Koska kukkii -haasteen ensimmäinen huti

 Italiantalventähti 'Schwefelglanz' ehti kukkia viime viikolla.

Kukka oli avautunut niinä lämpiminä päivinä, kun olin kaupungissa. Olin arvannut tälle kukkimispäiväksi tänään eli 12.3. Jostain syystä ensimmäinen kukka oli tavattoman aikainen.

Tavallisempia kirkkaankeltaisia talventähtiä nousee monestakin paikasta, kun toissa viikolla niistä ei näkynyt vielä mitään.

Paras tupas on saniaistarhassa, mikä osoittaa selvästi, kuinka karikkeinen, ilmava maa on näiden mieleen. Olisipa minulla tarjota tällaista kaikille kasveille! Mutta on tämä myös vanhin kasvusto, istutettu yli 15 vuotta sitten.

Ikävämpiä yllätyksiä ovat vesimyyrien uudet käytävät ja niistä kielivät kasat. Kantapää uppoaa maahan, mutta tällä kertaa en tallo käytäviä, sillä hankin mantereelta myyränloukun. Upotan sen käytävään ja katson, mitä tapahtuu. Loukku näyttää kyllä epäilyttävän pieneltä, vesimyyrähän on rotan kokoinen. Mustilla on siis edelleen hommia.

Tunnelma on kumminkin positiivinen – erittäin positiivinen! Rohanissa ovat kriminlumikellot tulleet kukkaan. Taustalla on puistolumikello 'Viridapice'.

'Viridapice' lähempää. 

Rohanin varjoisammassa päässä kukkii kohta lumikello 'Atkinsii'. Tällä on kauniin pitkät ulommat kehälehdet.

Persiansinililjat ovat nousseet salamana maasta suoraan kukkaan lämpiminä päivinä.

Aikaisimpien krookusten, kuten tämän kultasahramin, nuput ovat myös puskeneet esiin. Toissa viikolla ei näkynyt kuin vasta lehtiä. 

Kostea kevätniitty on lumikellotuppaiden koristama. Niiden väleistä näkyy muidenkin sipulikukkien piippoja.

Niityn reunalla on puistolumikello 'Blonde Inge' tulossa kukkaan. Tällä lajikkeella on keltaiset kuviot kukassa, mikä näkyy jo kukkaperän vaaleassa värissä.

Muotopuutarhassa on kerrottuja lumikelloja, kuten tämä 'Hippolyta'. Kerrottujen lajikkeiden kukat ovat ihania paksukaisia, kun sisempiä kehälehtiä on niin paljon.

Täälläkin on aikainen krookus, tähtisahrami 'Roseus', noussut ja kukat varmasti avautuvat seuraavana aurinkoisena päivänä. Voi olla, että ne ovat avautuneet jo aiemmin, mutta en ole ollut sitä näkemässä.

Viereisessä penkissä on tähtisahramien seuraan nousemassa atsurihelmililjoja; helmililjoista aikaisimpia.

Pari viikkoa sitten istutin yhden mullan pinnalle nousseen sipulin takaisin maahan ja siinäkin pilkotti jo nuppuja.

Muotopuutarhassa on myös kevään ensimmäinen kurjenmiekka kukassa: ihanaakin ihanampi 'Painted Lady'. Tämä on viime syksynä istutettu, ne tuntuvat aina olevan vähän hätäisempiä kukkimaan kuin kauemmin puutarhassa eläneet.

Ruskopenkissä kukkivat lukuisat turkinlumikellot, vaikka niiden pitäisi olla vähän myöhempään kukkivia. Paikka on aurinkoisessa rinteessä, se varmaan auttaa. Pidän erityisesti turkinlumikellon raikkaan vaaleanvihreistä, kaartuvista lehdistä. Taisin ihastua tähän lajiin, kun sen ensi kerran näin, ja se on pysynyt suosikkina.

Istutin syksyllä pari 'Painted Ladya' myös vanhan talon kivijalan eteen, sillä se on otollisempi penkki kurjenmiekoille kuin savinen muotopuutarha. Tässä niillä on rutikuiva ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kun tämä kukka oli vielä nupulla, luulin sen olevan 'Sheila Ann Germaney', mutta sepä näyttää nousevan vähän myöhemmin.

Samaan paikkaan päätyi myös erityisen ihanien krookusten mukuloita, kuten Crocus alexandrii.

Kevätkellon ei pitäisi enää yllättää, kun se on asunut tässä kuistinrappujen kulmalla jo yli 15 vuotta. Huomasin sen kukkanuput nousemassa maasta jo kaksi viikkoa sitten. Mutta niin se vain hämmästyttää joka kevät, että tämä kukkanen – lumikelloja selvästi korkeampi – kukkii tässä täysin varjoisassa nurkkauksessa jo näin aikaisin. 

Keltapilkkuinen versio kevätkellosta on karpaattilainen var. carpathicum, tavallisemmin tällä lajilla on vihreät pilkut. 

Ensi yönä varmaan sataa lunta täälläkin, mutta perjantaista alkaen näyttää mittari taas olevan pääosin plussan puolella! Maltillisesti tosin, mutta hidas kevät onkin parasta, mitä on.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkello (kevätlumipisara), keltapilkkuinen muoto Leucojum vernum var. carpathicum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Lumikellokatsaus

 Nyt taitavat olla kaikki kukassa, paitsi viime vuonna istutettu 'Straffan', joka ei ole noussut ollenkaan. Toivon, että se on kumminkin elossa ja että en ole murjonut tai kitkenyt sitä, kun kitkin paksujuurisia laidunkarstaohdakkeen taimia siltä alueelta.

Laitetaan alkuun puistolumikello 'Blonde Inge', joka on istutettu kaksi vuotta sitten. Se on selvästi runsastunut! Tämän erikoisuus on kukkien keltaiset kuviot tavanomaisten vihreiden sijaan.

Jatketaan puistolumikellolajikkeilla. 'Viridapice' on still going strong, jo viikkoja kukassa. Tämän erikoisuutena ovat ulompien kehälehtien vihreät läikät tuolla lehtien alaosassa. Kukkavarressa olevat ylälehdet myös kiertyvät todella koristeellisesti, hauska lajike!

Kostea kevätniitty on aika harvassa kukassa vielä. Osa lumikelloista on kukkinut jo jonkin aikaa, osa on vasta nousemassa maasta. Tässä kasvaa kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa ja vähän myös tavallista puistolumikelloa.

Koska puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee siemeniä, olen pari vuotta sitten jakanut tuppaita vähän laajemmalle ja nyt ne alkavat runsastua. 

Ja samperin mataraa nousee jo ylös vähän joka puolelta! Sitä pitäisi muistaa kitkeä ajoissa ennen kuin lonkerot ovat metrin mittaiset.

Ystävän lähettämät puistolumikellot nousevat kasvimaan nurkan penkistä, joka on tosi kylmä kasvupaikka. Täällä vielä himmaillaan ja maakin on aika jäässä.

Esikkopellossa eli jouluruusulaaksossa eli Rivendellissä on jo runsaasti lumikelloja tuppaina siellä täällä. Niitä vain on jotenkin vaikea saada näkymään kuvissa kaiken ryönän keskeltä.

Niinpä otin kuvan laajemmin koko alueesta. Etualalla on paras tarhajouluruusukeskittymä, mutta on niitä siellä täällä muuallakin. Kiviaidan vieressä kasvaa kaksi saarnea, joiden lehtien annan maatua tähän, sillä niistä tulee täydellistä lehtomultaa. Saarnista putoaa tuulissa runsaasti oksia ja nekin jätän tähän maatumaan.

Tässä kuvassa ovat kaikki Rivendellin lumikellot, mutta niitä ei millään näe!

Uusi yritys, kyykistyin. Nyt kuvassa ainakin näkyy oja, niin kutsuttu Rivendellin joki, jossa on edelleen vettä. Se on kaunis.

Ei auta kuin zoomata lähemmäs. Siellä! Kohta nousevat kukkaan myös kevätlumipisara ja keltavuokko, jouluruusut, kevätesikot, pystykiurunkannukset ja narsissit. Sitten tämä ryönämaa alkaa olla jo aika vihreä.

Kriminlumikello on noussut maasta todella vauhdikkaasti suoraan kukkaan aiemmin mainitun 'Viridapicen' lähellä. Ehdin jo huolestuneena tätä harvinaisuutta odottaa. Tämä on vasta näiden toinen kevät puutarhassani. On mukava huomata, että siinä missä viime keväänä kumpikin sipuli tuotti yhden kukan, nyt kukkia on tuplasti.

Tähtilumikello mäntyjen alla on usein ollut ensimmäinen lumikello kukassa, tänä vuonna sillä kesti kauemmin. Jos tämä nyt edes on puhdas elwesii, tämä tuli nimittäin turkinlumikellopussissa. Siitä pussista tuli kyllä myös turkinlumikelloja.

Ja pussista, jossa piti olla puistolumikelloa, tuli turkinlumikelloja. Ihan hyvä, sillä istutin ne ruskopenkkiin, joka voi olla kesällä liian kuiva puistolumikelloille. 

Turkinlumikelloja on alkanut vähitellen nousta ja pari ensimmäistä on kukassa. Näillä on nuo tyypilliset leveät, kaartuvat, kellanvihreät ja kiiltävät lehdet.

Siirrytään sitten risteymiin. Ne eivät ole mitään lumikellolajia, sillä ne ovat useamman lajin sekoituksia, risteymiä eli hybridejä. Aina ei vanhemmista ole edes tietoa. Tämä on viime kesänä istutettu 'Atkinsii', ihanan vauhdikas tapaus. Sen ulommat kehälehdet ovat erityisen pitkät, mistä tulee tuo tuulitukka-ulkonäkö.

Muotopuutarhan Greatorex-risteymistä 'Dionysus' on komeampi tupas, tosin se sai vähän tuhkaa niskaansa, kun tyhjensin tuhkaämpäriä tänne.

'Hippolyta' on vasta noussut ja ensimmäinen kukkii vielä matalana, mistä jo kerroin. Otan enemmän kuvia siitä, kunhan kukkia ja pituutta tulee lisää. 

'Snow Fox' on nyt täydessä kukassa, kukkia tuskin tulee enempää. Tämä kahdeksan kukkaa on kyllä erinomainen suoritus toissa syksynä istutetulta yhdeltä sipulilta.

Samalla alueella, mutta enemmän ison kuusen varjossa, on 'Kildare' vasta tulossa kukkaan. Tämän ulommissa kehälehdissä on todella kauniit, haileat vihreät raidat.

Auringon osuessa kukkiin ne alkoivat jo vähän avautua eilen iltapäivällä. Tänään on ollut niin sumuista ja koleaa, että kukat ovat visusti kiinni (ylempi kuva).

'S. Arnott' kukkii lehtikuusen alla. Tässä vieressä oli oja, jonka ympäristössä oli karmea jääkenttä helmi- ja maaliskuussa. Aivan ojan partaalla pitäisi olla lisää Arnotteja, mutta niitä ei ainakaan vielä näy. Voi olla, että ne ovat menehtyneet. 

Ojan vastarannalla, jossa oli vielä hurjempi, paksumpi ja pitkäkestoisempi jääkansi, on kuitenkin ainakin yksi tupas urheaa puistolumikelloa hitaasti nousemassa maasta! Jaoin sitä viime kesänä pitkin ojan vartta, joten jännitettävää on enemmänkin, mutta ainakin se yksi rypäs on selvinnyt äärimmäisen haastavista olosuhteista.

