Sinisiä ilonpilkkuja

 Vaikka pohjoistuuli kaataa parhaillaan pihalla kalusteita, urheat pikkuiset siniset kukat uhmaavat tuiverrusta!

Muotopuutarhassa kävi tummille kurjenmiekoille eilen aamulla kalpaten. Ne olivat kauniissa kuurassa, kun aamuaurinko poltti kukat veteliksi. Ne taisivat kyllä muutenkin olla kukintansa loppuvaiheessa. Tuoreina keväisten kurjenmiekkojen kukat kestävät mitä vain, kokemukseni mukaan. Viime yö täällä oltiinkin sitten reilusti plussalla.

Pikkuruiset atsurihelmililjat eivät kärsineet yhtään ja niihin tulee koko ajan enemmän kukkia. Ne ovat myös tosi hyviä tekemään siementaimia, joten kasvustot ovat runsastuneet kovasti.

Niin se on, että kevät etenee ja aikaisimmat kuihtuvat, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaikka tänään on kova tuuli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää kovasti. Tästäkin tuli ennustetta lämpimämpi päivä näköjään – auringon voimalla.

Sinivuokot avaavat kukkiaan eri puolilla pihaa. Tämä tummansininen on kaunis yksilö, joka tuli salamatkustajana, kun siirsin metsästä kevätpiippoa.

Tumma sinivuokko kasvaa saniaistarhassa ja on tehnyt nyt pari samanväristä siementaimea. Toinen on taempana, lumikellon edessä, tiarellan punertavien lehtien keskellä. No ei se sieltä kyllä oikein näy, kun siellä on vain yksi pieni sininen piste kuvassa, mutta paljon iloa se silti tuottaa.

Kuva on parin päivän takaa, nyt alkaa viimein tuo lumikello (vale-'Snow Fox') lakastua. Onhan se kukkinutkin jo puolitoista kuukautta!

Tummansinistä sinivuokkoa kasvaa myös vuokko-esikkopuutarhassa, sen ensimmäisen alun olen saanut Aarno Kasvilta. Ainoa paikka, jossa sinivuokkoja kasvaa tontillani luonnostaan, on koivikko. Siellä sinivuokot ovat jännittävästi vähän purppuraan vivahtavia, vaikka sävy ei ehkä kuvassa niinkään erotu edellisten kuvien vuokosta. 

Löysin koivikosta tänä vuonna viisi sinivuokkoa, kun aiempina vuosina on ollut vain kaksi. Ihanaa, että ne pikku hiljaa lisääntyvät!

Tästä kuvasta väri ehkä näkyy paremmin. Kaikissa siementaimissa on tämä sama sävy. Aika ihana!

Musti esittelee koivikkoa.

Tällä saarella kasvaa luonnostaan valkokukkaistakin sinivuokkoa, sain kaksi taimea aikoinaan ystävältä. Tässä niistä toinen 'Rosea' -pikkusinililjojen keskellä muotopuutarhassa. Kaikki eri sinivuokkokannat asuvat nyt aika kaukana toisistaan tontin eri nurkilla. Voisihan niitä yrittää siirtää lähemmäksikin, niin saattaisi ehkä saada jännittäviä risteytyksiä.

Takaisin siniseen ja pysytään sinililjoissa. Tai joidenkin mielestä Scilla-suku on nykyään kevättähdet, ja sinililjat ovat muuttuneet Othocallikseiksi, mutta itse en ole vielä tähän muutokseen reagoinut, sillä maailmalla siitä ollaan montaa mieltä ja minä mieluummin odottelen konsensusta.

Tämä ihana pikkuinen sininen on pikkusinililjan perusväri, kun edellisessä kuvassa oli hyvin hailea pinkki lajike. Sinisten keskellä kasvaa valkokukkaista posliinihyasinttia.

Sinikevättähti on ihanaakin ihanamman värinen. Tämä taitaa olla kaikista sinililjoista / kevättähdistä suosikkini: mahtavan intensiivinen ja erikoinen sininen, pieni ja siro kukka. Vasemmalla on hassu puikko, se on Fritillaria elwesii.

Tässä sama paikka eli katajapenkki vähän kauempaa. Persiansinililjat ja kultasahramit, joita ihastelimme maaliskuussa, alkavat kuihtua pois, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaaleajouluruusu porskuttaa edelleen kimalaiskuningattarien riemuksi.

Muutaman metrin päässä mäntyjen alla on ihana pastellikattaus persiansilililjaa, vaaleajouluruusua ja unelmanvaaleansinistä imikkää. Näissä väreissä on jotain niin kaunista havupensaiden sinervien neulasten lomassa.

Meinasin unohtaa unkarinsinivuokon! Sehän on ollut kukassa jo pidempään, kun on lehtosinivuokkoja aikaisempi. Lajike on 'Blue Eyes'.

Tontin yläreunassa on aika villi meininki, täällä ei varsinaisesti ole vielä puutarhaa, mutta olen istuttanut narsisseja ja siirtänyt kevätkaihonkukkaa, kun se leviää kiitettävästi heinikossakin. Ja niin se on tehnyt, kasvaa jo monen neliömetrin alueella. Se on tulossa kukkaan, kohta tuossa on ihana sinimatto.

Alppipenkissäkin on pari sinistä helmeä. Scilla rosenii on upean värinen sinililja, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Kukan keskusta hohtaa valkeana ja ulkoasu on raikas. Kukat avautuvat vielä enemmän, ihan kehälehdet taakse kääntyen.

Helmililja Muscari vuralii on toinen harvinaisuus, alppipenkki kun on tällaisten pienten aarteiden tyyssija.

Toivottavasti siellä teillä pärjätään tässä tuulessa (tai siellä tuulee vähemmän)! Minun piti kesken kirjoittamisen käydä sitomassa portti kunnolla kiinni, jotta se ei väänny rikki. Pihakalusteita on turha vielä nostaa pystyyn, kun lentävät uudestaan. Mutta aurinko paistaa, voi veikkoset, kuinka se paistaa!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka Iris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pikkuisia aarteita

Paria kukkaa jännitin kovasti reissuni aikana. Ne olivat nupulla lähtiessäni. Olin kovin kiitollinen kylmästä viikosta! 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on puutarhani uutuus, jonka istutin viime kesänä. Toivoin kovasti, että näkisin sen ensikukinnan ja niin kävikin! Tältä se näytti reissulta palatessani ja on edelleen kukassa.

Tämä on todellinen miniatyyri.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing' on toissa syksynä istutettu ja näin sen ensimmäisen kukan viime keväänä, mutta halusin toki nähdä sen uudestaan. Se oli kotiin palatessani jo hieman kuihtunut (tai paleltunut), mutta kyllä tästäkin vähän kauneutta erottaa.

Saman katajapenkin toisella puolella ehdin jo huolissani etsiä vanhempaa rusokoiranhammasta, mutta yhtäkkiä se nousi maasta ja alkoi lähes saman tien kukkia. Taustalla kultatesma.

Muiden pikkuisten koiranhampaiden kanssa saa vielä elää jännityksessä. Nyt on niin kuumaa ja kuivaa, että pelkään vielä yhden nuppuisen lakastuvan saman tien kun kukat avautuvat! Monissa muissa on lehtiä, mutta ei kukkia. Lehdetkin ovat iloinen asia, todiste elossa olemisesta.

Valkokukkainen sinivuokko on luonnonkantaa tästä läheltä. Muitakin sinivuokkoja on vielä tullut kukkaan pihan eri osissa.

Valkoisesta sinivuokosta vihreään valkovuokkoon. Ensimmäinen valkovuokko kukassa on tämä vihreä 'Virescens'. Eilen poksahti myös hämyvuokon ja tavallisen valkoisen valkovuokon kukkia auki.

Tuossa vieressä kukkii vielä 'Hippolyta' -lumikello! On tämä ollut kummallinen kevät. Kaikki kukkii samaan aikaan, kun osa nousi niin hitaasti.

Ihana hailean vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow' kukkii muotopuutarhassa. Taustalla itsekseen tullut aho-orvokki.

Räväkämpi 'Charmer' kasvaa vuokko-esikkopuutarhassa.

Kostealla kevätniityllä nousee kirjopikarililjoja ja täälläkin viimeiset lumikellot ovat yhä kukassa.

Hirvittävän jääkentän alla monta viikkoa talvella eläneet puistolumikellot nousevat sittenkin. Olin jakanut näitä ojan viereen pidemmälle matkalle. Valitettavasti valkokukkainen, kerrottu Ellen-sarjan tarhajouluruusu mätäni, mutta sille ei voi mitään, uuden saa kaupasta tai voin siirtää siementaimia muualta, tosin valkoista ja kerrottua niistä ei löydy. 

Suurempi aarre kuningassaniainen pitää vielä jännityksessä, sillä sekin oli saman jään alla. Voi olla, että se on menetetty.

Vaahteran varjossa on posliinihyasinttien meri, joka vaihtuu kauempana valkoisten 'Alba' -idänsinililjojen vaahdoksi.

Pkkuisten aarteiden joukkoon lukeutuu myös lumikki.

Ja vuokkoängelmä, joka ei ole vuokko eikä ängelmä. Tämän hankin viime vuonna ja toivon, ettei se kuole kuivuuteen. Joskus yritin tätä kasvattaa siemenestä, ja jotakin iti kyllä, mutta sitten kuoli. Yritän nyt muistaa kastella. Aarre löytyi Tommolan tilalta, kun poikkesin sinne pikaisesti matkalla Nurmekseen viime elokuussa.

Niin. Tässä sitä taas ollaan: saisi sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Idänsinililja Scilla siberica

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Lumikki Sanguinaria canadensis

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Pikkuisia nupulla

 Niin vain kevät etenee, laji seuraa toistaan. Vielä eivät ole onneksi ensimmäiset kukkijat kuihtuneet, mutta seuraavat ovat jo jonossa.

Alppipenkin Scilla rosenii tuli jo esiteltyä, se kasvaa kaukasialaisten kevätkurjenmiekkojen vierellä, vaikka paikka saattaa olla sille liian kuiva (tuli kommenteissa keskusteltua Scillojen kasvupaikkatoiveista). Se on onneksi kumminkin toistaiseksi selvinnyt ja nuput nousevat. 

Tänä vuonna yritän varjella niitä pieneltä jyrsijältä, joka viime keväänä popsi suuhunsa lähes kaiken, mitä alppipenkistä nousi. Scilla rosenii kasvatti tuolloin uuden kukkavarren menetettyjen tilalle, onneksi! Olin jo vaipua epätoivoon, kun tämän pikkuisen erikoisuuden ensikukinta yritettiin torpata.

Scilloista kaikkein aikaisin on persiansinililja, joka on ihan ensimmäisten kevätkukkijoiden joukossa. Istutin sitä aikoinaan vähän joka puolelle, joten kiitos sen reippaan tuppaiksi tuuheutumisen, saa pihalta jo otettua jonkinlaista laajempaa kuvaa, jossa näkyy enemmänkin kukkia. 

Tämä kuva on metsäpuutarha-alueelta, etualalla katajan alla persiansinililjojen kanssa kukkii kultasahramia, taustalla mäntyjen alla vaaleajouluruusuja. Pikkuruisia ruohomaisia tuppaita pikkukäenrieskaa on myös noussut, se on niin söpö minikukkanen.

Tässä katajapenkissä huomasin myös sinikevättähden jo nousseen maasta.

Toiseksi aikaisin on yleensä vaaleanpunainen pikkusinililja, joka kasvaa aurinkoisessa muotopuutarhassa. Sen sinikukkainen kaveri on varjoisammassa paikassa ja kukinta huomattavasti myöhäisempi. Niinpä olin jo ehtinyt etsiä näitä pikkuisia. Viimein ihaillessani vasta-avautuneita 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja havaitsin tuon ensimmäisen nupulla.

Pikkusinililja on nimen mukaisesti hyvin pieni ja matala. Varsi ei tuon enempää kasva, kun kukat jo avautuvat.

Kirjokevättähti 'Pink Giant' asustaa muotopuutarhassa mustaherukan katveessa. Ja tälläkin on jo nuput tanassa! Kevättähdethän olivat aiemmin omana Chionodoxa-sukunaan, mutta nyttemmin ne ovat Scilloja.

Idänsinililja on monelle se aito ja alkuperäinen Scilla. Sitä ei valitettavasti omassa puutarhassani kasvanut, mutta sitä tuli salamatkustajana lapsuudenkodistani mukaan kaivamani parin kasvin mukana, ja sittemmin sitä on levinnyt myös naapurista, mikä ihaninta. 

Joka kevät sitä putkahtaa uusista paikoista, kuten nyt tämä vanhan talon edustan kurjenmiekkapenkki, josta kurkistaa pikkuruinen idänsinililja. Tässä kukkivat kurjenmiekat ovat lajiketta 'Sheila Ann Germaney'.

Otetaan joukon jatkoksi mukaan posliinihyasintti, kun se kuuluu niin pieneen sukuun ja lajinimi scilloides kertoo, että se on scillamainen. Niitäkin nousee vähän joka puolelta, kun istuttelin sipuleita sinne sun tänne jo ensimmäisenä syksynäni täällä yli 15 vuotta sitten. Hyvin leviävät nurmikolla ja kukkapenkeissä, heinikossakin!

Tämä tyyppi nousee Mustin puutarhassa 'Cream Beauty' -krookusten ja talventähtien seurassa.

Eikö tämä löytöretki nuppuja etsien ole ihmisen elämän ihaninta aikaa?

Idänsinililja Scilla siberica

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kirjokevättähti Scilla forbesii

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Talventähti Eranthis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kostean niityn kirjopikari-ylläri

 Jotain tässä keväässä on erilaista kuin ennen – jos tulppaanit kukkivat runsaammin kuin konsanaan (ja esim. se Rohanin seitsemän vuotta kukkimattomana viettänyt 'Royal Acres' kukkii jälleen) niin myös kirjopikarililjoille on tapahtunut jotakin.

Aiemmin keväällä katsoin, että kostealle kevätniitylle nousevat samat kaksi kirjopikarililjaa kuin aikaisempinakin vuosina. Sitten yhtäkkiä niitä nousikin enemmän, pari–kolme tupasta, ja kaksi valkoistakin!

Tämän kuvan otin toukokuun puolivälissä, kun viimeiset kerrotut puistolumikellot olivat yhä kukassa, varmaan ennätysmyöhään. Posliinihyasintitkin kukkivat vielä tuolloin.

Olen toki istuttanut valkoisia kirjopikarililjoja tähän, niistä ei vain koskaan aiemmin ole näkynyt mitään. 

Myös assyrianpikarililjat kukoistavat tänä vuonna. Tämä yksi erikoskorkea on varmaan hyötynyt viereisen keltalehtisen humalan saamasta paremmasta mullasta, muuten en pysty selittämään, miksi se on tuplasti korkeampi kuin muut.

Aika ihanaa!

Nyt alkavat mininiityn narsissit kukkia, mutta niitä on puolestaan hyvin vähän. Olisivatko viime vuosien rutikuivat kesät ottaneet veronsa. Kostean niityn luottonarsissi Narcissus moschatus ei näytä kukkivan lainkaan. 

Tämä on nunnannarsissi 'Regeneration', jolla on "värit väärinpäin", kuten Hiidenkiven puutarhan Minna ilmaisi tässä taannoin. Ihanan raikas kukka.

Ensimmäiset 'Thalia' -orkideanarsissitkin avautuivat, ja lisää tulossa, tai sitten nuo taemmat nuput kuuluvat 'Green Eyes' -narsissille. 

Sen pakkauksen kuva oli kyllä rankasti kuvakäsitelty, torvi oli siinä aivan vihreä, kun oikeasti kukka on valkoinen ja hyvin tarkasti katsomalla voi erottaa jonkinlaista kapeaa viherrystä torven tyvellä. Mutta hyvänä puolena se on kukkinut runsaasti ja luotettavasti jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Voihan myös olla, että narsissit kasvavat osittain jo liian tiheästi, onhan niiden istuttamisesta jo vuosikausia aikaa.

Otin tämän havainnolliskuvan kostean niityn takana olevan kivipengermän edestä. Tässä on vuosikausia kasvanut hyvin kukkiva kauluskukkainen narsissi 'Cassata', jonka kukat ovat aivan ihana yhdistelmä sitruunasorbettia ja kermavaahtoa. 

Tänä keväänä ei tullut kukan kukkaa, sen sijaan lehtiä todella tiuhassa. On siis harventamisen aika. Osan aion istuttaa koivikkoon, osan takaisin tähän.

Ystävä, jolla on sama ongelma, kysyi, että syksylläkö. Mitä sitä suotta sinne asti odottelemaan. Narsissit eivät kuulu niihin sipuleihin, jotka haluavat kuivua kesällä. Ne tahtovat kasvattaa juuria syksyllä, mielellään heti alkusyksystä. Itse istutan ne saman tien takaisin maahan.

Näin ei ole vaaraa siitäkään, että sipulit unohtuisivat jonnekin kaapin uumeniin.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Orkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Kostea kevätniitty kukkii vaan

 Vaan narsisseja saa odotella vielä pitkän tovin, paikka on niin kevätkylmä.

Näyttää silti oikein mukavalta. Posliinihyasintit jatkavat, kun samansäviset persiansinililjat lopettivat. Tässäkin kasvaa pystykiurunkannuksia, isänsinililjatkin ovat löytäneet tiensä jostain.

Kevätniityllä on myös entinen lipputanko, nykyinen humalasalko.

Sen vierellä viihtyvät assyrianpikarililjat. Niiden vihreitä kukkanuppuja nuokkuvissa varsissa tuskin erottaa, mutta kohta ne ovat kukassa.

Ransu saapuu esittelemään.

Älä unohda, että olen toukokuun kalenteripoika!

Viimeinen kerrottu puistolumikello vielä sinnittelee kirjopikarililjan nousevien kukkavarsien kannattelemana.

Kirjopikarililjoja on vihdoinkin enemmän – viimeiset kymmenen vuotta tästä on noussut vain kaksi, toki alussa ennen aitaa peurat kävivät syömässä niitä. Mutta nyt niitä on nousemassa tuplasti plus yksi niin vaalea, että arvelen sen olevan valkokukkainen. Olisivatko ne viimein asettuneet viihtymään, tai oliko viime talvessa jotain niiden elämää helpottavaa.

Krookukset ovat jo kuihtuneet, onneksi koko ajan nousee uusia kukkijoita. Tähtihyasintit kukkivat viimeisinä vasta kesäkuussa. Edessä herkkujen nurkassa on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'.

Sitäkin voi vielä ihailla, mutta tuskin ensi viikolla enää, jos lämpenee.

Herkkujen nurkan reunassa on komea puska keltakukkaista 'Lutea' -keisarinpikarililja, se ei ole vieläkään avannut kukkiaan. Varmaan liian viileää sillekin.

Vastakkaisella suunnalla kosteaa kevätniittyä reunustaa vetinen oja, jossa kerrottu rentukka 'Plena' on avannut ensimmäisen kukkansa.

Toisessa suunnassa kevätniittya reunustaa vaahteran alustan metsäpuutarhapenkki. Siellä kukkivat posliinihyasintit ja valkoiset idänsinililjat. Keltakukkaiset isommat koiranhampaat kasvattelevat kukkanuppujaan.

Ja viimeisellä sivulla on katajapenkki, jonka rusokoiranhammas avasi ensimmäisen kukkansa aamuauringossa – mutta kun iltapäivällä menin kuvaamaan sitä, oli se mennyt suppuun. Huomenna uusi yritys.

Aurinkoista viikonloppua!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Idänsinililja Scilla siberica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica