Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Vappupoksahdukset

 Iloisia uutisia!

Ensimmäiset koiranhampaat ovat avanneet kukkansa. Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' tämän pitäisi olla, mutta mutta... sen pitäisi kaiketi olla vaaleamman punainen. No, oli mitä oli, ihana tämä on. 

Seurana kukkivat pystykiurunkannukset ja sinivuokot. Vieressä on nupulla kerrottua valkovuokkoa.

Rusokoiranhammas 'Snowflake' poksautti kukkansa auki toisaalla, sen seurana on posliinihyasintteja ja sinikevättähtiä.

Ransu ja minä toivotamme iloista ja poksahtelevaa vappua!

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinikevättähti Scilla sardensis

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Ihana näky saniaistarhassa.

'Snow Fox' -lumikellot siellä kilkattelevat, vanhempi tupas takana ja edessä vasta edellissyksynä, toisin sanoen toissa syksynä, istutettu sipuli. Kolme kukkaa heti ensimmäisenä keväänä on huipputulos.

Kuvassa näkyy muutakin ihanaa, kun tajuaa katsoa. Oikeassa reunassa on lehtosinivuokko aloittamassa kukintaa, ja rautakartion alla on rusokoiranhammas nupulla. Narsisseja nousee maasta.

Kuva on ihan huhtikuun alusta. Kutkuttavimpia kevätaikoja.

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Lumikello Galanthus

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Saniaistarhan siimeksessä

 Saniaisia on vasta nousemassa, mutta kukkia löytyy.

Kukinnat kestävät tänä keväänä mahtavan pitkään. Kaunis, nimetön imikkä kukkii yhä vain seuranaan valkovuokko. Saniaisista haurasloikko on noussut ja se on näiden lähellä, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa!

Pienen polun toisella puolella, kaadetun kuusen kannon vieressä, kukkii satumaisen kaunis, kerrottu valkovuokko. Tällä ei ole lajikenimeä.

Pistetään vielä lähikuva, kun vuokko on niin soma. Tämä on hankittu Tommolan tilalta ja siellä myydään käsittääkseni tätä edelleen nimellä "nimetön kerrottu valkovuokko" tai jotain sinne päin.

Sitten on kaikenlaista muuta, josta on myös jo raportoitu viikkoja sitten – ja kasvit ovat yhä kukassa! Upea, korkea tarhaimikkä 'Diana Claire' kukkii täysillä yhä vain, samoin pienet 'Sailboat' -tarhanunnannarsissit. Nyt joukkoon on liittynyt kerrottu keltavuokko ja koiranhampaita, nekin ovat kyllä olleet kukassa jo vaikka kuinka kauan.

Mietin näitä kahta valkokukkaista koiranhammasta jo aiemmin keväällä ja ryhdyin lukemaan puutarhapäiväkirjaani. Nämä kukkivat tässä jo viime keväänä, joten tutkin päiväkirjaa vuodesta 2023 taaksepäin. Oikea vastaus löytyikin pian. Kesällä 2022 olen kirjannut siirtäneeni herkkunurkan 'White Beauty' -koiranhampaan (lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä) kaksi sipulia tänne saniaistarhan oikealle puolelle, saarnen rungonpätkän eteen.

Mikä hauskinta: herkkunurkassa kukkii yhä 'White Beauty' siitä huolimatta, että luulin siirtäneeni sen kokonaan! Onnistuin kuvaamaan sen niin huonossa valossa, ettei kukkaa oikein erota. 

Vasemmalla kukkii siperianesikko, ihastuttava poikkeus sääntöön, että kaikki erikoisemmat esikot kuolevat. Mukulaleinikki on tummalehtinen 'Brazen Hussy'.

Lisäksi löysin – kun kitkin sadoittain syyssahramin lehtiä – kolme 'Lilac Wonder' -rusokoiranhampaan lehtitupasta. Olen istuttanut kolme sipulia kymmenen vuotta sitten, mutta ne eivät ole vuosiin kukkineet. Oikeastaan olin ajatellut niiden hävinneen, tai ainakin osan niistä, mutta koiranhammas on ilahduttavan sinnikäs kasvi. Löytyi kolme ihan reipasta lehtitupasta, joista yksi on tosin jäämässä unkarinsinivuokon jyräämäksi. 

Luulen vain, että paikka on koiranhampaille vähän liian kuiva. Täytyy miettiä niille parempia sijoituksia. Ongelmana on tietysti se, että kaikissa kosteammissa paikoissa on ihan hirveä rehotus, jonne koiranhampaat hukkuisivat. Syyssahramikin näyttää olevan oikea riesa, sillä se ei edes kuki kunnolla, mutta sen keväiset lehdet peittoavat alueen tiheänä kuin 20 cm korkea heinikko.

Takaisin saniaistarhaan. Se löytyy tuolta Ransun takaa. Matkan varrella voidaan ihastella kääpiömantelia; sekin on kukkinut jo kymmenen päivää! Lienee ennätys. Monena keväänä kukinta on kahdessa päivässä ohi.

Tarhaimikkä 'Diana Clare' lähempää, kun se on niin upea.

Lisäksi imiköissä on aina pörriäisiä, minkä vuoksi imiköitä täytyy ehdottomasti suosia. Tällä kertaa kuvaan osui villakärpänen.

Saniaistarhan alareunasta löytyy myös kalvaspikarililja.

Saniaistarhan yläreuna rajoittuu hedelmätarhaan eli heinikkoiseen ylärinteeseen, siellä kukkivat edelleen narsissit. Keltalehtinen pihajasmike 'Aureus' on kauniin värinen ja toivon siitä isoa puskaa.

Polun toisella puolella on oranssikukkainen atsalea tulossa toivottavasti runsaaseen kukkaan!

Niin se kevät etenee. Olen kovin kiitollinen äärimmäisen pitkistä kukinnoista. Tämäkin yksi kukkavarsi 'Martinette' -tarhatasettia on kukkinut kohta kuukauden! Ensimmäiset kukat avautuivat 28. huhtikuuta.

Ihan ihme!

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Imikkä Pulmonaria (risteymiä kutsutaan tarhaimiköiksi)

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kääpiömanteli Prunus tenella

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Siperianesikko Primula cortusoides

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Värikimaroita

 Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että kukkaväriyhdistelmiä on vähän siellä sun täällä. Ollaan siirrytty alkukeväästä keskikevääseen.

Esikkopelto, jouluruusulaakso tai Rivendell on punapilkullinen tarhajouluruusuista. Valkoisia 'Genève' -narsisseja avautuu.

'Genève' on todella kaunis kermanvärinen narsissi, jonka torvi on vaalea jo avautumisvaiheessa. Keltavuokot alkavat ihan justiin kukkia ja lisää keltaista tulee, kun kevätesikot liittyvät myöhemmin joukkoon.

Värit ovat täyteläiset. Saimme yöllä ruokalusikallisen sadetta (sen verran sademittarin pohjalle siis) ja aamulla oli ihanan kosteaa. Punaisen villin penkin keisarinpikarililja 'Vivaldi' on saanut normaalin, mehukkaan vaaleanoranssin värinsä. Näköjään keisareilla kestää saavuttaa oikea kukan väri, kun ne aloittavat näin aikaisin kukinnan ja välillä oli pakkastakin. Onpahan nyt tämäkin nähty. Normaalisti niiden kukinta-aikaan huhti–toukokuun vaihteessa on jo luotettavammin lämmintä.

Toistaiseksi on kovin vihreää ynnättynä keisarien oransseilla väripilkuilla, mutta kivimuurin edustalle puhkeaa ihan justiin kaksi ruusuherukkaa kukkaan. Niistä tulee aika isot punaiset läntit näkymään. Oikeastaan punaa näkyy jo kuvassakin.

Ensimmäiset kukat poksahtavat minä hetkenä hyvänsä. Sen huomaa sitten pörinästä, sillä kimalaiset löytävät avautuneet ruusuherukoiden kukat heti.

Otetaan vielä kuva vastakkaisesta suunnasta eli ylärinteeseen päin, kun tämä on keväisiä lempipaikkojani. Punainen villi penkki on huussista oikealle, tarhajouluruusut huussista vasemmalle ja sen takana. Vasemmalla on ruusuherukkapuska, oikealla ruskopenkki.

Ruusuherukan taustalla näkyy lisää sahanpurua, siellä on vuokko-esikkopuutarha.

Vuokko-esikkopuutarhan nimi jäi elämään, vaikka esikot eivät toiveestani huolimatta ole täällä viihtyneet. Kaikki istuttamani eri laatuiset esikot ovat kuolleet. Voisinkin ripotella kevätesikon siemeniä sitten, kun niitä kypsyy ylärinteessä, sillä ne luultavasti pärjäävät.

Mutta onneksi tässä on muuta. Pikarililja on yksi parhaista neronleimauksista, joita syksyllä sain. Tämä penkki kaipasi nimenomaan näitä keltakukkaisia 'Early Passion' -pikarililjoja! Ne ovat aivan täydellisiä tähän niin kooltaan kuin väriltäänkin.

'Early Passion' ei ole keisarinpikarililja, huomasin juuri. Sehän onkin risteymä eri lajien (R. raddeana ja eduardii) välillä, eikä siinä ole keisaria ollenkaan. Kauniin tummankeltaiset kukat ovat saaneet taustakseen 'Mrs Moon' -valkotäpläimikän. Täydellistä, vastaväriä! 

Käväisin tien puolella katsomassa, kuinka atsurihelmililjat näkyvät mukavasti 'Helena' -pikarililjan taustana muotopuutarhassa. 

'Helena' on pienoinen kysymysmerkki, sillä en löydä tietoja sen perimästä. Joidenkin lähteiden mukaan se on keisarinpikarililja, joidenkin mukaan ei (jolloin se on risteymä, kun lajinimeä ei ilmoiteta ollenkaan). 

Täältä puutarhan puolelta atsurihelmililjat ja jokunen sininen hyasintti ovat etualalla. Aivan pikarililjan edessä kasvaa pikkuruinen pikkukäenrieska toistaen raikkaankeltaista kukkaväriä. Taustalla näkyy purppuraisia hyasintteja.

'Helena' on aivan ihanan värinen! Hiukan vihertävämpi, rikinkeltainen, siinä missä 'Early Passion' on munankeltuainen. Purppuraisista hyasinteista tulee täydellistä vastaväriä.

Hyasintteja on nyt alkanut avautua kaikkialla. Rakastan näitä, kun ne kukkivat niin luotettavasti vuodesta toiseen täällä minun olosuhteissani. Tässä on 'Delft Blue', 'Top Hit' ja 'Pink Pearl'. 

Ternipikarililja kukkii yhä vain: siitä on yli kaksi viikkoa, kun ensimmäinen kukka avautui. Se ehti kuin ehtikin saada hyasintit soinnuttamaan kaunista väriään entistä ihanammaksi. Edessä on hyasintti 'Top Hit', taustalla saattaa olla 'Fondant'. Muistaakseni se tuli vääränä lajikkeena, sen piti olla myös 'Top Hit'.

Koivikossakin ovat värit kohdillaan, kun koivuihin puhkesivat hiirenkorvat. Niiden ja norkkojen värit sointuvat täydellisesti sammaleisiin kiviin ja narsisseihin. Tämän takia en halua koivikkoon yhtäkään narsissia, jossa on persikkainen torvi, niin ihania kuin ne ovatkin. Ne vain eivät kuulu juuri tänne.

Nyt on auki jo monenlaisia narsisseja. Siirtämäni 'Cassata' kukkii täällä hyvin, kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla on selvästi yhä liian tiiviit tuppaat eikä kukkia näytä tulevan.

Eilen teimme ystäväporukalla retken paikkaan, jossa on monen värisiä sinivuokkoja, valkoisiakin. Niitä näkyy kuvassa pieninä pilkkuina siellä täällä. Ne eivät tosiaan ole valko-, vaan sinivuokkoja. Tummansinisten lisäksi löytyy myös vaaleansinisiä, lieneekö sitten valkokukkaisen vaalentavaa perimää.

Omassa puutarhassani sinivuokot ovat myös edelleen kukassa, ja ne ovat saaneet uutta seuraa. Saniaistarhassa on imikkä 'Diana Clare' juuri avannut ensimmäiset siniset kukkansa. Etualalla on tuoksuorvokkeja. Pystykiurunkannus kukkii joka välissä ja sitten on monenlaista muuta pientä.

'Pink Perfection' -rusokoiranhampaita kukkii nyt kolme eli kaikki kolme syksyllä istuttamaani. Yhtä niistä piti jo kastella, kun sen kukkavarsi oli menossa niin lötköksi kuivuudessa, ettei jaksanut kannatella nuppua. Onneksi se virkosi, huomasin ajoissa. 

Valkovuokot ovat tulossa ihan justiin kukkaan. Tässä on kerrottukukkainen versio.

Lopetetaan tähän mahtavaan väri-ilotteluun: punaiset pystykiurunkannukset, hyasintit 'Woodstock' ja 'Carnegie' sekä punainen kylmänkukka juuri tulossa kukkaan.

Mikä ihaninta: illalla pitäisi sataa, yöllä pitäisi sataa ja huomenna vasta pitäisikin sataa! Viimeinkin kunnon sade! Puutarhurin toiveiden täyttymys.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Kylmänkukka Pulsatilla

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Valkotäpläimikkä Pulmonaria saccharata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokot ja niiden koirakaverit

 Nyt on sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua vauhdilla. Viime yönä mentiin pakkaselle enää alle asteen verran.

Huomasin tuoksuorvokin, kun sihtailin sinivuokkojen kukkia. Siinä on jo monta pikkuruista kukkaa. Tuoksuorvokki on valtavan ahkera kukkija: kukintakausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Pikkuisia matalalla kasvavia kukkia ei kovin helposti huomaa, nyt aamuaurinko osui niihin. 

Tuoksuorvokki elelee saniaistarhan alareunassa. Saniaistarhan pääesiintyjät ovat vaihtuneet lumikelloista sinivuokkoihin.

Täällä kasvaa saaren länsiosista vahingossa siirretty tummansininen sinivuokko. Kaivoin metsästä kevätpiipon, joka kuvassa kukkiikin. Siinä on heinä, josta pidän valtavasti. Pian sen kylkeen ilmestyivät sinivuokon lehdet.

Mikä ihaninta, se on nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on saman väriset kukat. Väri erottuu hyvin 'Pink Skyrocket' -tiarellan talveksi punaruskeiksi menneistä lehdistä.

Sinivuokon lähellä kukkii rusokoiranhammas 'Pink Perfection', ensimmäinen rusokoiranhampaista kukassa. Taustalla näkyy sinivuokon toinen siementaimi.

Laitetaan tähän vertailuun koivikossa luonnostaan kasvava sinivuokko, tällä on erilainen kukkaväri, ja kaikissa koivikon siementaimissa on tämä sama väri. Tarkemmin sanottuna luonnon sinivuokkomme on lehtosinivuokko, sillä sinivuokkojen suvussa on muitakin.

Omassa puutarhassani ainoa toista lajia edustava on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Tummat heteiden palot (heteiden varret) saavat kukan näyttämään erilaiselta lehtosinivuokkoon verrattuna. Kukat ovat myös suuremmat. 

Unkarinsinivuokon lähellä kasvaa keisarinpikarililja 'Lutea', jossa en ole huomannut vielä yhtäkään kukkanuppua, harmi vain. Toivottavasti niitä vielä ehtii kehittyä!

Takaisin koiranhampaisiin, kun ne ovat niin ihania – yksiä keväisistä lempikasveistani. Tämä oli vähän hassu arvonimi, sillä lähes kaikki kevätkukat ovat lempikasveja. Rusokoiranhampaan kukka menee suppuun yöksi ja tänään aamuauringossa kuvasin sen avautuvaa kukkaa. Kehälehdet ojentautuvat auki yksi kerrallaan.

Joka päivä löydän jonkin uuden koiranhampaan nousevat lehdet. Tämä on risteymälajike tarhakoiranhammas 'Pagoda', roteva ja kukkii vasta toukokuussa. Tai saa nähdä, koska. Nyt on kaikki ollut tavallista aikaisemmassa.

Koiranhampaiden lehdet ovat upeita. Pagodalla on tämäntapaista marmorointia, mutta tämä on kaiketi 'White Beauty' lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä.

Tämä on jännittävää, sillä en nyt ole varma, mikä tämä on. En löydä istutusmuistiinpanoista. Viime vuonnakin tämä kukki, ja ajattelin, että tämä olisi 'White Beauty', mutta onko sillä noin tummia läikkiä lehdissä? Täytyy selvitellä. 

Olen istuttanut koiranhampaita tänne saniaistarhaan ja muuallekin niin moneen otteeseen, ettei ihme, jos alan vähitellen olla sekaisin. Lisäksi olen ainakin suunnitellut siirtäväni tänne pari liian kuivassa paikassa kasvavaa koiranhammasta, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan. Siitä on hankalampi löytää mainintaa puutarhapäiväkirjasta, kun se voi olla tehty koska vain jonkun vuoden kevään tai kesän mittaan. Joka tapauksessa aivan huikean hienot lehdet!

Rusokoiranhampaat on helppo erottaa muista lajeista näistä roiskemaalatuista lehdistään. Sen lisäksi, että laji on ensimmäinen nousija, ainakin minun tontillani.

Valkovuokoista ei näy vielä lähes mitään, paitsi että eilen tajusin mennä muotopuutarhaan katsomaan 'Virescens' -valkovuokkoa, sillä se yllättää minut joka kevät. Ja niinhän siinä onkin jo kaksi ensimmäistä kukkaa!

Jostain syystä olen joka kevät yhtä sokea tälle. Jotenkin tämä valkovuokko nousee ja kukkii niin, että kuvittelen sen olevan jotakin perennanlehtien viherrystä. Kasvusto on kyllä varsin komea sitten, kun muhkeita vihreitä kukkia on enemmän.

Pakko laittaa vielä tämä kuva, jossa rusokoiranhammas 'Pink Perfection' vilkuttaa iloisesti sinivuokolle. Niin minäkin vilkutan täältä saaresta ja painun ulkohommiin. Iloista palmusunnuntaita!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhakoiranhammas Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Tiarella Tiarella

Tuoksuorvokki Viola odorata

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Valkovuokko Anemone nemorosa