on lyhyt, sopii kasvi tänne oikein hyvin. 

Kuvassa muuten näkyy, kuinka kirkkaanpunainen oli The Prince -ruusun nuppu, kuitenkin kukista tuli upottavan tummia, sametinpunaisia.

Joitakin akileijojakin löytyy, mutta niiden täytyy olla oikean värisiä, tai saavat lähtöpassit. Tämä lienee ammoisen 'Greenapples' -lehtoakileijakylvöksen jälkeläisiä. Taustalla on tumma pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping'.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' löytyy Rohanista myös, mutta tätä kitkin oikein runsaasti viime vuonna. Tämän taustalla näkyy yksi peruukkipensaista.

Otin tänään tämän kuvan, jossa näkyy, että Rohan kaipaa kipeästi ohikukkineiden perennanvarsien leikkuuta. Miten ei aika tahdo riittää? No, pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ja nytkin on edessä pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ei kai siinä muuta. Ei tuohon kauan menisi, joitakin alueita olen kyllä jo siistinyt ja ero on huima.

Mutta oikeastaan kuva on siis peruukkipensaasta. Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -lajiketta ja niistäkin kaikki selvisivät talvesta ja myyristä, mistä on syytä olla hyvin iloinen. Joka ikinen Rohanin puu ja puska on yhä elossa! Tämä on peruukkipensaista ehdottomasti korkein ja rehevin, noin metrinen joka suuntaan. Vasemmalla näkyy japaninmagnolian lehtiä, elossa ja hyvässä kasvussa sekin.

Rohanin taustan risuaitaan oli tarkoitus saada elävää materiaalia tylppöorapihlajista, mutta myyrät ovat nakertaneet poikki useimmat taimistani vuosien mittaan. Joku vielä elossa olevista teki ihanat kukkatertut touko–kesäkuun vaihteessa.

Yritin tänäkin vuonna ottaa pistokkaita, mutta en tiedä, onnistuinko. Viime vuonna eivät onnistuneet. Nythän tuosta voisi saada marjoja.

Tämä kuva mutapuutarhan yli Rohaniin on kesäkuun alkupuolelta. Rohanissa kukkivat valkoiset laukat ja jotkin punaiset tulppaanit.

Tulppaanien suhteen vuosi oli Rohanissa erinomainen, merkillistä kyllä. Tänä vuonna kukkivat ikivanhat, jo yli kymmenen vuotta sitten istutetut punaiset viherraitatulppaanit jotakin vanhaa kantaa. Lisäksi kukkivat 'Black Parrot' -papukaijattulppaanit, ties kuinka vanhoja nekin, oikein runsain mitoin.

Ransu esittelee. Ransun takana kukkii sulkakellukka.

Ihan kaikkia Rohanin kasveja ei tähän juttuun millään mahdu, mutta laitetaan sellainen ilouutinen, että kesäkuussa rotkolemmikki 'Mr Morse' heräsi henkiin. Nyt se on jo vähän isompikin kuin kuvan lehti (alempana näkyy muutama pikkuinen lehti myös). 

Ehätin jo tilata uusia taimia puutarhakaupasta, mutta soitin sinne ja peruin tilauksen. Toinen Morse on varmaan menehtynyt, mutta mennään nyt tämän yhden voimin. Kerkesin kyllä hankkia uuden valkokukkaisen rotkolemmikin Rohaniin jo toukokuussa, lajiketta 'Betty Bowring', kun Morset eivät nousseet.

Rohan-maratooni päättyy Ransun terveisiin. Nenän sienipatti ei ole vielä alkanut kutistua, mutta poika voi reippaasti etenkin, kun säät sopivasti viilenivät norjalaiseen makuun.

David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Pyökki Fagus sylvatica

Ritarinkannus Delphinium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkakellukka Geum triflorum

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tykppöorapihlaja Crataegus monogyna

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtihyasintti Camassia

Väriminttu Monarda