Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea

Länsilaidallinen

 Tontin länsireunalla tapahtuu.

Ensinnäkin: lumipalloheisi kukkii! Minulla on näitä kaksi, on ollut jo vuosia, ja nyt ne molemmat kukkivat ensimmäistä kertaa! Eivät ole tainneet arvostaa kuivia olosuhteita, mutta tänä vuonna lienee kosteus kohdillaan. Heiden alla näkyy sademetsäkokoon kasvaneita tarhajouluruusuja.

Jos kurkataan alarinteeseen ison saarnen toiselle puolelle, on siellä ennätyskorkeita tarhakieloja, sinipilvenä edelleen kukkiva rotkolemmikki sekä japaninvaahtera 'Osakazuki'. Pensas on siis matalampi kuin perennat.

Vähän vielä alempana kukkivat espanjansinililjat ja itsekseen ylärinteen luonnonkasvustosta alemmas valunut metsäkurjenpolvi. Siitä olen ylen onnellinen.

Peruutetaanpa hieman, jotta tiedetään, missä ollaan. Tontin länsireuna on huussin vieressä. Kuvassa ei kivimuurista näy mitään, kun kasvillisuus on niin rehevää. Valkoinen Madonna-patsaskin on jäänyt jättikokoisten tarhakielojen peittoon.

Tänä aamuna, kun hipsin huussiin – yksi kesäaamujen ihanista hetkistä – huomasin, että yksi aarre on avautunut. Huomasin aarteen nuput jonkin aikaa sitten aivan muun kasvillisuuden huppeluksissa. Tuli kiire raivata häiritsevät naapurit pois.

Tadaa! Tämä on vähän tarhakurjenmiekkoja matalampi eli ilmeisesti helluntaikurjenmiekka (IB, Intermediate Bearded) ja lajike on vanha löytölajike, joka kulkee nimellä "Terola II".

Edellisestä – ja ensimmäisestä – kukinnasta on muutama vuosi. Ainakaan en löydä blogistani tästä kuin yhden jutun neljän vuoden takaa, jolloin se oli kukassa.

Kyllä se parrakkaiden kurjenmiekkojen lannoittaminen kuulkaa kannattaa!

"Terola II" lähikuvassa. Että osaa olla kukassa hienot värit.

Eikä siinä vielä kaikki. Viereisessä ruskopenkissä asustaa 'Louvois' (tarhakurjenmiekka, Tall Bearded), joka tuli kukkaan tänään iltapäivällä, vähän myöhemmin kuin vanhan talon kuumalla eteläseinällä asuvat kaimansa. Niissä on jo kaksi kukkavartta ja useita kukkia. Tämä ruskopenkin 'Louvois' sointuu täydellisesti 'Enkan' -japaninvaahteraan.

Otin kuvan viiden maissa, juuri kun sade alkoi. Kyllä: taas meillä sataa! Ei kyllä välttämättä paljoa eikä kauaa.

Yritän taas sijoittaa lukijat kartalle. Nyt ollaan huussin vierellä, ruskopenkki on täysien (taas!) kottikärryjen takana – olin eilen raivauspuuhissa tässä etualalla näkyvässä villissä punaisessa penkissä.

Aiempien kuvien kasvit ovat portista oikealle, nyt jatketaan rinnettä alas pitkin länsireunaa portista alaspäin. Siitä pääsee naapuriin, jos suola tai jauhot ovat lopussa.

Tänään avautui tämän kesän kaksi ensimmäistä idänunikkoa. Tämän värisiä en ole ostanut, mutta näitä tuli yhtenä vuonna, kun menin erehtymään ja ostamaan messujen huutavilta hollantilaismyyjiltä kasveja. Näiden piti olla valkoisia – eikä varmaan niistä toisistakaan kasveista tullut sitä mitä piti.

Mutta kun äkkäsin siirtää nämä tuohon kivimuurin eteen, ovat ne siinä kuin kotonaan. Kaiken värisille, myös ei-toivotuille yllätyksille, löytyy kyllä paikka, kun alkaa miettiä. Ellei piha ole postimerkin kokoinen.

Näiden idänunikoiden vieressä on viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jossa on lähes tismalleen saman sävyiset kukat, mutta pienet ja tertuissa. Se on vasta nupulla, joten yhteiskukinta ei onnistu, toisin kuin viime vuonna, jolloin taimi oli viritetty toukokuuksi kukkaan jollain tanskalaisella taimitarhalla. Ja sehän kukki yhtä soittoa syksyyn asti.

Mutta se ei haittaa, sillä täältä löytyy silti sointuvaa värikomppausta. Puna-ailakitkin ovat jees, tosin niiden määrästä huomaa, etten vielä ole päässyt tämän penkin raivauksen kimppuun. Niiden takaa pilkottaa oranssia.

Siellä on kellukka 'Totally Tangerine'! Totaalinen herkku, ja myös triljoona kertaa kauniimman värinen kuin idänunikko. Lisäksi tuolla näkyy edelleen kukassa hempeän vaaleanpunainen särkynytsydän 'Cupid'. 

Mietin tässä värimieltymyksiä, kun Liisan (Liisan kasvit -blogi) kanssa niistä kommentissa keskusteltiin. Puna-ailakki kuuluu inhokkiväreihin, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta ärtsy-vaaleanpunaisesta, jota aniliiniksikin sanotaan. Mutta kun se on pieniin kukkiin pirstottu, se on ihan kiva. 

Jos idänunikon kukat olisivat pikkuisia pisteitä, ne olisivat tosi ihania jossain muiden kasvien lomassa. Harmi, että niiden pitää olla nenäliinan kokoisia jättiväriläikkiä. Sama juttu aniliininpunaisten pionien kohdalla. Aivan liian iso kukka sen värin katseluun.

Makuja on niin monia!

Putkikasvit ovat kestorakkauteni. Tämä on kumina, ollut jo monta vuotta, vaikka luulin sen olevan kaksivuotinen. Se on kukkinut vaikka kuinka monta vuotta, ja silti se vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen.  

Siitä oikealle näkyy jotain matalaa ja limenvihreää, josta lupasin raportoida, kun se on kunnolla kukassa...

Loistokevätesikko 'Francisca' on ollut kunnolla kukassa jo pitkään, ja niin ihmeellinen on tämä viileä kevätkesä, että se on edelleen täydessä vedossa! Olen ottanut siitä varmaan sata kuvaa, silti se päätyi blogiin vasta nyt.

Hehkutin tätä henkeäsalpaavan kaunista esikkoa jo etukäteen, toivottavasti ei tullut pettymystä. Värimieltymykset ovat niin kovin henkilökohtaisia. Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kukkia, ja olen niin iloinen, että se on kerrankin näin rehevä!

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' tai Pohjan Neito', minun ovat lajiketta 'Roseum'

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puna-ailakki Silene dioica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Huomioita tulppaaneista

 Lisää tulppaaneja, eikä tämäkään ole kevään viimeinen tulppaanijuttu, se on varmaa.

Ransu sai ihailua edellisessä jutussa, niinpä tässä lisää Ransua. Ruskopenkkikin sai ihailua, se näkyy Ransun takana. Ransun mielestä ruskopenkin tärkein ominaisuus on se, että siellä kasvaa kissanminttua.

Rusotuomipihlajat ovat juuri ja juuri vielä kukassa, mutta terälehtiä lentää ilmassa aina tuulenpuuskassa. 

Japaninvaahtera 'Enkan' on puhjennut lehteen. Kuvassa pääosassa on kaunis liljakukkainen tulppaani 'Ballerina'. Pari vuotta sitten istutetuista kukkii enää tämä yksi, tosin kolmella kukalla. Liljakukkaiset eivät ole kovin pitkäikäisiä, yleensä.

Taustan tulppaanit ovat 'Blushing Apeldoorn' ja 'Brown Sugar'.

Rehevää on. Leikkasin nurmen, mutta reunat jäivät huolittelematta. Niin ne usein jäävät, se homma kun on tylsänpuoleinen. Täytyy ottaa se työn alle istutusalue kerrallaan, muuten ei tule edes aloittaneeksi, kun hommaan puutuu jo ennen aloittamista.

Kiinanpunapuu on puhkeamassa pehmeisiin neulasiin. Kohta puunympäryspenkki ei enää näytä niin hassulta. Toistaiseksi kävijät ovat luulleet, että se on jokin peuranestohäkkyrä taimen ympärillä.

Peruutetaan vielä hitusen alemmas rinteessä, jotta saadaan kuvaan kultaherukan paras kukintahetki. Hunajaisen tuoksuva puska pörrää täynnä kimalaisia, kuten ruusuherukka vähän aiemmin. Puskan koko on ylittänyt kaikki odotukset – olisin istuttanut sen kauemmas kompostikehikosta, jos olisin tiennyt. Toisaalta sen oksat halailevat kompostia aika nätisti.

Muotopuutarhassa on puutarhan paras tulppaanikeskittymä. Viime syksyllä istutetut kerrotut 'Avant Garde' -tulppaanit ovat kukkineet äärimmäisen pitkään. Yli kolme viikkoa!

Niiden seuraan ovat nousseet 'Sweetheart' -keisarintulppaanit. Pidän kovasti niiden kelta-valkoisesta värityksestä.

Pionin nousevat versot ja tulppaanit ovat aina yhtä täydellinen yhdistelmä.

Bokharankurjenmiekka ehti jo kukkia, kuva tulee vähän jälkijunassa.

Samassa penkissä kukkii ikivanha punainen papukaijatulppaani. Istutettu 15 vuotta sitten.

Kreetantulppaani on jännittävä ja raivostuttava, sillä se tuottaa ilmeisesti maarönsyjä ja runsaasti sivusipuleita, mutta ei kukkinut istuttamisen jälkeen vuosikausiin. Viime vuosina se on viimein alkanut kukkia. Kuvan vasen reuna olisi nurmikkoa, mutta siitä nousee ihan yhtä paljon kreetantulppaanin lehtiä kuin kukkapenkin puoleltakin. Ja heh, pitkät heinät vasemmalla ovat juolavehnää, oikealla huhtikurjenmiekkojen lehtiä. 

Kreetantulppaani on vähän matala ollakseen melko myöhäinen ja voisin miettiä sille ehkä parempaa paikkaa, josta kukat näkyisivät. Kun pääsen viimein kaivamaan tämän kukkapenkin reunaan reunakivet, nostan ainakin kukkapenkin ulkopuoliset sipulit ja istutan muualle. Sehän on siis positiivista, että tulppaani lisääntyy näin aktiivisesti!

Jaahas. Tutkin Viljelykasvien nimistöä ja kreetantulppaanista onkin tullut syreenitulppaani. Tämä suomenkielisten nimien vaihtaminen on kyllä vähän harmillista ja sekoittavaa.

Ehkä jätän kr... syreenitulppaanit tähän, sillä näkyvät ne kyllä tästäkin ja ainakin tiedän monen vuoden jälkeen, mistä niitä etsiä.

Ja onhan tässä penkissä myös hyvin matalaa 'Little Beauty' -tulppaania. Se on aivan huippuvärinen sinisine keskustoineen – ja näkyy kyllä erittäin lyhyenlännästä varrestaan huolimatta.

Korkeat liljakukkaiset 'Purple Dream' -tulppaanit ovat osoittautuneet yllättävän pitkäikäisiksi, ne ovat kukkineet jo monta vuotta. Taustalla on 'Little Beauty' -tuppaita. Yritin ottaa kuvan korkeista ja matalista yhdessä, mutta ehkä sitä ei oikein tajua.

Viereisessä muotopuutarhan penkissä on kaikkein hempein tulppaaniesitys. Korkea on 'Light and Dreamy', sitten on liljakukkainen 'Purple Dream' ja kaksivärinen 'Ballade'. Aikaisimmat, matalat Prince-lajikkeet ('White Prince' ja 'Candy Prince') lienevät jo lakastuneet, tai sitten niitäkin on tuolla jossain välissä.

Sävymaailmaa täydentää 'Flaming Flag'; hyvin kaunis tulppaani. Se kukkii nyt toista kevättään vielä melko runsaana. Taustalla on liljakukkainen 'Ballade' ja sitäkin on vielä muutamia jäljellä monen vuoden jälkeen.

Seuraavan penkin reunalla on ikivanhoja kreikantulppaaneja, jotka kukkivat luotettavasti vuodesta toiseen. Ne eivät ole täydellisiä muotopuutarhan värimaailmaan, mutta onhan täällä muitakin poikkeuksia. Hyvin vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja ei oikein viitsisi lähteä siirtämään. Tai ehkä viitsisikin. 

Tämän penkin takaosassa on varjohiippa 'Buckland Spider', jonka parhaan kukinnan menetin ihan vain siksi, että en muistanut käydä katsomassa pikkuista kasviani. Varjohiipat ovat niin hentoisia ja pieniä, että ne täytyy erikseen muistaa käydä katsomassa.

Varjohiipat ovat ehdottomien lempikasvien joukossa, joten lyön päätäni seinään. Onneksi sentään muistin nyt, vaikka kukat ovat vetelemässä viimeisiään. Ja tulihan näiden upea, purppuranpunainen nuppuvaihe ikuistettua kuviin. Niiden välissä vain meni ohi kymmenen päivää kukintaa ihan omaa muistamattomuuttani.

Hurraa, rinneakebia on tulossa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukkaan! Se talvehti latvaan asti ja nyt siinä on ainakin tusinan verran kukkaterttuja. Ne puhkeavat pikkuisiksi viininpunaisiksi kukiksi.

Kärsivällisyys todellakin palkitaan, sillä istutin köynnöksen vuonna 2011 ja ensimmäiset kukat pääsin näkemään vasta viime vuonna.

Kurkataan ruusu-heinätarhaan: siellä on upea pikkuinen tulppaani 'Norah' tulossa kukkaan. Tämä on pieneksi lajikkeeksi mukavan korkea (20 cm), niin kukka nousee muun kasvuston yläpuolelle näkyville.

Varsinaisessa ruusutarhassa on värikäs tunnelma, kiitos 'Gavota' -tulppanien, 'Chérie' -tarhanunnannarsissien sekä maanpeittokasvien: purppura- ja vaaleanpunakukkaiset hopeatäpläpeipit ja hämyvuokko, jota olen siirtänyt tännekin.

Loppuun vielä upea 'Palmyra', jonka siirretyt sipulit kukkivat näköjään ruusutarhassa yhtä hyvin kuin vanhalla kasvupaikallakin.

Bokharankurjenmiekka Iris bucharica

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kultaherukka Ribes aureum

Rinneakebia Akebia quinata

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Varjohiippa Epimedium