Saniaistarhan siimeksessä

 Saniaisia on vasta nousemassa, mutta kukkia löytyy.

Kukinnat kestävät tänä keväänä mahtavan pitkään. Kaunis, nimetön imikkä kukkii yhä vain seuranaan valkovuokko. Saniaisista haurasloikko on noussut ja se on näiden lähellä, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa!

Pienen polun toisella puolella, kaadetun kuusen kannon vieressä, kukkii satumaisen kaunis, kerrottu valkovuokko. Tällä ei ole lajikenimeä.

Pistetään vielä lähikuva, kun vuokko on niin soma. Tämä on hankittu Tommolan tilalta ja siellä myydään käsittääkseni tätä edelleen nimellä "nimetön kerrottu valkovuokko" tai jotain sinne päin.

Sitten on kaikenlaista muuta, josta on myös jo raportoitu viikkoja sitten – ja kasvit ovat yhä kukassa! Upea, korkea tarhaimikkä 'Diana Claire' kukkii täysillä yhä vain, samoin pienet 'Sailboat' -tarhanunnannarsissit. Nyt joukkoon on liittynyt kerrottu keltavuokko ja koiranhampaita, nekin ovat kyllä olleet kukassa jo vaikka kuinka kauan.

Mietin näitä kahta valkokukkaista koiranhammasta jo aiemmin keväällä ja ryhdyin lukemaan puutarhapäiväkirjaani. Nämä kukkivat tässä jo viime keväänä, joten tutkin päiväkirjaa vuodesta 2023 taaksepäin. Oikea vastaus löytyikin pian. Kesällä 2022 olen kirjannut siirtäneeni herkkunurkan 'White Beauty' -koiranhampaan (lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä) kaksi sipulia tänne saniaistarhan oikealle puolelle, saarnen rungonpätkän eteen.

Mikä hauskinta: herkkunurkassa kukkii yhä 'White Beauty' siitä huolimatta, että luulin siirtäneeni sen kokonaan! Onnistuin kuvaamaan sen niin huonossa valossa, ettei kukkaa oikein erota. 

Vasemmalla kukkii siperianesikko, ihastuttava poikkeus sääntöön, että kaikki erikoisemmat esikot kuolevat. Mukulaleinikki on tummalehtinen 'Brazen Hussy'.

Lisäksi löysin – kun kitkin sadoittain syyssahramin lehtiä – kolme 'Lilac Wonder' -rusokoiranhampaan lehtitupasta. Olen istuttanut kolme sipulia kymmenen vuotta sitten, mutta ne eivät ole vuosiin kukkineet. Oikeastaan olin ajatellut niiden hävinneen, tai ainakin osan niistä, mutta koiranhammas on ilahduttavan sinnikäs kasvi. Löytyi kolme ihan reipasta lehtitupasta, joista yksi on tosin jäämässä unkarinsinivuokon jyräämäksi. 

Luulen vain, että paikka on koiranhampaille vähän liian kuiva. Täytyy miettiä niille parempia sijoituksia. Ongelmana on tietysti se, että kaikissa kosteammissa paikoissa on ihan hirveä rehotus, jonne koiranhampaat hukkuisivat. Syyssahramikin näyttää olevan oikea riesa, sillä se ei edes kuki kunnolla, mutta sen keväiset lehdet peittoavat alueen tiheänä kuin 20 cm korkea heinikko.

Takaisin saniaistarhaan. Se löytyy tuolta Ransun takaa. Matkan varrella voidaan ihastella kääpiömantelia; sekin on kukkinut jo kymmenen päivää! Lienee ennätys. Monena keväänä kukinta on kahdessa päivässä ohi.

Tarhaimikkä 'Diana Clare' lähempää, kun se on niin upea.

Lisäksi imiköissä on aina pörriäisiä, minkä vuoksi imiköitä täytyy ehdottomasti suosia. Tällä kertaa kuvaan osui villakärpänen.

Saniaistarhan alareunasta löytyy myös kalvaspikarililja.

Saniaistarhan yläreuna rajoittuu hedelmätarhaan eli heinikkoiseen ylärinteeseen, siellä kukkivat edelleen narsissit. Keltalehtinen pihajasmike 'Aureus' on kauniin värinen ja toivon siitä isoa puskaa.

Polun toisella puolella on oranssikukkainen atsalea tulossa toivottavasti runsaaseen kukkaan!

Niin se kevät etenee. Olen kovin kiitollinen äärimmäisen pitkistä kukinnoista. Tämäkin yksi kukkavarsi 'Martinette' -tarhatasettia on kukkinut kohta kuukauden! Ensimmäiset kukat avautuivat 28. huhtikuuta.

Ihan ihme!

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Imikkä Pulmonaria (risteymiä kutsutaan tarhaimiköiksi)

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kääpiömanteli Prunus tenella

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Siperianesikko Primula cortusoides

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Värikimaroita

 Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että kukkaväriyhdistelmiä on vähän siellä sun täällä. Ollaan siirrytty alkukeväästä keskikevääseen.

Esikkopelto, jouluruusulaakso tai Rivendell on punapilkullinen tarhajouluruusuista. Valkoisia 'Genève' -narsisseja avautuu.

'Genève' on todella kaunis kermanvärinen narsissi, jonka torvi on vaalea jo avautumisvaiheessa. Keltavuokot alkavat ihan justiin kukkia ja lisää keltaista tulee, kun kevätesikot liittyvät myöhemmin joukkoon.

Värit ovat täyteläiset. Saimme yöllä ruokalusikallisen sadetta (sen verran sademittarin pohjalle siis) ja aamulla oli ihanan kosteaa. Punaisen villin penkin keisarinpikarililja 'Vivaldi' on saanut normaalin, mehukkaan vaaleanoranssin värinsä. Näköjään keisareilla kestää saavuttaa oikea kukan väri, kun ne aloittavat näin aikaisin kukinnan ja välillä oli pakkastakin. Onpahan nyt tämäkin nähty. Normaalisti niiden kukinta-aikaan huhti–toukokuun vaihteessa on jo luotettavammin lämmintä.

Toistaiseksi on kovin vihreää ynnättynä keisarien oransseilla väripilkuilla, mutta kivimuurin edustalle puhkeaa ihan justiin kaksi ruusuherukkaa kukkaan. Niistä tulee aika isot punaiset läntit näkymään. Oikeastaan punaa näkyy jo kuvassakin.

Ensimmäiset kukat poksahtavat minä hetkenä hyvänsä. Sen huomaa sitten pörinästä, sillä kimalaiset löytävät avautuneet ruusuherukoiden kukat heti.

Otetaan vielä kuva vastakkaisesta suunnasta eli ylärinteeseen päin, kun tämä on keväisiä lempipaikkojani. Punainen villi penkki on huussista oikealle, tarhajouluruusut huussista vasemmalle ja sen takana. Vasemmalla on ruusuherukkapuska, oikealla ruskopenkki.

Ruusuherukan taustalla näkyy lisää sahanpurua, siellä on vuokko-esikkopuutarha.

Vuokko-esikkopuutarhan nimi jäi elämään, vaikka esikot eivät toiveestani huolimatta ole täällä viihtyneet. Kaikki istuttamani eri laatuiset esikot ovat kuolleet. Voisinkin ripotella kevätesikon siemeniä sitten, kun niitä kypsyy ylärinteessä, sillä ne luultavasti pärjäävät.

Mutta onneksi tässä on muuta. Pikarililja on yksi parhaista neronleimauksista, joita syksyllä sain. Tämä penkki kaipasi nimenomaan näitä keltakukkaisia 'Early Passion' -pikarililjoja! Ne ovat aivan täydellisiä tähän niin kooltaan kuin väriltäänkin.

'Early Passion' ei ole keisarinpikarililja, huomasin juuri. Sehän onkin risteymä eri lajien (R. raddeana ja eduardii) välillä, eikä siinä ole keisaria ollenkaan. Kauniin tummankeltaiset kukat ovat saaneet taustakseen 'Mrs Moon' -valkotäpläimikän. Täydellistä, vastaväriä! 

Käväisin tien puolella katsomassa, kuinka atsurihelmililjat näkyvät mukavasti 'Helena' -pikarililjan taustana muotopuutarhassa. 

'Helena' on pienoinen kysymysmerkki, sillä en löydä tietoja sen perimästä. Joidenkin lähteiden mukaan se on keisarinpikarililja, joidenkin mukaan ei (jolloin se on risteymä, kun lajinimeä ei ilmoiteta ollenkaan). 

Täältä puutarhan puolelta atsurihelmililjat ja jokunen sininen hyasintti ovat etualalla. Aivan pikarililjan edessä kasvaa pikkuruinen pikkukäenrieska toistaen raikkaankeltaista kukkaväriä. Taustalla näkyy purppuraisia hyasintteja.

'Helena' on aivan ihanan värinen! Hiukan vihertävämpi, rikinkeltainen, siinä missä 'Early Passion' on munankeltuainen. Purppuraisista hyasinteista tulee täydellistä vastaväriä.

Hyasintteja on nyt alkanut avautua kaikkialla. Rakastan näitä, kun ne kukkivat niin luotettavasti vuodesta toiseen täällä minun olosuhteissani. Tässä on 'Delft Blue', 'Top Hit' ja 'Pink Pearl'. 

Ternipikarililja kukkii yhä vain: siitä on yli kaksi viikkoa, kun ensimmäinen kukka avautui. Se ehti kuin ehtikin saada hyasintit soinnuttamaan kaunista väriään entistä ihanammaksi. Edessä on hyasintti 'Top Hit', taustalla saattaa olla 'Fondant'. Muistaakseni se tuli vääränä lajikkeena, sen piti olla myös 'Top Hit'.

Koivikossakin ovat värit kohdillaan, kun koivuihin puhkesivat hiirenkorvat. Niiden ja norkkojen värit sointuvat täydellisesti sammaleisiin kiviin ja narsisseihin. Tämän takia en halua koivikkoon yhtäkään narsissia, jossa on persikkainen torvi, niin ihania kuin ne ovatkin. Ne vain eivät kuulu juuri tänne.

Nyt on auki jo monenlaisia narsisseja. Siirtämäni 'Cassata' kukkii täällä hyvin, kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla on selvästi yhä liian tiiviit tuppaat eikä kukkia näytä tulevan.

Eilen teimme ystäväporukalla retken paikkaan, jossa on monen värisiä sinivuokkoja, valkoisiakin. Niitä näkyy kuvassa pieninä pilkkuina siellä täällä. Ne eivät tosiaan ole valko-, vaan sinivuokkoja. Tummansinisten lisäksi löytyy myös vaaleansinisiä, lieneekö sitten valkokukkaisen vaalentavaa perimää.

Omassa puutarhassani sinivuokot ovat myös edelleen kukassa, ja ne ovat saaneet uutta seuraa. Saniaistarhassa on imikkä 'Diana Clare' juuri avannut ensimmäiset siniset kukkansa. Etualalla on tuoksuorvokkeja. Pystykiurunkannus kukkii joka välissä ja sitten on monenlaista muuta pientä.

'Pink Perfection' -rusokoiranhampaita kukkii nyt kolme eli kaikki kolme syksyllä istuttamaani. Yhtä niistä piti jo kastella, kun sen kukkavarsi oli menossa niin lötköksi kuivuudessa, ettei jaksanut kannatella nuppua. Onneksi se virkosi, huomasin ajoissa. 

Valkovuokot ovat tulossa ihan justiin kukkaan. Tässä on kerrottukukkainen versio.

Lopetetaan tähän mahtavaan väri-ilotteluun: punaiset pystykiurunkannukset, hyasintit 'Woodstock' ja 'Carnegie' sekä punainen kylmänkukka juuri tulossa kukkaan.

Mikä ihaninta: illalla pitäisi sataa, yöllä pitäisi sataa ja huomenna vasta pitäisikin sataa! Viimeinkin kunnon sade! Puutarhurin toiveiden täyttymys.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Kylmänkukka Pulsatilla

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Valkotäpläimikkä Pulmonaria saccharata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokot ja niiden koirakaverit

 Nyt on sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua vauhdilla. Viime yönä mentiin pakkaselle enää alle asteen verran.

Huomasin tuoksuorvokin, kun sihtailin sinivuokkojen kukkia. Siinä on jo monta pikkuruista kukkaa. Tuoksuorvokki on valtavan ahkera kukkija: kukintakausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Pikkuisia matalalla kasvavia kukkia ei kovin helposti huomaa, nyt aamuaurinko osui niihin. 

Tuoksuorvokki elelee saniaistarhan alareunassa. Saniaistarhan pääesiintyjät ovat vaihtuneet lumikelloista sinivuokkoihin.

Täällä kasvaa saaren länsiosista vahingossa siirretty tummansininen sinivuokko. Kaivoin metsästä kevätpiipon, joka kuvassa kukkiikin. Siinä on heinä, josta pidän valtavasti. Pian sen kylkeen ilmestyivät sinivuokon lehdet.

Mikä ihaninta, se on nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on saman väriset kukat. Väri erottuu hyvin 'Pink Skyrocket' -tiarellan talveksi punaruskeiksi menneistä lehdistä.

Sinivuokon lähellä kukkii rusokoiranhammas 'Pink Perfection', ensimmäinen rusokoiranhampaista kukassa. Taustalla näkyy sinivuokon toinen siementaimi.

Laitetaan tähän vertailuun koivikossa luonnostaan kasvava sinivuokko, tällä on erilainen kukkaväri, ja kaikissa koivikon siementaimissa on tämä sama väri. Tarkemmin sanottuna luonnon sinivuokkomme on lehtosinivuokko, sillä sinivuokkojen suvussa on muitakin.

Omassa puutarhassani ainoa toista lajia edustava on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Tummat heteiden palot (heteiden varret) saavat kukan näyttämään erilaiselta lehtosinivuokkoon verrattuna. Kukat ovat myös suuremmat. 

Unkarinsinivuokon lähellä kasvaa keisarinpikarililja 'Lutea', jossa en ole huomannut vielä yhtäkään kukkanuppua, harmi vain. Toivottavasti niitä vielä ehtii kehittyä!

Takaisin koiranhampaisiin, kun ne ovat niin ihania – yksiä keväisistä lempikasveistani. Tämä oli vähän hassu arvonimi, sillä lähes kaikki kevätkukat ovat lempikasveja. Rusokoiranhampaan kukka menee suppuun yöksi ja tänään aamuauringossa kuvasin sen avautuvaa kukkaa. Kehälehdet ojentautuvat auki yksi kerrallaan.

Joka päivä löydän jonkin uuden koiranhampaan nousevat lehdet. Tämä on risteymälajike tarhakoiranhammas 'Pagoda', roteva ja kukkii vasta toukokuussa. Tai saa nähdä, koska. Nyt on kaikki ollut tavallista aikaisemmassa.

Koiranhampaiden lehdet ovat upeita. Pagodalla on tämäntapaista marmorointia, mutta tämä on kaiketi 'White Beauty' lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä.

Tämä on jännittävää, sillä en nyt ole varma, mikä tämä on. En löydä istutusmuistiinpanoista. Viime vuonnakin tämä kukki, ja ajattelin, että tämä olisi 'White Beauty', mutta onko sillä noin tummia läikkiä lehdissä? Täytyy selvitellä. 

Olen istuttanut koiranhampaita tänne saniaistarhaan ja muuallekin niin moneen otteeseen, ettei ihme, jos alan vähitellen olla sekaisin. Lisäksi olen ainakin suunnitellut siirtäväni tänne pari liian kuivassa paikassa kasvavaa koiranhammasta, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan. Siitä on hankalampi löytää mainintaa puutarhapäiväkirjasta, kun se voi olla tehty koska vain jonkun vuoden kevään tai kesän mittaan. Joka tapauksessa aivan huikean hienot lehdet!

Rusokoiranhampaat on helppo erottaa muista lajeista näistä roiskemaalatuista lehdistään. Sen lisäksi, että laji on ensimmäinen nousija, ainakin minun tontillani.

Valkovuokoista ei näy vielä lähes mitään, paitsi että eilen tajusin mennä muotopuutarhaan katsomaan 'Virescens' -valkovuokkoa, sillä se yllättää minut joka kevät. Ja niinhän siinä onkin jo kaksi ensimmäistä kukkaa!

Jostain syystä olen joka kevät yhtä sokea tälle. Jotenkin tämä valkovuokko nousee ja kukkii niin, että kuvittelen sen olevan jotakin perennanlehtien viherrystä. Kasvusto on kyllä varsin komea sitten, kun muhkeita vihreitä kukkia on enemmän.

Pakko laittaa vielä tämä kuva, jossa rusokoiranhammas 'Pink Perfection' vilkuttaa iloisesti sinivuokolle. Niin minäkin vilkutan täältä saaresta ja painun ulkohommiin. Iloista palmusunnuntaita!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhakoiranhammas Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Tiarella Tiarella

Tuoksuorvokki Viola odorata

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kumartelevat keisarit

 Pakkasöitä on nyt ollut muutama putkeen.

Keisarit taipuilevat sinne tänne. Lauantain ja sunnuntain väliseksi yösi riivin korkeaksi venyneiden keisarinpikarililjojen päälle villaa – ohuesti, jotta villan paino ei muserra varsia ja nuppuja. Silloin pakkanen kävi yli –6 asteessa. Viime yönä oli taas yli –4, mutta en tajunnut näitä enää suojata. 

Silti näyttää ihan hyvältä. Keisarit nousevat takaisin pystyyn päivisin: nytkin auringon lämmittäessä ne ovat jo puolivälissä ylös. Kuvan keisarit ovat lajiketta 'Early Dream', ja ne ovatkin ensimmäisiä tulossa kukkaan.

Ensimmäinen 'Early Dream' raotti yhtä kukkaansa jo lauantaina ja tänä aamuna ennen yhdeksää näytti tältä. Tämä varsi ei ollut kumartunut, sillä se osui rautaiseen tukeen. Kukat ovat onneksi ihan freesit. Aikaisten sipulikukkien pakkasenkestävyys hämmästyttää joka kevät.

Pihan toisessa päässä, vuokko-esikkopuutarhassa, on 'Early Passion' lähes yhtä pitkällä. Näitä piti olla kolme ja nyt on kolmaskin noussut. Edessä on 'King of the Striped' -krookuksia.

'Early Passion' lähempää. On todella jännää odottaa näitä ensimmäistä kertaa kukkaan tulevia, kun pääsee näkemään kukat livenä. Toivottavasti ne eivät ole vaurioituneet pakkasissa. Nyt näyttää siltä, että keskiviikon ja torstain välisestä yöstä saattaa vielä tulla kylmä, mutta muuten pitäisi olla siedettävämpää. Päivisin täällä ollaan oltu koko ajan plussalla monta astetta, nytkin +5.

Ransu esittelee tontin länsireunaa. Ransun takana on vuokko-esikkopuutarha ja edellisten kuvien Early Passionit. Ransun kohdalla on kissanminttu ja ruskopenkki, siinäkin nousee keisarinpikarililjoja.

Ruskopenkissä kasvaa myös keisarinpikarililja 'Sunset'.

Vähän ylärinteeseen on villi punainen penkki, jossa kasvaa muun muassa 'Aureomarginata'. Toiseen varteen näyttää tulevan kukat, toiseen ei.

Villissä punaisessa penkissä kasvaa myös lapsuudenkotini keisarinpikarililjoja. Ainakin johonkin varteen näyttäisi tulevan nuppuja. Nämä ovat mukana Koska kukkii -haasteessa, johon ennustin näiden kukkien avautuvan vappuna.

Otin kuvan ylärinteestä, josta näkyy keskellä villi punainen penkki ja sen takana pienenä ruskopenkki. Etualan tumma kaivanto on oja, joka johtaa sadevesiä vanhemman talon takaa pois.

Ternipikarililja on ollut kukassa jo jonkin aikaa. Sekin taipuu, mutta nousee aina takaisin pystyyn auringon lämmittäessä eikä kukkiin näytä tulleen vaurioita näissä pakkasasteissa. Hassusti uusi 'Early Dream' näyttää ainakin tässä vaiheessa identtisen väriseltä, mutta ternipikarililjan kukat ovat pienemmät ja vähän eri muotoiset kuin keisarinpikarililjalla.

Olen nyt ison onnen äärellä. Arvelen näiden olevan ternipikarililjan siementaimia! Vaikka ne ovat hyasinttien seassa, mutta hyasintin siemenet näyttävät erilaisilta.

Kylvin muutama vuosi sitten 'Vivaldi' -keisarinpikarililjan runsaan siemensadon, ja itäminen onnistui huippuhyvin. Minulla oli kymmeniä keisarinpikarililjan pikku vauvoja, joista voisi ehkä mahdollisesti tulla haaleampaa oranssia (siis kukkaväriä) kuten emokasvissakin. Keisarin siemenet ja taimet olivat aivan identtisiä näiden kanssa. Siemen on tuollainen litteä, jossa on ikään kuin kantatut reunat.

Siksi hankin ternipikarililjoja pari kappaletta, kun ajattelin niiden ehkä tarvitsevan ristipölytystä. Ehkä, ehkä ei, mutta ternit mahdollistavat myös risteytymisen keisarinpikarililjojen kanssa, jolloin voi syntyä vaikka minkä värisiä kukkia! Senkin vuoksi istutin syksyllä keisarinpikarililjoja ternipikarililjojen lähelle muotopuutarhaan.

Niin, onko minulla nyt sitten edelleen kymmeniä Vivaldin taimia kasvamassa? Valitettavasti ei. Ne olivat syksyyn mennessä vielä kovin pieniä. Laitoin ne isossa ruukussaan maahan talveksi, jossa kylvös jäätyi eikä siitä enää ikinä noussut mitään. 

Parempi varmaan on, kun annan kasvien itse ripotella siemenensä ja katson, mitä niistä sitten kasvaa.

Luonnonkylvö toimii yleensä parhaiten. Taimien kanssa täytyy vain olla hyvin tarkkana, jos sattuu olemaan innokas kitkijä. Otin havainnollisen kuvan talventähden siementaimista. Tuossa vaiheessa, kun lehdet ovat kehittyneet aikuisen mallisiksi, kuten kuvassa keskellä, ne pystyy jo tunnistamaan, vaikka ne ovat aivan pikkuruisia, senttimetri halkaisijaltaan. 

Niiden takana on myös talventähden siementaimi! Sillä on vasta sirkkalehdet, mutta niissä on sama väri ja kiilto. Tai ainakin luulen sen olevan talventähteä, sillä juuri tuollaiset sirkkalehdet niillä on. Oikealla on puolestaan vaahteran siementaimi.

Laitetaan loppuun vielä ikään kuin minikokoinen keltainen keisarinpikarililja. Tämä on isokäenrieska. Eikö ole ihana!

Nyt täytyy laittaa toinenkin bonuskuva, kun rusokoiranhammas 'Pink Perfection' avasi juuri kukkansa. Tämän jutun kirjoittamiseen on mennyt niin monta tuntia, kun kaikenlaisia työasioita tulee väliin, että nyt onkin jo iltapäivä, ja auringon lämmössä tämä kauan kytätty nuppu aukesi.

Isokäenrieska Gagea lutea

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Ternipikarililja Fritillaria raddeana