Maratonin loppuun vielä ihana lumikellojen kaukainen sukulainen, kevätlumipisara. Näistä ensimmäinen on juuri avannut kukkansa ja se on tämä suloinen keltapilkkuinen (var. carpathicum), jonka olen joskus aikoja sitten saanut Aarno Kasvilta. Vihreäpilkkuiset ovat nupulla.

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Puistolumikello Galanthus nivalis

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Viime keväänä Hiidenkiven puutarhassa -blogi julkaisi niin hauskan jutun, että se jäi mieleen postauksena, jollaisen haluaisin itsekin tehdä. Ja sitten se vain jäi.

Aihe jäi silti kytemään mielen pohjalle ja nousi sieltä aika ajoin esiin. Kun itsenäisyyspäivänä annetaan kunniamerkkejä, on palkintoaihe nytkin ajankohtainen. Tässäpä tulee: viime kevään ansioista palkitut.

Paras itsekseen syntynyt rivi on ilman muuta tämä täydellinen ryhmä turkinlumikelloja.

Parhaat raidat: kevätsahrami 'King of the Striped'.

Tasaisimmin välimatkoin istutetut sipulit: kurjenmiekka 'Sheila Ann Germaney'. Näillä on muuten samat vanhemmat kuin edellisen jutun 'Katherine's Goldeilla' : lumikurjenmiekka ja Iris winogradowii.

Täydellisimmät yllättäjät: kivien väleihin istutetut kurjenmiekat. Olin tyystin unohtanut laittaneeni niitä tähän pengermän päällekin enkä vain sen alapuolelle tuonne, missä kukkia häämöttää vähän kauempana. Hieraisin silmiäni, kun huomasin ensimmäiset piipot. Hyvä, etten tullut talloneeksi!

Näyttävin liito: merikotka. 

Näitä näkee nykyään joka päivä ja useita kerrallaan. Muistan, kun lapsena kiikaroin veneessä tuntikausia nähdäkseni merikotkan. 

Keltaisin: talventähdet. Niin ihania, täydellisen piristäviä talven jälkeen! Tässä niitä kukkii ojan partaalla yhdessä 'S. Arnott' -lumikellojen kanssa.

Isoin urakka ja samalla paras kyttäys: vanhan saunan & liiterin tyhjennys ja purkaminen. Se ei ole vieläkään päättynyt, ja loppujen lopuksi en sitä edes kokonaan pura. 

Isoin päänvaiva oli alppipenkissä rymyävä myyrä tai hiiri, joka popsi kukkavarsia poikki. Olin edellissyksynä istuttanut sinne paljon erikoisuuksia ja oli sydäntäsärkevää katsoa tällaisia mullassa lojuvia nuppuja ensikukintojen sijaan. Tämä oli Scilla rosenii.

Oli myös todella vaikeaa tai lähes mahdotonta asentaa riittävän tiiviisti maata vasten meneviä verkkoja, joiden reunan ali pieni jyrsijä ei pääse, kun paikka on kivisen epätasainen. Penkin takaseinänä on navetan kivijalka ja sieltä jyrsijä varmaan kulki ees taas. Siinä on myös isompi kolo, josta Musti kulkee navettaan ja ulos. Sitä ei saanut tukkia.

Runsastunein mätäs on tämä nimetön kultasahrami, jonka joskus ostin lajikkeena 'Zwanenburg Bronze', mutta onkin 'Gipsy Girl' tai 'Fuscotinctus' tai joku niiden tapainen raidallinen. Tästä näkee hyvin, että sahrami tekee yhä uusia ja uusia mukuloita entisten viereen.

Dramaattisin kombo ja samalla ihanin kevättunnelma: Rivendellin tarhajouluruusut, joista osa on hyvin tummia, lumikellot ja kevätlumipisarat. Tämä paikka on ihanimpia kevätkohtia puutarhassani. Yllä kasvavista saarnista putoaa syysmyrskyissä oksia, ne vain lisäävät kauneutta.

Olisi mukava lukea sinunkin juttusi palkituista, jos innostut! Hiidenkiven puutarhan alkuperäinen juttu löytyy täältä: KLIK.

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kevätsahrami Crocus vernus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Keltaisia pilkkuja ja jouluruusuja

 Teki mieli vielä laittaa kuva avautuneesta keltapilkkuisesta kevätlumipisarasta, se on kyllä ollut kukassa jo jonkin aikaa.

Onneksi se kasvaa kuistin varjossa, kukinta kestää kauan.

Ruskopenkin eteläpäässä minut yllätti toinen keltainen ilonpilkahdus. Isokäenrieska! Sain tätä ystävältä viime vuonna, nyt se kukkii. Olin lähes unohtanut tämän. 

Kukat avautuivat muutamaa päivää aiemmin kuin tonttini omat pikkukäenrieskat. Nyt nekin ovat jo aloittaneet kukkimisen.

Lähdetäänpä sitten rinnettä ylös pitkin vuokko-esikkopenkkiä. Istutin sen eteläpäähän viime syksynä balkaninvuokkoa 'Charmer', sitä minulla on samassa penkissä ennestäänkin vähän ylempänä. Joten kun näin tätä ihanaa lajiketta, tartuin pussiin heti, sillä tätä harvemmin näkee.

Vähän varjossa kasvavat siniset pikkusinililjat avautuvat myöhemmin kuin muotopuutarhan vaaleanpunaiset, jotka kylpevät auringossa. Sininen on pikkusinililjan luonnonmuoto, perusväri. Välissä on valkokukkaista posliinihyasinttia.

Nyt ollaan jo kohdassa, josta alkavat jouluruusuapajat. Niiden siementaimia löytyy kaikkialta. Jo sirkkalehdet ovat kiiltävät ja helposti tunnistettavat. Ehkä sirkkalehtien reunojen punertava sävy enteilee punertavia kukkia?

Kaikki eivät toki selviä kukintaikään, eikä tarvitsekaan, muuten tulee ahdasta.

Vieressä kukassa on persiansinililja, ne alkavat olla kukinnan lopulla, kun samantapainen posliinihyasintti aloittelee.

Tarhajouluruusun siementaimista tulee vähän kaiken värisiä. Tämä on aika kiva vaalea.

Alun perin istutin viininpunakukkaisen.

Sitten menin hankkimaan myös vihreäkukkaisen, joka on toki kovin kaunis.

Sen vieressä onkin jo tämän värinen siementaimi. Tavallaan ihan kiva. Mietin silti, pitäisikö siirtää tämä toisaalle hailentamasta tulevia polvia. Pari hailukkaa olen jo siirtänyt hedelmätarhan rinteeseen.

Jouluruusualueen kukkavalikoima vaihtuu hiljalleen. Lumikellot ja vihreäpilkkuinen kevätkellokin ovat kohta muisto vain. Niiden kukintahetki on kovin kaunis.

Tilalle nousee jouluruusujen lisäksi narsisseja, keltavuokkokin on yhtäkkiä ponnistanut maasta. Tässä kasvaa lisäksi luonnostaan kevätesikkoa. Tällainen minilehto saarnien alla. Niiden lehtimassa maatuu kuulemma täydelliseksi lehtomullaksi.

Koska kukkii -haasteen jouluruusukin avasi ensimmäisen kukkansa, nyt en enää muista, minä päivänä. Se on tasan keskellä kuvaa saarnen juurta vasten.

Kukkaisaa sunnuntaita, toivottavasti teillä ei sada lunta!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Isokäenrieska Gagea lutea

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätlumipisara, kevätkello, keltapilkkuinen Leucojum vernum var. carpathicum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä