Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Sinistä ja söpöä

 Vaikea valita, mistä kevätkukista kirjoittaisi, kun vähän kaikkea on kukassa tai tulossa kukkaan. Niinpä valitsin värin.

Sinikevättähti on skilloista kauneimpia ellei kaunein. Sen sini on puhtaampaa, ei niin violetinsekaista kuin monella muulla kevättähdellä. Kukkakin on somempi, pienempi. Olen iloinen, että muutama on tallella myyrien jäljiltä. 

Kellanvihreä kultatesma toimii hyvänä kontrastivärinä siniselle pikku kukalle.

Balkaninvuokoista kenties kaunein on hailean sininen 'Blue Snow'. Täysin avonaisina kukat näyttävät lähes valkoisilta.

Mutta onhan 'Charmer' tietysti varsinainen hurmuri myös. Vanha suosikkini.

Valkovuokko 'Blue Eyes' on huomattavasti aneemisempi kuin olin kuvien perusteella olettanut. Kukan keskustan sinertävä alue on monissa kuvissa paljon tummempi. Oikeasti se on hailea, kuten kuvasta näkyy, eikä kukkakaan ole kovin kerrottu. 

Voi olla, että olen saanut aneemista kantaa, tai kasvupaikka ei ole mieleen eikä kukka kehity niin kuin pitäisi. Onhan tämä silti ihan kaunis.

Samaa ei voi sanoa hämyvuokosta, jonka olen ostanut nimellä f. caerulea eli sininen muoto. Tietääkseni se on sama kuin 'Robinsoniana'. Yleensä pidän erikoisuuksista ja haileista väreistäkin, mutta tämä väri on jotenkin todella outo, ei oikein sitä eikä tätä. Eikä sovi valkovuokolle sitten yhtään. Ja hitsi, tämä leviää ja olen levittänyt jakopaloja puutarhassani sinne sun tänne. Lähinnä ongelma-alueille kyllä.

Tämäkin asia on vain kestettävä, kuten elämässä moni muukin homma.

Siinä lähellä kasvaa onneksi ihanaakin ihanampaa aho-orvokkia, joka on luonnonkantaa ja esiintyy tontillani luonnostaan, mikä onni. 

Idänsinililjaa ei puutarhassani kasvanut ollenkaan vanhastaan, mitä kummastelin suuresti. Sittemmin sitä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta kaivettujen kasvien mukana ja naapurin puoleltakin. Tämä tupas on löytänyt tiensä kostealle kevätniitylle.

Posliinihyasintti on todella hyvä leviämään. Lähes 20 vuotta sitten istuttamani sipulit ovat levinneet vähän joka puolelle, mikäs sen ihanampaa. Hailean sinertävät kukkameret ovat kuin meren kuohua.

Kuten taustalta näkyy, monet narsissitkin ovat tulleet kukkaan, niistä pitänee tehdä oma keltainen juttu.

Yksi kevään kauneimmista on rotkolemmikki, niistä ensimmäiset ovat aloittamassa kukintaa.

Iloinen löytö on, kun myyrien mylläämässä muotopuutarhassa on jäljellä kaksi 'Clairette' -huhtikurjenmiekkaa. Ne ovat aivan puksipuuaidan vierellä ja ehkä siksi säästyneet, kun penkin keskiosa on pistetty mullin mallin.

Raportoitavaa on vaikka kuinka, pikarililjoja, kiurunkannuksia ja vaikka mitä. En ole oikein ehtinyt enkä jaksanut, mutta yritän petrata.

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Idänsinililja Scilla siberica

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikevättähti Scilla sardensis

Vappupoksahdukset

 Iloisia uutisia!

Ensimmäiset koiranhampaat ovat avanneet kukkansa. Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' tämän pitäisi olla, mutta mutta... sen pitäisi kaiketi olla vaaleamman punainen. No, oli mitä oli, ihana tämä on. 

Seurana kukkivat pystykiurunkannukset ja sinivuokot. Vieressä on nupulla kerrottua valkovuokkoa.

Rusokoiranhammas 'Snowflake' poksautti kukkansa auki toisaalla, sen seurana on posliinihyasintteja ja sinikevättähtiä.

Ransu ja minä toivotamme iloista ja poksahtelevaa vappua!

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinisiä ilonpilkkuja

 Vaikka pohjoistuuli kaataa parhaillaan pihalla kalusteita, urheat pikkuiset siniset kukat uhmaavat tuiverrusta!

Muotopuutarhassa kävi tummille kurjenmiekoille eilen aamulla kalpaten. Ne olivat kauniissa kuurassa, kun aamuaurinko poltti kukat veteliksi. Ne taisivat kyllä muutenkin olla kukintansa loppuvaiheessa. Tuoreina keväisten kurjenmiekkojen kukat kestävät mitä vain, kokemukseni mukaan. Viime yö täällä oltiinkin sitten reilusti plussalla.

