Parempi myöhään -kanttaus

Paahdepenkki rassukka on saanut olla oman onnensa nojassa koko kesän. Syksyllä sain naapurilta isot kasat luumupuun ja tammen pitkiä oksia aitamateriaaliksi ja kasasta riitti materiaalia niin pitkäksi aikaa, että sain käytettyä viimeiset vasta keskikesällä. Kasa paahdepenkin edessä on tehokkaasti estänyt sen hoitotoimenpiteitä.

Kesäkuisessa kuvassa näkyy tuolloinen tilanne. Eivät nuo oksat tuolla kuvan oikeassa reunassa suorastaan koko pitkän penkin edessä enää ole, mutta jotenkin penkki silti jäi hoitamatta. Vuosikausiin en ole tätä kunnolla edes kitkenyt.

Eilen käärin hihat ja ryhdyin toimeen. Työkiireet jatkuvat edelleen, mutta eivät niin polttavina, etteikö pihalle muutamaksi tunniksi ehdi. 

Lähes hävinnyt reuna tuli kantattua ensimmäisellä kerralla siten, että lopputulos näytti viisivuotiaan tekemältä.

Jatkoin penkkiä tontin alareunaan tekemääni pieneen kivimuuriin asti, se on ollut suunnitelmissa jo pidempään. Muurin takana on villiä heinikkoa ja muutama puska. Valkokukkainen neilikkaruusu 'White Grootendorst' tekee joka vuosi jokusen vaaleanpunaisen kukkatertun, se on valtavan söpö. Siitä oikealle on vanha happomarja Vironperältä. Vasemmasta reunasta alkaa harva kasvusto tonttini vanhaa kirkonruusua.

Puskat saavat kasvaa niin korkeiksi kuin lystäävät, niistä tulee peuraeste tekemäni risuaidan lisäksi. Kasvu heinikossa vain on ollut hidasta.

Lopuksi sain viimeisteltyä reunan suht suoraksi. Paahdepenkin kasvillisuus on kuin varkain muuttunut korkeaksi rehotukseksi. Sikurit ja laidunkarstaohdakkeet saisivat lähteä ja siirtyä penkin takana olevalle kedolle. Eilen jo raivasin niitä, jotta kurjenmiekat saisivat aurinkoa ja kukkisivat joskus.

Musti esittelee ketoa. Sen paikalla on ollut rakennus ja paahdepenkki on alempana, kivipengermän takana. Pengermän alin rivi on rakennuksen entistä kivijalkaa, sen päälle kasasin ylemmän rivin. Täältä ylhäältä käsin ei paahdepenkistä näy muuta kuin korkeimmat kukkavarret.

Kedolta toki vyöryy heinien siemeniä ja keltamataraa paahdepenkkiin. Vielä en ehtinyt nostaa kaikkia kasveja ylös ja perata penkkiä kunnolla, vähän riskiä se olisikin, sillä voisi samalla tuhota jonkun, jota ei muistakaan.

Maksaruohot eivät täällä oikein kukoista, sillä peurat yleensä syövät ne lyhyiksi tapeiksi. Nyt ei, ja tämä nimetön tumma maksaruoho on tulossa kukkaan. Luulen, että löysin myös yhden pienen 'Matronan' rääpäleen.

Marjaomenapensas 'Marleena' on tehnyt marjat ja muuttuu kohta leiskuvan punaiseksi. Ihan vielä ei, meillä ei ole hallaa ollut, mutta viime yö oli jo viileä: vain viisi astetta. Ensi yöstä luvataan vielä kylmempää. Täytyy laittaa kellarin tuuletusluukut ja ikkuna kiinni. Lattiat tuntuvat kalseilta.

Kävin viikko sitten Hongiston taimistolla, jossa 'Marleena' on risteytetty, ja kysyin, onko sitä vielä, sillä nettisivuilla ei ollut. Kyllä sitä kuulemma vielä vähän on. Hongiston Timon pääsarkaa ovat kuitenkin ruusut, katajat ja syreenit.

Kesä on mennyt niin äkkiä, että en tainnut ehtiä edes laittaa kuvaa kukkivasta Marleenasta tänä vuonna! Tässä se oli kesäkuun alussa yhtä aikaa kukassa syreenien kanssa. Saarniin tulevat lehdet varsin myöhään ja täällä merellä vielä myöhempään, kuten kuvasta näkyy.

Marjaomenapensas pyrkii silloin tällöin tekemään uusia oksia alhaaltakin, ne vain täytyy nyppäistä pois, jos haluaa siitä yksirunkoisen ja puun muotoisen. Marleenan uusissa lehdissä on hieno punainen väri.

Paahdepenkkiä ei ole tullut esiteltyä koko kesänä. Kesä–heinäkuun taitteessa kukkivat isovuohennokka, 

itsekseen penkkiin tullut valkolehdokki,

myös itsekseen tulleet päivänkakkarat ja siemenestä kasvatetut niittyräpelöt,

kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo, vaikka onkin oikeastaan eri kuin mesiangervo. Voi näitä angervoja!

Verikurjenpolvet ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta. Ne ovat levinneet valtaviin mittoihin ja peitonneet alleen kasvin jos toisenkin. Mutta kun ne kukkivat yhdessä kangasajuruohon kanssa, on näky hurmaava, vaikka reunan kanttaus puuttuukin.

Eilen tein sellaisen ratkaisun, että ajoin pihan nurmikosta vain puolet, jotta ehdin paremmin paahdepenkin kimppuun ja jotta en puudu – nurmikonleikkuu on varsin puuduttavaa hommaa. No, menee se ikkunanpesun ja imuroinnin edelle. Ehkä.

Ulos jäänyt leikkuri sai yöllä niskaansa ukkoskuuron, toivottavasti se käynnistyy vielä. Mutta ensin ajattelin hakettaa vielä yhden risukasan, joka estää talon nurkan kultapallopenkin siistimistä ja ruohonleikkuuta sen edestä.

Voi tätä ketjureaktioiden määrää!

Happomarja – Berberis

Isovuohennokka – Scutellaria altissima

Kangasajuruoho – Thymus serpyllum

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Maksaruoho – Sedum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Niittyräpelö – Briza media

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sikuri – Cichorium intybus

Valkolehdokki – Platanthera bifolia 

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Poutapäivä paahdepenkissä

Paahdepenkki ansaitsee nyt ihan oman esittelynsä. Isovuohennokkaa olen jo esitellytkin, muiden sinisten kukkien ohessa. Paahdepenkissä on sille monia luonnonkukan näköisiä kaverikasveja. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joka muistuttaa luonnon kukkaketoa.
Tässä vuohennokan edessä kasvaa niittyräpelö, Pirkolta saaduista siemenistä kasvatettu. Kiitos tuhannesti Pirkko, haluatko taimen, näitä on minulla nyt ainakin kymmenen! Jos et itse onnistunut niiden kasvattamisessa.
Vuohennokan taustalla kukkii ihana sinileimu.

My heat border is nice, it has many wild flowers or plants that resemble them. I like the natural effect. 

Tässä kuvassa on sama niittyräpelöpuska toisesta suunnasta. Kaivoin muutaman kiven maasta penkin yläpäästä sen takareunaksi. Penkin takaseinämänä ketoa vastaan on muuri, jonka pohjakivet ovat edesmenneen rakennuksen jalkaa, harmi että päällimmäinen kivirivi on hävinnyt, mutta itse tekemäni epämääräinen muuri saa välttää.
Räpelön takana on kookas verikurjenpolvi, yksi ainoa kasvi, pienestä juurenpalasta kasvatettu.

Jostain syystä ylimmäinen niittyräpelö ei ole vielä kukkinut, mutta muut taimet ovat olleet mukavan aktiivisia. Räpelöiden tähkät ovat niin kauniit, tässä päivänkakkaroiden kanssa.

Niittyräpelön kauniita tähkiä vielä lähempää.

Tähkähietaliljakin alkaa kukkia.

Ja hajulaukat.

Kaunoangervo eli kerrottu sikoangervo on aivan ihana. Sikoangervoa kasvaa saarellamme, joten tämäkin viihtyy.

Ketoneilikat ovat alkaneet avautua. Tämä on saaremme luonnonkantaa.

Pihallani oli entuudestaan villejä vaaleanpunaisia siankärsämöitä, tässä yksi ihan tontin toisesta päästä, siellä niitä oikeastaan enemmän on. Näitäkin voi siirtää kukkapenkkiin.

Istutin silti ihan tummanpunaisen 'Cerise Queen' -lajikkeen jo vuosia sitten paahdepenkkiin. Tässä on se vika, että luonnon siankärsämötkin itävät kukkapenkissäni ja niiden kanssa täytyy aina odottaa kukintaan asti, että tietää, voiko kitkeä vai ei. Kaikki valkokukkaiset kitken tästä, muuten niitä kasvaa penkin täydeltä.

Paahdepenkin suloista sekamelskaa. Päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja ystävältä alun perin saatu kangasajuruoho viihtyvät.

Tässä vähän yleiskuvaa paahdepenkistä, tai yli puolesta siitä. Se on noin kahdeksan metrin pituinen ja päättyy metrin marjaomenapensas 'Marleenan' yläpuolelle, sinne päättyy myös entisen rakennuksen kivijalka ja kuiva keto, jota näkyy vähän kuvan oikeassa reunassa.

Lopuksi pojat lähettävät terveisiä omien tärkeiden hommiensa ääreltä.

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kaunoangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Niittyräpelö – Briza media
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinileimu – Phlox divaricata
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Sinisissä tunnelmissa

Pikkutyttönä pidin sinisestä, ja täytyy myöntää, että se on mieleen yhä, vaikka monta muutakin lempiväriä on matkan varrella kertynyt. Isovuohennokka kukkii kauniisti paahdepenkissä verikurjenpolven seurassa.

Sininen lehtoakileija on laskenut vaatteensa koristeraparperin lehdille.

Tämän peltolemmikin kukat ovat niin hellyyttävän vaaleansiniset, että en raaskinut nyhtää sitä safiirikiurunkannuksen vierestä.

Ihanaa viileää sinivihreää tarjoilevat rotkolemmikki 'Looking Glass' ja pallohopeakuusi. Vaaleajouluruusu yrittää lyöttäytyä joukkoon.

Muotopuutarhassa mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja valkoiset rohtosormustinkukat ('Alba') sointuvat ihanasti yhteen.

Pihatien varsi on sininen, kun kurjenmiekat, lehtosinilatvat ja raunioyrtit kukkivat.
Tuolla kauempana on minun korkuista nokkospusikkoa, kävin raivaamassa siellä katsuran ympäriltä kasvustoa ja mietin, miten tätä taas onkin. Kukaan ei usko, kun sanon, että tonttini luonnonkasvusto on naisenkorkuista nokkosta. En liioittele, pyydän vaikka naapuria ottamaan kuvan, kun seison siellä!
Sen tummansinisen – väärän värisen – siperiankurjenmiekan ajattelin siirtää tuonne siniselle kulmalle. Tosin sitten kaikki kukkivat siellä samaan aikaan ja saman värisinä. Täytyy miettiä vielä.

Pihatien toisella puolella on navetta, sen edustaakaan en ole vielä raivannut. Siinä kulkee oja, jonka molemmat pielet puskevat nokkosta ja vadelmaa. Aloitin raivaamisen tuolta kauemmasta päästä ja pian jouduin pyytelemään anteeksi.

Rouva leppälintu pyrähti ulos pesästään ja jäi räpistelemään paikalleen moittiva ilme silmissään! Sillä on vielä hautominen kesken, ruokkimisliikennettä ei ole näkynyt. Rouva tulee usein tuohon pöntön suulle katsomaan, kun kuljen ohi. Yritän liikkua hiljaa ja vähän, mutta kyllä tuosta tulee päivittäin kuljettua. Aina rouva ei jaksa tulla tarkastamaan, kai se arvaa, että se olen taas minä.

Pihatien varsi navetan suunnasta kohti taloa. Musti esittelee kurjenmiekkoja.

Mustin takana on kaunokurjenmiekka, seuraavaksi tulee kukkaan valkoinen loistokurjenmiekka Mustin vieressä.

Yksi kuva tästäkin suunnasta, sillä tässä on tärkeä kasvi: kissankäpälä, kiven vieressä keskellä nurmikkoa. Mustista oikealle kukkii punapietaryrtti 'Duro' ja lehtoakileijoja.

Kun Musti nyt esittelyn makuun pääsi, hän näyttää myös Rohan-puutarhassani sen väärän värisen siperiankurjenmiekan. Soitin tästä taimistolle ja he lupasivat korvata sen, hienoa palvelua!

Nyt Rohanissa on avautunut taas väärän värinen kurjenmiekka. Noin 140 cm:n korkeuteen kasvanut tarhakurjenmiekka 'White City' ei ole nimestään huolimatta valkoinen. Näin kuvittelin. Tämä on haileinta laventelinsineä, mitä kuvitella saattaa. Parrat ovat keltaiset.

Tänään kukka avautui täydellisesti. Se on mahtavan utuisen värinen, ja kukka kuitenkin haalistuu vanhetessaan, huomasin värieron jo päivässä. Ja tuoksu on taivaallinen!

Tämän värinen kukka on aika mainio tulla viininpunaisten, ruskeiden ja valkoisten seassa. Se korostaa niitä! Enpä olisi tuota itse keksinyt. Näin sitä ihminen viisastuu, kun puutarha opettaa.
Tässä kuvassa kukka on vasta puolittain auki. Verkko on ympärillä, sillä peurat syövät näitäkin, ja tämä ihanuus kukkii nyt ensimmäistä kertaa, halusin nähdä miltä kukka näyttää. Nuppuja on korkeassa kukkavarressa monta.
Kurjenmiekan kaverina kuvassa kukkivat päivänkakkarat, tummakurjenpolvet ja ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'.

Alppikärhö ei enää ole sininen, mutta taivas on sitäkin sinisempi. Huomasin vain kirsikkapuun alla seisoessani, että kärhö on nyt kiivennyt puun ylimpiin oksiin asti.

Ahkeran esittelijäpantterin onnenhetki: iltasilakka.
Hyvää yötä!

Alppikärhö – Clematis alpina
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kaunokurjenmiekka, kuvan muunnos – Iris setosa var. canadensis
Kissankäpälä – Antennaria dioica
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Peltolemmikki – Myosotis arvensis
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Raunioyrtti – Symphytum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Kukkapilviä

Omistan kirjoituksen ihanille sinivioleteille ja vaaleanpunaisille kukille. Ransu esittelee: lapsuudenkotini lehtoakileijakantaa ja punakoristeraparperi.
Olen muuten onnellinen siitä, että pihallani alkaa viimein olla joitakin kauniita näkymiä! Yhdeksän vuotta siihen kului, mutta nyt silmä lepää joissakin kokonaisuuksissa – etenkin, kun nurmi on leikattu kahteen kertaan viime viikon aikana ja istutusten reunojakin kantattu tai muuten siistitty. Tämä metsäpuutarhan näkymä sammalkeinuineen on yksi niistä. Olen suunnattoman kiitollinen ystävälle, joka roudasi tämän kanssani yli kumpareiden ja ojien kasvimaalta tuohon keväällä!

There are many blue-violet and pink flowers in bloom.

'Nora Barlow' -lehtoakileija on suloinen vaaleanpunainen, taustalla on sen ja tumman lehtoakileijan risteymätaimi.

Akileijoja on paljon pihatien varressa. Musti esittelee.

Lehtikuusen vierellä on avautunut siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', ensimmäinen kukka!

Juhannusruusu ei ole vielä ryhtynyt kunnolla kukkimaan, vaan nuppuilee yhä. Parempi niin, kun tuli sade.

Muotopuutarhassakin on lehtoakileijoja, mutta pääosassa siellä ovat nyt valkoiset kukat. Kuvassa etualalla morsiusleinikki. Oli niin aurinkoista, että join kahvit ulkona.

Muistin myös osallistua Mamma N:n heittämään haasteeseen marjapiirakoiden syönnistä. Totuus julki. Otan alumiinivuoan pois, sillä minusta siinä on epämiellyttävän metallinen maku, jos sitä vahingossa puraisee.
No heh, ei sentään. Mutta jos lusikalla raapii foliota, jää lusikkaan minusta metallin maku. Ihan takuulla mielikuvituksen tuotetta, mutta näin on. Eli vuoka pois, piiras käteen ja haukkaus. Jos olen kylässä tai on vieraita, syön lusikalla, jotta minua ei pidettäisi aivan barbaarina. Kotioloissa sormin, multakokkareet pyyhitään ensin housuihin. Aika puhdas käsi kuvassa.

Takaisin kukkasiin. Muotopuutarhassa kukkii myös vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Se on hurjan kaunis ja sointuu tänne täydellisesti, yritän ruokkia violetti-valkoista teemaa, joka vahingossa syntyi ja joka on todella toimiva.

Sitten paahdepenkkiin, jota ei vielä tänä vuonna ole esiteltykään. Siinä ei keväällä ole juuri mitään, vaan kevät keskittyy muotopuutarhaan. Nyt paahdepenkissä kukkii verikurjenpolvi, jota olen itse lisännyt saaren luonnonkasvin juurenpaloista, kun en halunnut kaivaa kokonaista harvinaista kasvia maasta (vaikka se täällä onkin yleinen). Edessä on tulossa kukkaan puutarhaystävältä saatu aarre, isovuohennokka. Se on saaristossa kasvavan keihäsvuohennokan isosetä.

Paahdepenkissä on voimakkaita sävyjä, kiitos verikurjenpolvien. Päivänkakkarat ovat itsekseen tulleet ja saavat olla, tai kitken osan niistä kukinnan jälkeen.

Mukana on hempeääkin, esimerkiksi leimuista kaunein, sinileimu.

Maratoonin uhalla minun on lisättävä kuva kukkivasta marjaomenapensas 'Marleenasta', Paulan vuoksi. Kuva on lähes viikon takaa, nyt kukinta on jo ohi.

 'Marleena' kasvaa paahdepenkin yläpäässä. Ransu esittelee.

Sisäänkäynnin vieressä hempeillään myös. Tämä yhdistelmä lehtoängelmää ja ukkolaukkaa kirvoitti ajatuksen kukkapilvistä.

Purppuranpunainen ukkolaukka on 'Purple Sensation', normaalilaji on violetimpi.

Makuuhuoneessa on pelargonipilvi, Pelargonium sidoides.

Se aloittaa juuri kukinnan, kaksi ensimmäistä syvän purppuraista kukkaa on auki.

Pitkän postauksen loppuun vielä päivän löydöt. Saunan vierellä katsoin maasta tököttävää metallitappia ja vetäisin. Sieltä nousi tällainen hattu- tai nutturaneula. Sen päässä on ollut jokin koriste, siinä on reikä ja metallilankaa, mutta valitettavasti hieno päätyelementti, epäilemättä rubiiniupotuksin varustettu kultainen nuppi, uupuu. On kiehtovaa ajatella, onko joku rouva vetäissyt sen päästään mennessään saunaan.
Vanhasta pihasta nousee kaikenlaista. Aiemmin päivällä, kun kanttasin kukkapenkkejä, vastaan tuli kaljapullon kaula ja taas yksi metallinen kierrekorkki, jossa luki Alko.

Sitten päivän ötökkälöytöihin. Kohtasin elämäni ensimmäistä kertaa humalaperhosen, tai sanotaan niin, että huomasin hänet ensi kertaa. Tämä on naaras ja aika iso, noin 5 cm pitkä keulasta peräsimeen.

Tämä toinen on taas uusi kimalaislaji, vaikka ei mikään harvinaisuus. Tummakurjenpolvissa pörräsi kartanokimalainen. Tämä kuva oli puolestaan Maijalle!

Humalaperhonen – Hepialus humuli
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Kartanokimalainen – Bombus hypnorum
Keihäsvuohennokka – Scutellaria hastifolia
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Siperiankirjenmiekka – Iris sibirica
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana