Sävyjä

 Puiden silmut pysyvät supussa, kukat kestävät iäisyyden. On tässä viileydessä puolensa!

Muotopuutarhan pastellikukinta on kestänyt jo kauan. Uusia tulppaaneja avautuu – mutta hyvin, hyvin hitaasti. Hyasintit kukkivat kukkimistaan.

Miten minusta tuntuu siltä, että toissa syksynä istuttamani 'Laptop' -tulppaanit eivät kukkineet viime keväänä näin runsaina. Tai sitten vain muistan väärin, pitänee katsoa viime kevään kuvista. Ne ovat noita syklaaminpunaisia. Valkoiset ovat 'Purissima' -keisarintulppaania.

Tunnelma on hennon vihreä ja samat narsissit ovat myös olleet kukassa iät ja ajat. Vasemmalla on 'Winter Waltz', jo aiemmin esitelty, oikealla on korkeampi 'White Lady' vasta aloittanut kukinnan. Syreeni ja kultasade pohtivat, koska tohtisi puhjeta lehteen.

Myös 'Quebec' -tarharaitatulppaanit ovat kukkineet kauan. Näilläkin on hyasinttia seurana, vaikka 'Gipsy Queen' onkin aika harva. Taustalla on balkaninvuokko 'Charmer', joka ei ihan soinnu vieruskavereihinsa, mutta ei se pahasti riitelekään, kun katsoo kokonaisuutta. Tässä penkissä, vuokko-esikkopuutarhassa, on paljon eri värejä.

Tässä vähän kokonaisuutta. 'Early Passion' -pikarililjat ovat yhä vain kukassa! 'Peppermint' -helmililjat ovat nousseet siellä täällä, sitten on kaikenlaista tuolla taustalla. Minusta kokonaisuus on aivan ihana, ilostuttava. Niin keväinen.

Nyt penkin alareunaan on noussut raunioyrtti. Tämä on muuntunut alkuperäisestä kirjavalehtisestä 'Goldsmith' -peittoraunioyrtistä tavalliseksi vihreälehtiseksi peittoraunioyrtiksi.

Peittoraunioyrtin kukkia lähempää. Mitkä sävyt! Rakastan raunioyrttien ihmeellistä värin vaihtumista nupusta avautuneeksi kukaksi, sitten kukan vanhetessa väri muuttuu edelleen. Kuten monilla imiköilläkin. Kimalaisetkin rakastavat raunioyrttejä, viimeistään siinä on hyvä syy rakastaa niitä itsekin.

Illan autereisessa valossa kaikki hehkuu! Rusotuomipihlajat eivät ole vieläkään puhjenneet kukkaan, ruusuherukat kukkivat edelleen.

Pikarililja 'Sunset' loistaa yhä, samoin 'Shogun' -terttutulppaanit. Ruusun ja japaninvaahteran ruskeat versot sointuvat meininkiin. Korkeaksi kasvanut idänunikko on saanut paljon mustia pilkkuja lehtiinsä, epäilen niitä pakkasvaurioiksi. Monella kasvilla on nyt epämääräisiä laikkuja ja surkastumia.

Ruusutarhassa on samantyyppiset sävyt: lehteen puhkeava katsura ja 'Early Dream' -pikarililjat. Ne ovat kyllä laonneet.

Kanukan sävyt ne vasta hienot ovatkin! Tämä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea'.

Rivendellin värit ovat muuttuneet, kun punaisten tarhajouluruusujen ja valkoisten narsissien seuraan ovat nousseet sadat luonnostaan tässä kasvavat kevätesikot. 

Pari saniaista hienoine punaisine versoineen ilahduttavat kovasti: tarha-adiantumi viihtyy viimeinkin, kun löysin sille sopivan kasvupaikan varjoisasta kohdasta...

... ja tämä hirviön näköinen on kuningassaniainen 'Purpurascens' lähes ojan pohjalla. Myös tavallinen vihreäversoinen kuningassaniainen nousee. Näiden talvenarkojen saniaisten selviäminen on joka kevät ihana pieni ihme.

Koivikossa on puhjennut kukkaan yhä uusia narsisseja ja taustalle on ilmestynyt naapurin ihastuttava kevätesikkoniitty.

Tajusin vasta tänään mennä katsomaan, onko varjohiippa 'Buckland Spider' noussut maasta. No on, ja se on jo lähes kukassa! Se olisi kuulunut edelliseen juttuun varjohiipoista, mutta sopii mahtavan sävyisenä toki tähänkin. 

Olin valinnut tähän juttuun paljon lisääkin kuvia, mutta olisi tullut järkyttävän pitkä juttu, joten jatketaan ensi kerralla lisää.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänkanukka Cornus alba

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Varjohiippa Epimedium

Kuvaa kimalainen

 ja muita ötököitä.

Ihanaa, Hiidenkiven puutarhan Minna lanseerasi taas Kivaa kimalainen -haasteen. Teinkin heti kuvauskierroksen.

Kimalaislajeja en yritä tunnistaa, valitettavasti. Ehkä sitten eläkkeellä... Rakastan kimalaisia ja haluaisin oppia, mutta se, mitä olen oppinut, on osoittanut, että niitä on hyvin monia erilaisia ja niitä on aika vaikea tunnistaa.

Täällä on ollut viime päivinä tuulista ja melko viileää, mutta aurinkoista. Menin ensimmäiseksi muotopuutarhaan, sillä siellä on paljon kimalaisten suosimia kukkia, kuten akileijoja. Siementaimien määrästä päätellen niitä pölytetään ahkerasti. 

Olen erityisen iloinen siitä, että ystävän rapakon takaa lähettämistä siemenistä kasvatetut valkoiset lehtoakileijat ovat pitäneet pintansa moniväristen geenien sekamelskassa ja puhtaanvalkoisia siementaimia syntyy jatkuvasti.

Tämä olikin sitten joku muu tyyppi.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'.

Tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Tästä on syntynyt myös yksi valkokukkainen siementaimi ja tänä vuonna löysin aivan ihastuttavan, haileanvaalean liilakukkaisen. Tavalliset viininpunakukkaiset täytyy kitkeä. Ne saavat kasvaa muualla, ihana väri sekin, mutta ei tässä.

Tässä kokonaiskuvaa muotopuutarhan siitä penkistä, josta aiemmat kuvat otin. Auringossa tulee aika surkeita kuvia, mutta tuosta saa selitystä sille, miksi muotopuutarhassa pörisee jatkuvasti. Kukkaa on vieri vieressä.

Muotopuutarhan kukkapenkkien välissä on timjamipolku, jossa pörisee myös, vaikka en huomannut ottaa lähikuvia. 

Otin kuvat ennen kitkentää, tietysti! Täytyy toimertua ottamaan uusia kuvia, kun olen nyt ehtinyt vähän tehdä puutarhatöitäkin. Joka päivä jokin alue siistiytyy.

Muotopuutarhan kulmalla kasvaa tarhapimpinellaruusu 'Papula' (eli papulanruusu). Ehdin ikuistaa yhden kiireisen tyypin.

Sitten huomasin toisessa kukassa uskomattoman upean, vanhan kullan värisen metallinhohtoisen ötökän! Kylläpä hyönteismaailma on kiinnostava. Tuo on aivan häikäisevä.

Juhannusruusukin on täydessä kukassa ja sen kuulee pörinästä.

Jaahas, tässä kukassa olikin taas joku kovakuoriainen... upean sinivihreä metalliväri tällä kertaa. Olen vähän heikkona näihin kuoriaisiinkin.

Päivänkakkaroissakin on pölyttäjiä. Kun kukkaa tarkastelee lähempää, ymmärtää miksi. Siinähän on ainakin sata pientä keltaista kehräkukkaa!

Jatkoin Rohaniin, siellä kukkivat eri sävyiset lehtoakileijat, tässä tapauksessa Barlow-mallia. Tämän kimalaisen jalat lipesivät ja takakoivet haroivat ilmaa hyvän aikaa.

Että osaa olla hyönteinen rakastettava. Juuri tällaisen takia, ja tuon karvaisuuden ja pörinän takia, kimalaisia on pakko rakastaa. Lopulta se sai takajalat taas kiinni kukkaan ja työt jatkuivat.

Sitten jatkoin ruusu-heinätarhan amerikanpionin luokse, sillä pioneissakin aina pörrää joku. Tämä ei ollut kimalainen.

Tyyppi otti ilon irti kukasta ja heittäytyi heteisiin selälleen aivan kuin pallomereen.

Sitten varsinaiseen ruusutarhaan, jonne olen siirtänyt muotopuutarhasta vähän liian tummia tummakurjenpolvia, jotka eivät kuitenkaan ole niitä viininpunaisia (niiden sävymaailma on täydellinen esim. Rohaniin). Jokin erakkomehiläinen lie tämä.

Kaikkia luonnonkukkia ei kannata kitkeä, tässä kyläkellukka ja joku muu tyyppi.

Pergolan heleäorjanruusu kukkii jo, en saanut kuvaa pörriäisistä, niinpä kuvasin kultakuoriaisen. Vasta koneella kuvaa katsoessani tajusin, että ylemmässä kukassa on kaksi kultakuoriaista lisää.

Sihtasin linssiä ylemmäs ja jo lykästi! Kimalaisia on onneksi sikäli helppo kuvata, ettei tarvitse kuin kuunnella, niin tietää, missä suunnassa niitä liikkuu.

Kierrosta ei voinut lopettaa ilman raunioyrttiä. Ne ovat tänä vuonna erittäin vähissä, kiitos niiden juuria rakastavien vesimyyrien. Mutta pienikin raunioyrttitupas riittää houkuttelemaan kimalaisia.

Sellaisen huomion olen tehnyt, että sudenkorentoja on ihan älyttömän paljon. Normaalisti miellän ne keski- ja loppukesään, mutta nyt niitä lentelee kaikkialla sadoittain. Sellainen erittäin positiivinen puoli niissä on, kauneuden lisäksi, että ne syövät hyttysiä. 

On kirkkaansinisiäkin sudenkorentoja, en vain saanut niistä nyt kuvaa. Sitten on tällaisia, joilla on vaalea, kuultavan sinertävä takaruumis. 

On ne upeita. Niihinkin voisi perehtyä...

Loppuun vielä karvaötökkä, joka esittelee: meillä on kuivaa! Viikon takainen sunnuntain sade, tai sen mukanaan tuoma kosteus, on näissä tuulissa jo haihtunut, eikä torstainen teelusikallinen enää auta.

Onneksi huomiselle on luvassa sadetta heti aamukuudesta alkaen. Odotamme sitä kieli pitkällä!

No, tästä(kin) tuli moniötökkäpostaus. Kun menee kuvaamaan kimalaisia, löytyy kaikkea muutakin.

Olisi kivaa, jos osallistuisit Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen haasteeseen (alkuperäinen juttu täällä: KLIK).  Ohje on helppo: lähestypä kukkasissa hääräileviä pörriäisiä seuraavan kerran kameran kanssa ja yritä saada ikuistettua mahdollisimman monta eri kimalaista. Saa kuvata myös muita pölyttäjiä, ei tämä niin tarkkaa ole. 

Amerikanpioni on eri pionilajien välinen risteymä-siementaimi

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kyläkellukka Geum urbanum

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tarhapimpinellaruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vuorikaunokki Centaurea montana

Ötökkäpiha

 Kylässä ollut ystävä huomautti, että täällä on paljon perhosia. Niin niitä tuntuu olevan aina, täällä ei perhosten tai muiden ötököiden häviäminen jostain syystä näy. 

Johtuisiko siitä, että ei ole tehomaataloutta, mutta on laidunnusta, on niittyjä ja luonnontilaisia metsiä. Toukkien ravintokasveja riittää. Saarissa on pienellä alalla monta erilaista elinympäristöä vierekkäin. Sillä eihän perhosia auta, jos niille on kukissa mettä, vaan täytyy olla paikka ja ravinto lisääntymiseen.

Isot päiväperhoset taitavat olla muissa puuhissa, sillä pääasiassa nyt näkyy auroraa, sitruunaperhosta ja näitä pikkuisia, joiden siipien alapuolet ovat ihmeelliset metallinhohtoisen sinivihreät.

Sitten on kaaliperhosia. Oliskohan tämä koiras-lanttuperhonen; kevätkoiraat ovat vailla täpliä. Yksi hyönteispihaa edistävä asia on se, että en ole ehtinyt leikata nurmea yli viikkoon, kun olen ollut kipeänä – lievästi, mutta juuri sen verran, ettei ole voinut tehdä fyysisiä hommia.

Jouluruusut ovat taattuja kimalaismagneetteja. Tarhajouluruusujen kukista kuuluu jatkuvaa pörinää niin kauan kuin ne vielä kukkivat.

Edellisen jouluruusun vieressä kukkii kaitaimikkä 'Blaues Meer'. Imikätkin ovat pörriäisten suosiossa.

Raunioyrtit ovat pörriäiskasveista parhaasta päästä, vaikka niitä pitääkin vahtia, etteivät karkaa luontoon – siis yrtit, eivät pörriäiset. Dave Goulson ylistää raunioyrttiä kirjassaan Kimalaisen kyydissä.

Tämä raunioyrtti oli joskus kirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta se taantui vihreälehtiseksi. Se oli risteymälajike, joten tästä on nyt vaikea sanoa, mitä lajia tämä edustaa. Kukkien väri on pysynyt samana vaaleana kuin alun perinkin. Ainakaan tämä ei ole levinnyt mitenkään holtittomasti, vaan juuri sopivasti. 

Oikeastaan tämä on nyt kasvutavaltaan ja ulkonäöltään hyvin samanlainen kuin metsäpuutarhassa kasvava peittoraunioyrtti 'Wisley Blue' eli aika matala.

Vaahterat ovat täynnä pörinää siitä hetkestä, kun ensimmäinen kukka aukeaa. Kuva on viikon takaa, nyt ihan varkain vaahteroihin puhkesivat jo pienet lehdet!

Pidän kimalaisista erityisesti, niinpä kuvaan mieluiten niitä. Herukoissa surisee!

Karviaiset eivät jää kakkoseksi.

Muurahaisiakin riittää ja niillä on oma tärkeä osansa luonnon kiertokulussa. Nina Burtonin kirjassa Elämän ohuet seinät kerrotaan tavattoman kiinnostavia asioita muurahaisten yhteisöistä.

Kultaherukka tuoksuu hunajaiselta ja sen huomaavat myös pörriäiset.

Ankara talvi näkyy siinä, että ruusuherukassa on vain kymmenenosa muiden keväiden kukkamäärästä. Yleensä puska on aivan punainen, hyvä kun lehtiä edes näkyy. Mutta olen iloinen harvastakin kukinnasta, tämän kokoisessa puskassa kukintoja on joka tapauksessa noin sata, kun normikeväänä niitä on tuhat.

Yksi keväisiä lempipuuhiani on kuvata kimalaisia pörisemässä keisarinpikarililjan kukilla. Bonuksena kuulee hauskan matalan pörinän, kun pörriäinen on kukan sisällä. Aivan kuten sormustinkukissakin.

Ovat kultakuoriaisetkin kuvauksellisia. Tämä tyyppi punnersi ulos 'Merlot' -tulppaanista juuri, kun osuin kameran kanssa paikalle. 

Tämä on muuten hyvä tulppaanikevät: ne, joita ei ole syönyt myyrä tai peura, ovat selvästi runsastuneet. Jopa tällaiset erikoisemmat liljakukkaiset. Näitä kukkii nyt tässä tuplasti sen verran kuin istutin sipuleita muutama vuosi sitten.

'Blushing Apeldoorn' -tulppaanissa mönkii korunkaunis kullanhohtoinen seppä.

Viime vuonna Hiidenkiven puutarhan Minna lanseerasi Kuvaa kimalainen -haasteen. Se oli niin kiva, että ennätin nyt varaslähtöön. Mikäli Minna laittaa haasteen virallisesti liikkeelle, lupaan osallistua uudestaan, sillä kohta ovat eri kukat vuorossa. Sitä odotellessa olisi kiva nähdä sinunkin pihasi hyönteismaailmaa! Tämä on tällainen epävirallinen haaste ja se koskee kaikkia hyönteisiä.

Kaitaimikkä Pulmonaria angustifolia

Karviainen Ribes uva-crispa

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kultaherukka Ribes aureum

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaahtera Acer platanoides