Muotopuutarha on valmiina kevääseen

 Tämä on ihan paras tammikuu!

Ransu on ulkoillut enemmän, kun pääsee tassuttelemaan vihreällä nurmella. Kurkataanpa muotopuutarhaan tuolla Ransun takana.

Sieltähän raportoin jo nousevia lumikelloja. Niitä nousee koko ajan lisää, kuinkahan monta versonpäätä tässäkin kuvassa on? Niitä näkyy lisää kuvan ylälaidassa lehtien alla, ja pikkuinen vihreä kärki on myös ison kirahvinkukan lehden vieressä.

Aika moni perenna onkin vihreänä. Idänunikot ovat aina lehdessä heti keväällä, kun lumi sulaa päältä. Tämä on 'Patty's Plum', ihanan värinen, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Jospa vaikka tulevana kesänä kukkisi. Ainakin se on selvästi kasvanut.

Korret ovat hietalaukkaa; tein kerran sen virheen, että hankin sen lajiketta 'Hair', josta tulikin pääosin tätä tavallista, joka tuottaa tsiljoona siementainta.

Huomasin, että kitkeminen on monin paikoin ihan mahdollista; maa ei välttämättä ole kaikkialla kovinkaan kohmeessa.

Nukkasalkoruusu on myös aivan vihreänä. Sen ylle on rötkähtänyt The Pilgrim -ruusun pitkä verso. Kuvasta näkyy, että haravoin lehdet kukkapenkkeihin syksyisin. Juuri siksi, että meillä ei välttämättä ole lunta talvella. 

Pitkät tuoreet versot ovat tässäkin myös jotakin laukkaa, ne ovat usein kasvussa keskellä talvea.

Tien puolen kukkapenkit ovat lumisempia, kun niihin ei talon eteläseinän lämpösäteily ulotu. Mutta kyllä täältäkin sohjoinen lumiraja vetäytyy. Iirikset tulevat esiin, myskimalvakin on vihreänä.

Sehän täällä saaristossa on hankalaa, että tammikuussa kasvit ovat useinkin valmiita kevääseen, jos tulee leuto kausi – ja aika monena talvena tulee. Sitten varsinainen kevät kuitenkin tulee niin hitaasti, että moni kasvi ei kestä, vaan heittää henkensä syystä tai toisesta. Mutta on niitä lähes talvettomiakin talvia nähty, ja sellainen olisi nyt toiveissa lopputalven ajaksi. 

Jos muotopuutarhan tien puolen kukkapenkeissä tajuaa kurkata heti puksipuuaitojen eteläpuolelle, nousevat sieltä sipulikukat hyvin aikaisin. Mutta pehvele sentään, ne on hoksannut joku muukin!

Tämän kevään ensimmäinen syöty piippo löytyi jo nyt.

Ihanaa, tämän viikon pakkasjakso on ennusteen mukaan kutistunut vain pariksi päiväksi, jolloin on korkeintaan –1 astetta pakkasta. Vihervarpuset sirkuttavat koivujen latvoissa auringosta nauttien. Kyllä tässä on itsekin ihan sirkuttelumielellä! 

Idänuniko Papaver orientale

Lumikello Galanthus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Puksipuu Buxus

Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.

Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.

Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!

Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.

Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!

Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...

Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.

Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.

Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 

Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.

'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!

Auringonkukka Helianthus

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kehäkukka Calendula officinalis

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja

Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.

Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 

Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.

Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.

Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 

Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 

Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.

Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kello Campanula

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata

Utuisen sininen ja villi muotopuutarha

 Kivaa, kun on vielä kaikenlaisia kukkia. Puutarha tuntuu piristyneen kovasti elokuun sateiden myötä. Olen vain ehtinyt hoitaa sitä surkeasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu, kun saan huomenna jätettyä keskiaikaopintojeni meneillään olevan kurssin viimeisenkin, isomman kirjoitustyön.

Kurkataanpa muotopuutarhaan. Istutin sinne uuden Tommolan tilalta hankitun syreenileimun, jonka toivon olevan utuisen violetti. Tämä syysleimu on Flame Blue, joka tunnetaan yhtä hyvin nimellä Blue Flame, mutta virallinen lajikenimi on 'Bareightysix'. Juuri passelin hailakka väri makuuni.

Nukkasalkoruusu sen kun jatkaa kukintaa. Sen vieressä on tähkätädyke ja harmaaminttu. Tänä kesänä en ole ollenkaan ehtinyt leikkaamaan ohikukkineita perennanvarsia. Ehdin kyllä ajatella sitä jossain vaiheessa.

Ruohonleikkuunkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta keskitytään kukkiin! Edessä on ihana syysleimu 'Crème de Menthe', taustalla sinisävyisin penkki.

Istutin keväällä 'Crème de Menthen' viereen jättiverbenan, se päätti kallistua ja näyttää siltä kuin kasvaisi leimun keskeltä.

Sen vieressä on hentoinen purppurakannusruoho 'Canon Went', yksi lempikukkasistani kaikessa vaatimattomuudessaan. Sen takana häämöttää tummempaa pinkkiä, siellä on tähkätädyke 'Rotfuchs'. Jostain syystä se on aina aivan minimatala verrattuna sinikukkaisiin serkkuihinsa.

Näiden edessä on vielä salvia 'Purpurascens' – todella mieleinen kasvikombo.

Purppurakannusruoho kylväytyy sopivasti jonkin verran. Parhaiten tuntuvat kasvavan ne taimet, jotka ovat kukkapenkkien ulkopuolella!

Sinisin penkki on nyt aika kiva, vaikka laventelien kukinnasta onkin viikkoja ja sinipallo-ohdakkeetkin kuihduttivat jo kukkansa. Kukassa on sulkapiiska 'Little Spire', preeriaväriminttu ja mirrinminttu 'Six Hills Giant', vaikka sen kukat eivät juuri erotukaan. Niistäkin tulee silti vähän sinervää.

Sulkapiiskan sini on jotain aivan huikeaa!

Siirsin keväällä istutusalueen ulkopuolelta löytyneen koiruohon, kun se on niin kivan siniharmaa, mutta se on mennyt tuulissa lakoon. Voi olla, että kadun vielä sen siirtämistä kukkapenkkiin, sillä luultavasti siementaimia tulee, mutta se on ensi vuoden murhe se.

Valkoinen ranskantulikukka tuli viimein kukkaan.

Kedolta käsin sinisyyttä komppaa yksinäinen sikuri.

Ja violettiin osallistuu kuvernöörinkukka ruukusta käsin vaahteran alta.

Aidalla kukkii edelleen 'Polish Spirit' -tarhaviinikärhö.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Jättiverbena Verbena bonariensis

Koiruoho Artemisia absinthium

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Salvia Salvia officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata

Muotopuutarhan onnistuneet värit

 Taas on sinistä ja violettia ja vähän muutakin.

Tädykkeet tuntuvat kestävän mitä vain, ainakin nämä siniset, joiden siemenet lähetti aikoinaan Anun puutarhan Pioni. Luulen, että kyseessä on tähkätädyke. Tämä yksilö kasvaa vaahteran alla erittäin kuivassa penkissä ja ei siitä näytä yhtään kärsivän. Kunniamaininnan arvoinen kasvi.

Viereisessä, paahteisemmassakin penkissä on sinistä. Huomasin juuri, että olen kirjoittanut tästä samasta penkistä ja samoista väreistä lähes päivälleen vuosi sitten, ja ehkä monenakin vuonna, jos tutkisi asiaa taaksepäin. Aika kivaa tällainen toistuvuus – nämä ovat minulle sopivia kausikukkia, kun tulevat joka vuosi itsestään samaa kautta koristamaan.

Edessä on sinipallo-ohdakkeen perusmuoto ja taempana sen matalampi ja sinisempi lajike 'Taplow Blue'. Sen taakse on näköjään taas kylväytynyt tavallista, haaleampaa ja korkeampaa perusversiota. Sen vieressä on mirrinminttu 'Six Hills Giant', jonka takana preeriaväriminttu.

Preeriavärimintun kuivuudenkesto on loistava; paljon parempi kuin tarha- ja punaväriminttujen, joita minulla välillä kupsahtelee, eivätkä ne missään tapauksessa ainakaan leviä. Lisäksi preeriavärimintun kukkien sävy on ihana utuinen liilan ja vaaleanpunaisen välimuoto, riippuu valosta.

Köynnösruusu Flammentanz on rikka muotopuutarhan pastellimaailmassa, mutta sille ei mahda enää mitään. Ehkä joka soppaan tarvitaan joku rikka. Takana kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Neilikkaruusun meno vain paranee, kun Flammentanz lopettelee.

Austin-ruusu The Pilgrim ei sekään ole enää niin täynnä kukkia. Vaaleankeltaista kukkaloistoa jatkaa nukkasalkoruusu. Tässäkin on tähkätädykettä ja myös harmaaminttua, jota olen tänä vuonna kitkenyt rankasti, kun se oli kovin levinnyt. Riivin sitä vähän liiankin rankasti. Mintun viileä violetti sävy olisi täydellinen vastaväri keltaisille, eikä kunnon efektiä nyt oikein ole.

Kun leikkasin The Pilgrimin ohikukkineita kukkia, onnistuin katkaisemaan yhden täydellisen kukan. Laitoin sen lintujen kylpyaltaaseen, missä se jännästi liukeni rankkasateeseen.

Keittiön ikkunasta näyttää tältä, tai tässä vain viipale kolmen ruudun levyisen ikkunan yhdestä kohdasta.

Köynnöskaaressa kukkii kärhö 'Comtesse de Bouchaud', joka sointuu todella kivasti takanaan kukkivaan preeriaväriminttuun, kun näkymää katsotaan näin yläviistosta. 

Kun katsotaan alhaalla muotopuutarhassa, on kärhön taustana jotain ihan muuta, nimittäin talon keltaista seinää. Minun täytyy opetella leikkaamaan kärhöjä, sillä tuossa on lähes kaksi metriä kaljua vartta, vain latvassa on lehtiä ja kukkia – ja tuhottomasti nuppuja. Saisi olla vähän tasaisemmin!

Tässä vielä sinisävyisin penkki, jossa on aika onnistunut kokoelma kuivuudessa ja paahteessa viihtyviä kasveja. Oikealla on tähkälaventeleita, yksi on hankittu taimi ja muut sen tuottamia siementaimia. Sinikatanaakin voi juuri ja juuri erottaa vasemmassa reunassa.

Tuulessa heiluva harmaa on ihan vain pihalleni itsekseen tullut koiruoho, jonka siirsin tuohon. Siitä oikealle on matalampi samantyyppinen, se on kohta kukkiva ihanan sininen sulkapiiska 'Little Spire'. Vaarinlaukkakin on vasta tulossa kukkaan.

Täydellinen sävylisäys tähän penkkiin on tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Tämä kasvaa samassa köynnöskaaressa kuin Flammentanz, mutta tällä toisella puolella. Ehkä ne ennen pitkää kohtaavat kaaren huipulla.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Koiruoho Artemisia absinthium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinikatana Catananche caerulea

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Vaarinlaukka Allium senescens