Pikkuruiset atsurihelmililjat eivät kärsineet yhtään ja niihin tulee koko ajan enemmän kukkia. Ne ovat myös tosi hyviä tekemään siementaimia, joten kasvustot ovat runsastuneet kovasti.

Niin se on, että kevät etenee ja aikaisimmat kuihtuvat, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaikka tänään on kova tuuli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää kovasti. Tästäkin tuli ennustetta lämpimämpi päivä näköjään – auringon voimalla.

Sinivuokot avaavat kukkiaan eri puolilla pihaa. Tämä tummansininen on kaunis yksilö, joka tuli salamatkustajana, kun siirsin metsästä kevätpiippoa.

Tumma sinivuokko kasvaa saniaistarhassa ja on tehnyt nyt pari samanväristä siementaimea. Toinen on taempana, lumikellon edessä, tiarellan punertavien lehtien keskellä. No ei se sieltä kyllä oikein näy, kun siellä on vain yksi pieni sininen piste kuvassa, mutta paljon iloa se silti tuottaa.

Kuva on parin päivän takaa, nyt alkaa viimein tuo lumikello (vale-'Snow Fox') lakastua. Onhan se kukkinutkin jo puolitoista kuukautta!

Tummansinistä sinivuokkoa kasvaa myös vuokko-esikkopuutarhassa, sen ensimmäisen alun olen saanut Aarno Kasvilta. Ainoa paikka, jossa sinivuokkoja kasvaa tontillani luonnostaan, on koivikko. Siellä sinivuokot ovat jännittävästi vähän purppuraan vivahtavia, vaikka sävy ei ehkä kuvassa niinkään erotu edellisten kuvien vuokosta. 

Löysin koivikosta tänä vuonna viisi sinivuokkoa, kun aiempina vuosina on ollut vain kaksi. Ihanaa, että ne pikku hiljaa lisääntyvät!

Tästä kuvasta väri ehkä näkyy paremmin. Kaikissa siementaimissa on tämä sama sävy. Aika ihana!

Musti esittelee koivikkoa.

Tällä saarella kasvaa luonnostaan valkokukkaistakin sinivuokkoa, sain kaksi taimea aikoinaan ystävältä. Tässä niistä toinen 'Rosea' -pikkusinililjojen keskellä muotopuutarhassa. Kaikki eri sinivuokkokannat asuvat nyt aika kaukana toisistaan tontin eri nurkilla. Voisihan niitä yrittää siirtää lähemmäksikin, niin saattaisi ehkä saada jännittäviä risteytyksiä.

Takaisin siniseen ja pysytään sinililjoissa. Tai joidenkin mielestä Scilla-suku on nykyään kevättähdet, ja sinililjat ovat muuttuneet Othocallikseiksi, mutta itse en ole vielä tähän muutokseen reagoinut, sillä maailmalla siitä ollaan montaa mieltä ja minä mieluummin odottelen konsensusta.

Tämä ihana pikkuinen sininen on pikkusinililjan perusväri, kun edellisessä kuvassa oli hyvin hailea pinkki lajike. Sinisten keskellä kasvaa valkokukkaista posliinihyasinttia.

Sinikevättähti on ihanaakin ihanamman värinen. Tämä taitaa olla kaikista sinililjoista / kevättähdistä suosikkini: mahtavan intensiivinen ja erikoinen sininen, pieni ja siro kukka. Vasemmalla on hassu puikko, se on Fritillaria elwesii.

Tässä sama paikka eli katajapenkki vähän kauempaa. Persiansinililjat ja kultasahramit, joita ihastelimme maaliskuussa, alkavat kuihtua pois, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaaleajouluruusu porskuttaa edelleen kimalaiskuningattarien riemuksi.

Muutaman metrin päässä mäntyjen alla on ihana pastellikattaus persiansilililjaa, vaaleajouluruusua ja unelmanvaaleansinistä imikkää. Näissä väreissä on jotain niin kaunista havupensaiden sinervien neulasten lomassa.

Meinasin unohtaa unkarinsinivuokon! Sehän on ollut kukassa jo pidempään, kun on lehtosinivuokkoja aikaisempi. Lajike on 'Blue Eyes'.

Tontin yläreunassa on aika villi meininki, täällä ei varsinaisesti ole vielä puutarhaa, mutta olen istuttanut narsisseja ja siirtänyt kevätkaihonkukkaa, kun se leviää kiitettävästi heinikossakin. Ja niin se on tehnyt, kasvaa jo monen neliömetrin alueella. Se on tulossa kukkaan, kohta tuossa on ihana sinimatto.

Alppipenkissäkin on pari sinistä helmeä. Scilla rosenii on upean värinen sinililja, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Kukan keskusta hohtaa valkeana ja ulkoasu on raikas. Kukat avautuvat vielä enemmän, ihan kehälehdet taakse kääntyen.

Helmililja Muscari vuralii on toinen harvinaisuus, alppipenkki kun on tällaisten pienten aarteiden tyyssija.

Toivottavasti siellä teillä pärjätään tässä tuulessa (tai siellä tuulee vähemmän)! Minun piti kesken kirjoittamisen käydä sitomassa portti kunnolla kiinni, jotta se ei väänny rikki. Pihakalusteita on turha vielä nostaa pystyyn, kun lentävät uudestaan. Mutta aurinko paistaa, voi veikkoset, kuinka se paistaa!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka Iris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pikkuisia aarteita

Paria kukkaa jännitin kovasti reissuni aikana. Ne olivat nupulla lähtiessäni. Olin kovin kiitollinen kylmästä viikosta! 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on puutarhani uutuus, jonka istutin viime kesänä. Toivoin kovasti, että näkisin sen ensikukinnan ja niin kävikin! Tältä se näytti reissulta palatessani ja on edelleen kukassa.

Tämä on todellinen miniatyyri.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing' on toissa syksynä istutettu ja näin sen ensimmäisen kukan viime keväänä, mutta halusin toki nähdä sen uudestaan. Se oli kotiin palatessani jo hieman kuihtunut (tai paleltunut), mutta kyllä tästäkin vähän kauneutta erottaa.

Saman katajapenkin toisella puolella ehdin jo huolissani etsiä vanhempaa rusokoiranhammasta, mutta yhtäkkiä se nousi maasta ja alkoi lähes saman tien kukkia. Taustalla kultatesma.

Muiden pikkuisten koiranhampaiden kanssa saa vielä elää jännityksessä. Nyt on niin kuumaa ja kuivaa, että pelkään vielä yhden nuppuisen lakastuvan saman tien kun kukat avautuvat! Monissa muissa on lehtiä, mutta ei kukkia. Lehdetkin ovat iloinen asia, todiste elossa olemisesta.

Valkokukkainen sinivuokko on luonnonkantaa tästä läheltä. Muitakin sinivuokkoja on vielä tullut kukkaan pihan eri osissa.

Valkoisesta sinivuokosta vihreään valkovuokkoon. Ensimmäinen valkovuokko kukassa on tämä vihreä 'Virescens'. Eilen poksahti myös hämyvuokon ja tavallisen valkoisen valkovuokon kukkia auki.

Tuossa vieressä kukkii vielä 'Hippolyta' -lumikello! On tämä ollut kummallinen kevät. Kaikki kukkii samaan aikaan, kun osa nousi niin hitaasti.

Ihana hailean vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow' kukkii muotopuutarhassa. Taustalla itsekseen tullut aho-orvokki.

Räväkämpi 'Charmer' kasvaa vuokko-esikkopuutarhassa.

Kostealla kevätniityllä nousee kirjopikarililjoja ja täälläkin viimeiset lumikellot ovat yhä kukassa.

Hirvittävän jääkentän alla monta viikkoa talvella eläneet puistolumikellot nousevat sittenkin. Olin jakanut näitä ojan viereen pidemmälle matkalle. Valitettavasti valkokukkainen, kerrottu Ellen-sarjan tarhajouluruusu mätäni, mutta sille ei voi mitään, uuden saa kaupasta tai voin siirtää siementaimia muualta, tosin valkoista ja kerrottua niistä ei löydy. 

Suurempi aarre kuningassaniainen pitää vielä jännityksessä, sillä sekin oli saman jään alla. Voi olla, että se on menetetty.

Vaahteran varjossa on posliinihyasinttien meri, joka vaihtuu kauempana valkoisten 'Alba' -idänsinililjojen vaahdoksi.

Pkkuisten aarteiden joukkoon lukeutuu myös lumikki.

Ja vuokkoängelmä, joka ei ole vuokko eikä ängelmä. Tämän hankin viime vuonna ja toivon, ettei se kuole kuivuuteen. Joskus yritin tätä kasvattaa siemenestä, ja jotakin iti kyllä, mutta sitten kuoli. Yritän nyt muistaa kastella. Aarre löytyi Tommolan tilalta, kun poikkesin sinne pikaisesti matkalla Nurmekseen viime elokuussa.

Niin. Tässä sitä taas ollaan: saisi sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Idänsinililja Scilla siberica

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Lumikki Sanguinaria canadensis

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides