Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea